Talviliikunnan riemua

Aamupalan jälkeen menin ulos testaamaan tuota Gps-paikanninohjelmaa. Jotenkin onnistuin merkitsemään sijaintiin ”koti”. Lähdimme  pikkulenkille Harmaakuonon kanssa ja puhelin kertoi ”Koti 190 metriä kello yhdessätoista”,  ”koti 200 m kello kahdessatoista” jne. Järven rannassa tallensin sijainnin ”ranta”, josta lähdimme lumikenkäilemään, mutta eipäs systeemi vörkkinytkään. Kodin sijainnin ilmaisi ”koti 9km etelässä”, mutta merkintä ”ranta” oli kadonnut tai ei ainakaan puhelin sitä ilmaissut. Onneksi keli oli hyvä, irtolunta ei lentänyt, niin omien jälkien seuraaminen takaisin onnistui hyvin. Lisäksi vieressä meni retkiluistinrata sekä hiihtoladut. Puoli tuntia painettuamme reippaasti eteenpäin totesin tuon Loadstonen toimimattomuuden. Harmitti, mutta laitoin gps-paikantimen puolelta matkamittarin päälle todeten tunnin reippailun jälkeen ettei sekään toimi. Noh, takaisin sijaintiin ”ranta” löydettiin ilman gps-paikannintakin ja vielä oli aikaa. Lähdimme kenkäilemään rantaa seuraillen vastakkaiseen suuntaan. Matkavauhti pysyi edelleen hyvänä, joten olisi ollut mielenkiintoista saada kuljettu matka tietoon, mutta näin tällä kerralla. Lumikengät upotti rannassa enemmän, mutta lumikerroksen päällimmäinen kerros oli hankikannolla, joka upposi sen verran, että kenkäily oli rankempaa kuin tavallinen kävely. Ja joutuuhan lumikengillä liikuttaessa nostaa jalkaa eri tavalla ja korkeammalle, jotta kengät tulee mukana. Lonkan koukistajissa ja kohottajissa tuntuu mukavasti.

Reippailimme toisen tunnin, joten lumikenkälenkille tuli ajassa mitaten kaksi tuntia aikalailla minutilleen mittaa. Pidimme sen verran hyvää vauhtia, että myös hengitystiehyeet joutuivat töihin. En tiedä johtuuko keuhkoveritulpasta (reilu 4v sitten) viileässä ilmassa hengästymisen jälkimainingeissa oleva yskä. Aivan kuin tupakkaa olisi vedetty vuosikaudet. Oikein syvään hengittäminen sattuu vähän ja aiheuttaa yskänkohtauksen. Muistan, että sairaalassa sanottiin mulle, että kovassa rasituksessa voi tuntua kipua tai rasituksen jälkeen, että keuhkojen kaikkein pienimmät suonet ei välttämättä palaudu täysin. Mene ja tiedä sitten. Esim. polkiessani kotisalilla spinningpyörää tuollaista reakointia ei lähimainkaan tule. Pakkasilmassa tilanne tuntuu olevan toinen. Tulipahan muistutus asiasta, mutta eipä tuo onneksi tahtia haittaa. Menee ohi ja touhu jatkuu.

Kotiuduttua suihkuun (taivaallista) ja napaan uuniperunaa kera siika-omena -täytteen. Puhelu ystävän kanssa meikäläisen röhistessä ja nyt tietokoneilua avokin kattoessa Putousta. Ite olen hirmusen huono seuraamaan oikein mitään ketsiohjelmia.

Kävin tutkimassa löytäisinkö suomen kielisiä ohjeita tuohon Loadstoneen, ja jotain löysinkin
täältä, mutta tämä gps-paikannin ja karttatouhut sen avulla on vielä aika vierasta. Ihan kaikki ei mennyt jakeluun. Se kuitenkin meni, että osatessaan ohjelman käytön hyvin, se antaa paljon hyödyllistä infoa ja mahdollistaa erilaisia liikkumisia ihan eri tavalla mitä tähän asti. Eräs sokea käyttää ohjelmaa mm. hyvien sienipaikkojen merkitsemiseen.

Arpakupissa 4 arpalippua, joten tilaa on.
Osallistukaa!
TÄSTÄ!!!

Hävittyjen taisteluiden päivä

Huoh, takkuan avokille tulevan kaulurin kanssa 🙁
Olen päässyt levennyksiin ja levennykseen tulee aina reikä. Ongelmalliseksi asian tekee vasen kätisyyteni ja oikean silmukan kiepautus. Ilmeisesti kiepautus aiheuttaa sen etten saa kierrettyä nurjaa levennystä riittävästi ja neulokseen jää reikä. ÄRSYTTÄÄ ja TURHAUTTAA!!! Haluan saada työn valmiiksi, mutta ei Aa:n kanssa onnistuttu ongelmaa ratkaisemaan, huoh! Sunnuntaina miitataan Silmukkasiskojen kanssa, joten tämä ongelmatapaus saapuu paikalle ja toivoo jonkun Siskoista keksivän miten pääsen eteenpäin. Oli muuten jo aika likellä etten purkanut koko työtä. Ajattelin jo, että ehkä mun pitäs vaan pysyä suorissa töissä mihin ei tule mitään leveyden muutoksia kun kerran olen näin aasi. Noh, ehkä mä vielä vedän henkeä ja lasken kymmeneen. Ja ehkä mä vielä löydän vasurin, jolle ohjaaminen/neuvonta on mulle vähän helpompaa.

Suunnittelin alottavani joustinneulebonchoa, mutta siinäkin on levennykset, taisi olla oikealla silmukalla, joten nyt vähän arveluttaa kannattaako aloittaa vai unohtaa koko juttu. Eli, käsityörintamalla just nyt ei mee kovinkaan kaksisesti.

Kun neulomisista ei tullut mitään siirryin toiseen taistoon. Latasin puhelimeeni Gps-paikannin/kartta-ohjelman, joka on ymmärtääkseni kehitelty näkövammaisia ajatellen, ja joka toimii myös Nokian ja näppäinpuhelimissa. Ohjelma on sellainen mikä ratkaisisi meidän ongelman lumikenkäilyssä jäällä. Siinä nimittäin voi tallentaa lähtöpaikan sijainnin ja palatessa ohjelma opastaa oikeaan paikkaan ilmaisemalla matkan määränpäähän ja suunnan kellotaulun mukaan. Sain ohjelman lopulta puhelimeeni ensin soitettua pienen apua pyytelevän puhelun. Ohjelman valikoita pääsin selailemaan ja vaikutti mielenkiintoiselta, tahdon testaamaan. Ongelmaksi kuitenkin muodostui etten saanut sovellusta gps-yhteyteen. Syytä en löytänyt mistään. Kokeilin Kartat-palveluakin ja siellä Gps toimi moitteetta. Odotan innolla, että tuo gps-yhteysongelma ratkeaisi ja ohjelma alkaisi vörkkimään. Tänään en jaksa enään taistella, mutta jospa huomenna ennen lumikenkäilemään lähtöä.

Tämän tietokoneenkin kanssa on ollut taistelua, sillä jämähtelee jumiin ja ei auta kuin pakkosammutus ja sitten uudelleen käynnistys. Ehkä tämä on leviämässä 🙁 Mutta joo, ehkä tälle päivää ei enempiä taistoja enään tule ja huomenna taas selviän voittajana niistä taistoista mihin ryhdyn, vaikka tänään takkiin on tullutkin 😀

Kahvakuulaheilautukset ja uinnin riemua arvontoja unohtamatta

Tarkoitus oli avokin ja Harmaakuonon kanssa eilen tehdä reipas ja pitkä lenkki. Suunnitelmat kuitenkin muuttui, sillä Harmaakuono vaikutti väsähtäneeltä ja haluttomalta, joten puolentunnin metsälenkin jälkeen palasimme kotiin.

Yleensä Harmaakuono kirmaa heti vapaaksi valjaista päästyään portaat ylös, nyt koira jäi eteiskerrokseen eikä tassutellut yläkertaan ennen kuin tulin sen kanssa. Aivan kun se olisi ymmärtänyt ettei sen takia kävelty pidemmälti. En tiedä mistä tuollainen tunne tuli, se vaan tuli… Kenties liiallista inhimillistämistä, myönnetään.

Vaihdettiin sisätreenivaatteet päälle ja heilauteltiin kahvakuulia. Tehtiin kahden käden ja yhden käden heilautuksia lähtien kevyimmästä kuulasta liikkeelle. Liian kevyellä kuulalla nopeesti tekniikka kärsii, joten tarkkana sai olla. Lopuksi ennen loppuverryttelyä kokeilin avokin 20 kilon kuulaa heilautella. Heilahtelihan se, vaikka ei kovin korkealle. Vatsalihaksissa tuntui mukavasti ja hiki irtosi.

Tänään pääsin uimaan, IHANAA! Polskuttelin 1500 m ja koin uinnin ”vahvemmaksi” edelliskertaan verrattuna, joten lisääntyneellä liikunnalla on varmasti merkityksensä. Nyt tuo treenikärpänen surraa voimakkaana kropassa ja nyt kuun vaihtuessa alan merkkailemaan taas liikkumisiani ylös. Nyt on siis kiristystä muutamalla asteella luvassa 😀

Mun arvonnan lisäksi on ainakin pari muutakin blogiarvontaa meneillään.
Metsässä kultainen puu-blogin kirjoittaja Eevi arpoo ekotuotteita, kannattaa siis osallistua!
Lisäks Karhuttaren arvonnasta voi voittaa itse tehdyn pipon. Pipoarvontaan pääset
tästä.
Ja muistakaa osallistua myös mun arvontaan, josta voi voittaa tumman vihreän huivin tai Opaskoiravuosikirjan 2012. Ja arvontani löytyy
täältä!