Ura käsillä – Nahkatöiden jatkokurssi lokakuussa 2017

Lokakuun kahtena viimeisenä viikonloppuna vietin lauantait ja sunnuntait nahkatöiden jatkokurssilla, jota olin odottanut innolla. Meillä olikin oikein onnistunut kurssi hiukan tiivistetyllä ohjelmalla. Etukäteen kurssilaiset saimme kertoa millaista työtä haluamme tehdä. Itse visioin kännykkäpussukasta, jossa tassukuvio.

Ensiksi suunnittelin minkä kokoisen pussukan haluan ja mihin kohden tassukuvio tulee. Silloin vasta aloittanut uusi avustajani pääsi tositoimeen; leikkaamaan kaavoja toiveideni mukaan. Valituksi lopulta tuli kuvan oikeanssa alalaidassa malline.Avustajani myös piirsi tassukuvion sapluunaa varten. Mallailimme kolmea vai neljääkin eri kokoista tassukuviota, josta valittiin toiseksi suurin. Ohut paperisapluuna on hankala tunnusteltava, joten sapluuna tehtiin paksulle konepahville.

Valitusta nahasta leikattiin mahdollisimman pieni pala, jolla harjoittelin nahkaan tassukuvion tekemistä. Antura ja varpaat tehtiin siten, että vuorinahka näkyy niistä. Kokeilin leikkaamista niin kirurginveitsellä kuin mattoveitselläkin. Kirurginveitsellä sujui paremmin.

Nahka on kallis materiaali, joten pyrkimys on käyttää sitä mahdollisimman säästeliäästi. Siksipä sen leikkaaminen sokkona on aina vähän jännittävää, vaikka käytettävissä olisikin hyvä malline. Yleensä joudun pyytämään näkevää tekemään viimeistelyn, mutta enemmän tehdessä itsekin varmasti harjaannun.

Kun vuorinahka oli leikattu se liimattiin päälinahan alle. Reikähaarukoilla tehtiin viiltomaiset rei’ät. Ompelu kolminkertaisella pistoilla vahalangalla. Harjoitusversiosta tuli pieni korttikotelo.Harjoitustyön valmistuttua siirryin tekemään pussukkaa. Leikkasimme sapluunan mukaan ruskean ja mustan nahkapalan. Ruskeaan koversin tassukuvion sapluunan avulla. Alalukko-osa kiinnitettiin vielä ennen pääli- ja vuorinahan yhteen liimaamista. Liimaus tehtiin jättäen läppäosa liimamatta, jotta magneettilukon yläosa saatiin paikoilleen. Liimauksessa käytin apua, koska tärkeää oli miten liima nahalle levittyy.Lukon paikkaan vaikutti miten läppä taittuu pussukassaja miten alas sen halusin tulevan.Lukko ei asettunut kerralla sopivaan kohtaan, jouduin hiukan naskalilla, jossa leikkaava terä suurentamaan toista lukon väkäsen reikää.Lukon kiinnityksessä oli tärkeää, että sen väkäset sain taivuteltua siten etteivät paina nahkaan ikävästi.

Pussukkaan tein ompelua varten viiltomaiset rei’ät apunani käyttäen yhde, kolmen ja neljän piikin reikähaarukoita. Pääsin paukuttamaan vasaralla oikein kunnolla enkä onnistunut lyömään sormillenikaan kuin pikkasen vaan.

Viillot tulivat tiheään, joten niitä sai hyvän tovin paukutella. Kovaäänisen työskentelyn jälkeen alkoi ompelu vahalangalla. Pussukan nahka on verhoilunahkaa, pehmeää ja ohuehkoa. Viillot ”sulkeutuivat” helposti tuntumasta sormin. Ompeluun menikin hyvä tovi, sillä pistot tein kolminkertaisina.Lopuksi ompeluksen päättely siten, että langan pää pujotettiin ompeleiden läpi ja vetäen pää pussukan sisään. Sisäänvientikohtaan liimatuki. Liima laitettiin langan kohtaan, joka jäi piloon sisäosaan.

Pussukka valmiina

Minulle tehtiin pahvisen sapluunan lisäksi ohuesta muovista oleva sapluuna reikineen. Ajatus on tehdä pussukoita myös kotioloissa. Nyt kun on hyvä tila käsityöpuuhastelullekin. Lisäksi avustaja luonnosteli koirapiirroksia joista voisi kehitellä pussukoihin kuvioita.

Ura käsillä -hankkeen kurssit jatkuvat pitkälle kevääseen. Pääsin mukaan nahkatöiden jatkokurssille, joka on todella hienoa, sillä varmuutta työskentelyyn tarvitaan lisää. Minulla on tällä hetkellä valmiina kaikki muut tarvikkeet paitsi vahalanka, joten nyt vain sitä hurahdusta odotellessa. Nyt ajatukset ovat olleet enemmän puhdistuskuurissa, jolla olen sekä vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuspalvelumatkoissa ja niiden tulevaisuuden näkymissä. Ja tiedän tämän kässävimman hiljaisuuden menevän pian ohi, joten luottavaisin mielin kohden nahkatyöhaasteita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *