Mistä olen ylpeä?

Tammi-helmikuun vaihteessa täällä oli blogiarvonta ja tuolloin sain kaksi kysymystä. Toiseen vastaaminen on jäänyt, joten eiköhän ala olla aika vastata 😀

Karhutar kysyi
”Mistä tekemästäsi / saavuttamastasi
asiasta olet erityisen ylpeä?”

Kysymys on vaikea minunlaiselleni itsekriittiselle ja vaatimattomalle ihmiselle. Minun pitäisi varmastikin kirjoittaa olevani ylpeä mm. paralympiaedustuksestani, EM-mitaleista vuosien takaa. Olenhan toki varmasti jollain tasolla saavutuksista ylpeäkin, mutta samalla muistutan itseäni etten juurikaan kentällä pelannut kyseisissä turnauksissa. Ja taas minun pitäisi muistaa, että jokainen on joukkueessa tärkeä ja se vaihtopelaajan rooli vasta helvetin raskas onkin kantaa. Ehkä siitä olen ylpeä, että tuon raskaan roolin pystyin kantamaan vuosia hyvin, vaikka välillä tuntui mailma kaatuvan nurinnarin oman turhauman ja tuskan vuoksi. Mölyt pysyi mahassa ja purkautui itsekritiikkinä ja alemmuuskomplekseina kisareissun jälkeen. Mutta reissuissa pysyin kasassa! Siitä olen ja saan olla ylpeä. Toki mielelläni ylpeilisin pelillisillä onnistumisilla paljon mielummin.

Saan tekemistäni käsitöistä hyvää palautetta, sanotaan neulejäljen olevan hyvää jne. Siitä voisin kai olla ylpeä, mutta taas kriittinen Hepa astuu toteamaan töiden olevan vaan yksinkertaisia tekeleitä. Ei tarpeeksi kuvioita, raitoja. Ovat vaan jotain helppoja perusräpellyksiä… Olen kuitenkin ylpeä käsityöharrastuksestani. Se on hieno harrastus. Siinä näkee omien kättensä jäljen, voi antaa itse tehtyä lahjaksi tai muistamiseksi. Se tuo hyvää ja lämmintä mieltä.

Isossa porukassa olen aika hiljainen, ehkä jopa ujo. Opaskoiratapahtumia järjestäessäni ja kerhoja vetäessäni olen tullut rohkeammaksi ja rohkeammaksi puhumaan isolle porukalle. Olen ylpeä siitä, että osaan organisoida kerhotapahtumia ja viemään ne työryhmän muiden jäsenien kanssa läpi. Äänimäärä Opaskoirayhdistyksen hallitukseen yllätti ja hämmensi, mutta ei tuonut ylpeyden tunnetta.

Ammatistani olen ylpeä, vaikka jotkut vähättelevätkin sitä eivätkä pidä sitä oikein minään.  Hierojana voin auttaa ihmisiä, helpottaa heidän oireitaan, olla mielen keventäjänä. Voin tarjota asiakkaalle hänen tarvitsemansa ikioman hetken vain hälle itselleen.  Nykyään on aina kauhea kiire, joten luonani voi pysähtyä ja hetkeksi antaa kiireen hellittää.  Teen mielestäni arvokasta työtä monella tapaa, vaikka en ole korkeakouluja käynytkään.

Minun korvaan sana ”ylpeä”  antaa negatiivisen kaiun, vaikka tässä kysymyksessä varmastikin haettiin sitä positiivista ylpeyttä eikä niinkään  sitä negatiivista. Sitäkin kun valitettavasti ihmisillä on enempi ja vähempi…

Mutta lopuksi toivotan Akun tervetulleeksi blogia lukemaan ja olen ylpeä teistä kaikista 47:stä lukiasta ja myös teistä, jotka ette ole rekisteröityneet.

4 Replies to “Mistä olen ylpeä?”

  1. Kiitos! Olen taustalta seuraillut, mutta huomasin, että en ole rekisteröitynyt lukijaksi ja korjasi tämän virheen.

  2. Ammatistasi voit ainakin olla todella ylpeä, sillä niin kuin kirjoitit niin hieroja voi antaa ihmiselle hirveän paljon, hirveän pienessä ajassa. Hyvällä hierojalla käyminen on kuin taikuutta. Ja hyviä ei ihan jokaisen puun oksalla istu. Todella hyvän hierojan löytäminen onkin melkeimpä lottovoitto. Enkä nyt sano, että huonoja hierojia olisi niin kamalasti, mutta sen oman löytäminen on jotain ihanaa. Milloinkohan mäkin löytäisin sen oman?
    Teet tärkeää työtä heidän kanssaan, jotka ovat sinut omaksi löytäneet!

    ps. ja kaikesta muustakin luettelemastasi voisit kyllä olla ihan ylpee 🙂

  3. Aku
    Kiva kun tulit ihan "virallisesti" lukemaan näitä höpinöitä 🙂

    Iive
    On totta, että juuri itselleen sopivan hierojan löytyminen voi olla hankalaa. Käsialoja on niin monta kuin hierojaakin. Ja kaikki ei miellytä kaikkia, toivottavasti säkin löydät pian sulle sopivan hoitajan. Asun valitettavasti liian kaukana, en voi asettua hierojaehdokkaaksesi 🙂

    Ja varmaan olet myös oikeassa, että voisin olla kaikesta muustakin mistä kirjoitin, ylpeä.

    MadH
    Mukavaa kun liityit lukijaksi.
    Ja kiitos tuosta haasteestakin. Olen viime aikoina ollut mailman laiskin haasteisiin vastaaja, mutta yritän aktivoitua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *