Viime torstaina vietin pitkän ja mukavan päivän. Päivä alkoi kolmella asiakkaalla ja avokin lähdöllä mökille. Asiakkaiden lomassa illan suunnittelua ystävän kanssa puhelimessa. Ennen Helsinkiin siirtymistä nautiskelin ison lautasellisen salaattia ja hedelmiä. Sitten kaverini tulikin ja lähdimme ajelemaan Oulunkylän Lankamailmaan.
Olipa mukavaa pitkästä aikaa hipelöidä erilaisia lankoja ja nukuksissa oleva käsityöintokin on tuon jälkeen heräillyt horroksestaan. Hyvä niin, sillä joulu lähestyy, on aika lahjaneulomusten 😀 Innostuin ostamaan kolmea lankaa:
Vedenvihreä Viking Eco-Alpaca, puikot 5-6, käsinpesu
Tumman violetti Milano, 80% villa, 20% alpakka, puikot 10-12, käsinpesu
Petroolinsininen Essentials cotton, 100% puuvilla, puikot 3-4, 30 astetta hienopesu
Haaveilin josko onnistuisin neulomaan puuvillalangasta Iphonelle kaulaan laitettavan pussukan. Urheiluvaatteissa kun ei aina niin taskuja enkä lenkkeillessäni käsilaukkua halua mukanani kantaa, kaulapussi voisi olla toimiva. Aika sitten näyttää osaanko moisen räpeltää. Jos tiedät hyvän neuleohjeen moiseen, otan vinkin mieluusti vastaan.
Viking Eco-Alpaca-lankaan ihastuin. Se tuntui käteen ihanan pehmeältä ja ylelliseltä, joten huivihan siitä on tekaistava, ja luulenpa, että tuosta kolmannesta langasta voisi syntyä korinpohjaneuloksella tuubihuivi.
Lankamailmasta hurautimme keskustaan, kävimme teellä ennen seuraavaa treffausta. Maaritin ja Maijan kanssa oli tarkoitus lähteä kiertämään Rautatien torille Herkkujen Suomi-tapahtumaan. Sitä ennen kuitenkin toisen Maijan kanssa vietettiin leppoisa teehetki, josta matka jatkui treffauspaikalle.
Herkkujen Suomessa maistiaiset olivat taas vähentyneet edellisvuodesta, mutta positiivisena puolena taas löydettiin paljon gluteeinittomia tuotteita myyviä yrittäjiä. Porokylän leipomolta ostin gluteeinittomia karjalanpiirakoita enkä koskaan ole syönyt niin herkullisia piirakoita gluteeinittomana kuin ne olivat. Ostin myös elämäni ekan gluteeinittoman lihapiirakan, jonka söin yöllä kotiuduttuani. Ja sekin oli hyvää. Gluteeinittomassa munkissa koostumus ei vaan toiminut. Se ei minuun vaikutusta tehnyt. Nyt haluaisinkin ostaa niitä karjalanpiirakoita, mutta ilmeisesti jälleenmyyntiä aika vähän täällä Pk-seudulla ja vain tiettyinä päivinä. Täytyy selvitellä asiaa.
Ostin kuvassakin komeilevan Luminan gluteeinittoman yrttisämpyläjauhoseoksen. Heillä oli myynnissä myös vuokaleipäjauhoseos ja muffinitaikinaseos. Yrttisämpylöissä ei ollut juuri mitään limääräisiä lisäaineita. Muissa niitä oli jo reilummin, joten sämpyläjauhot tarttui matkaan ainoastaan. Pirjo Pakarisen leipomon ihania sämpylöitä oli kans myynnissä. Niitä saakin meidän lähi S-kaupasta. 
Kuvassa oleva nokkoskeitto oli heräteostos. Olen monesti ajatellut, että haluan maistaa nokkoskeittoa ja kun kerran kohdalle osui pitihän se ostaa testaukseen. Lisäks ostin Herkkujen Suomesta peuran grillimakkaraa, tyrni- ja puolukkasuklaata. Avokki olisi halunnut poronkäristystä, mutta ne mitä löydettiin oli todella kalliita ja niihin oli lisätty mm. perunajauhoja ja aika paljon lisäaineita, joten avokin ohjeistuksen mukaan jätin ostamatta.
Lähes parin tunnin kiertelyn jälkeen istahdimme yksille ja join kyllä elämäni kalleimman siiderin, maksoi 9.80 € Melkein peruin tilaukseni :D:D Kalliista siideristä piti sitten naatiskella ja samalla rupateltiin niitä näitä minkä jälkeen matka jatkui Maaritin lähtiessä kohden kotia. Me Maijan kanssa (tutkailemaan Taiteiden yön hulinoita) tepsuttelimme kohden Senaatintoria. Matkan varrelle osui aika vähän ohjelmaa. Tutkin sumopainiasua, kuunneltiin jotain rap-räimettä, nuorten tyttöjen hiljaista katulaulantaa. Päädyimme lopulta kryptaan, jossa oli ortodoksikuoroesityksiä ja myynnissä kahvilatuotteita. Istahdimme kahville ja teelle.
Senaatintorilta löysimme mielenkiintoisen pahvilaatikkorakennelman, josta tässä kuvakin. Hämärä jo laskeutui, joten kuva rakeinen. Toisessa näkyy komeasti valaistu kirkko. 
Siirryimme ratikalla Kallioon. Siellä oli paljon hiljaisempaa kuin keskustassa. Puistossa hengaili jonkin verran väkeä. Piipahdimme Kallion kirkkoon, jossa oli meneillään urkumaraton. Kivikirkko oli kerännyt itseensä kesähelteiden kuumuuden, kivestä hohkasi järkyttävä lämpö. Aivan kuin olisi mennyt huonosti lämmitettyyn saunaan. HUOH! Hetkeksi oli kuitenkin hyvä rauhoittua musiikkia kuuntelemaan. En paljoakaan urkumusiikista ymmärrä, mutta kauniisti urut soivat.
Kuva ei valitettavasti kovin onnistunut ole, mutta toivottavasti edes hiukan välittää kirkon tunnelmaa.
Lopuksi istahdettiin Kallion paikalliseen, jossa oli karaoke. Valitettavasti lauluesitykset eivät kovin kummoisia ollut. En ole itse taitava laulamaan, joten en ole mikään arvostelemaan, mutta osa oli todella järkyttävää kuultavaa. Liian humalassa, ei yhtään sävelkorvaa, ei ääntäkään. Mutta meillä ystävän kanssa juttua riitti, joten lopulta koko karaoke oli sivuseikka. Hiljalleen Hepaan hiipi ryytymys. Olinhan työt aloittanut yhdeksältä ja kotoa lähtenyt ennen yhtä. Kyllähän 12 tuntia myöhemmin oma koti ja oma sänky alkoi olla houkutteleva, joten reilun tunnin baarissa istuskelun jälkeen suuntasimme kotiin. Minä herkuttelin lihiksen, join teetä ja painuin nukkumaan. Seuraavana päivänä mahtavuudet jatkuivat, lähdin Lohjalle tutustumaan Tytyrin kalkkikaivosmuseoon ja Alitalon omenaviinitilaan. Tuosta aikanaan tulee oma postauksensa. Nyt on kuitenkin syytä hipsiä unille, sillä aamulla matka vie mökille. Onneksi viikonlopuksi on luvattu vähän parempaa säätä. Kaikille ihanaa viikonloppua!