Oikea korvakin leikataan

Olen vallan hämmentynyt, mutta iloinen teistä uusista lukijoista. Vielä pari viikkoa sitten blogillani oli neljä lukijaa ja nyt teitä on kolminkertainen määrä! Tervetuloa teille kaikille. On ihanaa kohdata uusia ihmisiä. Se saa endorfiinin kohoamaan. Aihe, josta nyt aion kirjoittaa ei välttämättä ole kovinkaan endorfiininen. Jotkut ovat kyselleet nimittäin kuulumisiani otoskleroosin suhteen. Tuota kuulovikaani olen käsitellyt blogissani aina silloin tällöin, mutta nyt viimeset kaksi kuukautta asia on aikaslailla hautautunut. Huhtikuun postauksista löytyy tarkahko omiin kokemuksiini perustuva tarina otoskleroosileikkauksesta ja siitä toipumisesta. Ja toipuminenhan on sujunut hyvin. Leikatun korvan kuulo on kohentunut oleellisesti.

Puolitoistaviikkoa sitten mulle tehtiin ekat kuulotestit leikkauksen jälkeen. Kuuntelin piippauksia kuulokkeista sekä siten, että toisesta korvasta kuului häiriösurinoita ja tutkittavasta piippauksia. Ero oli huikea. Tuon häiriöäänen ollessa leikatussa korvassa se tuntui todella kovalta ja ärsyttävältä kohinalta. Oikeassa korvassa taas kuulin sen, mutta huonosti. Oikeasta tuntui matalat äänet testissä kadonneen. Tiesinkin, että oikeassa korvassa kuulon suhteen on tapahtunut romahdus. Se tapahtui jo talvella ennen vasemman leikkausta, mutta helmikuulta kuulokäyrät olivat edelleen laskeneet. Viime maanantaina tapasin mut leikanneen korvakirurgin, joka ”avasi” kuulotestien tulosta. Vasemman korvan kuuloraja on 30 desibeliä ja oikeassa 50, korvat ovat heittäneet häränpyllyä siis. Oikea on leikkauskypsä, joten nyt olen jonossa sen operointiin. Pääsin myös peruutuspaikkajonoon kuten viime kerrallakin. Kesän aikana leikkauksia ei kuitenkaan tehdä, joten elokuun puoleen saapi olla aivan rauhassa, ahkeroida helteessä töiden parissa. Työmotivaatiota kyllä riittää, koska tuo operaatio aiheuttaa 2-3 viikon sairasloman milloin en asiakkaita voi ottaa. Tuon vasemman korvan kuulo ei yltä sisäkorvaan asti kunnolla, jos lääkärin selitykset oikein ymmärsin. Nettiä selatessa löysin tietoa, jonka mukaan juuri tuo 30 db on raja milloin alkaa olemaan erilaisia kuulemisvaikeuksia, normaalipuheääni on 50-55 db:n luokkaa ja yli 80 db on jo meteliä. Kipukynnys menee jossain 120 desibelin paikkeilla. Aika sitten näyttää koheneeko kuulo vielä leikatussa korvassa vai onko se nyt se mikä on. Molemmissa korvissa on alipainetta, ja ilmaa puhaltaessa nenän kautta kuulo kohenee. Lääkäri muistutti riskien olevan samat kuin ekalla kerralla, ja että jos korvista ei tule symmetriset kuulemisen suhteen, ei aleta leikkaamaan uudelleen vältettäessä turhaa ronkkimista korvissa. En tajunnut kysyä lääkäriltä mistä nuo useat leikkauskerrat sitten johtuvat. Täälläkin moni on kommentoinut toteamalla käyneensä 3-4 otoskleroosileikkausta läpi. Onko korvaan asetettava proteesi sitten irronnut useammin kuin kerran.

Leikatusta korvasta tinnitus ei ole kadonnut, ei edes oikeastaan vähentynyt leikkauksen jälkeen. Se tuntuu kurjalta eikä lääkärin arvio paljoa lohduttanut. Otoskleroosi voi erittää jotain ainetta mistä sisäkorva ei tykkää, ja joka mahdollisesti heikentää kuuloa nopeammin  mitä iän myötä tuleva heikentyminen normaalisti olisi. Heikkona hetkenäni ajattelenkin tinnitusta kuunnellessa, että siellä se nyt vinkuu kuuloa alaspäin. Asiaa ei kuitenkaan pidä etukäteen liikaa murehtia tässä vaiheessa. Olen erittäin onnellinen kuitenkin siihen miten paljon kuulo leikkauksen myötä koheni. Nyt kuulen tietokoneeni hurinan, opaskoirani pissimisen jne. Ihmisten kanssa keskustelu sujuu mukavasti, uskaltaa taas liikkua rohkeammin, ei tarvitse kuulokojetta jne, jne. Se mitä oikean korvan leikkaus tuo tullessaan jää nähtäväksi, mutta lähden siihen luottavaisin mielin riskit tiedostaen. Ennen tuota kuitenkin nautitaan kesästä ja Azorien saarille suuntautuvasta lomamatkasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *