Julkaistu

Lämmin hyvä mieli

Kuukausi sitten rohkaistuin ja kirjoitin muutamalle lintuaiheiselle fb-ryhmälle itsestäni ja innostuksestani luontoliikkumista ja lintujen nauhoittelua kohtaan. Tekstin lopussa pyysin ottamaan yhteyttä, jos joku haluaisi lähteä retkeilemään kanssani. Ei ole välttämättä helppoa laittaa ventovieraita ihmisiä oleville ryhmille moista huhuilua. Tykkäyksiä sain ja yhden yhteydenoton. Myöhemmin laitoin myös samankaltaisen huhuilun lintuaiheiselle postituslistalle ja Suomen linnut fb-ryhmään. Ei minua/meitä kukaan tule kotoa hakemaan, jos emme pidä itsestämme ääntä. On vain jaksettava etsiä ja löytää kun kiinnostuksen kohteet nyt tuntuvat olevan sellaiset mitkä vaativat mukaan näkeviä silmiä. Välillä tulee kyllä sellainen ruinausolo ja se tuntuu masentavalta.

Tänään joka tapauksessa tapasin naisen, joka vastasi huhuiluuni. Matkasimme Sipoonkorpeen ja vietimme mukavan ja lämminhenkisen iltapäivän siellä. Kuljimme autolta hiekkatietä ja juurakkoista polkua pitkin. Menomatkalla Otolle polulla kulku tuntui haastavalta, mutta paluu sujui huomattavasti varmemmin ja reippaammin. Istuskelimme yli pari tuntia nuotiopaikalla. Söimme herkulliset suppilovahveropasteijat ja joimme teetä, jotka nuotiossa lämmitettiin. Kuulimme palokärjen, käpytikan ja tiaisten ääniä. Aika kului nopsaan rupatellen. Tulin tuosta retkestä ja tapaamisesta kovin iloiseksi ja kotona pulppusin kokemustani avokille. Joskus siis kannattaa ”ruinata” kaveria kaveriksi ulkoilemaan. Ja uskokaa tai älkää sienipasteijaa syödessäni mietin, että olisi hienoa oppia valmistamaan sieniruokia, sillä pasteija oli todella herkullinen 🙂 Mutta jos sen opettelisin olisi taas yksi kerättävä asia mihin tarvitsisin näkevän apua… Onhankeräysintolistassa jo villiyrtit ja marjat, joten sienet vaan jonon jatkoksi 🙂

Tämän päivän retki oli myös siksi oikein ihana, unohdin hetkeksi paluun tehneen väsymyksen kuivasilmäisyysoireineen. Luonto on ihmeellinen voimaannuttaja, sillä hoitaa lempeästi mieltä. Miten hyvältä syksyinen metsä tuoksuukaan, lintujen sirputus ja raikas ilma. Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa.

Julkaistu

Kesän viimeinen lomapätkä

Niin se vain on, että hiljalleen kesä kääntyy syksyksi ja lomailut vähenevät roimasti. Tänään on jo arkeen palattu neljän asiakkaan verran huomenna jatkaen viidellä asiakkaalla. Lähiviikkoina ehkä vielä joitain pidennettyjä mökkiviikonloppuja riippuen miten vilkkaaksi asiakasvirta tästä kehkeytyy.

Viimeisen lomapätkän tälle kesää aloitin treffaamalla Helsingin keskustassa serkkuni, jotka tulivat Savosta viettämään Stadi-viikonloppua. Kävimme teellä ja kahvilla rupatellen reilun tunnin. Illalla matkasimmekin avokin kanssa mökille. Heti lauantaista lähtien sää oli sateinen ja tuulinen eikä kovin lämminkään. Ja tuota säätyyppiä sitten jatkuikin pitkälle seuraavaan viikkoon. Sunnuntaina oli muutaman tunnin tauko sateesta, joten saatiin roskat poltetuksi ja hetki istuskeltua nuotiolla. Sitten iskikin ukkoskuuro kimppuumme ja siitä se sadesää sitten vaan jatkuikin 🙁

Viikonlopun aikana taistelin Dropsin kauluriohjeen kanssa. En saanut aaltokuviota oikein mitenkään täsmäämään. Onneksi apuja sain Fb:n kautta sitä huhuiltuani. Avokilta meinasi jo mennä hermot minun laskiessa yökaudet silmukoita ja jupistessani itsekseni. Samalla kuuntelin olympia-lähetystä radiosta.

Maanantaina avokki palasi kaupunkiin asiakkaita hoitamaan ja minä jäin mökille sadetta pitelemään. Päättelin kaulurin. Loppuloman aikana neuloin kaksi kranssin päällistä, kirjoitin pari blogipostausta, kuuntelin olympialaisia. Ja kuten ehkä olette huomanneetkin, rohkaistuin laittamaan tietoa myytävistä käsitöistäni 😀 Millään en vaan meinanut löytää mistä uusi sivu blogiin lisätään. Joskus ruudunluvun kanssa taistellessa meinaa hermo loppua. Ruuaksi valmistin ruokia mistä avokki ei pidä kuten esim. parsakaali 🙂 Tein uunivuokaan kasvisvuan missä oli reilusti parsakaalia 🙂

Torstaiaamuna avokki palasi mökille ja toi tullessaan paremman sään 🙂 Välillä jopa saimme nauttia auringosta pihalla puuhaillessamme. Viikonlopun aikana saimme pinotuksi kesällä hakatut puut. Nyt on liiteri täynnä ja ulkovaraston seinustalla iso puupino. Vielä on myös hakattavaa jäljellä.

Lauantai-iltana istuskelimme nuotiolla. Leppoisaa tunnelmaa vähän häiritsi laukaukset mitä kuului vielä kymmenen jälkeen. Sorsastus oli alkanut. Ihmettelin ja ihmettelen miten lähes pimeässä näkee mitä ammutaan. Tuli hyvin ristiriitainen olo. Myös suunnaton väsymys painoi meitä molempia. Luulen, että kilpirauhaslääkitys kaipaa päivitystä, sillä väsymyksen lisäksi kuivasilmäisyys ja akillesjännekivut ovat täällä taas. Nukun, mutta olo ei ole levännyt. Nukun, mutta levottomasti. Öisin levottomat jalat vaivaavat ja Oton kanssa kahden mökillä ollessa yhtenä yönä painuin laiturille istuskelemaan aamuviideltä ja jalat lampeen huljuamaan. Vettä satoi, jokin lintu sirputteli lammen yllä. Otto oli todella kummissaan touhuistani. Istui vieressäni kiinni minussa. Siinä nökötimme reilun vartin ja sen jälkeen rauha jalkoihin palasi ja saatoin nukahtaa.

Parina päivänä vein taasen digisanelimen ulos lintujen ääniä nauhoittamaan. Pihapiirissä sirputusta kuuluu aika vähän. Äänet tulevat kauempaa, joten eivät nauhoitu kovin hyvin. Yritin saada käsittääkseni palokärjen ääntä. Se ääntää jotenkin surullisesti paikallaan ollessaan ja lentäessään taas ääni on omanlaisensa. Silloin kun nauhuri oli päällä ei tietenkään palokärki suvainnut pihamme yllä leuhottaa.

Eilisiltana saunoimme ja vielä kymmenen pintaan oli yli 19 astetta lämmitä, vaikka vähän tuulikin. Kerran pulahdimme lammessa ja kyllä se vesi vaan kylmää oli lämpimästä viikonlopusta huolimatta. Saunatauoilla oli rauhoittavaa istuskella kuistin edustalla. Siitä lämpimästä syysyöstä ei millään olisi malttanut iltatoimille ja yöpuulle, mutta pakkohan se oli sillä huominen sieltä saapui täksi päiväksi vaihtuen. Ja nyt arki, se on täällä 🙂

Julkaistu

Kesäpäivät Tampereella

Toissasunnuntaina matkasimme avokin ja Oton kanssa Tampereelle ollen perillä jo ennen yhtätoista. Edessä oli kolme tiivistä, mutta mukavaa päivää ystävien kanssa. Sääkin oli suosiollinen, jälkimmäisenä yönä taisi tulla sadekuuro, mutta sehän ei nukkuvaa kansaa haitannut.

Vietettyämme kahvittelutuokion ystävien luona lähdimme ajelemaan Valkeakoskelle, jossa vietimme upean reilu parituntisen Kirka-musikaalia katsellen ja kuunnellen. Musikaalin on ohjanneet Vexi Salmi ja Heikki Paavilainen. Kirkan roolissa nähtiin Jari Ahola. Esitys vei tunnelmaan ensihetkestä lähtien. Moni Kirkan hitti sai ihan uuden merkityksen, niin taitavasti ne oli ujutettu tarinaan, joka lähti Babitzinin musikaalisen suvun saapumisesta Suomeen Pietarista vuonna 1917. Kirka syntyi Helsingissä 1950 perheen menetettyä aiemmin ensinmmäisen poikansa. 12-vuotiaana hän esiintyi jo rock-bändin solistina. Kirkan fanisivuilta luin myös hänen osallistuneen harmonikkakilpailuihin, josta musikaalissa ei ollut mainintaa. Musikaali eteni Hetkilyö-hitin julkaisemisesta suureen suruun Samyn kuolemaan. Kylmät väreet ja liikutuksen kyyneleet kun Muskan roolissa ollut Irina lauloi Pidä kii ja Aholan laulaessa ”Kodin tyhjäksi jääneen”. En tiedä laulun oikeaa nimeä. Olen joka tapauksessa pitänyt sitä jonkinlaisena jätetyksi tulleen miehen rakkaussurkutteluna. Musikaalissa laulu sai kuitenkin täysin uuden merkityksen. Sanat sopivat niin siihen tyhjyyteen mikä jää kun itselleen tärkeä henkilö on poissa. Tosin tunnustettava on, että niitä tunteita tunsin myös Ykki-koiran siirtyessä tähtien kotiin.

Pidin ehkä enemmän ensinmmäisestä puoliajasta. Toisessa homma ehkä vähän lässähti. Toisaalta myös Kirkan elämässä vaikeuksia riitti omantunnon tuskineen. Saimme nauttia koko esityksen ajan upeista roolisuorituksista ja monta kertaa toisellakin puoliajalla silmänurkat kostuivat.

Mielestäni Valkeakosken kesäteatterissa puitteet olivat loistavat. Äänentoisto toimi, paljon yleisöä, taustalla järvimaisema. Valitettavasti en voi kirjoittaa, että menkää katsomaan esitystä, sillä viimeinen näytös oli käsittääkseni viime lauantaina.

Upean musikaalin jälkeen suuntasimme Kehräsaareen Tammerkosken äärelle ystäviemme valitsemaan pihviravintolaan Stefan´s Steakhouseen herkuttelemaan. Istuimme terassilla kosken yllä lämpimästä kesäillasta nauttien. Pihvi oli todella herkullista, parmesan-perunat hiukan pettymys. Ravintolassa oli leppoisa tunnelma ja opaskoiraan suhtauduttiin normaalisti. Tarjoiltiinpa Otolle vettä kuten myös tiistaisessa ruokapaikassammekin.

Aterioinnin jälkeen kuljeskelimme Tampereen katuja pitkin käyden lasillisella laivaravintolassa ja Amarillossa ennen ystävien kotiin matkaamista. Siellä vielä hetki rupattelua. Puolelta öin päät tyynyyn.

Aamutoimien jälkeen lähdimme nauttimaan Tammelan torille toritunnelmasta. Aamupalastelun jälkeen avokki pääsi nauttimaan paikallisesta herkusta. Oli kuulemma tuoretta ja hyvää. Mustamakkara on sellainen herkku mistä minä en ymmärrä mitään 🙂

Toritunnelman jälkeen matkasimme Kehräsaaren Käsityökorttelin butiikkiin lankoja ihastelemaan. Ja voi ei, SORRUIN! Pussiin lähti kuusi kerää. Ehdottomasti merino-silkki pehmeydellään, maitosoija-erikoisuudellaan ja 100 % bambulanka… Ei niitä voinut vastustaa, ei mitenkään 🙂

Lankashoppailujen jälkeen kulku suuntautui Pyynikin näkötornille. Kahvilassa nautiskelimme kuuluisat munkit, myös gluteiiniton munkki oli herkullinen. Herkkuhetken jälkeen näkötorniin.Koska viimeiset portaat olivat todella jyrkät Peter jäi odottelemaan meitä tornin sisäosiin avokin ja Maijan kanssa käydessämme ylhällä asti.

Sorsapuistossa käppäilimme rentoillen ja istahdimme lammen rannalle.

Välillä piipahdimme kotosalla, jotta Nelli-koira pääsi ulkoilemaan. Otto jäi Nellin kaveriksi meidän lähtiessä syömään. Nyt menimme jo minulle tuttuun Plevna-ravintolaan, jossa jälleen herkullinen ruoka. Avokki ihastui paikan tummaan oman panimon olueeseen ja minä kuivaan omenasiideriin. Valitettavasti paikalla ei ole pullotuotantoa, joten mistään ei voi heidän panimonsa tuotteita ostaa. Suosittelen ehdottomasti kuitenkin paikalle osuessa maistamaan.

Tiistaina kävimme Poliisimuseossa, jossa olen käynyt vuosia sitten. Muistin siellä olleen enemmän kosketeltavia asioita mitä lopulta oli. On tietysti ymmärrettävää ettei aseet ja erilaiset välineistöt voi olla vapaasti hipelöitävänä, silti se oli vähän harmi. Museossa oli paljon kuvia eri vuosikymmeniltä poliisiasuista, poliisioperaatioista. Myös aseet, tutkintavälineistöä jne. Rekeä vähän koskettelin ohi mennen, vaikka siihenkään ei olisi saanut koskea. Mustaan maijaan sai mennä jopa sisälle, joten… pariskunta taas pelleilemään 🙂

Vielä ennen junamatkaa kotiin tarkoitus oli mennä puolentoistatunnin sisävesiristeilylle, mutta laiva ei kulkenutkaan. Päädyimme kreikkalaiseen Antikaan syömään, jossa aikanaan on kuvattu Reinikaiseen kohtauksia. Ruoka oli hyvää. Jälkiruokavohvelit nautiskelimme vohvelikahvilassa Rautatieaseman lähistöllä. Seitsemältä alkoi sitten kotimatka Vantaalle. Aika meni nopeasti ja onneksi seuraavillekin kerroille jäi nähtävää ja koettavaa. Oton päästyä kotiin, söi ja painui koppaansa unikiepilleen 😀

Julkaistu

Pyörähdys Pärnussa ja Tallinnassa

Heinäkuun lopussa helleviikon alkaessa palasimme mökiltä kaupunkiin. Pari päivää ahkeroimme töiden parissa ja nimpparinani/Unikeon päivänä starttasimme Korsosta aamulla aikaisin kohti satamaa. Silja Euroopalla matkasimme Tallinnaan. Laivamatka alkoi aamiaisbufeella, jonka jälkeen piipahdimme kemppariostoksilla. Loppumatka sujahtikin kannella auringosta ja kesästä nauttien.

Tallinnasta huristelimme kohden Pärnuuta hiukan tietyömaan hidastaessa matkaa. Kahden maissa olimme kuitenkin hotellilla, jossa tapasimme Marin ja Veken ystävän. Lähdimme yhdessä ruokailemaan Pärnun suosittuun Steffani Pizzarestorantiin. oli pettymys. Ehkä paikan bravuri on pitsa, josta en itse niin välitä. Päädyin syömään soijakermaisessa kastikkeessa olevaa broileria ja wok-vihanneksia. Kuvassa Marin taikinakuorutteinen katkarapuhässäkkä.

Ruuasta tuli todella täysi olo. Hotellille palaillessamme piipahdimme ostoksille. Avokki löysi itselleen mustan pitkähihaisen pellavapaidan ja minä petroolin kotelomekon.Mekko kaipasi kainalon sivusta rinnan puolelta pienennystä, joten mekko vietti yön ompelijalla.

Hotellissa ei ollut ilmastointia, joten siellä ei viihtynyt yhtään ylimääräistä sellaisessa hellesäässä. Lähdimmekin pian kuljeskelemaan aterian jälkeen Pärnun kaduille ja terasseille.Kävimme mm. rannassa, käveltiin hiekalla ja kastettiin varpaat meriveteen. Istuskelimme merta katselemaan ja kuuntelemaan kera juomien. Illalla myöhemmin kävimme vielä syömässä ja puolilta öin päädyimme hotellihuoneeseen hikoilemaan. Avokilla kuumuuden lisäksi oli voimakasta hengen ahdistusta ja yskää. Yö oli aavistuksen painajaismainen. Yllättävänkin reippaana aamusella lähikahvilaan nautiskelemaan aamupalaa 🙂

Aamiaisen jälkeen haimme mekkoni ompelijalta. Hyvää työtä oli tehty. Vekke lähti rannalle ja me loput shoppailemaan. Loppujenlopulta emme kovin monessa liikkeessä ehtineet käydä, sillä käsityöputiikissa meni tovi jos toinenkin. Sieltä tuli tehtyä myös alpakka-lankaostoksia. Punaisen langan Mari osti toiveenaan, että neulon hänelle tuubihuivin. Ja pitihän minunkin ostaa paria lankaa. Uskokaa tai älkää avokki yllytti 😀Mukana olevat napit ovat kauppiaan antamat onnen napit 🙂 Avokki löysi itselleen mieleiset villasukat ja minäkin ostin kauniit pitsineulossukat.

Avokin ja Marin kanssa saapuessamme rannalle aurinko oli mennyt pilveen. Veken löydettyä meidät lähdimme uimaan ja hyvä kun menimme. Muuten olisi kahlailut ja uimiset jäänyt väliin. Rantahan on hyvin matala, on kahlattava kymmeniä metrejä ennen kuin on toiveita päästä uimasilleen. Nautiskelimme pitkällä uimisesta ja aloimme hiljalleen palailla takaisin. Eipä paluu ollutkaan rentoa nautiskelua. Tuuli yltyi ja sade viskoi niskaan. Hetkessä rannalla kaikki tavarat lenteli ja hiekka pöllysi. Tavarat kasaan ja pikainen vaatteiden vaihto katoksen alla. Parempi siisteytyminen ostoskeskuksen wc-tiloissa. Siisteytymisen jälkeen tee- ja kahviostoksia pienestä shopista ennen kuin siirryimme nautiskelemaan herkullista ateriaa kreikkalaiseen. Avokki otti alkupaloiksi grillattua mustekalaa, itse nautiskelin juustosta. Pääruuaksi otimme molemmat mussakaa. Oli todella maukasta, herkullista, samettista ruokaa. Ehdottomasti päivän kohokohta.

Herkullisen aterian jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa. Tarkoitus oli tehdä alko-ostokset ennen hotellille menoa, mutta Super-Alko oli sulkenut ovensa seitsemältä. Hotellihuoneeseen oli ihana päästä, sillä tuntui hyvältä päästä peseytymään ilmastoidussa hotellihuoneessa. 🙂 Yhdeksän jälkeen lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin, jossa oli isot katutyöt. Tie oli revitty isolta matkalta auki. Suuntasimme kohti Raatihuonetta käyden yksillä eräässä baarissa. Ja pitihän meidän vähän avokin kanssa hassutella Marin meitä kuvatessa 🙂 Toisaalta, eihän pusuttelu ole hassuttelua 🙂

Ennen puolta yötä olimme hotellilla valmiina painumaan nukkumaan. Aamupalan jälkeen seuraavana aamuna lähdimme heti kohden satamaa ja Alko-ostoksia. Ne tehtyämme pääsimmekin laivaan. Väsy vähän painoi, mutta söimme herkullisen aterian venäläisessä ravintolassa.Jääkarpalot kinuskikastikkeessa olivat herkullinen jälkiruoka kuten myös Marin makuun marenkiherkku Pavlova.

Kotona puolisen tuntia ja viikonlopuksi mökille 🙂 Otto oli ollut reipas hoidossa ja vaikutti väsähtäneeltä. Illan nukkui kiepillä taljallaan 🙂 Eipä mekään pirteimmillämme oltu. Oli kiva käydä reissussa, vaikka paljon jäi näkemättä. Tallinnassa ei käytännössä ehditty oikein mitään. Ja kyllä Pärnussakin olisi viihtynyt pidempään.

Julkaistu

Lomailua heinäkuussa

Heinäkuussa emme kaupungissa viettäneet juurikaan aikaamme. Ensinmmäisen viikon jälkeen piipahdimme kotona yhden yön yli. Hoidimme muutaman asiakkaan, kävimme ruokakaupassa, maksoimme laskut ja palasimme mökille lomailua jatkamaan tiistai-iltana. Saimme äitini vieraaksemme ja vietimmekin mukavat ja toimeliaat päivät hänen kanssaan. Illalla istuimme kuistilla sadetta kuunnellen ja mailmaa parantaen avokin viritellessä sahaansa uutta ketjua. Sisälle maltoimme vasta puolen yön jälkeen.

Onneksi sateet väistyivät. Keskiviikkona saimme niskaamme pienen sadekuuron minun pilkkoessa raparpereja, jotka laitoin hyötykasvikuivuriin kuivumaan. Lisäksi keräsimme äidin kanssa metsämansikan, horsman, metsävadelman lehtiä kuivumaan. Seuraavana päivänä vuorossa oli piharatamon lehdet, mustaherukan lehdet ja lisää metsämansikan lehtiä sekä siankärsämöä. Kuivuri pöhisi pari päivää varsin ahkeraan. Avokki valmisti mustaherukkapensaalle kehikon äidin ollessa silminä. Pesin huussin räsymaton äidin puunatessa huussin harjalla puhtaaksi. Äiti kitki päivien aikana rikkaruohoja kukkapenkeistä. Keskiviikon ateriaksi valmistimme grillissä lohta ja kasviksia. Päivän touhujen jälkeen oli ihana istahtaa herkullisen aterian ääreen.

Koska oli lämmin ja tyyni ilta sytytimme nuotion ja siinä sujahti tunti jos toinenkin jutellen. Nautiskelimme rommikaakaot ja vasta ennen kolmea maltoimme nukkumaan. Eikä unta tarvinnut odotella. 🙂

Vaikka nuotiolla meni myöhään seuraavanakin päivänä jaksoimme touhuilla. Kuivuri aamusta pöhisemään, avokki pilkkoi puita äidin kanssa keräillessä lehtiä kuivatukseeen. Jossain vaiheessa äiti käytteli rikkakasveihin sirppiä.Avokin leikatessa nurmikkoa keksin haluavani työntää moottorikäyttöistä leikkuria. En ole aiemmin ruohoa tuollaisella ajanutkaan. Äitikin innostui, joten hänkin pöristeli koneella mm. lumipalloheisin ympäristöstä ruohot matalaksi.Saunan lämmetessä äiti halusi testata helppohalkojaa.

Tänä kesänä lähipellolle on viljelty rypsiä. Halusin päästä tunnustelemaan millaista se on. Lapsuudesta muistan keltaiset pellot auton ikkunasta katsottuna. Veljeni kanssa kuulemma huusimme aina ”margariinipellot”. Rypsipellon viertä kulkiessamme tuoksu oli kesäinen, jotenkin koskettava.Samaisella kävelyllä (metsämansikoiden lehtien haku reissulla) äiti taittoi tunnusteltavakseni saniaisen oksan. Senkin muistan jollakin tavalla lapsuudesta, mutta saniaisen vähän kovalehtisyyttä en muistanut.Mökin pihassa kasvavasta ja kukassa olleesta ruususta äiti nappasi onnistuneen otoksen.

Tuolloin torstaina äiti kokkasi jälleen avokin mieliruokaa maksakastiketta. Merkkasimme pistekirjoituksella kuivuriin asteet ja ajastimen, lasipurkkeihin mitä kussakin oli. Touhukkaan päivän jälkeen nautimme saunan löylyistä ja lammen viileästä vedestä. Taukoineen sujahti reilu pari tuntia. Iltateetä puolen yön jälkeen.

Äidin lähtöpäivänä oli hyvin sateista. Hän paistoi meille broilerin jauhelihasta pihvejä sekä ison kasan lettuja joita nautiskelimme mansikkahillon kanssa. Äidin lähdettyä aika kului kirjan ja neuleen parissa. Illalla kuuntelimme ukkosen jytinää.

Reilun viikon vietimme mökillä keskenämme. Avokki pilkkoi paljon puita, minä tein lintuesittelyjä ja neuloskelin. Sain valmiiksi vihreän pörröisen kolmiohuivin ja aika paljon eteenpäin turkkilaisella neuloksella mohairlangasta huivia.Päivät olivat mukavan lämpimiä ja pulahdimme lammessa ilman saunaa useamman kerran. Teimme ruokaa yhdessä ja rentoilimme. Loppuviikosta innostuimme kuuntelemaan youtubesta vanhoja urheilujuttuja, musiikkia jne. Välillä tuli vähän sellainen olo, että mökkihöperyys iskee pahemman kerran, niin tasotonta materiaalia sieltä youtubesta kuuntelimme 😀 Seurailimme myös yleisurheilun Kalevan kisoja. Kunnon helteiden alkaessa palasimme kaupunkiin.

Julkaistu

Osa 2: Kevään ja kesän lintuja – äänitiedosto dropboxissa

Tänään et tarvitse kuunteluun 30 min aikaa. n. 20 min riittää 🙂
Edellisessä osassa kuulit mm. laulurastaan lurittelua, kurkien kajauttelua, laulujoutsenien töräytyksiä. Nyt luvassa mm. lehtokerttu, hernekerttu, peippo, käki kähinöineen, keltasirkku…

Olen niin innostunut luontonauhoittelusta ja toivottavasti ensi kevääseen mennessä olen löytänyt kavereita luontoon kanssani kulkemaan nauhuri mukanamme. Täältä voit joka tapauksessa ladata mökin ympäristöstä nauhoitetut lintuäänite-esittelyn.

Julkaistu

Osa 1: Kevään ja kesän lintuja – äänitiedosto dropboxissa

Tarvitset n. 30 min aikaa tähän postaukseen. Luettavaa ei ole paljoa, mutta kuunneltavaa kylläkin 🙂
Laita kuulokkeet korvillesi, ota hyvä asento ja lähde mukaan lintujen mailmaan. Et näe niitä, kuulet äänet ja ehkä saat jonkinlaisen kokemuksen sokean silmin ja korvin linnuista. Kerro kommentteihin millainen kokemus syntyi ja toki muukin palaute on tervetullut, tai jos sinulla on jokin tarina nauhoitteen linnuista, anna palaa kommentteihin 😀 Ja ei tämä tähän yhteen postaukseen jää, sillä monta upeaa ääninäytettä jäi pois ajan puutteen vuoksi.

Täältä pääset lataamaan tiedoston itsellesi.

Julkaistu

Symppikset alpakat

Viime viikolla saimme vieraaksemme ystäväpariskunnan, jonka kanssa sunnuntai-iltana kävimme Lahdessa kesäteatterissa katsomassa Mökkinaapurit-nimisen esityksen. Alkuun esitys ei oikein saanut syttymään, mutta onneksi edetessään koheni huomattavasti. Monilla näyttelijöillä oli (etenkin nuorilla naisilla) kovin samanlaiset äänet, joten välillä oli sokeana vaikea pysyä mukana siinä kuka on kuka. Myöskään äänentoisto ei ollut paras mahdollinen. Toisaalta, kesäteattereissa ei varmaankaan ole resursseja niin paljoa kuin esim. kaupunkien teattereissa. Asiasta en todellakaan tiedä mitään. Siltikin kesäteatterissa oli oma mukava tunnelmansa 🙂

Viikko alkoi hyvin sateisena, joten maanantaina kulutimme aikaamme paljon sisällä. Onneksi alkuillasta sade loppui ja pääsimme istuskelemaan toviksi nuotiolle ennen saunaa. Seuraavana päivänä lähdimme Hyvänmielen alpakat-tilalleMäntsälän keskustan lähistölle. Tilalla on kesätiistaisin 11-17 kotieläinpäivä milloin tilan eläimiin pääsee tutustumaan 7 euron pääsymaksulla.

Mökiltä lähteissämme ei vielä satanut, mutta sade vain yltyi kierrellessämme eläimiä katsomassa. Sateen vuoksi jäi näkemättä esim. mohairlampaat. Ne eivät sadesäällä kuulemma ulkona pahemmin viihdy. Alpakat olivat viehättäviä otuksia pitkine jalkoineen ja kauloineen. Ulkona aitauksen takana minulle tuli valtava halu päästä koskettamaan alpakkaa tunteakseni miltä sen villa tuntuu.Ja tallitilassa toiveeni toteutui, pääsin tunnustelemaan alpakkaa tai oikeammin sanottuna alpakoita 😀 Kiitos tilan emännälle siitä. Ja kyllä alpakan villa tuntui käteen pehmoiselta, lämpimältä ihanalta. Ja miten ne olivatkin niin symppiksen uteliaita ja pitivät suloista mää-ääntelyä 😀Edellispäivänä tilalla oli syntynyt alpakka-vauva, josta Maija sai napatuksi kuvan. Ymmärrettävästi sitä ei voinut tunnustella.

Onnistuimme näkemään vuohia.

Tilan aaseja ja hevosiaLisäksi tilalla oli pupuja, kanoja, koiria, kissoja ja mikropossu, joka houkuteltiin leivällä esille ja possu saapui unipeittonsa kanssa leipää rouskuttamaan.Koirista tapasimme Saran, joka pienenä terhakkaana pyöri jaloissa ja vähän koetti hypähdelläkin. Tilalta voi ostaa myös lankoja, jotka nyt olivat loppuneet. Päätyö on vierailut esim. vanhainkodeissa.

Päivä jatkui sateisena. Kaupan kautta mökille. Täällä kahvittelua, ruuan laittoa, rentoilua. Keskiviikkona jäimme avokin kanssa keskenämme mökille. Torstaina oli niin viileää ja kosteaa, että takkaan oli laitettava tulet. Aikaa kulutimme kirjojen, yleisurheilun ja minä neulomisen parissa. Perjantaina luoksemme saapui toinen pariskunta. Illalla kala-aterian jälkeen saunoimme ja me naiset jäimme höpöttelemään pitkälle aamuyöhön. Onneksi lauantaina oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Aterioitiin ulkona kasvisvartaita ja lammasta, jälkkäriksi jäätelöä. Jossain vaiheessa sadekuuro ajoi nuotiolta sisälle, mutta palasimme tovin päästä nuotion lämpöön. Sunnuntaina vieraiden lähdettyä aika sujahti ulkosalla neuloen ja kirjaa kuunnellen kunnes vaihteeks alkoi satamaan.

Julkaistu

Herkulliset ja helpot parmesan-keksit

Juhannuksen alla löysin parmesan-keksit. En ollut koskaan ennen sellaisista kuullut. Alunperin etsin ohjetta bbq-kastikkeeseen, jonka valmistamisesta luovuin. Parmesan-keksejä päätin kokeilla ja tykästyimme avokin kanssa molemmat. Tein keksejä juhannusaattona ja ne katosivat aika rivakasti parempiin suihin saunaa lämmittäessä ja rentoillessa ateriavalmistelutkin kun oli jo tuolloin tehtynä.3 dl raastettua parmesaani juustoa(laitoin 3pussia)1 rkl vehnäjauhoja(korvasin gluteeinittomalla jauhoseoksella kahdella ruokalusikallisella)
1 tl leivinjauhetta
75 g voita
1 kananmuna (laitoin kaksi ja rasvaakin tuli varmaan himpun enemmän kuin tuo 75 g)
Sekoita juustoraasteen joukkoon kuivat aineet. Lisää huoneenlämpöinen voi ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi. Nosta teelusikalla leivinpaperin päälle uunipellille pieniä kekoja. Jätä väliin tilaa, sillä keksit leviävät paistuessaan. Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Julkaistu

Tuhti kesäherkku – mansikka-vuohenjuustopiirakka

Alkukesästä Facebookkiin tuttava linkitti tämän mansikka-vuohenjuustopiirakan ohjeen. Ohje vaikutti todella herkulliselta, joten se kummitteli mielessäni kunnes ostin kaupasta ainekset ja ryhdyin leipomispuuhiin. Piirakka ei totisesti ole laihduttajan ruokaa. Piirakka on todella tuhti.
Vai mitä olette mieltä?
Pohjaan: 200 g voita, 6 dl kaurahiutaleita, 4 dl vehnäjauhoja, 1 1/2 dl sokeria, 1 tl leivinjauhetta, 1/2 dl vettä (vehnäjauhojen tilalle laitoin Sempperin gluteeinitonta jauhoseosta. Sitä olisi voinut laittaa ehkä hiukan vähemmän.)
Täytteeseen: 400 g maustamatonta tuorejuustoa, 400 vuohenjuustoa, 2 dl kuohukermaa, 1 1/2 dl sokeria, 2 rkl perunajauhoja, 4 kananmunaa
Sulata voi ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää niihin voisula ja vesi.
Sekoita tasaiseksi.
Taputtele taikina tasaiseksi levyksi leivinpaperin päälle uunipellille.
Esipaista pohjaa 10 minuuttia.
Murustele vuohenjuusto kulhoon, lisää joukkoon tuorejuusto ja kerma.
Soseuta sauvasekoittimella sileäksi.
Sekoita joukkoon sokeri, perunajauhot ja munat.
Kaada esipaistetulle levylle ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja saanut aavistuksen väriä pintaansa.
Anna levyn jäähtyä huoneenlämpöiseksi tai jääkaappikylmäksi.
Viipaloi piirakalle runsaasti mansikoita, koristele sitruunamelissalla ja valuta päälle hunajaa.

Piirakka paistetaan 200 asteessa.Sitruunamelissa minulla ei valitettavasti ei ollut. Se olisi ehkäpä tuonut piirakkaan kaivattua raikkautta. Vuohenjuusto maistui vähän liian voimakkaasti. Myös pohja jäi jotenkin liian kaurakuivaksi. Herkkua syödessä tuli sellainen olo, että ohjetta pitäisi jalostaa jotenkin, saada siihen enemmän raikkautta. Vaikka kyllä tuo pellillinen katosi parissa kolmessa päivässä, joten kyllähän se herkullista oli.