Pyöräilyä ja ratsastusta viileissä kesäilloissa

Jahas, Suomen vuoden 2016 eka kesä sitten tuli oli ja meni , mutta lööppien mukaan juhannuksena ei tarvitse pukeutua toppatakkiin. Noh saa nähdä miten käy, nyt tuntuu ainakin kylmältä kovine tuulineen. Eilen jouduin todella pohtimaan mitä laittaisin pyörälenkille päälleni. Lopulta pukeutumiseni taisi osua aika nappiin. Trigoot alle ja ohuet tuulihousut ylle. En vaan erityisemmin välitä tuulihousuissa pyöräillä leveiden lahkeiden vuoksi. Pelkään koko ajan niiden jäävän polkimiin tai pinnojen väliin. On siis todettava ettei minulla ole hyvää viileän sään pyöräilyvarustusta. Mutta pyörälenkillä Jukin kanssa oli todella mukavaa.

Lähdettiin ennen seitsemää luotani ajelemaan. Jukin pihassa pyörä sai pikahuollon: renkaisiin ilmaa, ketjuihin öljyä, matkamittariin paristo ja matka jatkui. Kiersimme Tuusulanjärven. Alkumatkasta puskimme kovaan vastatuuleen. Tuuli lenkin aikana tyyntyi, mutta ei palatessa tuuletontakaan ollut. Kiva oli ajella ja rupatella koirista, mehiläisistä, linnuista, elämästä. Reilu kaksi tuntia ja 39 kilsaa meni yllättävän rivakasti siitäkin huolimatta, että oma kuntoiluni on ollut heikolla kantimella viime aikoina. Kotiuduttuani olin onnellinen.

Tänään oli eilistä kylmempi päivä ja tuulikin puhalsi pontevasti. Matkalla ratsastamaan ropsautti sadekuuronkin. Tuulesta ja kylmyydestä huolimatta vietimme onnistuneen ratsastustunnin. Ratsastin Fengur-papalla. Se on jotenkin niin symppis vanha herra. Virtaa löytyy, vaikka liikkuu välillä vähän jäykin jaloin. Töltti löytyi herralta helposti ja hyvin. Ravia ei tullut, tuli nopeaa tölttitikutusta, joka ei välttämättä hirvittävän mukavaa ollut. Laukka oli epämukavan kulmikasta. Toiseen suuntaan laukatessamme pappa innostui ja sinkosi laukkaan isoin askelin. En halunnut laukata kenttää ympäri, tällä kertaa riitti muutama laukan nosto. Muutoin tunti sujui hyvin. Tölttiä tuli paljon, kiemuran tekeminenkin onnistui töltissä. Edelliskerralla Airan kanssa ei onnistunut. Kiemuraa tehdessä töltti katosi. Nyt sain onnistumisen siinäkin. Fengur myös pysähtyi suoraan töltistä ja lähti suoraan tölttiin. Töltistä käyntiin herra ei meinannut aina malttaa siirtyä.

Mulla on hirmuiset sympatiat vanhoja eläimiä kohtaan. Ehkä inhimillistän tai jotain, mutta Fengurissa on jotain Ykkimäisyyttä. Se energisyys ja määrätietoisuus millä asioita tehdään. Viisaus, ymmärrys yhdestä sanasta tai liikahduksesta, haluttu asia tapahtuu. Ihanaa kun sain ratsastaa papalla. Varmaan kun on Fengurin aika lähteä heppojen taivaaseen ja kun kuulen siitä, tulee surullinen olo. Ei nyt kuitenkaan sellaisia murehdita.

Eilen ennen pyörälenkkiä Heman kanssa käytiin läpi hänen minulle kirjoittamia neuleohjeita. Minähän en kaavapiirroksista mitään irti saa, joten ne on avattava minulle sanallisesti ja nyt minulla on täällä muutama kiva ohje kesäprojekteina saada neuleeksi. On vähän haastavempaa ja sitten aivot narikkaan-tyyppistä neuletyötä. Topin etuosaa koetan ahkeroida, mutta neuloksesta tulee ärsyttävän harvaa, joten se ei jotenkin nyt inspiroi pätkän vertaa. Huomenna on pitkästä aikaa Silmukkasisko-tapaaminen, josko siellä toppi edistyisi edes hiukan. Nyt viime viikkoina olenkin tehnyt käsitöitä todella vähän. Nyt mielenkiinto on ollut linnuissa. Haluaisin kovasti lähteä kuuntelemaan yölaulajia, vielä kun ne laulavat, mutta kaverin löytäminen onkin todella hankalaa. Nyt tulevalle viikolle olen etsinyt kaveria, joka jonain iltana voisi lähteä kuuntelemaan, mutta ei. Ehkäpä ensi kevääseen mennessä tutustuu johonkin lintuharrastajaan täällä pk-seudulla tai mökkimaisemissa. Se olisi todella mahtavaa.

Yläkroppatreeni ja pyöräilyä

Olipas eilen mukavaa treenata Jannan ohjauksessa. Mökkeilyn yms. takia on ollut pientä taukoa, joten odotin treeniä innokkaana ja huomenna jatketaan. Tällä hetkellä tuntemuksia on lavoissa, yläkyljissä, rinnassa, vatsoissa ja vähän ojentajissa.Millaisenkohan ihanan rääkin huomenna saan?

Eilen Otto opasti Vidaan mukavasti, hiukan töksähdellen, mutta perille päästiin hyvissä ajoissa. Tällä kerralla lämmittelin soutuergolla vastuksen ollessa kympissä, soutunopeus pysyi hyvin alle 2:50min/500m. Soutuergossa ei syke nouse samalla tapaa kuin Crossissa, mutta mukavaa vaihtelua ja treenin pääpaino yläkropassa, sillä tällä viikolla jaloille tulee eri muodoissaan aika paljon kuormitusta. Soudin 12 min.

3sarjaa per liike
– Pystypunnerrus 5,6,7 kg käsipainoilla vuoronostoin (5kg oli selvästi liian vähän, 6kg:lla sai jo pakertaa ja 7kg:lla tehdä töitä tosissaan. Painon lisääntyessä vaati tarkkuutta, jotta kädet pysyisivät oikeassa linjassa liikkeen aikana. Toki myös kehon hallinta joutui koetukselle. TYKKÄÄN!)
– dippi penkillä oman kehon vastuksella 8-12tstoa (selkä pysyi pääsääntöisesti hyvin penkin edessä. En muista onko koskaan kukaan aiemmin ohjannut liikkeessä selän asentoa niin havainnollisesti mitä Janna teki. Alkuun liike tuntui vähän ranteissa, mutta niiden asennon muutolla tilanne helpottui. Ja kyllähän niitä ojentajiakin alkoi polttelemaan 🙂 )
– X-viennit 6kg pallolla 45s per puoli (Sykkeen nostatusta ja ainakin sykemittarin mukaan maksimi oli 178, varmastikin tästä liikkeestä. Ekassa sarjassa jouduin vähän hakemaan oikeaa liikerataa ja Janna joutui muistuttelemaan pään mukana kääntymisestä. Toisessa ja kolmannessa sarjassa liikenopeus kasvoi ja sykekin nousi toivotusti.)
– rinta vipunostoina penkillä suorin käsin 4-5kg käsipainoilla (Tehokas hyvä liike.)
– sivutaivutus 12kg kuula seinää vstn, talja 18+2.3 joka ei oikein luonnistunut jasiksi vaihdoimme kuulaan.Jannalta oli loistava oivallus, että tekisin liikkeen seinä selkäni takana ja vieläpä niin, että liikettä tehdessäni lavat ja takaraivo pysyivät seinässä kiinni. Tai siis se oli tavoite. (taljassa etenkin lantio salsasi vähän turhan paljon ja polvista lähdin joustamaan sekä vartalosta taitoin turhan paljon eteen, Jannan arvion mukaan huomaamatta. Itsekin uskon siihen. Polvien jouston tajusin itsekin, mutta lantion salsaus ja eteen taittuminen ei ilman seinää hahmottuneet. Seinä korjasi huomattavasti liikesuoritusta ja paransi omaa hahmottamistani milloin liike tehdään oikein.)
– alavatsalle ns jalkojen alasviennit nilkkapainolla ja eka sarja ilman lisävastusta. Suoraan ja viistosti (Hyvä liike ja tuntuu jopa minunkin vatsalihaksissa 🙂 )
Loppuverryttely Crossilla 5 min, jalat aika väsyneet, vaikka jalkatreeni ei ollutkaan 😀 Treenin aikana Janna patisti minua viimeisissä toistoissa jatkamaan toistoja lisää, vaikka alkoikin jo tuntumaan. Mielestäni loistoasia, sillä liian helposti itse välillä luovuttaisi, onko lie uskon puutetta vai mitä. Joka tapauksessa treenistä jäi mahtava fiilis.

Tänään sovittu aamulenkki sateen vuoksi jäi väliin, mutta illan pyörälenkki toteutui. Ajeltiin Jukin kanssa pari tuntia ja 36 kilsaa. Onnistuttiin kiertämään sadepilvet. Nyt huristeltiin kohti Opaskoirakoulua Itä-Hakkilaan, sieltä Tikkurilan kautta Hiekkaharjuun. Vanhan Tuusulantien Mätäkivenmäki oli minulle uusi tuttavuus ja kyllä polkiessa sitä pitkää mäkeä syke nousi ja hengästyi. Oikein mukavaa kun Juki hakee reitteihimme myös haasteita. Yllättävän nopeaan mäestä kuitenkin palautui ja loppumatka meni hujauksessa. Oli kyllä taas niin mahtikivaa pyöräillä. Reittimme kulki aika paljon isojen teiden varsilla, joten lintukonsertti jäi vähälle, mutta ihana koivun tuoksu valtasi ilman sateen jälkeen. Taisipa jossain tuoksua tuomikin. Kuulemma myös valkovuokkoja näkyi paljon.

Jos kiinnostuit tandempyöräilystä, ja haluat lähteä pilotiksi täällä Vantaa-Kerava-Tuusula-Helsinki tms. alueella laita viestiä kommentteihin tai blogin Fb-sivulle. Pilotteja ei ole koskaan liikaa. Eikä aikaisempaa kokemusta tarvitse olla.

Ruokapäiväkirjaa on ahkerasti täytelty ja joitakin havaintoja tehty. Vettä saisi mennä kurkusta alas enemmän ja se säännöllisyys… Mutta pohditaan tarkemmin kun ruokapäiväkirja on tarkistettu/analysoitu. Huomaan kuitenkin itsekin työstäväni asiaa koko ajan merkintöjäni tehdessäni.

Mutta nyt on aika kirjan kuuntelun ja höyhensaarille siirtymisen. Tällä hetkellä luen Robin Cookin kirjaa Kohtalokas hoito. Huomenna taas liikutaan ja nautitaan siitä!

Pyöräilykausi avattu

Alunperin sovimme tandem-lenkin sunnuntaille, mutta kylmä ja märkä keli sai minut toisiin aatoksiin ratsastuksen jälkeen. Ja tämän alkuillan lenkin jälkeen on helppoa todeta ONNEKSI! Upea kevätsää, aurinkoa, lämpöä. Mitä muuta voit vielä toivoa?

Lähdimme ajamaan puoli kuuden maissa ja parituntinen sujahti kuin siivillä. Ajoimme Keravalle, sieltä kiertämään Tuusulanjärvi. Sports Trackerin mukaan kilsoja taittui 39.71 aikaan 2h1min 😀 Keskisyke 125 bpm ja maksimi 159 bpm. Kulutus 871 ckal. Keskinopeus 19.6km/h ja huippuvauhti railakkaassa alamäessä 48.2 km/h.

Ylämäessä, jossa tuo maksimikinsykkeessä tuli todennäköisesti Jukka naureskeli minulle ”tämä on nyt sitä luomuspinningiä”, ja kyllä se luomuspinning olikin pakahduttavan ihanaa. Ja sen verta tuli hikikin, että kotona oli käytävä suihkussa.

Matkan varrella autoteiden metelin lisäksi pääsimme kuulemaan myös aika paljon lintujen laulua. Mustarastaat luritteli kauniisti ja peipposet kesäisesti. Ehkäpä tämä sää hiljalleen lämpenee, kunhan huomisesta kaatosadepäivästä päästään. Nautin kyllä joka solullani lintukonsertista, kevätillasta ja liikunnasta. Odotan jo innolla, että pääsen taas pyöräilemään.

Ja mikä fiilis liikunnan jälkeen, se on aivan mahtava! Endorfiini sykkii suonissa ja edrofiinista voimaa, energiaa, hyvää mieltä. On kyllä tunne/olotila, jota kannattaa tavoitella ihan jokaisen.

Puolikuntoisena kotona – ”vaarallista”

Paiskiessa eilen töitä viiden asiakkaan verran kummastelin tajutonta väsymystä. Eihän lauantain avokin yllätysbileet nyt niin rankat olleet, vaikka yli puolille öin menikin. Syötyäni asiakkaiden jälkeen päätin mennä kuuntelemaan Uhatut-nimistä kirjaa. Havahduin tajuamaan, että palelin peiton alla, vaikka olin oloasussa. Mittasin puhuvalla digimittarilla kuumeen. Mittari ei luotettava ole, näyttää aina asteen verran yleensä alakanttiin, joten totesin olevani kuumeinen. Ärsytti ja ärsyttää. Vatsa on ollut aamuisin sekaisin, muuten oireet palelua ja lievää päänsärkyä. Peruin aamupäivältä odottamani pt-treenin enkä mennyt keramiikkaan ja rottinkikerhoonkaan. Kömmin pehkuun ja kuuntelin Uhatut loppuun ja aloitin Noidankehä-kirjan. Välillä taas palelin hurjasti. Olen juonut teetä mukitolkulla ja se lämmittääkin mukavasti. Huomisesta taitaapi tulla samankaltainen päivä. Nyt illalla on ollut vähän parempi olo.

No miksi sitten puolikuntoisena kotona möllötys on ”vaarallista”? Alitajuntaani on nimittäin iskostunut ajatus, että haluan tänäkin vuonna kokea jotain sellaista rajojen rikkovaa liikunnallisesti kuin 40 kilsan kävely oli viime kesänä. Toivottavasti spinningmarathonin ihanuuden pääsen kokemaan mahdollisimman pian, mutta haluaisin kokea jonkin pyöräilytapahtuman tms. Haluaisin kokea miltä tuntuu ajaa jokin pidempi pätkä. No ensiksi olisi metsästettävä taasen niitä pilotteja :DD Ja kun talviajoa en harrasta ehkä on vielä vähän liian aikaista ellei löytäisi pilottia, jonka kanssa olisi jokin tapahtuma sovittuna ja tavote sielä onnistuminen. No onnistuminen meikäläisen kohdalla taitaisi olla maaliin pääsy 🙂

Toki haluan osallistua tänäkin vuonna kävelytapahtumiin. Naisten kympille lähdetäänkin – ainakin alustavien puheiden mukaan – Lauran kanssa tod.näk. taas tekemään uutta ennätystä 😀

Olen pohdiskellut myös miten jatkan Vidalla treenausta. 10-kerran kortti alkaa olla lopuillaan ja Jannan kanssa yhteiset treenikerrat samoin. Millaisen pt-treenipaketin haluaisin, ja jos pt-treenejä haluan jatkossakin, millaisin tavottein? Miten treenit sovittaa viikko-ohjelmaan mahdollisimman säännöllisiksi jne… Hiljalleen se mitä haluan alkaa ehkä itselleni hahmottua, mutta samalla kiinnostus pyöräilyä kohtaan kasvaa, joten pilotteja, pilotteja…

Mutta nyt tämä ”kuumehourailu” saa loppua ja minä lähden tervehdyttäville unille ja toivon tälle vuotta paljon ihania liikuntahetkiä jokaiselle.

Kahden satulan sunnuntai

Upea, aurinkoinen ja lämmin syyspäivä tänäänkin. Viikko sitten tuntui mökillä todella syksyiseltä ja viileältä. Nyt on ollut monta ihanan lämmintä syyspäivää ja aterioita ollaan syöty parvekkeella. Nyt on lämmöstä nautittava. Ja niin tein tänäänkin.

Melkein neljän viikon tauon jälkeen vihdoinkin ratsastustunti. Syystä tai toisesta tänään etukönötystä oli hirmuisesti enemmän mitä aikoihin. Johtuiko sitten hevosesta vai mistä lie. Ratsastin Pipsalla, jolla olen joskus keväällä mennyt viimeksi. Aloitimme tunnin tekemällä harjoituksia, jossa hevonen siirretään reippaampaan käyntiin, sellaiseen askellukseen, että myös hevosen alaselässä ja selässä tapahtuu liikettä. Apuna käytettiin pohkeita ratsastaen vuoro pohkein. Harjoiteltiin myös käynnin hidastamista edelleen pohkeita käyttäen, vatsalihaksia jännittäen ja ohjista pidättäen. On aika mieletön tunne kun hevonen kuuntelee ja toteuttaa mitä milloinkin haluan. Nyt etukönöisyyteni vähän häiritsi hommia, onneksi kuitenkin helmasyntini taas väheni tunnin kuluessa.

Menimme myös tölttiä ja ravia. Haettiin nopeampaa tölttiä ja välillä etupainoisuudessani hevonen siirtyi ravaamaan. Toki välillä se oli ihan tarkoituskin. Pipsan ravi on aika nopeaa ja epätasaista. Rytmistä on vähän hankala saada kiinni, mutta kun rytmi löytyy kevennys sujuu ja uskaltaa ratsastaa kädet irti satulasta. Niin olen jo pitkään ratsastanut esim. Airan kansssa.

Pipsan laukka on aika nopea ja vähän nelitahtinen. Joskus hevonen käy vähän kuumana, joten aloitimme laukan nostot hyvin lyhyillä pätkillä. Pipsa oli kuitenkin todella rauhallinen ja kuuliainen eikä laukan nopeuskaan tuntunut pahalta eikä se nelitahtisuuskaan. Parin lyhyen pätkän jälkeen totesin ”Nyt mä toivoisin tän jatkuvan pidempään”, ja sain mitä tilasin. Laukkapätkä piteni ja hymy isona levisi kasvoilleni. Lettu tuntui iloitsevan aidosti. Laukkasimme myös toiseen suuntaan ja Tiinan kierrettyä kentän ympäri muutaman kerran kärkiratsastajan kanssa minäkin pääsin mukaan. Mentiin kahdesti melkein koko kierros alamäkeä lukuun ottamatta, yes! Olin niin onnellinen ja olen vieläkin. Vasta kolmen viikon päästä pääsee seuraavan kerran, nyyh!

Kotiuduttuani ratsastamasta löysin vastaajasta mieluisan viestin. Mari kyseli lähtisinkö tandemlenkille, arvaattekin varmaan, että vastasin myöntävästi. Niinpä lähdimme polkaisemaan reilun tunnin lenkin (22 km) ihanassa alkuillan säässä. Olin suunnitellut, että illalla polkisin kotisalilla spinningtreenin keskiviikkoiseen tapaan, mutta ulkoilmassa liikkumismahdollisuus muutti suunnitelmia, oli ihanaa ajella. Toivottavasti vielä monta kertaa ehdin ja pääsen pyöräilemään ennen talven tuloa. Kyllä itse asiassa keskiviikkoinen spinningtreenikin maistui hyvältä. Sain jo keväällä muutaman mp3-muodossa olevan ohjatun spinnutunnin. Kuulokkeet korville ja polkemaan, yes! Oli hyvä fiilis pistellä menemään 55 min treeni. Päivällä aiemmin oltiin avokin ja koirien kanssa käyty kävelemässä lähes kahdeksan kilsan lenkki taaskin upeassa auringon paisteessa. Olisi voinut pukeutua vielä kevyemminkin. Tällä viikolla on siis tullut kahtena päivänä kaksi liikuntasuoritusta, yes!

Kaikenkaikkiaan tällä viikolla on hyväksyttyjä merkintöjä tullut viitenä päivänä. Maanantaina ja eilen tyydyin lyhyempiin koiran ulkoilutus kävelyihin mitkä treenipäiväkirjaan ei päässeet. Tiistai-iltana kävelimme ystäväni ja hänen koiransa kanssa reilun 9 km, torstaina rauhallisempi vauhti toisen ystävän luona vieraillessani kilsoja taittui kuitenkin reilut viis. Perjantaina lenkki avokin ja koirien kanssa lähistöllä. Lenkistä ei tullut kuin kolmisen kilsaa Harmaakuonon väsähtäessä. Lämmin tekee tepposensa. Toisaalta nyt kun aloitimme sille nivellääkityksen jo kahden päivän jälkeen herra on piristynyt hurjasti. Meillä oli viikonloppuna koira hoidossa ja täällä kolme koiraa kiskoi innokkaana köysilelua. Vielä eilen Harmaakuono ei juurikaan osallistunut nuorten nujuamiseen, tänään köysilelu on saanut vanhuksen toimesta kyytiä.

Neuloosi on aloittanut oirehtimisensa. Pitäisiköhän tästä syyttää torstaista visiittiäni ystävän luo :D:D Eilen alotin neulomaan helmineuleella tuubihuivia johon lisäilen palmikoita. Matkalla ratsastamaan ja kotiin puikoilla jo pitkään työn alla ollut ambitus-kauluri. Taitaa olla jopa toivoa, että se valmistuu ennen talven tuloa. puuttuu kaksi levennyskerrosta ja levennyksien väliin tulevat kerrokset, joten loppusuoralla ollaan. Pyörälenkin jälkeen päättelin päällisen valokranssiin, kieputin valot kehikkoon ja ompelin neuloksen paikoilleen. Iltateen aikaan jatkoin tuubihuivia ja nyt tekisi mieli vielä neulomaan ja kuuntelemaan kirjaa kellon lähestyessä puolta yötä. Neuloosi on siis täällä taas.

Mökkiviikonloppu

Torstaina olin sopinut kuntosali/spinningtreffit, jotka jouduin perumaan heikohkon menkkaolon takia. Harmitti ihan hirvittävän paljon. Olin niin odottanut ystäväni tapaamista ja yhteistä treeni-iltaa. Tajusin kuitenkin huonovointisena, että ei ole mitään järkeä hypätä treenin pyörteisiin ja kenties oksennella sen jälkeen. Vietin rauhallisen koti-illan avokin jo matkustettua mökille. Aina kun suunnittelin lenkille lähtöä Oton kanssa vettä ryöpsyi taivaan täydeltä. Puhuin parit puhelut ja kirjottelin Facebookin chatissa muutaman kaverin kanssa, joten treeni-ilta vaihtui rentoiluun.

Perjantaina lähdin heti aamupäivästä kaverin kanssa mökille ja teehetken jälkeen lähdimme koko porukka kaikkine koirinemme lenkille. Harmaakuono johti joukkoa avokin kanssa ja vauhti oli melkoinen. Mulla oli jalassa vaelluskengät, joista ilmeisesti iskunvaimennus on pettänyt, joten oli ihan liian kovat kengät kävellä eikä oloa helpottanut tietenkään iki-ihanat naistenpäivät. Sitkeästi vain eteenpäin ja olokin koheni, myös Oton vauhti parani. Toisaalta alkumatkasta tie on aika huonokulkuista ja poika kierteli törrökiviä ja vesilammikoita aivan oikeaoppisesti.

Poikkesimme päätieltä sivutielle, josta piti päästä toista sivutietä pitkin takaisin päätielle. Jossain vaiheessa menimme jonkin pidennyksen kautta ja palattuamme päätielle huomasimme olevamme mökistä ainakin viiden kilsan päässä. Koirille Otolle ja Pekolle tuli hyvää opastustreeniä metsäautotietä pitkin. Saimme muutaman vesikuuronkin niskaan, mutta onneksi Ottokaan ei niistä ollut moksiskaan. Palattuamme päätielle ja tajuttuamme miten paljon matkaa oli takaisin, huoli Harmaakuonon jaksamisesta hiipi sydämiin. Vanhus oli siihen asti painanut menemään hyvää vauhtia ja onneksi jaksoi mökille asti. Toki viimeisillä kilometreillä vauhti hidastui ja sijaistoiminnot lisääntyi. Piti juoda vesilätäköstä, haistella tien vierien kasvustoa jne. Loppuvaiheessa Harmaakuonokin innostui vielä kiristämään vauhtia, mutta mökin pihaan päästyämme se pötkähti nurmikolle huokaisemaan. Olihan se tepsuttanut 12.6 km alle kahdessa ja puolessa tunnissa keskinopeudella 5.3 km/h. Voitte arvata, että vanhus lepäsi ja nukkui koko illan päästyään suihkutuksen ja kuivauksen jälkeen mökkiin lampaantaljalleen loikoilemaan.

Avokki ryhtyi saunan lämmitykseen ja me naiset ruuan laittoon. Kaverini valmisti katkarapusalaatin herkullisella oliiviöljy-valkosipuli-Provencen yrtit-sitruunakastikkeella. Minä maustoin lohen sitruunalla, merisuolalla, sitruunaisella kalamausteella ja tillillä. Valmistin myös oman maan perunoista perunanyytin grilliin. Aterialla maistelimme ranskalaista valkoviiniä ja jälkkäriksi hömpsyt Talvilikööriä.

Saunasta kolmasti lampeen ja pari kertaa laiturilta pohkeita uittaen todeten lammen veden viilentyneen edellisviikonlopusta hurjasti. Jaloille kylmä vesi teki hyvää ja vei levottomat jalat loitolle. Sama meno oli lauantai-iltanakin. Perjantaina saunan jälkeen istuskelimme vielä nuotiolla ja sisälle mennessämme lämpötila oli tippunut alle kuuteen asteeseen. Syksy tulee ja viileät yöt, ei auta, ei!

Perjantain lenkillä onnistuin hankkimaan rakot jalkoihini, joten reippailut jäi osaltani lauantaina väliin. Jäimme Harmaakuonon kanssa mökille muiden tehdessä liki kahdeksan kilsan lenkin. Maustoin broilerin rintafileet soijalla, carrylla, valkosipulilla, chihlillä ja yrttisekoituksella. Täytettyihin paprikoihin laitoin sipulia, kesäkurpitsaa, Provencen yrttejä, juustoraastetta ja mustapippuria. Lisukkeeksi kaverini valmisti vihersalaatin johon lisäsi raejuustoa ja tein vielä bataattinyytin. Lenkkeilyn jälkeen koirat juoksentelivat vapaana käyden lammessa useampaan kertaan. Kivaa niillä tuntui olevan. Tarkoitus oli olla pidempäänkin ulkosalla, mutta viileä sää ajoi sisälle.

Ilta kului syöden ja saunoen. Saunan jälkeen paistoin pannarin, jonka kanssa mansikoita ja kermavaahtoa. Iltateen kanssa sitä maisteltiin. Ennen puolta yötä jo kömmittiin unille. Olihan edellisiltana mennyt pajon myöhempään.

Sunnuntaina mökin siivous ja tavaroiden pakkaus. Koirat kirmaili pihassa ja kun aikaa jäi lähdin kaverin kanssa kävelemään. Tosin jalassa kumisaappaat, jotta rakot eivät kipeytyisi entisestään. Vauhtimme ei siis kovin hurja ollut, mutta kaikenkaikkiaan reilut kahdeksan kilsaa taaperrettiin. Tavattiinpa nainen hevosen kanssa ja Otonhan piti pari kertaa haukahtaa tuolle isolle eläimelle 😀 Matka kuitenkin jatkui. Palatessamme ihan viimesillä metreillä onnistuttiin eksymään. Onneksi ei kuitenkaan kovin pahasti. Kilsan verran saatiin lisää mittaa lontostuslenkillemme :D:D

Kotiuduttuamme melkeinpä heti lähdin Marin kanssa ajamaan lainatandemia Kallioon. Oli ihanaa ajella viilenevässä illassa. Nyt ajoimme hieman eri reittiä kuin ajaessamme pyörää Korsoon. Kilsoja tuli reilut 28, keskinopeuden ollessa jotain 15 kilsan paikkeilla. Välillä vähän haahusimme reittiä mistä pitäisi ajaa, mutta pyörä saatiin palautetuksi omistajalleen. Ja nyt kun satulan korkeus oli sopiva lukkopolkimilla ajo pääsi oikeuksiinsa. Oli mahtavaa ja nyt oikeastaan haluaisin omaan pyöräänikin lukkopolkimet. Ja kun viikonlopuksi on luvattu hyvää säätä kovasti toivoisin pääseväni tandemlenkille, sillä vietämme viikonlopun kaupungissa. Saas nähdä miten käy.

Kotimatkalla junassa alkoi uni silmiä painamaan. Avokki odotteli ilta-aterian kanssa, joten ruokaa massuun, iltateehetki ja unille. Mukava viikonloppu oli vietetty ja mukavasti liikuttu. Tästä on hyvä jatkaa syyskuuhun!

Tandemeilla Porvooseen

Keittelen elämäni ensinmmäistä hernekeittoa liotettuani herneitä yön yli (500 g/2.5 l vettä) ja makua tuomaan paistettua sipulia ja Korpelan savulihaa keittoajan (2.5 h) lopussa, joten nyt on hyvä hetki palautella mieleen viime viikonloppuinen tandemretki Porvooseen 😀

Lauantaiaamuna pakattiin eväät ja vaihtovaatteet kassiin ja ennen puolta päivää matkaan. Marin ja Veken saapuessa meille satoi vettä, mutta lähtösäädön aikana sade kuitenkin loppui, joten matkaan päästiin kuivina. Miespari polki reipasta vauhtia, vaikka kumpikaan ei ole kovin paljoa pyöräillytkään. Ensinmmäiset kilometrit Sipoon kirkolle meni hujauksessa.

Ja hetkeä myöhemmin olimmekin 12 kilsan päässä Korsosta Nikkilässä. Pysähdyimme tauolle Bedmil puotiin, jossa paikan omistaja Merja Varvikko keitteli kahvit ja rupattelimme tovin pilottiemme tuttavien kanssa, jotka olivat osuneet paikalle sattumalta samaan aikaan. Kuvassa Merja ja matkaseurueemme kokonaisuudessaan.

Lähdimme jatkamaan matkaa ukkosen jyristessä. Ajelimme ymmärtääkseni Öljytietä pitkin. Kuninkaantie olisi ehkä ollut rauhallisempi, mutta äijät painelivat tien ohi eikä äänijänteet riittänyt heille huutaa niin kovaa, että kuulisivat. Tie oli tasainen, mutta vilkasliikenteinen. Ajelimme ohi ampuma- ja moottoriurheiluratojen pysähtyen kerran hetkeksi sateen suojaan bussipysäkille. Nikkilästä Porvoon lähellä olevalle suljetulle motellille matka meni nopsaan kilometrinopeuden noustessa yli 46:een. Motellilla pidimme evästauon. Avokilla ja minulla oli energiapatukoita ja kuivattuja mustikoita. Marilla ja Vekellä eväsleivät.

Aavemmaiselta motellilta oli vain muutama hassu kilometri Porvooseen. Matka ei ollutkaan 50 kilsaa ja toisaalta se oli minulle vähän pettymys :D:D Mutta toisaalta olimme retkellä rennoin mielin eikä tekemässä jotain itsensä ylittävää urheilusuoritusta.

Majottauduimme Seurahovissa yhden hengen huoneissa lisäpedeillä. Pyörät autotalliin ja huoneisiin suihkuun ja hetkeksi huilailemaan. Sitten olikin aika lähteä kiertelemään vanhaan kaupunkiin ja iltaa viettelemään :D:D

Osuimmepa ilmeisen upean vanhan hääauton luo, joka oli myytävänä

Raatihuone

Porvoon kirkollahan piti perinteisesti käydä. Tunnelmaan ei oikein sopinut jostain kuulunut karaoketyyppinen laulanta 🙂 Mutta iloisin mielin kirkon edustalla kesästä nautittiin

Kiertelyn jälkeen päädyimme Gabriel 1763 Bar & Restaurantiin ruokailemaan. Alkupalojen jälkeen maistui vielä herkullinen broilerin rintaa pekonikastikkeella ja rosmariiniperunoilla oleva annos.

Jälkijuomadrinkit nautittiin Porvoon paahtamon terassilla, josta toisen terassin kautta matka jatkui hotellin yökerhoon. En muista milloin viimeksi olisin heilunut yökerhossa, mutta kun sen tekee harvoin, se on hauskaa :D:D Tanssittiin ja relailtiin. Loppuvaiheessa juttelu oli mahdotonta kovan metelin takia.

Aamulla kun kello soi, ensihetki on ikimuistoinen. Päässä jomotus ja univelkaa. Avokin ääni oli möreä kuin olisi enemmänkin juhlinut ja pidempään. Aamupala kuitenkin virkisti eikä kotimatka tuottanut mitään hankaluuksia. Nyt emme pysähdelleet kuin juomaan :D:D Lauantaina kokonaisaika oli 3.5 h, josta tehokasta ajoaikaa 2 h 16 min, ajettumatka 41.06 km, keskinopeus 18 km(h ja korkein vauhti 46.7 km/h. Öljytiellä oli pari mukavan pitkää alamäkeä. Laitoin Sports Trackerin tauolle pidemmillä tauoilla (Kahvihetki, sadetauko, motellin evästauko) Sunnuntaina sää oli täydellinen, sopivan lämmin ja aurinkoista. Pysäykset eivät olleet pitkiä, joten Trackerin tauotin vain piipahtaessamme huoltsikalla veskissä. Nyt kokonaisaika oli 2 h 20 min, josta tehokasta ajoaikaa 2 h 3 min, matka 39.78 km(loppumatkasta tulimme hiukan eri teitä jo kotikulmilla ollessamme), keskinopeus 19.3 km/h, korkein vauhti 46.4 km/h. Kotiin päästyä oli jo vähän hikikin, joten suihku oli tarpeen. Tälläisestä lyhyin tauoin ajosta tykkään :D:D Mut oli todella mukava viikonloppu, liikuntaa, mukavaa yhdessä oloa ja rillutteluakin :D:D Isot kiitokset piloteillemme Marille ja Vekelle.

Nyt on hernekeittoa syöty ja sauna lämmin. Keitosta tuli vähän liian paksua minun makuun, maku oli hyvä, mutta löysempää olisi saanut olla. Kohta saunaan ja onhan se lammessa käytävä testaamassa miten kylmäksi vesi on jäähtynyt.

Ensikerran lukkopolkimilla – tandem Kalliosta Korsoon

Eilisiltana hyppäsimme Marin kanssa junaan ja Pasilasta ratikkaan suuntana hakemaan tuttavaltani lainaan tandempyörää viikonlopun Porvoon retkeä varten. Mukana oli asiaan kuuluvasti pyöräilykengät klosseineen, olihan ajettavana pyörä, jossa lukkopolkimet. Siinä pyörän luona tajusimme ettei kummallakaan ole kuusiokoloavainta ja tuttavankin avain miehellään. Me molemmat tälläsiä lyhitä ja pyörän säädöt lähes jättiläisille 😀 Eipä muuta kuin asiaa pähkittyämme pyörä talutukseen ja menoks. Kyllähän me junalla Korsoon päästäisiin. Mieli teki kuitenkin polkemaan. Tulisihan siitä mukava iltalenkki, joten pysähdyimme huoltsikalle ja eräs mies käytteli avaintaan. Saimme pyörän säädöt paremmiksi. Mulla tosin satula jäi liian alas ja Marille etuosa oli liian korkea, vaikka olikin niin alhalla kuin vaan mahdollista. Mutta pyöräilykengät jalkaan ja menoks. Ei siis muuta kuin pyörään kiinni ja aina liikennevaloihin tultaessa irroitimme ensin oikean jalan lukostaan ja vasemman vain tarvittaessa. Lähdöissä jos vasen oli irti, ensin pyörään kiinni ja sitten vasta oikea. Lukitus onnistui yllättävänkin helposti, ja jos ekalla polkasulla ei onnistunut viimeistään kolmannella onnistui eikä se hiljaisessa vauhdissa tuntunut pelottavalta laisinkaan.

Alkumatkasta oli paljon pikkuteiden ylityksiä, risteyksiä yms. joten ei vauhti päätä huimannut. Aikamme ajeltuamme päästiin kuitenkin väljemmille teille ja pyöräily alkoi tuntumaan mukavalta. Ajeltiin radan vartta pitkin kohden Korsoa vauhdin kasvaessa. Ilta oli pilvinen ja saatiin iholle muutama vesipisarakin, mutta hyvin tarkeni polkea lyhyissä pyöräilyhousuissa ja teepaidalla, jonka päällä ohut softshel-takki.

Kymmenen pintaan saavuimme Marin kotipihaan ja ajomme päättyi kaatumiseen. Enempi sattu kyllä sieluun kuin mihinkään muualle. Käännyimme pihaan ja en ilmeisesti ollut tarpeeksi nopeaan valmis pysähtymiseen. Soralla pyörä liirsi ja vasen jalka ei irronnut riittävän nopeasti. Siitä sitten miltein pysähdyksistä kävimme tutustumassa kivisoraan. Onneksi kummallekaan ei sattunut pahemmin pieni naarmuja lukuun ottamatta. Tapahtuneesta en säikähtänyt ja olen kyllä halukas ajamaan uudestaankin lukkopolkimilla. Hienosäätöä vain pysähdyksiin ja lähtöihin, niin kyllä siitä hyvä tulee. Lenkille mittaa tuli 26.5 km ja aikaa meni 1 h 45 min, keskinopeus 15.2 km/ h. Ei mikään huippuvauhtinen lenkki, toisaalta ei Kalliossa ja sen tuntumassa voikkaan kovilla vauhdeilla päästellä menemään. Huomenna lähdetään sitten ajamaan Porvooseen ja sunnuntaina takas. Pitäkäähän peukkuja, että ei ihan kauheasti satais vettä. Ennuste kyllä vähän pahalta näyttää.

Pidentyvät laukkapätkät harjotuskentällä

Mukissa lime-eukalyptys-selleri -jogiteetä, joka rauhoittaa ja jonka sanotaan tuovan hyvin unen. Maku ei kovin rauhoittava ole, vähän pistävä. Olen joskus aiemminkin joitain jogiteelaatuja juonut ja kokenut samoin, mutta jospa maun hyvät terveysvaikutukset voittais 😀

Miltein kahden kuukauden ratsastustauko päättyi tänään, yes! Meillä on hiukan hankaluuksia löytää sopivia aikoja tunneille, koska kaverini ei enään ehdi viideltä alkaville tunneille ja itse vielä viikonloppuisin mökkeilen. Tosin tulevana viikonloppuna lähdemme toisen pariskunnan kanssa ajelemaan tandemeilla Porvooseen ja yövytään siellä. Ja seuraavana vietän pe-la -yön Lohjalla. Tarkoitus on tutustua Tytyrin kaivosmuseoon ja omenaviinitilaan. Lauantaina painun suoraan mökille, jossa avokki jo odotteleekin. Elokuun viimeiselle viikonlopulle on suunniteltu/sovittu blogimiitistä Tampereella, josta voi lukea enemmän Quantinan ja Iiven blogeista. Miittiin tekisi mieli osallistua, mutta mökillä odottaa syyspuuhat ja kaveritapaaminen. Toivottavasti seuraava miitti järjestetään mahdollisimman pian Tampereen miitin jälkeen ja silloin on ehdittävä mukaan. Seuraava ratsastuskerta menee väkisinkin syyskuun puolelle, joten sitä täällä innolla jo odottelen.

Oli nimittäin jälleen huippumukava ratsastustunti. Alun haparoinnin jälkeen istunta palasi ja homma alkoi sujumaan. Tosin Airan kanssa sai tehdä helkkaristi töitä, että se teki mitä halutaan. Airahan on ravitahtinen ja tölttäämisestä alkuun ei meinannut tulla mitään. Pikkuhiljaa sain kuitenkin korjatuksi ravin töltiksi ilman opettajan ohjausta ja se tietenkin lisäsi itseluottamusta. Harjoteltiinkin tunnin aikana paljon tölttiä, töltistä raviin, ravista tölttiin työvaiheita. Pohkeita sai antaa ja raipallakin napauttaa. Ravi keventäen sekä harjotusravi sujuivat hyvin. Tunnin loppupuolella laukattiinkin. Ensinmäisellä yrittämällä Aira vain ravasi, toisella tuli jo kolme ja kolmannella 6-7 laukka-askelta 😀 Laukkapätkät vain pitenivät ja pisin kentällä tekemäni laukkapätkä tuli suunnan vaihdon jälkeen. Se oli ihanaa. Nyt taas naamani loisti isossa hymyssä. Vielä en kuitenkaan laukannut kenttää ympäri, vaikka jo ihan pikkasen teki mieli Tiinan laukkaa kuunnellessani. Lopuksi vielä töltti-ravi-töltti -treenauksia, oi-oi miten ihanaa oli taas ratsastaa 🙂

Eilisiltana töiden jälkeen istahdin paljon pienempään satulaan ja lähdin pyöräilemään, vaikka sateen uhka häämöttikin. Taivas repesi minun päästyäni kotiovesta sisälle, mutta pilotti kastui kotimatkallaan. Poljettiin 24.23 km keskinopeuden huidellessa 20.9km/h. Nautin taas iltatreenistä. Valitettavasti en päässyt kokeilemaan lukkopolkimia, mutta niiden testaus on torstaina edessä. Haemme lainapyörän Kalliosta viikonloppuretkeämme varten. Vähän jänskättää, mutta Jukka loi minuun uskoa asian suhteen, joten eiköhän se hyvin mene.

Eilen ilmottauduin sekä alottelijoiden keramiikkaryhmään että pienkorityöryhmään. Molemmat ovat tiistaisin. Aloitan keramiikalla ja lennossa vaihdan rottinkitöihin. Ihan mahtavaa päästä muistelemaan vanhoja, sillä Jyväskylän näkövammaisten koulussa olen tehnyt niin savitöitä kuin rottinkitöitäkin. Saveen jopa kyllästyin, mutta olen jo pidempään haaveillut päästä löytämään saven ihanuus uudelleen. Nyt vielä toteuttamaan lähikuntosalin spinningtunneille osallistuminen, niin sitten olen toteuttamassa kaiken vakimeiningin mitä tälle syksyä haluaisin 😀

Endorfiinipöllyissä

Oi-oi-oi, miten mahtava tunne olla endorfiiniplllyissä! Tänään (eilen) sain kokea sen pitkästä aikaa. Ennen mökille lähtöäni (kotona oltiin sentäs maanantai-iltapäivästä, joten hurjat 4vrk) lähdin tämän viikon toiselle pyörälenkille. Nyt ajelimme Korsosta Tuusulaan ja kiersimme Tuusulanjärven palaten Korsoon parissa tunnissa. Kilsoja tuli 38.76 keskinopeuden ollessa 19.4 km. Matka taittui rupatellen mehiläispesistä, koirista, urheilusta ja pyöräilyn mahtavuudesta. Mulla ja pilotilla Jukalla oli kyllä huippukivaa ja mökille lähdinkin (pikasuihku, rahkan syönti) melkoisessa endorfiinihumalassa. Täällä iski ihana treenin jälkeinen raukeus, joten laiturilla istuskelu rentoutuen teki hyvää. Mahtavuutta oli myös pulahtaa lammen vilvoittavaan veteen.

Relailun jälkeen maustoin kirjolohen, katkaravut ja bataatin. Kirjolohi ja katkikset laitettiin avokin viikolla ostamaan sähkösavustimeen ja bataattinyytti grilliin. Herkullista ruokaa lammen rannalla. Savuisuus taitaa vaan tehdä masussani närästysoireita. Onneksi ei iskenyt pahempaa närästyskohtausta. Rakastan savustettua ruokaa, joten kurjuuden kurjuus, jos herkkuhetken jälkeen joutuu kärsimään. Ilta meni kuitenkin rauhallisesti ulkoilusta nauttien ja vielä ennen iltateehetkeä käytiin lammessa pulahtamassa.

Keskiviikkona illalla kävin polkemassa reilun tunnin lenkin ja 14.3 kilsaa. Taasen nautin pyöräilystä joka solullani ja iltalenkki pyörän selässä kruunasi muutoinkin hienon päivän, joten kiitokset Marille! Olen todella iloinen, että hän jaksoi ajella kanssani, vaikka työmatkoista mittarissa oli jo 30 kilsaa sille päivää. Odotan jo innolla tulevia tandemlenkkejä, sillä ensi viikolle taitaa ajokilsoja tulla mukavasti, jos suunnitelmat toteutuvat. Het maanantaina tod.näk. pääsen kokeilemaan klosseilla ajamista ja viikonloppuna pyöräilemään Porvooseen.

Tuolloin keskiviikkona vietin mukavan iltapäivän tavaten kaveriani. Edelliskerrasta oli ihan liian kauan, NELJÄ VUOTTA! Siis tajuatteko, niin pirun kauan! Huh. Siinä sohvalla istuessamme asian iskiessä tajuntaamme, järkytys oli melkoinen. Syötiin herkullista kana-pähkinäsalaattia ja uusia perunoita. Jälkkäriksi jätskiä ja suomalaisia vadelmia. Vadelmat on mun ehdoton suosikkimarja. Niin haluaisin kerätä niitä tuolta metsästä, mutta… NYYYH!!! Ne oli ihania. Avokkikin osti niitä pari rasiaa käydessään maanantaina kaupassa. Iltapäivä kului rattosasti herkutellen ja kuulumisia vaihtaen ja sovittiin ettei enään koskaan neljän vuoden treffausväliä!!!

Eilisiltana töiden jälkeen suuntasin Oton kanssa Rajasaareen, jossa Otto sai uinti- ja leikkikaverikseen kahdeksan kuukautta vanhan Iiri-tytön, josta isona mahdollisesti tulee opaskoira. Ukkoskuuron jäljiltä ilta oli raikas, kostea, tyyni ja mukavan lämmin. Koirien touhuja oli mukavaa seurata ja näpsäsinpä Iphonella pienen videopätkänkin. (Hm… Videon latauksessa ongelmia, ruudunlukuni ei löydä kohtaa mistä video ladataan. Onkohan se nykyisin edes mahdollista? Kertokaa lukijat)
Oton korvat olivat välillä kadoksissa, tai kuulon ymmärryksessä oli vikaa… Herra koetti karata useamman kerran vierasmaalaisten heittoleikkeihin. Lopulta vaihdoimme paikkaa, josta videopätkäkin on ja Ottokin malttoi pysyä lähistöllä ja korvatkin oli taas tallella. Tuossa se nyt makaa jaloissani huokaillen ja unissaan juosten. Tassut väpättää ja rapisee lattiaa vasten. Niin oli eilisiltanakin.