Huovutus 9.-13.4.2018 – Ura käsillä -hanke

Huhtikuisella huovutuskurssilla teemana oli kolmiulotteinen huovutus. Harjoittelimme aluksi muottien avulla kukan terälehtien neulahuovuttamista. Tavoitteena oli tehdä pieni taulu, jossa monikerroksisia kukkia. Jotkut muoteista olivat haastavia pienien yksityiskohtiensa vuoksi. Aluksi huovutettiin alimmat ja suurimmat terälehdet, jonka jälkeen keskikokoiset ja pienimmät. Kerros kerrokselta ne neulahuovutettiin kiinni huopakankaaseen. Kahden kukan lisäksi innostuin huovuttamaan työhön vielä perhosen. Huovutin tarkoituksella sen niin ”matalaksi” alustaltaan, että tulee häilyvä vaikutelma.

Toisena teemana huovutuskurssilla oli huovuttaa muotin päälle. Käytettävissämme oli erilaisia tyroksisia aihioita. Itse valitsin kaktuksena myydyn muodon. Hyvin monelle siitä tuli kuitenkin mieleen lintu ja tarkemmin riekko. Minulle on vaikeaa tehdä täysin mielikuvituksellisissa väreissä ja muodoissa asioita. Jos teen kaktuksen, sen pitäisi olla myös oikean kaktuksen värinen. Tai jos teen tomaatin, omenan tms. sen pitäisi olla oikean näköinen joka suhteessa. Minulla onkin ollut käsitöiden myötä opettelemista, että tekijällä voi olla myös taiteellista lähestymistapaa työhön. Riekkoa tehdessäni minua alkuun häiritsi, että riekosta ei tule väritykseltään oikean näköinen, mutta siitä yli päästyäni sytyin työhön. Lopulta riekko sai helmistä silmät ja siipiinsä koristeita. Valitettavasti kuvaa ei ole vielä täysin viimeistellystä riekosta silkkinauhoineen, josta sen voi laittaa roikkumaan. Avustajani ei ollut kurssin viimesinä päivinä mukana, joten siksi helmivaiheista kuvia ei ole.

Kukka- ja riekkotöiden lisäksi ehdin tekemään toisen taulutyön, jossa kukkien lisäksi jänis. Työstä ei myöskään ole vielä kuvaa. Tauluille on hankinnassa jonkinlaiset kehykset, joten julkaisen ns. tuotekuvat myöhemmin.

Keskiviikkona kurssilla meillä ei ollut laisinkaan pajatyöskentelyä. Aamupäivällä Ura käsillä -hankkeen vastaava luennoin brändäyksestä ja Näkövammaisten Liiton yrittäjäneuvoja puolestaan yritysasioista. Iltapäivällä kävimme Tutustumassa erääseen käsityöliikkeeseen. Torstaina lähdin puolen päivän jälkeen kohden Kemiötä, joten minulta jäi puolitoista kurssipäivää pois. Kahdessa paikassa kun ei voi olla samaan aikaan. 🙂

Käsin punotut rottinkikorit

Lomakuukausi alkaa olla lopuillaan ja arki häämöttää jo nurkan takana. Parin viikon sisällä on aika ilmottautua yhdistyksien harrasteryhmiin. Uskoakseni lopulta päätän edelleenkin jatkaa pienrottinkikorikerhossa, vaikka välillä ihmettelenkin mihin kaikki punomani korit oikein saan. Hiljalleen kuitenkin koreille on löytynyt uusi koti, joten ehkäpä tulevana syksynäkin punotut tulee myydyksi tai lahjaksi annetuksi.

Viime syksyn korikerrat meni pääosin isohkon koiran nukkumakorin punomiseen. Tein korin ystäväni koiralle.Korin pohjan tasaiseksi saamisessa meinasi olla hankaluutta, joten jouduin purkamaan hyvän pätkän pohjaa ja punomaan uudestaan. Pohjan valmistuttua sen kastelin ja latasin päälle kotoa painavimmat kahvakuulat useaksi päiväksi. Korin valmistuttua kokonaan muotoa oli paranneltava hiukan. Korin ympärille vahva naru tiukalle ja taas pohjalle kahvakuulia 😀 Lopulta kori päästiin petsaamaan ruskeaksi.

On harmillista, että patonkikorien pohjia ei enään ole tuotannossa, joten viimeisiä viedään. Pohjan ostin kerhomme ohjaajalta. Patonkikorit menevät hyvin kaupaksi, joten toivottavasti ohjaajaltamme vielä voisi pohjia ostaa. Tämäkin keväällä punomani kori meni samana iltana kun laitoin kuvan Facebookiin.

Jalallisen korin punonta oli jo aika haastavaa ja etenkin saada jalan punos tasaiseksi joka puolelta. Rottinkiahan käsiteltäessä, se ensiksi liotetaan/kastellaan (riippuen rottingin paksuudesta), jotta se taipuu halutulla tavalla punokseen. Jalkaa tehdessä käytin apunani piikkiä, jolla vähän isonnettiin rakoa mistä rottingin piti mennä. Aina oli myös laskettava mistä raosta, että se tulee aina samalle korkeudelle. Välillä kyllä tarvitsi jo ohjaajan apua 🙂Korista en ole vielä kuvaa Faceen laittanut eikä se ole myyjäistapahtumissa kaupaksi mennyt.

Leipäkori, jossa myös pohja on punottu on jo varattu. Se varattiin myöskin melkein heti kuvan Facebookiin laitettuani. Minusta on mukava punoa koreja missä myös pohja punotaan rottingista.

Laittamalla koripunokseen erilaisia helmiä, tuo mukavia uusia yksityiskohtia koriin ja ehkäpä erottuu myös muista. Helmi pujotetaan korissa oleviin pystyloimiin mihin punontakin tehdään. Tässä korissa helmiä on vain päädyissä ja näin nostaa päätyjen reunaa ylemmäksi sivureunoihin nähden.Tämänkin korin kuva on vielä Facebookiin laittamatta.

Kevään toiseksi viimeisellä kerralla tein pienen maustekorin. Niidenkään pohjia ei enään ole saatavana. Yhdellä ryhmäläisellä kuitenkin vielä pohjia oli. Mielestäni maustekorista tuli kolho eikä se pysynyt täysin muodossakaan. Ehdottomasti kori olisi pitänyt punoa ohuemmalla rottingilla mitä punoin. Ehkäpä koria voi kuitenkin käyttää vaikkapa eteisen pöydällä avainkorina. 🙂

Vuosi retkeillen -unelma on syntynyt

Aurinko on laskenut ja kuun täydellinen pimennys alkanut. Tuuli on tyyntynyt, lämpötila huitelee yli 20 asteessa. Istun teltassa tätä kirjoittamassa vadelmia herkutellen. Onneksi on tämä telttamahdollisuus, sillä hellejakso on lämmittänyt hirsimökinkin.

Viime viikkojen aikana sisälleni on asettunut unelma/haave. Haluaisin nimittäin viettää sellaisen vuoden milloin kiertelisin ympäri Suomea eri luontokohteissa, erilaisissa maastoissa, ympäristöissä, Lapissa, Itä-Suomessa, saaristossa, järvien rannoilla, pitkoksilla, vanhoissa metsissä jne… Saisin paljon ihania luontokokemuksia, äänitetyksi luonnon ääniä eri vuoden aikoina, nauttia itsensä haastamisesta, palella teltassa, kastua metsässä, hikoilla helteessä… Haluaisin kirjoittaa luontokokemuksistani ja julkaista parhaita paloja äänitteistä.

Valitettavasti sokeuteni aiheuttaa lisähaasteita unelman toteuttamiseen. Yksin kun en voi retkille lähteä vaan tarvitsen mukaani ne näkevät silmät. Ja se vaatii tuplasti rahaa, sillä en voi olettaa minua lähdettävän opastelemaan omakustanteisesti. Lisäksi minun pitäisi löytää ne henkilöt joidenka kanssa kemiat toimivat ja jotka haluaisivat olla unelman toteutuksessa mukana. Ystävistäni varmasti löytyy sellaisia, jotka ovat valmiita retkeilemään kanssani, mutta unelmani vaatii toteutuakseen useamman retken ja osan retkistä tulisi olla pidempiäkin. Ja jo nyt olen siinä tilanteessa, että en pääse retkeilemään niin paljon kuin haluaisin.

Vuosi retkeillen -unelma toteutuakseen vaatisi myös huolellista suunnittelua, aikataulutusta, varusteinventaariota/hankintaa. Lisäksi ehdottomasti haluaisin ennen unelmavuotta kuntoni kohentuvan reilusti, jotta jaksaisin hyvin ja pystyisin nauttimaan siitä kaikesta mitä retkeilyvuosi minulle antaisi.

Haluaisin kulkea lumikengin tunturissa, kuulla revontulien rätinän, riekon potpotuksen, hiihdellä järven jäällä, istua nuotiolla, kokea upeat hankikannot. Keväällä kokea saaristossa muuttolintujen paluun, haahkojen mouruntakonsertin, tuntea merituulen, tunnustella kasvillisuutta, syödä tuoretta kalaa. Kuulla Itä-Suomessa kuhankeittäjää, retkeillä vanhoissa metsissä, kulkea pitkoksilla, tuoksutella suopursua, kanervaa, valvoa kesäyössä, kokea yötön yö, syksyinen luonto, syödä mättäältä marjoja. Haluisin liikkua niinkävellen kuin tandemillakin, meloen tai soutaen. Nukkua teltassa, varaustuvissa, laavuissa. Kokea talvinen yö teltassa.

Äänityksiä ja valokuvia haluaisin luonnollisestikin retkiltäni niin itselleni kuin kenties julkaistavaksi. Toki valokuvat ja äänitykset eivät ole itseistarkoitus, mutta kierrellessä erilaisissa ympäristöissä varmasti lintulajimäärä karttuisi huimasti ja kenties tallenteelle tarttuisi joidenkin nisäkkäidenkin ääniä.

Jos unelmani voisi toteutua edes puoliksi olisin ikionnellinen. Minun vain pitäisi olla rohkea ja lähteä askel askeleelta kulkemaan unelman toteutumista kohden. Toisaalta tiedän olevani melkoinen jääräpää saadessani jotain päähäni, joten uskaltanen eteenpäin. Nyt kuitenkin kuun pimennyksenkin ollessa jo loppupuolella minun on aika siirtyä unelmoimasta yöpuulle, sillä saamme huomenna ystäväpariskunnan vieraaksemme. Kuuntelen tovin Ken Folletin kirjaa Tulipatsas, joka on itsenäinen jatko-osa kirjoille Taivaan pilarit ja Mailma vailla loppua. Valitettavasti kirja ei ole niin hyvä kuin edeltäjänsä. Jotenkin osasin sitä jo odottaa. Liian usein kirjoissa käy juuri niin, että sarjan edetessä se huononee. Toki Tulipatsas-kirja on luettavan hyvä ja sellainen ettei sitä kesken jätetä, mutta ei se yllä sarjan ensinmmäisen osan Taivaan pilarit tasolle. Täällä teltassa on tunnelmallista kuulostella hiljaista kesäyötä ja uppoutua kirjan mailmaan.

Haastateltavana radiossa ja lehdessä

Eräänä toukokuun lopun iltapäivänä sain vieraakseni toimittajan Minna Pyykön. Istuimme parvekkeellamme kuunnellen lintutallenteitani minun kertoillessa muistojani äänityshetkistä eri linturetkiltä. Tuokio oli erittäin lämminhenkinen ja Minnan haastateltavana oli helppo olla. Tosin en koskaan erityisemmin ujostele haastattelutilanteissa, vaikka en toki ole mikään kovin kokenut haastateltava. Olen vain oma itseni ja se riittäköön.

Kesäkuun 10. päivä haastatteluni tuli ulos Radio Suomen ohjelmassa Minna Pyykön mailma klo 13.30. Haastattelun jälkeen sain paljon positiivista palautetta. Ohjelma on kuunneltavissa edelleenkin Yleareenassa.
Tästä
pääset kuuntelemaan ohjelman.

Minnan ohjelmassa oloni sai erään ystäväni vinkkaamaan toimittajatuttavalleen minusta ja lintuharrastuksestani. Vinkistä otettiin Vantaan Sanomien toimituksessa koppi ja kesäkuun 13. Tiina Örn saapui minua haastattelemaan. Nyt emme lintujen ääniä kuunnelleet, mutta kertoilin harrastuksestani mukavan rennossa tunnelmassa. Juttutuokion jälkeen kuvaajan kanssa käpsyteltiin lähimetsikköön valokuvausta varten. Tämäkin haastatteluni poiki positiivista palautetta. Jutun voit lukea
täältä

Olen enemmän kuin tyytyväinen, että olen löytänyt lintuharrastuksen. Valitettavasti äänittämään en pääse läheskään niin paljoa kuin tahtoisin. Tämä pirun sokeus toimii tehokkaana hidastajana. Joskus mietin miksi löydän kiinnostuksen kohteita/harrastuksia joiden toteuttamiseen tarvitsee näkeviä silmiä. Onneksi mökin pihapiiristä ja lähistöltä olen saanut monta upeaa tallennetta, mutta lajilista ei enään oikein kasva. Tällä hetkellä eletään keskikesää ja luonto on kovin hiljaa. Toivottavasti syyslaulun alkaessa tulee äänitysmahdollisuuksia ja ensi keväänä retkeily on vilkkaampaa. Kovasti toivoin, että tämän kesän aikana saisin äänitetyksi esim. kuikan huudon, mutta taitaa ensi kesään jäädä. Nyt kuitenkin lähden täältä kuumasta mökistä teltan viileyteen kuulostelemaan kesäyön hiljaisuutta hellepäivän jälkeen.

Keväinen viikonloppu Kemiössä 12.-15.4.2018

Tämä postaus sisältää paljon upeita luonto- ja maisemakuvia. Suuret kiitokset valokuvaaja Tuula Vehaselle <3 Torstaina puolen päivän jälkeen lähdimme linja-autolla kohden Kasnäsia iloisesti rupatellen. Otto otti jaloissani rennosti 🙂

Lintumies Hannes Tiira ja hänen vaimonsa olivat viettämässä lomaviikkoa Kemiössä ja he noutivat meidät bussipysäkiltä ajaen Kasnäsin lomakylään, jossa majottauduimme. Heti syötyämme kävelimme rantaan auringon laskua ja keväistä luontoa aistimaan. Kuulimme mystistä haahkojen mouruntaa. Uroksia oli paljon, mutta vielä naaraat vähissä, joten mourunta sangen hillittyä. Näimme/kuulimme myös kurkiauroja, kyhmyjoutsenia, meriharakoita, västäräkkejä ja tietystikin lokkeja, jotka metelöi päivin ja öin.

Auringon laskettua hetki rupattelua Tiirojen kanssa, jonka jälkeen oli aika painua yöpuulle, sillä heräsimme ennen kuutta ehtiäksemme 6.30 lähtevään Hiittisiin kulkevaanlauttaan. Lauttamatkalla Tuula ihasteli upeaa auringon nousua, kauniita maisemia. tuollaisina hetkinä toivoisi itsekin näkevän. Itse lähinnä kannella koki kylmän tuulen tuiverrusta.

Hiittisissä kiertelimme parisen tuntia raikkaasta kevätaamusta nauttien. Siellä kuulin kevään ensinmmäisen punarinnan laulun. Parapoloidi oli koko ajan matkassa, mutta Hiittisistä ei arkistoitavaa valitettavasti saatu.

Hannes tarvitsi kirjaprojektiaan varten valokuvia 1700-luvulla rakennetuista kirkoista, joten kävimme Hiittisissäkin kuvaamassa Andreaksen kirkon kellotapuleineen.

Ehdimme palattuamme Hiittisistä vielä mukavasti majoituspaikkamme aamupalalle, jonka jälkeen lähdimme Tuulan kanssa kävellen retkeilemään. Reippailimmekin reilu pari tuntia. Äänityksiä retkeltä ei tullut, mutta ihana olo fyysisestä rasituksesta, leveä hymy auringosta ja keväästä. Ottokin opasteli mallikkaasti ajoittaisista kosteuksista huolimatta.

Reippailun jälkeen lähdimme Taalintehtaalle ja sen lähistöllä olevaan ravintolaan lounaalle. Ilma oli niin lämmin, että ruokailimme terassilla. Aterian jälkeen kävimme muutamassa paikassa lintuja kuulostelemassa ja katsomassa Högsåran lautan aikataulun.

Aika pian palattuamme lomakylään lähdimme Tuulan kanssa nauttimaan kylpylän ihanuudesta. Polskuttelimme hyvän tovin. Minulle tuli ikävä uintiaikoja ja ehdottomasti uiminen pitäisi saada taas säännölliseksi harrastukseksi tulevana syksynä. Uimisen jälkeen nautimme hierovasta suihkusta altaassa, porealtaan poreista ja kylmäaltaan viileydestä. Lopuksi vielä rentoutumaan höyrysaunan lämpöön. Olimme sopineet tapaavamme Hanneksen ja Pirjon kahdeksan jälkeen, mutta meillä vähän venähti kylpylässä. Niinpä jäi kokematta yli sadan kurjen aura, mutta toisella kertaa sitten.

Lauantaiaamuna heräsimme myöskin kuuden pintaan ja menimme lomakylän rantaan äänittämään. Valitettavasti tuuli oli virinnyt jonkin verran eikä koirashaahkat vielä olleet villiintyneet naaraista riittävästi, mutta upeaa aamutunnelmaa ennen aamupalaa.

Högsåraan oli ainoastaan viiden minuutin lauttamatka. Saari oli pieni ja jalkaisin tutkittavaa olisi ehkä löytynyt enemmänkin. Siellä kuulimme mm. hippiäisen soidinlaulua ja sain äänitetyksi uutena lajina merihanhien kaakotusta. Valokuvia saarelta ei tullut. Palasimme puolilta päivin Kasnäsiin. Ennen lounasta kävimme rannassa äänityspuuhissa ja tapaamassa Siljaa, joka oli tullut Kemiöön kalastamaan miehensä kanssa.

Myöhäisen lounaan jälkeen lähdimme vielä mukavalle iltaretkelle käyden ensiksi Västanfjärdin kirkolla ja hautausmaalla.

Ajellessamme huomasimme pellolla laulujoutsenien lepäilevän. Pysähdyimme ja ennen kuin pääsimme laulujoutsenia äänittämään ja valokuvaamaan lumouduimme pellolla olevista töyhtöhyyypistä, jotka pitivät niin sympaattista soidinlauluaan välillä aivan tasatahtiin. Eikä niitä häirinnyt läsnäolomme. Valitettavasti kuvaa ei niistä ole, mutta Tuula tarpoi laulujoutsenia lähemmäksi kuraten kenkänsä ja lahkeensakin. Saimme kuvia ja hienon äänityksenkin. Valitettavasti tässä postauksessa äänityksiä ei ole, mutta tulevat kyllä Satakielenlaulu-blogiin toivottavasti mahdollisimman pian.

Lintuhurmoksen jälkeen ajelimme vielä Adolfin kirkolle.

Retken lopuksi kävimme vielä nauttimassa kuusenkerkkäjäätelöstä ja Kasnäsiin palasimme laulurastaan säestyksellä

Sunnuntaiaamuna vihdoin haahkat mourusivat sen verran voimakkaasti, että sain kohtalaisen tallenteen. Aamuaikaisesta sää pilvistyi ja ropsauttelipa vähän vettäkin. Vietimme aamupäivän Tuulan kanssa uiskennellen jarentoillen poreissa. Lounaan jälkeen oli aika valmistautua kotimatkalle.

Lämmin kiitos Hannekselle ja Pirjolle, että saimme tulla kanssanne viettämään osan lomastanne. Kiitos kyydeistä, paljosta tiedosta, lämpimimistä keskusteluista ja mukavasta yhdessä olosta.
Kiitos myös Tuulalle, että lähdit oppaakseni/kaverikseni. Kiitos äänitysavusta, valokuvista, naurusta, juttutuokioista. Oli onnistunut viikonloppu.

Kuvien kopiointi/käyttö on kielletty ilman valokuvaajan lupaa!

Mosaiikki – Ura käsillä -hanke

Helteisen päivän päätteeksi on hyvä hetki istahtaa tietokoneelle kirjoittamaan huhtikuun lopulla olleesta mosaiikkikurssista. Samalla kuulokkeista kuuluu viikon takaisen yön tallenne, jossa peipot ovat erityisen ahkerasti äänessä.

Viime syksyiselle Ura käsillä -hankkeen mosaiikkikurssille en päässyt, joten iloitsin todella kun nyt kevään kurssille mahduin mukaan.

Lapsuudesta muistan mosaiikkitöiden tekoa. Tosin en muista töitä saumatun. Jokunen vuosi sitten Silmukkasiskojen kanssa askarreltiin kuusen malliseen aihioon joulukuusi, joka on jouluisin esillä mökin ruokapöydällä. Oli kiva päästä kurssille kokeilemaan erilaisille pinnoille mosaiikkipalojen kiinnitystä. Aloitimme pannun alusesta. Värien valitseminen on aina vähän haasteellista. Kurssilla oli toki näkeviä kertomassa eri värisävyistä. Myöskin täysin suoraan palojen saaminen oli haastavaa. Annoinkin itselleni vähän anteeksi ja pannun alusesta tuli ehkä aavistuksen moderniin vauhdikkaaseen tyyliin vivahtava työ.

Pannunalusen jälkeen aloitimme hiukan isompaan kehyksöttömään alustaan sommittelun ja liimailun. Huomaan, että pyrin kiinnittämään mosaiikit mahdollisimman lähelle toisiaan enkä pidä isoista rakosista niiden välissä, vaikka joihinkin töihin varmasti sopii myös isommat saumausvälit. Sokeana saumaaminen vielä menee, mutta ylimääräisen laastin poistaminen tuntui hankalalta. Saada ylimääräinen pois ilman, että laastia lähtee myös saumakohdista. Pajaohjaajamme ritva auttoi laastin poistamisessa.

Loppuja kurssilla tekemiäni töitä en saumannut. Ehkä olisin sen tehnyt, jos olisi ollut enemmän aikaa. Jotenkin kuitenkin halusin enemmän käyttää aikaa erilaisiin esineisiin sommitteluun aikaa. Ja kun tein vielä tiivistä jälkeä työt eivät välttämättä edes saumausta kaivanneet.

Kurssin jälkeen mosaiikkityöt olivat avustajallani valokuvattavana. Hänen tyttärensä ihastui niihin ja saikin nimipäivälahjaksi valokuvakehyksen.

Pieni puinen rasia, pannunalunen sekä kukkaruukku löysivät uuden kodin hyvin pian työt laitettuani myyntiin. Ehdottomasti hankalin oli tehdä kukkaruukku, joka on punasävyinen. Saviruukun pinnalla mosaiikkipalaset eivät tahtoneet pysyä. erikeepper ei ollut tarpeeksi tehokasta, vaikka muutoin toimi loistavasti. Mosaiikissa ei siis välttämättä tarvitse käyttää kalliita erikoisliimoja. Lopulta sain punasävyisenkin kukkaruukun valmiiksi. Pienempi vihreäsävyinen ruukku oli huomattavasti helpompi päällystää.

Innostuin mosaiikkitöistä niin paljon, että toukokuun lopulla kävin HobbyPointista ostamassa isohkon kasan erilaisia mosaiikkeja sekä Sinellistä eri kokoisia puurasioita, peilejä ja valokuvakehyksiä. Toin materiaalit tänne mökille. Olen päällystänyt kaksi puurasiaa. Kun ostin mosaiikkeja pyrin valitsemaan sellaisia värejä mitkä sopivat keskenään yhteen. Silti tunnen hienoista jännitystä päällystäessäni mosaiikeilla rasioita. Toimiiko väriyhdistelmä, peittääkö toinen väri toisen, korostuuko liikaa… Voi sitä yksinpuhelua pohdiskellessani kuvioita ja värejä. Sen olen molempien rasioiden kohdalla todennut, että haluan saumata työt. Saumauslaastihan on valkoista. Kurssilla pajassa oli erilaiseja värejä mitä saattoi sekoittaa saumauslaastiin. Ehkäpä haluan kokeilla jotain sellaista. Tässä vaiheessa minulla ei ole rasioista valokuvia, mutta niihin palataan varmasti myöhemmin lomapätkän jälkeen. Lomalla on tarkoitus käyttää aikaa käsitöihin ja saada uusia tuotteita mahdollisimman paljon valmiiksi elokuun Helsingin Taiteiden yössä olevaan myyntitapahtumaan. Ehkäpä joku kysyy ”mikä loma se sitten on, jos teet töitä”. Toistaiseksi en osaa käsitöiden tekemistä pitää varsinaisena työnäni, vaikka kyllähän se sitä on etenkin yritykseni toimialan laajennuksen jälkeen.

Keraamisia saippua-alustoja, pikareita, kulho, muki ja teepussitassit

Nyt on hyvä hetki lopettaa tämä blogihiljaisuus.
Istun mökillä sohvalla pitkästä aikaa kirjoittamisesta nauttien. Taaskaan blogihiljaisuudelle ei ole erityisempää syytä. Ainoa on, että erinäisistä syistä johtuen kuvien kanssa on ollut viivytyksiä ja huomaan ettei nyt ”kone ole käynnistynyt” tajunnanvirtakirjoitteluun. Niin ne ajat vain muuttuvat ja itse siinä mukana. Toivottavasti kuitenkin pysytte mukana. Ja ehkäpä niitä tajunnanvirta-tekstejäkin taas tulee, kunhan pääsen vauhtiin 😀 Mutta nyt asiaan: keramiikkatöiden esittelyyn 🙂

Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n keramiikkaryhmät, Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry:n rottinkikerho ja Ura käsillä -hankkeen kurssit ovat jääneet kesätauolle. Keramiikka ja rottinki ovat olleet tauolla jo huhtikuun lopulta lähtien ja viime viikolla myös Ura käsillä-kurssit jäivät kesätauolle.

Eräissä viime joulukuisissa myyjäisissä minulta tultiin kyselemään keraamisia saippua-alusia, joten talven ja kevään keramiikka-kerroilla keskityin alusien valmistamiseen ja kehittelemiseen. Ura käsillä-kurssien vuoksi jouduin olemaan valitettavan monena maanantaina pois keramiikkaryhmästä. Se on enemmän kuin harmi ettei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Kun minulta saippua-alusia tiedusteltiin visioin heti mielessäni, että pisaran muotoinen lautanen olisi täydellinen muotti alusille. Minulla ei ollut heti mahdollisuutta saada pisaralautasta lainaan, joten lähdin kokeilemaan kuusikulmaisella pahvia muottina käyttäen. Tein ensiksi valkoisesta savesta levyn, jonka kaulitsin tasaiseksi. Asetin kuusikulmaisen pahviläpyskän levyn päälle ja leikkasin veitsellä pahvin muodon mukaan. Tämän jälkeen rullailin makkaran, jonka painelin muodon mukaisesti alusen reunoiksi. Lopuksi muutama reikä alustaan. Jälkikäteen ajatellen rei’ät olisi kannattanut tehdä jo ennen reunamakkaran kiinnitystä. Muoto olisi todennäköisesti pysynyt paremmin kohdillaan.

Kun sain toiselta ryhmäläiseltä ns. pisaralautasen lainaan ehdin tekemään kolme saippua-alustaa joista luun valkoinen tuli reunoiltaan liian matalaksi.

Jossain vaiheessa saippua-alustat kyllästyttivät ja päädyin tekemään kulhon käyttäen muottina erään ryhmäläisen puista kulhoa. Kun olin asetellut kaulitsemani levyn muotin päälle painelin sen rauhallisin hitain liikkein muottiin. Ylimääräiset savet leikkasin pois ja viimeistelin reunan. Painelin pienellä koristekiululla, jonka pohjassa tähtikuvio kulhon laitaan painaumia, jotka maalasin. Työ lasitettiin läpinäkyvällä lasitteella.Ja voi miten kulholle kävi… Pakkasin sen toissa viikolla kassiin viedäkseni sen ostajalle ja kopsautin kulhon kassissa lattiaan ja kulho halkesi 🙁 Onneksi meni vain kahteen osaan, mutta eihän se enään priima ole, vaikka liimaus onnistuisikin.

Ennen joulutaukoa tein valkoisen pikarin ja kevätkauden alettua muotoilin kaksi pikaria lisää. Niistä tuli siniset. Valitettavasti lasitteen väriä pähkäillessäni en muistanut oikein jo aiemmin lasitetun pikarin väriä.

Viime vuoden puolella valmistui tämä korvallinen muki sekä pari teepussialustaa.

Keramiikka jatkuu syyskuun puolessa ja haluaisin edelleen kehittää tuotteeksi saippua-alustaa ja haluaisin oppia lisäksi jotain ihan uutta. Nyt kesän aikana saa vallan muunlaiset käsityöt. Viime päivinä olen neuloskellut sekä päällystänyt puurasioita mosaiikkipaloin. Innostuin asiasta Ura käsillä -hankkeen huhtikuisella mosaiikkikurssilla.

Nahkatyökurssi 19.-23.3.2018 – Ura käsillä -hanke

Maaliskuinen nahkatöiden jatkokurssi oli todella innostava. Tällä kerralla kurssin ohjaajana toimi Annika, joka itsekin on käsityöyrittäjä. Hän on viime syksynä ja alkutalvesta pitänyt Ura käsillä -hankkeessa peruskurssin, jossa valmistettiin koiralle talutin. Nyt vuorossa oli kaulapanta. Itselleni lähes kaikki työvaiheet olivat uutta, joten hiukan jänskätti pysynkö kurssilla mukana. Pysyin ja innostuin. Innostuin niin paljon, että tilasin Annikalta työkalupakin, puupihdit, materiaalit neljään pantaan ja kahteen taluttimeen. Totesinkin etten millään kurssilla ole tällä tavalla köyhtynyt, sillä köyhdyin lisää Friidalan outlet-myymälässä, josta ostin kengät ja laukun. Uskon kuitenkin, että työkalut ja materiaalit vielä maksavat itsensä takaisin.

Teimme kaulapannan isolle koiralle. Ensiksi mittasimme 2.5 cm levysestä nahkasuikaleesta sopivan mittaisen pätkän ja leikkasimme siitä suikaleen poikki. Nahasta valittiin parempi pää, josta tuli pannan pujotuspää. Annikan tekemää pääsabluunaa apunakäyttäen kohdistimme päätypunsselin paikoilleen ja vasaralla punsselia hakatessa haluttu muoto leikkaantui nahasta pois.Pujotuspäähän tehtiin reikäsaksilla viisi reikää sabluunaa apuna käyttäen. Olen erittäin vaikuttunut Annikan valmistautumisesta ohjaamaan kurssi näkövammaisille. Todella laadukkaasta paneutumisesta esimerkkinä hänen valmistamat kolme erilaista sabluunaa jokaiselle kurssilaiselle. Nyt käytimme sabluunaa missä oli reiät valmiina. Siitä oli helppo ja hyvä sokeanakin rei’ittää reijät oikeaan kohtaan.

Seuraavaksi teimme uraraudalla pannan reunaan ompelu-uran. Pujotuspäässä ura voi olla hiukan kevyempi, koska ommel ei tule sinne asti. Itselläni piti hetken etsiä tapaa miten uraraudan kanssa toimin, sillä työkalu on oikeakätisen eikä terää pysty vaihtamaan toiselle puolelle. Hiljalleen uritus alkoi kuitenkin sujumaan.Urituksen jälkeen käyttöön kanttirauta, jota pystyi käyttämään hyvin myös vasemmalla kädellä. Reunan pyöristys tehtiin nahan päälipuolelle. Kanttiraudan piti olla tietyssä kulmassa nahan reunaa vasten ja itsestä poispäin työntämällä saatiin reunan terävyys pyöristettyä.

Muotoilematon pantanahan pää ohennettii nahan haljaspuolelta suutarinveitsellä. Ohennus tehtiin sahaavalla liikkeellä itsestä poispäin. Veitsi on todella terävä, joten sormia ei voi sen etupuolelle laittaa tunnustelemaan.

Pantanahka käsiteltiin liisterillä, joka korvaa öljykäsittelyn ja näin näkövammaiselle läpinäkyvyytensä vuoksi turvallisempi käyttää. Liisterisellä sienellä vedetään myötäkarvaa, jonka jälkeen rätillä kiillotetaan liisteröity kohta. Myöhemmässä vaiheessa opettaja totesi, että liisterikäsittely tässä tekovaiheessa on järkevää jättää pois, sillä tukiliimaus ommeltaessa ei tahtonut pitää ja näin toisen puolen reiät tahtoivat mennä vääriin kohtiin.Ensinmäisenä kurssipäivänä ennätimme vielä mittaamaan soljen paikan, kiinnittämään sabluunan ja tekemään soikioraudalla soljen istutukseen reiän, sekä rei’ittämään soljen kiinnitysniittien paikat.

Seuraavana aamuna lähdimme tekemään reikähaarukkaa apuna käyttäen reikiä ompelu-uraa pitkin. reijät alkavat siitä mihin soljen paikan sabluuna päättyy. Reikiä tehdään lähes pujotusreikiin asti pannan molemmille sivuille.

Siinä sai hyvän tovin naputella reikiä nahkaan. Ennen ruokataukoa ehdimme vielä kiinnittämään pantaan nimilaatan. Sapluunana käytettiin nimilaattaa tehden ensin reiät reikäsaksien pienimmällä terällä ja isonnettiin reiät vielä sen jälkeen.Niitit voi kiinnittää joko tuurnaa apuna käyttäen tai suoraan vasaralla iskien niittiin. Tällöin niitti lituskoituu ja omaan käteeni tuntuu epäonnistuneelta/ei priimalta. Niitin voi kiinnittää myös puristimella.

Nimikilven kiinnityksen jälkeen aseteltiin solki paikoilleen ja kiinnitettii niitit paikoilleen. Niiden väliin tuli d-rengas.

Tämän jälkeen liimattiin osa nahasta kaksinkerroin ja näin peittyy pannan sisäpinnalla olevat niitit ollen turvallisempi käyttää.Liimauksen jälkeen olikin työn hitain työvaihe, pannan ompelu. Panta asetettiin puupihtien väliin. Ompelussa käytettiin kahta neulaa. Yllättävän nopeasti pääsin jyvälle miten tikki tehdään ja pysyin urallakin mukavasti. Välillä tahtoi olla ongelmallista takapuolen reikää naskalilla tehtäessä, että se tuli ompelu-uran yläpuolelle. Syynä oli tukiliimauksen pettäminen.Ompelu sujui hitaasti. Takapuolen reiän teko naskalilla, tarvittaessa avartajalla suurentaminen. Neulan vienti reikien läpi, jonka jälkeen toisella neulalla tullaan läpi aloitetulle puolelle. Itse jouduin avartajaa käyttämään ainoastaan päättelytikeissä. Panta ommeltiin molemmilta reunoiltaan soljesta lähes kiinnityspään reikiin, mihin kaksinkertainen osuus päättyi.

Keskiviikkona meillä ei ollut pajatyöskentelyä laisinkaan. Aamupäivästä meille luennoitiin osuuskunnan toiminnasta. Iltapäivällä kävimme tutustumiskäynnillä Friitalan nahkaoutletissa. Olihan siellä ihania nahkatuotteita. Sorruinkin tekemään ostoksia sinisten kenkien ja laukun muodossa. Esiteltiinpä minulle ihanaa nahkatakkiakin, mutta se oli pakko jättää kauppaan. 😀 🙂

Torstaina ompelu-urakka jatkui. Käytännössä ompelimme koko päivän välillä syöden ja myyjäisissä käyden. Oma päiväni vielä kurssipäivän jälkeen jatkui myyntipöydän takana päivystämisellä. Illalla olo oli aika uupunut. Perjantaiaamuna uusin voimin ompelemaan viimeiset centit. Ompelun jälkeen hiottiin hiekkapaperilla saumakohta tasaiseksi, sellaiseksi, että se tuntuisi saumattomasti yhdeltä nahalta. Hiekkapaperikäsittelyssä oli huolehdittava ettei hiekkapaperi osu nahkaan jättäen jälkiä. Hionnan tuli siis osua vain reunaan. Tämän jälkeen vielä käytiin panta läpi kanttiraudalla molemmin puolin. Lopuksi käsittely vielä liisterillä ja koristeraidan teko muovisella työkalulla. Koristeraita tiivistää reunaa ja tekee pannasta vielä viimeistellymmän näköisen. Koristeraita ei käytännössä juurikaan tunnu.
Näinpä elämäni ensinmmäinen koiran kaulapanta on valmis!

Kurssin lopuksi teimme avaimenperät taittamalla nahkasuikale kahtia. Puoleen väliin avainlenkki. Ylempään suikaleeseen soikioraudalla reikä, josta alempi suikale tuodaan läpi. Näin päälimmäisenä on haljaspuoli ja mihin ensinmmäinen reikä lyötiin jää alapuolelle. Nyt reikä tehdään päällimmäiseen suikaleeseen ja alla oleva tuodaan reijästä läpi…

Kurssiviikon sunnuntain vietin käsityöhuoneessa kahta pantaa tehden. Alkuunsa totesin minulla olevien reikäsaksien olevan aivan luokattomat. Reiät kuitenkin jotenkuten pantoihin sain. Nimikilven kiinnitys kävi haastavaksi. Osua vasaralla tasaisesti niittiin ei sokkona ihan helppoa ollut ja minun sormiin niitistä tuli ruma lituska, joten ehkäpä hankin tuurnat. Sain pannat tehtyä soljen kiinnitykseen asti. Hinku jatkamaan on hirmuinen, mutta ehkäpä laadukkaan jäljen saamiseksi ensiksi on tilattava ne tuurnat sekä kunnolliset reikäsakset.

Isot kiitokset kurssin ohjaajalle Annika Härköselle/nahkamaakari
todella hyvin ohjatusta kurssista. Toivottavasti tapaamme syksyllä jälleen.
Aikaisemmista nahkatyökursseista millä olen ollut mukana voi lukea
täältä
ja täältä

Käsityöinto täällä taas

On se hyvä, että Ura käsillä -hankkeen kurssit alkoivat minun osaltani puolitoista viikkoa sitten palauttaen käsityöinnostuksen. Valitettavasti osa innottomuudesta selittyy stressistä, jonka aiheuttajana on kuljetuspalveluiden tulevaisuus. 12.3. olleessa kokouksessaan Vantaan Sosiaali- ja terveyslautakunta palautti uuteen valmisteluun kuljetuspalvelujen järjestämisen tulevaisuudessa. On iso asia tässä vaiheessa, että Helsingin Matkapalvelun asiakkaaksi ei olla suinpäin ryntäämässä, vaikka sellainen olo konsulttifirman selvitystä lukiessa tulikin. Sitä lukiessani olin itse asiassa varma, että homma on taputeltu ja vaikuttamismahdollisuudet olemattomat. Kun näin ensinmmäisen Facebook-päivityksen lautakunnan päätöksestä, joka oli yksimielinen huulille nousi hymy ja mieleen tuli ”ehkä sittenkin meistä vammaisistakin välitetään”.

Usean kurssin putki alkoi makramee-kurssilla, jossa kertasimme kaksoistasosolmua ja harjoittelimme uutena kylkiluusolmua. Edellisessä postauksessa on valmistuneet työt esitelty 🙂 Kesken jäi kassin solmeilu. Sitä olen jatkanut nyt molempina viikonloppuina. Solmeilen rinnakkain kassin etu- ja takapuolta, jotta puolista tulisi mahdollisimman samanlaiset. On ihan huippua, kun työ voi rojottaa työpöydällä ja siihen pääsee helposti käsiksi. Käsityöhuoneen mahtavuus kasvaa vain koko ajan mielessäni. Ihanaa kun nyt minulla on sellainen.

Viime viikolla vuorossa oli nahkatyökurssi, jonka opettajana oli Nahkamaakarin Annika. Teimme isolle koir alle kaulapannan ja lopuksi vielä avaimenperän. Opetus oli todella ammattitaitoista ja hyvää. Innostuin hurjasti ja tilasinkin nahkatyökalupakin, puupihdit, materiaaleja jne. Lasku on iso, mutta ehkäpä se maksaa vielä itsensä takaisin. Kun saan kurssin alkupuoliskolla avustajan ottamat kuvat, kirjoittelen kurssista ikioman postauksen. 🙂

Kurssilta lähtiessäni perjantaina toin ostokset kotiin ja tänään rohkaistuin aloittamaan ensinmmäiset kaulapannat täysin itsenäisesti. Totesin reikäsaksien (nahkapaska) olevan aivan paska, joten uusien saksien hankinta on edessä. Nyt minulla on kuitenkin kaksi pantaa soljen ja d-lenkin kiinnitystä vaille tehtynä. Sitten alkaakin käsin tikkaaminen, hitain työvaihe.

Keramiikassa olen alkuvuodesta ahkeroinut saippua-alusia. Viime maanantaina enkä huomennakaan pääse keramiikkaan. Huomenna alkaa kolmi-päiväinen valoryijy -Ura käsillä -hankkeen kurssi. Viimeksi keramiikassa maalasin riipuksia sekä tarjoiluvadin, sovin lasitusväreistä jne. Rottingissa viimeksi tein soikean korin, jonka päädyissä helmiä. Jäljellä on neljä rottinkikertaa, joten vielä ehtisi ottamaan jonkin haasteellisemmankin työn tehtäväkseen.

Vuoden ensinmmäiset myyjäisetkin on takana. Toissalauantaina olin myymässä tuotteitani Korson Lumossa. Kolmet kynttilät meni sekä muutama purkki ihanaa luomutassuvahaa LoveBawsia, jota olen ottanut myyntiin. On suomalainen ihana tuote. Sisältää mehiläisvahaa, sheavoita, kookosöljyä sekä oliiviöljyä. Tassuvaha suojaa koiran tassuja suolalta ja soralta, pehmittää kuivuneita tassuja kosteuttaen niitä.

Viime torstaina pidimme käsityömyyjäiset Iiriksen infon takana olevassa aulassa. Minulta meni pari keraamista riipusta, helmikaulakoru, rottinkikori ja keraaminen pisaran mallinen lautanen. Ihana Saana hoiteli myyntipöytääni minun ollessa nahkatyökurssilla. Ehdin itsekin iltapäivästä myyntipöydän taakse kolmeksi tuntia. Seuraavista myyjäisistä ei olekaan tietoa mihin olisin menossa. Toivottavasti vielä tälle keväälle järjestyy jotakin.

Makramee-kurssien satoa – Ura käsillä -Hanke

Osallistuin marraskuussa ensinmmäistä kertaa kolmipäiväiselle makramee-kurssille, joka sai tällä viikolla jatkoa. Viime keväänä solmeilin lampun varjostimeen kaksoistasosolmuin varjostimen. Tuolloin erheellisesti luulin solmivani silmusolmuja, mutta nyttemmin on selvinnyt niiden olleen kaksoistasosolmuja 🙂

Marraskuisella kurssilla aloitimme kurssin tekemällä pieniä töitä; avainkaulanauha, avaimenperä ja rannekoru. Opettelimme tasosolmun ja kaksoistasosolmun. Tasosolmussa aloitetaan aina samalta puolelta tukilankoja. Hiljalleen solmeiltu punos alkaa tekemään kierrettä, joka tuo joissain tapauksessa työhön kivaa koristeellisuutta.Harjoittelussa käytimme paksuhkoja lankoja ja erityisen suosittu oli Baragord-keinokuitulanka, joka on minun käteen aivan kauhean tuntuinen. Se polttaa ihoa ja on vastenmielinen. On kuitenkin hyvää paksua lankaa, josta sokeanakin tunnusteltaessa tuntee hyvin miten solmu muodostuu. Avaimenperän lisäksi teimme samaisesta langasta avainkaulanauhat. Opettelimme kaksoistasosolmun tekoa. Työssä se tehtiin kahteen suuntaan. Ensiksi solmeiltiin muutama solmu, jonka jälkeen työ käännettiin ympäri ja palattiin lähtökohtaan. Kaksoistasosolmussa aloitetaan vuorotellen vasemmalta ja oikealta puolelta tukilankoja.

Harjoittelimme kaksoistasosolmun tekemistä myös ohuempaan lankaan mihin laitoin koristeeksi metallihelmiä. Ohut lanka käyttäytyi luonnollisestikin erilailla paksumpiin verrattuna, joten hetki meni totuttelemiseen.

Kurssin isoin työ oli trikookuteesta solmeiltu matto. Matto solmeiltiin kaksoistasosolmuilla jättäen joka toinen kerros kaksi reunimmaista solmimatta. Näin solmeilusta syntyy verkkomaista jälkeä. Ikäväkseni on tunnustettava, että matto on minulla edelleenkin kesken. Kurssilla sitä en valmiiksi saanut ja nyt alkuvuodesta on vaivannut käsityöanemia. En kuitenkaan ole hylännyt ajatusta tehdä matto valmiiksi. Käsityöhuoneessa se odottaa sopivaa hetkeä tulla työstetyksi valmiiksi.

Maton solmeilun lomassa teimme vielä pienen välityön joulutähden paperinarusta. Pieneen renkaaseen kiinnitettiin paperinarut leivonpääsolmuin, jonka jälkeen kaksoistasosolmuin napakoitettiin keskusta. Sakarat muodostui tekemällä kaksoistasosolmut lankojen päihin. Solmut vahvistettiin vielä liimalla, sillä paperinarun jäykkyyden vuoksi napakatkin solmut voivat löystyä.

tämän viikon keskiviikkona palasimme makramee-tekniikoiden pariin. Tälläkin kerralla kurssi oli kolmipäiväinen. Valitettavasti kurssipäivät ovat lyhentyneet pari tuntia per päivä. Aloitimme ”lämmittelytyöllä” rock-henkisen kaulakorun solmeilulla. Valitsin langaksi litteää keinomokkalankaa. Kaulanauhaan solmittiin kuusi lankaa leivonpääsolmuin. Tehtiin ensinmmäinen rivi kaksoistasosolmuja, toisessa rivissä jätettiin kaksi reunimmaista solmimatta ja kolmannella taas seuraavat kaksi. Näin yhdelle riville keskelle tuli vain yksi kaksoistasosolmu. Tästä lähdimme harjoittelemaan kylkiluusolmua. Ensiksi vasemmalta keskelle ja sitten oikealta keskelle. Kaksoistasokolmion sivuille syntyi kylkiluusolmurivi 🙂 Kaksoistasosolmuin kolmio, nyt alottaen keskimmäisistä langoista lisäten rivi riviltä kaksi lankaa sivulta mukaan. Korussa käytin pikkuruuveja antamaan lisäsävähdystä koruun. 🙂

Seuraavaksi teimme jokainen pöllön puuvillalangasta. Ensiksi leivonpääsolmuin langat kiinni rottinkikeppiin, jonka jälkeen kaksoistasosolmuin pöllölle otsa tehden samanlainen kolmio kuin kaulakorussakin. Kaksi riviä kylkiluusolmuja kulmakarvoiksi, jonka jälkeen asetettiin silmät ja nokka paikoilleen. Oli oltava tarkkana, ettei silmät jää liian sivuun. Pöllön vartalo-osa solmeiltiin kylkiluusolmuin. Nyt solmeilu aloitettiinkin keskeltä edeten kohti ulkoreunaa. Näin vartaloon saatiin pyöreyttä. Käsialasta riippuen kylkiluurivejä tehtiin muutama rivi, jonka jälkeen vielä jatkettiin kaksoistasosolmuin päätellen työ. Koristelin pöllön jalat puuhelmin. Jotkut solmeilivat pöllöilleen myös siivet. Solmeilussa on selvästi näköjäänteestä apua. Heikkonäköiset selviytyvät ripeämmin töistään ja näin pystyvät lyhyemmässä ajassa tekemään vaikeampiakin töitä. Minun sielua se välillä kirpaisee, koska en haluaisi töideni olevan yksinkertaisempia ja tylsempiä sokeuteni vuoksi. Ja järjellä ajateltuna eihän se edes välttämättä niin ole. Noh, ehkäpä tästä pöllökaverista tuli ihan hauska ilman siipisolmeilujakin?

Torstaina iltapäivästä jäi jonkin verran aikaa, joten aloitin turkoosista 1mm korulangasta tekemään d-renkaaseen pikkupöllöä. Korulanka oli jäykkää ja se sojotteli joka suuntaan. Oli todella hankalaa hahmottaa milloin on mikin lanka solmeiluvuorossa. Työ eteni varsin hitaasti, joten vartalo-osa ja päätös jäi kotiläksyksi.

Eilisaamuna aloitimme kassin solmeilun. Lisäksi päivän mittaan viimeisterlimme rock-korun ja sain ohjeistuksen pikkupöllön loppuun tekemiseksi sekä opin liukukiinnityssolmun solmimisen. Kassia ehdin solmeilemaan jonkusen rivin, mutta kotiläksyksi suurin osa työstä jäi. Kiinnitinkin eilisiltana aloitetun kassin puoliskon, toisen puoliskon kahvan sekä keskeneräisen pöllön työpöytään kiinni, joten nyt ei tarvitse kuin hipsiä alakertaan työpöydän ääreen solmeilemaan.

Molemmat Makramee-kurssit piti pitkään näkövammaisia ammattikoulussa opettanut helena. Hän osaa huomioida todella hienosti heikkonäköiset ja sokeat oppilaansa. Hänen ohjauksessaan on hyvä ja kannustavaa opiskella. Toivottavasti kurssi saa vielä jatkoa, jotta saa lisää varmuutta ja kenties vielä ohjausta tuotekehittelyyn. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin. Toivottavasti myös kässäanemia on nyt vihdoin selätetty ja uusia töitä alkaa syntymään 😀