Julkaistu

Rottinkinen sienikori ja muut käsityökuulumiset

Pitkin talvea kirjoittelin sienikorin punomisesta. Nyt kori on onnellisella sen omistajalla, äidilläni. On siis työ aika esitellä täälläkin. Valitettavasti korin seinämät vähän pullistelevat, mutta äitiä se ei tuntunut haittaavan. Aika isohan korista tuli, joten toivottavasti toimii käytännössäkin hyvin sienimetsässä. Väliseinät olisivat voineet olla korkeammat. Toisaalta seinää saa tarvittaessa korotettua vaikkapa pahvilevyillä.

Petsasin korin mökillä äidin ollessa siellä. Petsauksesta tuli ehkä hivenen epätasainen, vaikka äiti vähän sitä apunani tasoittelikin. Petsaaminen oli mukavaa, joten harjoittelu jatkuu.

Muista valmistuneista käsitöistä ei ole vielä kuvia ja muutamassa työssä tarvitsen silmällistä apua päättelyissä. Vappuna sain kuitenkin valmiiksi pörröisen, ilmavan petroolinsinisen huivin alpakka-langasta. Alotin ekan kranssin päällisen tälle vuotta, mutta puikko katkesi ja uusi on edelleen kaupassa, joten työ odottaa toistaseks. Tein pari korua lasihelmistä ja neuloskelin frillan räyhkänää, jota en saa millään valmiiksi. Se ei vaan innosta pätkän vertaa. Käsityökopassa se odottaa mökillä tekiäänsä :D:D

Ylös-alaisinneuleelle ei hyvää kuulu, sillä neuloin vahingossa toisen hihan väärään suuntaan, joten se on purettava ja tehtävä uusiksi. En kuitenkaan uskalla itse niin ohuesta langasta tehtyä purkaa näppituntumalla. On parempi, että joku näkevä sen tekee. Puseroa olen kuitenkin sovittanut ylleni ja sopii hienosti, jeeeee!!!!

Toukokuun alussa ostin helmikudontakehyksen ja tänään Liiolii oli luonani kasaamassa sen sekä laittamassa siihen kudontaloimen. Yes, nyt pääsen kutomaan helmirannekorua. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, kuinka paljon tulee kirota päräyteltyä sen kanssa :D:D Lisäksi teen juonnin ja rupattelun ohessa ehdittiin kerimään yksi paperilankavyyhti. Tilasin niitä Lappajärven värjäämöstä. Oli mukava iltapäivä sateisesta säästä huolimatta. Kiitos Liiolii <3 Toukokuussa en saanut neulotuksi mitään. Saatuani toissa viikon lopulla pistenäytön huollosta neuleohjeiden luku alkoi taas innostamaan ja viikko sitten mökillä aloitin neulomaan Novitan sivuilta löytynyttä kolmiohuivin ohjeella. Ohje on Huurre-langalle. Minulla sitä ei valikoimasta löytynyt, joten langaksi valikoitui Lanyarns studian ruskea-harmaa. Puikkosuositus 4.5-5mm, Huurrelangassa 5mm. Neulon 4mm puikolla, joten saas nähdä miten metsään mennään 😀 Huivia neulotaan kunnes silmukoita 192, huivin yläreunan leveys noin 140 cm ja korkeus leveimmällä kohdalla noin 75 cm. Katsotaan kuinka mittasuhteiden käy. Tähän moni voisi todeta ”kannattaisi neuloa mallitilkku”. Joo, niin varmaan, mut kun… Tällä hetkellä olen neulonut huivia niin paljon, että silmukoita on 70, joten neulottavaa vielä riittää. Ensinmmäinen kerä tosin alkaa olla loppusuoralla. En muuten ole aiemmin kolmiohuivia koskaan tehnytkään. Juhannukseksi on luvattu melko epävakaista säätä, joten kun keskiviikkona singahdamme mökille käsityövaihtoehtoja on pakattuna reilusti mukaan.

Julkaistu

Lääkäri varattu

Olen lisännyt veden juontia ja koettanut pitää riittävän tiheät ateriavälit. Paino jatkaa vain nousuaan ja mukaan on astunut väsymys. Olen pitkään jo jahkaillut pitäisikö kilpirauhanen tutkituttaa ja eilen varasin itselleni parin viikon päähän lääkärin. Rahan menoa se tietää, mutta saanpahan ainakin mielenrauhan siltä osin ja jos kropassani jokin mättää niin toivottavasti avun oli se sitten kilpirauhanen tai jokin muu.

Eilinen oli melkoinen ahdistuspäivä. Suretti kovasti ajatuskin siitä, että minulla on jokin parantumaton sairaus, joka vaatii loppuelämän seurannan ja lääkityksen. Olen kuitenkin alle 40-vuotias enkä vielä haluaisi aloittaa sairauksien litanijaa elämääni, mutta minkäs teet. Lueskelin Facebookin kilpirauhasryhmistä ihmisten kokemuksista eikä ne paljoa lohduttaneet. Oli pelkoja, ahdistusta, lisämunuaisten kanssa ongelmaa jne. Joskus olen kuvitellut, että oikealla lääkityksellä kilpirauhasen vajaatoiminta on ”helppo sairaus” elämän kumppanina, mutta ehkä olen kuvitellut omiani. Toki yksilöitähän me olemme ja varmasti monenlaisia sairauskertomuksia on kilpparijutuissakin.

Ja perhana, eihän kukaan ole minulla vielä mitään kilpirauhasen vajaatoimintaa diagnosoinut eikä edes passittanut kokeisiin. Voihan ongelmana olla jotain ihan muuta, jota en osaa edes kuvitella/pelätä.

Viikonloppua vietimme mökillä, mutta mökkijutuista tulee omat postauksensa. Ollaan keväällä ja nyt alkukesästä innostuttu kuvaamaan aika paljon, joten kuvallisia postauksia luvassa. Kuvat ovat tällä hetkellä kuvailtavana, joten malttakaa tovi 🙂 Joka tapauksessa mökkeily teki hyvää enkä painoasiaa stressannut. Kotiuduttuamme vaaka osoitti sellaisia lukemia, että ahdistus pongahti kattoon ja päätös tutkimuksiin menemisestä.

Täällä kaupungissa päivät ovat sujuneet rauhallisesti; töitä, ruuan valmistusta, netissä pyörimistä, ulkoilua koirien kanssa. Tänään pakottauduin siivoamaan vaatekaapin ja valitsemaan juhlavaatteet lauantaina olevia rippijuhlia varten. Toivottavasti en näytä ihan hirveän turpealta vaatteissani. En huomaa vatsani kasvavan, mutta reidet ja persauksen sivut on sitten oma lukunsa, tai sitten vaan kuvittelen.

No nyt kahteen viikkoon ei kuitenkaan tapahdu mitään ratkaisevaa. Paino elää omaa elämäänsä ja minä koetan jatkaa terveellisillä valinnoilla, vaikka just nyt turhauttaakin. Pidän kuitenkin monista terveysherkuista ihan oikeastikin, joten ei minun turhauman keskellä tarvitse syöksyä hampurilaisten tai pitsojen kimppuun. Mehulinko on ollut ihan huikean mahtava hankinta!(siitäkin oma postaus tulossa) Nyt pitäisi nauttia kesästä ja olla murehtimatta liikaa. Murehditaan vasta sitten, jos on tarpeen. Se kun olisi niin helppoa kuin se on kirjoittaa. Kulunutta viikkoa on vaan nyt varjostanut alavireys, alakulo ja jopa ahdistuskin. Siitä huolimatta kaikille oikein ihanaa viikonloppua. Huomiselle ja lauantaille on luvattu tänne etelään jopa yli 20 asteen lämpötiloja, joten nauttimaan kaikki kesästä, myös Hepa!

Julkaistu

Vinkkien toivossa + lehtiartikkeleille lukijaa metsästän

Minulla on kyselypäivät meneillään 😀
Eilisiltana pyysin Facebookissa kirjasuosituksia ja niitä sain niin paljon, että nyt 16giganen muistikortti on täynnä luettavaa. Vielä pitäisi pari kirjaa pisteillä lainata, jotta kesäpäivinä mökillä ulkona voisi nautiskella hyvistä kirjoista ja toivottavasti hyvästä kesäsäästäkin luonnon ääniä kuunnellen.

Tänään kyselypäivät on saanut jatkoa. Eilen toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin Philipsin mehulingon/mehustimen. Tiedän, että periaatteessa voi mehustaa mitä vain, voi yhdistellä eri hedelmiä, marjoja, vihanneksia, juureksia, vain mielikuvituksen puute on rajana ja ehkäpä rohkeus. Jotta pääsisin paremmin alkuun olen etsiskellyt mehureseptejä, mutta monet reseptisivustot ovat todella raskaita ruudunluvulla selata. Puuha on törkeän hidasta, joten Facebookin lisäksi pyydän teiltä lukioilta mehuvinkkejä, reseptejä tai linkkejä hyviin resepteihin. Olen vinkeistänne kiitollinen.

Jo toinen Aa:n sijainen lopetti työnsä minulla eilen. Molemmat ovat saaneet oman alansa kokopäivätyön, joten on enemmän kuin ymmärrettävää heidän ottaneen työt vastaan. Tällä hetkellä olen ilman henkilökohtaista avustajaa, mutta onneksi juuri nyt ei ole mitään kiireellistä hoidettavaa asiaa, joka vaatisi ehdottomasti näkevät silmät.

Sijaiselta jäi nippu lehtiä lukematta tallenteelle. Huhuilin kolmisen vuotta sitten täällä blogissakin henkilöiden perään, jotka voisivat lukea lehtiartikkeleita tallenteelle. Aikaisempaa kokemusta ei tarvitse olla. Oikeastaan erityisempiä vaatimuksia ei edes ole. Minulta on mahdollisuus jopa tarvittaessa lainata tallenninta, mutta jos esim. puhelimella, tietokoneeella, digisanelimella tallennus onnistuu omasta takaa, helpottaa asiaa etenkin lukijan ollessa muualla päin Suomea kuin pk-seudulla.

Tällä hetkellä luettavat lehdet ovat Ekoilo ja Luontaisterveys ja saattaa nipussa olla jokin muukin mitä en muista 🙂 Jos innostuit asiasta, voimme sopia tapaamisen Pk-seudulla tai voin postittaa lehdet sinulle. Luonnollisesti maksan postituskulut. Lehtiä minulle ei tarvitse palauttaa. Luetut artikkelit voi toimittaa minulle muistitikulla, muistikortilla tai Dropboxin kautta. Yksityiskohdista voimme sopia yksityisviestein.

Valitettavasti en voi maksaa luku-urakasta mitään suuren suuria summia, mutta toki haluan jollain tavalla kiittää sinua avustasi onko se sitten rahallinen korvaus, jokin käsityö (neulevalokranssi valoilla, kaulaliina, poncho, mehiläisvahakynttilöitä tms??), lounas, teehetki, lahjakortti, hieronta??? Jos yhtään aihe kiinnostaa laita minulle sähköpostia Ota yhteyttä -sivun kautta. Tavoitat myös blogin Fb-sivun kautta.

Jokohan minun kyselyvimmani olisi taltutettu? Onneksi ainakin sunnuntaista asti vaivannut alaselkä/pakarakipu on hellittämässä.

Julkaistu

Kolme opaskoira-aiheista videoklippiä

Opaskoirayhdistys
on julkaissut kotisivuillaan kolme videota
Opaskoira arjen apuri
Arkesi avuksi opaskoira
Peesari auttaa arjessa

Videoklipit ovat parin minuutin mittaisia. Olin Oton kanssa kuvauksissa mukana, joten vilahtelemme videoilla. Klippejä ei kannata katsoa pelkästään nähdäkseen Hepan ja Oton liikenteessä, vaan videoilla on oikeastikin hyvää, tärkeää asiaa liittyen opaskoiriin ja opaskoiratoimintaan. Nyt siis katsomaan tietoiskuja ja kenties oppimaan jotakin uutta siitä mailmasta. Yhdistyksen sivuilta löytyy toki paljon muutakin mielenkiintoista, joten mukavia luku- ja katseluhetkiä.

Ja jos kiinnostus heräsi peesaritoimintaan käy myös täällä .

Millaisia ajatuksia tai kysymyksiä videot sinussa herätti?
Tunnistitko allekirjoittaneen ja Oton?
Otolle kuvaukset oli erittäin hämmentävä tilanne ja jumivaihde meinasi hetkittäin iskeä oikein tosissaan. Onneksi välillä vauhtiakin löytyi eikä homma mennyt osaltamme täysin haahuiluksi.

Vastaan mielelläni kysymyksiin mitä videot tai opaskoira-aiheiset sivustot sinussa herättää, joten kommentointiloota vaan täyteen arkailematta.

Julkaistu

Vettä tuoreella mintulla

Istun mökin kuistilla auringosta ja lintujen liverryksestä nauttien. Kevät ja alkava kesä tuoksuu; kasvava nurmikko voikukkineen, koivu, ympärillä oleva metsä ja narulla kuivuva lakanapyykki. Pitkän ja viileän kevään jälkeen nyt tuntuu, että kevät alkaa vaihtumaan kesäksi ja enään ei tarvitse palella.

Ei kuulu autojen hurinaa, ei ihmisten pulinaa. Seurana vain keväisen luonnon äänet ja luonto. Rauhoittaa mieltä ja lievittää stressiä.

Onko minulla stressiä? Ehkä vähän, sillä painon putoamattomuus turhauttaa ja stressaa. Tiistaina kävimme Jannan kanssa ruokapäiväkirjaani kuuden päivän ajalta läpi eikä mitään selkeää ongelmakohtaa löytynyt. Janna kiinnitti samoihin asioihin huomiota mihin itsekin ja nyt yritänkin lisätä veden juomista, jotta päivässä joisin 2-3 litraa. Pelkkä vesi saattaa tuntua tökkivältä, joten vinkistä kokeilen vesikannullista, jossa tuoretta minttua ja ripaus suolaa. Minttu tuo hyvän ja raikkaan maun eikä veden lipittäminen tunnu niin vatsassa painavalta. Kohta on päivän eka kannullinen juotu. Juon myös paljon teetä, mutta sehän on diureetti eikä voi laskea päivän nestekulutukseen.

Puhun aina kaikille veden juonnin tärkeydestä ja siitä, että on muistettava juoda riittävästi. Olen kuvitellut itse juovani ainakin lähes riittävän paljon. Ruokapäiväkirjaa täyttäessäni kuitenkin huomasin, että en päässyt kahteen litraan kuin sellaisina päivinä milloin treenasin ja treenaaminenhan lisää nestehukkaa, joten eipä auttanut. Nyt koetan tehdä läksyni huolellisesti ja juoda riittävästi ja tarkkailla juomisiani, eikä vain elää kuvitelmissa juovansa tarpeeksi. Kun veden laittaa kannuun, pystyy hyvin näkemään kulutetun nesteen. Jos silloin tällöin juo hanasta lasillisen, ei niitä lasillisia tule lasketuksi ja kontrolli jää. Eihän veden juonti toki pidä olla pitkässsä juoksussa kontrollin alaista, mutta nyt totuttautumisvaiheessa kylläkin.

Pohdimme myös riittävää protskujen saantia, mutta toisaalta myös riittävää hiilareiden saantia etenkin treenin jälkeen. Esim. iltatreenin jälkeen voisi olla paikallaan jokin ruokaisa salaatti, jotta yöksi ei jää nälkä. Maustamaton jogurtti tai rahka marjoineen tai hedelmineen saattaa monesti olla liian kevyt. Ehkä myös välillä unohdan oman työni fyysisyyden ja sen, että kyllähän myös hierontatyö kuluttaa, vaikka ei se siltä paljoa tuntuisikaan.

Ruokapäiväkirjan ajalta ruokailujen välit pysyivät kohtuullisina, mutta miten homma sujuu oikein kiireisellä viikolla? Voisiko avuksi olla asiakkaiden välillä nautittu itse tehty smoothies? Tärkeää olisi ettei ateriaväli venyisi yli neljän tunnin. Siinä on kyllä opettelemista täällä mökillä. Helposti touhottaa monta tuntia ulkona eikä välipaloja muistakkaan. Eli, niin kiireen keskellä kuin mökkielämässäkin riittävän useasti ateriointi muistettava. Tuosta tuleekin mieleen, että kohta alkaisi olla välipalan aika.

Toivon todella, että veden lipityksen lisäys auttaisi aineenvaihdunnan toimimiseen ja ylimääräinen neste lähtisi kropasta pois. Lisäksi riittävä energian saanti treenipäivinä, ateriavälit 3-4h niin kotona kuin mökilläkin. Monipuolista ruokaa protskuineen ja hyvine hiilareineen. Avokin innostamana aloitin myös L karnitiini-kuurin tehostaakseni rasvan polttoa. Jos nämä keinot ei ala tilannetta yhtään muuttamaan on varmasti selvitettävä mahdollisia muita syitä mitkä asiaan vaikuttaisi kuten kilpirauhasen toiminta.

Tsemppiä mulle ja kaikille saman asian kanssa taisteleville. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia, joten jokaisen on jaksettava etsiä itselleen parhaiten toimivat vaihtoehdot. Välillä on hakattava päätään seinään ja turhauma on nielasta kokonaan, mutta ylös vaan lujalla tahdolla etsien ja varmasti lopulta löytäen.

Julkaistu

Omenaiset kaurakeksit kanelilla maustettuna

Viime viikon lopulla pohdiskelin mitä terveellistä ja hyvää leipoisin. Kuin tilauksesta Nanne esitteli blogissaan reseptinsä omenaisiin kaurakekseihin, ja ohje vaikutti niin houkuttelevalta, että päätin kokeilla. Kotona olikin kaikki muut ainekset paitsi omenat avokki toi käydessään kaupassa. Lauantaina viettäessäni liikuntavapaata päivää leivoin keksejä.

Vaikka omenat olivat luomua, kuorin ne ja poistin siemenkodat. En jotenkin voi sietää ”roskia” omenasoseen joukossa, vaikka ehkäpä plenderissä kuoren palaset olisivat menneet sileiksi… Nannen ohjeessa omenoita laitetaan neljä, mutta laitoin vielä yhden lisää.Kaurahiutaleita 10 dl, makeutukseen käytin pari lusikallista luomuhunajaa. Kanelia lisäsin tarkkaa mittaamista tekemättä. Suolaa hyppysellinen.

Keksitaikina tuoksui valloittavan herkulliselta ja olisi maistunut sellaisenaan. Minulle itse asiassa siitä tuli mieleen tuorepuuro. Kaurahiutaleita, omenasosetta, kanelia ja hunajaa, nam! Tein herkusta kuitenkin keksejä pellille. Minun kekseistä tuli huomattavan paksuja, varmasti paljon paksumpia kuin Nannella eivätkä ne oikein rapsakoituneet sen vuoksi, mutta herkullisia olivat.

Kuvassa osa paistetuista kekseseistä Nannen blogissa on keksien alkuperäinen ohje. Kannattaa tutustua myös Nannen muihinkin resepteihin. Itse paistoin keksejä kiertoilmauunissa n. 20 min niiden paksuuden vuoksi. Kekseistä saa hyvin gluteeinittomat käyttämällä gluteeinitonta kauraa, jota itsekin käytin ja jota myös Nanne suosittelee reseptissään.

Mukavia leipomushetkiä kaikille keksejä kokeileville. Terveellistä ja hyvää.

Julkaistu

Päivän liikunnat: ratsastusta ja reippailua Naisten kympillä

Eiliselle kaavailtu pumppi ja spinning peruuntui, joten viettelin rauhallisen kotipäivän kokkaillen ja illalla saunoen. Teki varmasti ihan hyvää kropalle, sillä tänään taas kroppa sai kyytiä ratsastuksen ja Naisten kympin myötä.

Matkalla tallille sateli vettä, mutta onneksemme loppui ennen tunnin alkua. Meillä on ollut kyllä käsittämättömän hyvä tuuri säiden suhteen aina kun ollaan oltu hepostelemassa. Kertaakaa ei olla kastuttu oikein kunnolla.

Ratsastin Plesillä ja meillä molemmilla oli tänään hyvä päivä Plesiltäkin kun karisi unihiekat ensinmmäisten harjotteiden aikana. Teimme käynnissä pysähdyksiä vatsalihasvetoisesti, harjoittelimme pohkeen väistöjä ja onnistuin kivasti saamaan hevosen ottamaan ristiaskeleita. Ravissa kevennys sujui luontevasti ja sain hevosen hyvin tölttäämäänkin. Jos askellaji vaihtui kesken kaiken sain korjatuksi sen ilman Letun neuvontaa tai huomauttamista askellajin muutoksesta.

Tehdessämme laukan nostoja kaipasin pidempiä laukkapätkiä, joten uskaltauduin laukalle kiertämään harjoituskenttää ympäri muutaman kerran. Se oli IHANAA! Pari kertaa Plesi vaihtoi nopeaan raviin, mutta onnistuin nostattamaan laukan uudelleen, yes!!! Uskalsin käyttää pohjetta mitä aika huonosti aiemmin olen laukassa uskaltanut. Koin taas ihanaa onnistumisen riemua. Olin ihan hengästynyt onnistumisestani.

Lopuksi vielä ravausta ja tölttiä ennen loppukäyntejä. Hyvällä mielellä taputukset Plesille ja kohti kotia. Nopea vaatteiden vaihto ja välipalan syönti. Sitten matka jatkuikin Naisten kympille. Tällä kerralla saatiin Lauran kanssa pari Silmukkasiskoa seuraksemme kävelylle. Emme lähteneet rikkomaan ennätystämme 1h48min, mutta pääsimme kuitenkin aikaan 1h54min. Kunnossa on selvästi tapahtunut jotakin kehitystä, sillä nyt vauhti tuntui aika hitaalta verrattuna miltä tuntui vuosi sitten muutaman minuutin tiukemmalla ajalla. Lähes koko ajan jalat olisivat menneet vauhdikkaammin ja viimesellä kilometrillä vauhti väkisinkin kiristyi. Emme kuitenkaan lähteneet revittelemään. Yhdessä kun lähdettiin, yhdessä myös maaliin. Eikä aina kaikkea tarvitse ottaa rajojen rikkomisliikuntasuorituksina. Välillä tekee hyvää liikkua rauhallisemminkin matalemmilla sykkeillä. Kaloreita paloi kuitenkin 864.

Vuosi sitten kävelimme hirveässä helteessä. Nyt sellaisesta ei ollut tietoakaan. Collegepusakka ei ollut juurikaan liikaa. Maaliin päästyämme saatiin vettä taivaalta ja se vähän vilutti. Saimme maalissa pussukat missä oli tapahtuman yhteistyökumppaneiden tuotteita kuten esim. Lidlin urheiluravinnemerkiltä, Dovelta, Vuokkosilta. Löytyipä myös yksi gluteeiniton patukkakin. Saimme myös omena-kurkku vissyä ja kookosvettä. Salaatti ainakin gluteeinottomana oli pettymys, vetistä maissia, muutama fetakuutio, vesimeloonia ja salaatinlehtiä. Muut kehuivat salaattejaan, joten gluteeinillinen vaihtoehto taisi olla onnistuneempi.

Mukavaa oli jälleen reippailla ja kotiin päästyä maistui perunamuusi ja savusiika herkulliselta ja olo oli kuin raittiin ilman myrkytyksen saaneella. Iltateenkin keitin jo yhdeksältä. Arvatkaapa vain olenko piristynyt nyt kun alkaisi olla nukkumaan menon aika? 🙂 Uskon kyllä, että uni tulee aika pian kun sänkyyn kömmin.

Julkaistu

Infrapunasaunassa

Keskivartalorääkin jälkeen istahdin infrapunasaunaan, jossa lämpötila 65 celssiusastetta. Ympärilläni kylpypyyhe ja se olikin tarpeen. Hiki virtasi ja n. puolentunnin istuskelun jälkeen ”uin” omassa hiessäni. Vettä kului 0.75l pullollinen. Eka pullollinen meni jo treenin aikana.

Infrapunasaunan lämpö tuntui pehmeältä ja hyvältä, lempeältä. Samalla kuitenkin syvälle uppoavalta. Olen ollut infrapunasaunassa joskus ennenkin Flamingon spa:ssa ja kerran Vidalla. Edelliskerralla olin saunassa vainilmeisestikin liian lyhyen aikaa, sillä tuntemuksia silloin ei tullut. Nyt hikoilin paljon ja kävellessäni kotiin jalat tuntuivat kevyemmiltä. Kotona tosin iski järkyttävä väsymys ja oli pakko mennä päikkäreille. Voihan väsymyksen syynä olla myös viime päivien liikunnat, tai ehkäpä niiden ja saunan yhteisvaikutusta.

”Infrapunasaunan positiiviset terveysvaikutukset perustuvat pääosin syvälle (noin 4 – 5 cm syvyyteen) kehon kudoksiin vaikuttavaan lämpösäteilyyn, joka saa aikaan merkittävää aineenvaihdunnan ja verenkierron vilkastumista. Tällä on todettu olevan muun muassa seuraavanlaisia etuja:
infrapunasaunassa elimistöstä poistuu haitallisia kuona-aineita
lievittää ja poistaa monenlaisia kipuja: muun muassa päänsärkyä ja lihaskipuja
aineenvaihdunnan vilkastuminen lisää kalorinkulutusta ja auttaa painonhallinnassa
iho voi paremmin
stressi vähenee ja olo piristyy
nopeuttaa elimistön palautumista ja toimii sen vuoksi erinomaisena liikunnallisen elämäntyylin tukena”, sanotaan Infrapunasauna.fi-sivuilla. infrapunasaunan terveysvaikutuksista. Kokemukseni saunasta on niin vähäiset, että en voi hirveästi kumota tai tukea kokemuksieni perusteella väittämiä. Tänään ainakin kokemus oli positiivinen ja todella tuntui kuonien lähtevän kropasta liikkeelle ja ehkäpä myös auttaa palautumiseen viikon liikuntasuorituksista. Uskon jatkossakin meneväni pt-treenin jälkeen infrapunasaunaan aina kun aikaa siihen on, jos sauna on vaan vapaana.

Millaisia kokemuksia sinulla on infrapunasaunasta?

Julkaistu

Yläkroppatreeni ja pyöräilyä

Olipas eilen mukavaa treenata Jannan ohjauksessa. Mökkeilyn yms. takia on ollut pientä taukoa, joten odotin treeniä innokkaana ja huomenna jatketaan. Tällä hetkellä tuntemuksia on lavoissa, yläkyljissä, rinnassa, vatsoissa ja vähän ojentajissa.Millaisenkohan ihanan rääkin huomenna saan?

Eilen Otto opasti Vidaan mukavasti, hiukan töksähdellen, mutta perille päästiin hyvissä ajoissa. Tällä kerralla lämmittelin soutuergolla vastuksen ollessa kympissä, soutunopeus pysyi hyvin alle 2:50min/500m. Soutuergossa ei syke nouse samalla tapaa kuin Crossissa, mutta mukavaa vaihtelua ja treenin pääpaino yläkropassa, sillä tällä viikolla jaloille tulee eri muodoissaan aika paljon kuormitusta. Soudin 12 min.

3sarjaa per liike
– Pystypunnerrus 5,6,7 kg käsipainoilla vuoronostoin (5kg oli selvästi liian vähän, 6kg:lla sai jo pakertaa ja 7kg:lla tehdä töitä tosissaan. Painon lisääntyessä vaati tarkkuutta, jotta kädet pysyisivät oikeassa linjassa liikkeen aikana. Toki myös kehon hallinta joutui koetukselle. TYKKÄÄN!)
– dippi penkillä oman kehon vastuksella 8-12tstoa (selkä pysyi pääsääntöisesti hyvin penkin edessä. En muista onko koskaan kukaan aiemmin ohjannut liikkeessä selän asentoa niin havainnollisesti mitä Janna teki. Alkuun liike tuntui vähän ranteissa, mutta niiden asennon muutolla tilanne helpottui. Ja kyllähän niitä ojentajiakin alkoi polttelemaan 🙂 )
– X-viennit 6kg pallolla 45s per puoli (Sykkeen nostatusta ja ainakin sykemittarin mukaan maksimi oli 178, varmastikin tästä liikkeestä. Ekassa sarjassa jouduin vähän hakemaan oikeaa liikerataa ja Janna joutui muistuttelemaan pään mukana kääntymisestä. Toisessa ja kolmannessa sarjassa liikenopeus kasvoi ja sykekin nousi toivotusti.)
– rinta vipunostoina penkillä suorin käsin 4-5kg käsipainoilla (Tehokas hyvä liike.)
– sivutaivutus 12kg kuula seinää vstn, talja 18+2.3 joka ei oikein luonnistunut jasiksi vaihdoimme kuulaan.Jannalta oli loistava oivallus, että tekisin liikkeen seinä selkäni takana ja vieläpä niin, että liikettä tehdessäni lavat ja takaraivo pysyivät seinässä kiinni. Tai siis se oli tavoite. (taljassa etenkin lantio salsasi vähän turhan paljon ja polvista lähdin joustamaan sekä vartalosta taitoin turhan paljon eteen, Jannan arvion mukaan huomaamatta. Itsekin uskon siihen. Polvien jouston tajusin itsekin, mutta lantion salsaus ja eteen taittuminen ei ilman seinää hahmottuneet. Seinä korjasi huomattavasti liikesuoritusta ja paransi omaa hahmottamistani milloin liike tehdään oikein.)
– alavatsalle ns jalkojen alasviennit nilkkapainolla ja eka sarja ilman lisävastusta. Suoraan ja viistosti (Hyvä liike ja tuntuu jopa minunkin vatsalihaksissa 🙂 )
Loppuverryttely Crossilla 5 min, jalat aika väsyneet, vaikka jalkatreeni ei ollutkaan 😀 Treenin aikana Janna patisti minua viimeisissä toistoissa jatkamaan toistoja lisää, vaikka alkoikin jo tuntumaan. Mielestäni loistoasia, sillä liian helposti itse välillä luovuttaisi, onko lie uskon puutetta vai mitä. Joka tapauksessa treenistä jäi mahtava fiilis.

Tänään sovittu aamulenkki sateen vuoksi jäi väliin, mutta illan pyörälenkki toteutui. Ajeltiin Jukin kanssa pari tuntia ja 36 kilsaa. Onnistuttiin kiertämään sadepilvet. Nyt huristeltiin kohti Opaskoirakoulua Itä-Hakkilaan, sieltä Tikkurilan kautta Hiekkaharjuun. Vanhan Tuusulantien Mätäkivenmäki oli minulle uusi tuttavuus ja kyllä polkiessa sitä pitkää mäkeä syke nousi ja hengästyi. Oikein mukavaa kun Juki hakee reitteihimme myös haasteita. Yllättävän nopeaan mäestä kuitenkin palautui ja loppumatka meni hujauksessa. Oli kyllä taas niin mahtikivaa pyöräillä. Reittimme kulki aika paljon isojen teiden varsilla, joten lintukonsertti jäi vähälle, mutta ihana koivun tuoksu valtasi ilman sateen jälkeen. Taisipa jossain tuoksua tuomikin. Kuulemma myös valkovuokkoja näkyi paljon.

Jos kiinnostuit tandempyöräilystä, ja haluat lähteä pilotiksi täällä Vantaa-Kerava-Tuusula-Helsinki tms. alueella laita viestiä kommentteihin tai blogin Fb-sivulle. Pilotteja ei ole koskaan liikaa. Eikä aikaisempaa kokemusta tarvitse olla.

Ruokapäiväkirjaa on ahkerasti täytelty ja joitakin havaintoja tehty. Vettä saisi mennä kurkusta alas enemmän ja se säännöllisyys… Mutta pohditaan tarkemmin kun ruokapäiväkirja on tarkistettu/analysoitu. Huomaan kuitenkin itsekin työstäväni asiaa koko ajan merkintöjäni tehdessäni.

Mutta nyt on aika kirjan kuuntelun ja höyhensaarille siirtymisen. Tällä hetkellä luen Robin Cookin kirjaa Kohtalokas hoito. Huomenna taas liikutaan ja nautitaan siitä!

Julkaistu

Fiilistelyä

Vappuaattona pääsin mun mielipuuhaan, nimittäin tunkemaan oksia ja karahkoita oksasilppuriin Jos avukki yrittää tunkea oksia tötteröön, melkein hermostun. Mun homma, ei saa auttaa. Mä olen aina niin onnellinen kun on homma mitä osaan ja mitä pystyn tekemään. Kiviporalla porailut ja raivaussahariehunnat ei toimi, eikä isojen kivien siirtely tms. Avokki taas rakastaa möyriä pihapuuhissa ja nauttii raskaistakin töistä. No kyllähän minäkin, mutta taitoa ja voimaa puuttuu. Onneksi kuitenkin välillä pääsen silppuria käyttämään. Edellispäivänä saapuessamme mökille satoi vettä kaatamalla lähes koko päivän, joten rentoilimme saunomalla ja minä neuloen petroolin sinistä huivia. Avokki uskaltautui saunatauolla pulahtamaan lampeen. Minusta siihen ei vielä ollut. Pulahdin vasta sunnuntaina 3. toukokuuta. Silloinkin piti kahdesti käydä yrittämässä ennen kuin uskaltauduin.

Eihän vappuaatto mikään erityisen lämmin ollut, mutta aurinko paistoi ja pystyi olemaan ulkona touhuillen. Silputtava puu loppuu vaan aina liian nopeaan.

Harmaakuonolle mökkielämä tekee hyvää. Se piristyy valtavasti, hakee keppejä ja touhottaa. Ja Otto leikkii vanhuksen kanssa niin kiltisti. Pitää kepistä kiinni ja Harmaakuono vetää onnellisena murraten.

Ja pitihän se vappuaattoillan ratoksi laittaa nuotio tulille. Siinä istuimme lintujen laulua ja sammakoiden kurnutusta kuunnellen. Välillä kävimme sisällä syömässä savusiikaa ja bataattia ja takasin nuotion lämpöön.

Tuon vappuviikonlopun aikana sää vaihteli ja perinteisesti oli aika viileää. Mä neuloin huivin loppuun, aloitin neulevalokranssin päällistä, yritin inspiroitua neulomaan frillan räyhkänän loppuun siinä onnistumatta. Kranssin päällinenkin jäi kesken, koska puikko irtosi kaapelistaan. Se on jo kertaalleen liimattu paikoilleen. Ehkäpä on syytä ostaa uusi 10mm pyöröpuikko 🙂 Innostuin tekemään kaula- ja rannekorut, jotka ovat viimeistelyä vaille valmiit. Tarvitsen vähän silmällistä apua, jotta päät koruista tulee siisteiksi.

Lintukonsertti lumosi minut täysin. Iltaisin kuljeskelin digitallentimen kanssa lintukonserttia nauhotellen. Vappupäivän iltana sainkin upeat satakielen lurittelut, tai ainakin kuvittelen sen olleen satakieli. Käki ei vielä tuolloin juurikaan kukkunut. Lomaviikollamme kyllä kukkui aurinkoisina päivinä, sadesäällä oli hiljaa.

Rakastan keväistä luontoa. Vähän tietysti harmittaa kun en näe sen kauneutta. Aistin kuitenkin tuoksut, kuulen äänet ja niitä ahmin itseeni joka solulla enkä millään malttaisi olla sisällä. Vesisade piti kuitenkin huolen ettei liikaa luonnosta tuonakaan viikonloppuna päässyt nauttimaan. Onneksi oli käsityöt ja kokkailut.