Kylmä pääsiäinen 12.-17.4.2017

Vietimme perinteisesti mieheni Raunon kanssa pääsiäisen mökillämme Mäntsälän ja Kärkölän rajalla. Vielä keskiviikkoiltana saimme nauttia upeasta lintukonsertista. Aikaisempina keväinä pihapiirissä on laulanut laulurastas perinteisesti: toistaa kaksi kolme kertaa yhden säkeen ja vaihtaa sitten seuraavaan, mutta nyt pihassa kierrellessäni auringon laskun aikaan tallentui ehkä hiukan vieraamman kuuloinen laulurastas. Lajimääritys oli siis tarkistettava.


Samaisena iltana tallentui heleä punarinta, jonka olen tämän kevään aikana oppinut tunnistamaan.


Korviini kantautui myös lehtokurpan ”kurnutus” ja taivaanvuohen mäkätys. Onnistuin tallentamaan hyvän pätkän jo muiden lintujen hiljennyttyä. Ja tässä vielä toinen taivaanvuohi-näyte, jonka lajimääritykseen tarvitsin apua. Ilmeisesti ääni kuuluu linnun kurkusta, ei siivistä. Pätkä on seuraavalta illalta.


Torstaina lähdimme puolilta päivin ulkoilemaan. Yht’äkkiä joka puolelta kuului valtava liverrys. Siinä ihmettelimme ”lintumerta”. Välillä tunsin peipoiksi välillä en osannut sanoa. Niinpä taasen tallenne eteenpäin lajimääritystä varten. Peippoparvihan se, joten peippo-oloni osui oikeaan.


Illalla lähdimme kävelylle. Hakeuduimme suota kohden. Oli kovin kylmää ja linnut hiljaa. Saimme kuitenkin talteen punakylkirastaiden nirskutusnarskutuksen, joka ei ehkä niin tavanomaista, sillä äänestä puuttuu (TRYI-TRYI-TRYI-aihe).


Syystä tai toisesta nukkumatti hylkäsi seurani lauantaiaamuna, joten ennen kuutta pukeuduin toppavaatteisiin ja lähdin ulos. Pakkasta oli kuusi astetta. Parapoloidini kautta melkein heti kuulin teerien kukerruksen. Välillä sihahteli uhmakkaasti ja välillä kukersi. Mökin takana seistessäni ääntä kuunnellen myös tikat intaantui rummuttamaan. Tuli melkeinpä mystinen olo kun kukerrukseen sekoittui rummutuksen kaiku. Puolisentoista tuntia vietin ulkona ääniä kuunnellen ja nauhotellen. Tässä paras teeriotos.


Pääsiäisloman edetessä lintukonsertti hiljeni huomattavasti. Etenkään iltaisin linnut eivät konsertoineet juurikaan. Onneksi kuitenkin sunnuntai-iltana talteen tarttui upeaa kurjen kajauttelua. Maanantaiaamun ulkoilu auringon nousun aikaan ei tuonut listaan uusia lajeja. Jotenkin ilma tuntui seitsemän pakkasasteen voimalla kamalan kylmältä. Pihan lampikin loman aikana jäätyi uudelleen kantavaksi. Jospa tämä kevät hiljalleen lämpenisi ja pääsisimme nauttimaan uusista muuttajista.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *