Julkaistu

Ruukun saumaus

Viime viikkojen tekstini eivät ole olleet iloista luettavaa. Kiitos teille kaikille, jotka olette myötäeläneet tuskassani, surussani, pohjattomassa kaipauksessani. Ykin menetys oli minun elämässäni valtavan suuri asia ja siitä toipuminen vie aikansa. Hyvässä alussa kuitenkin ollaan. Nyt on hiljalleen aika täällä blogissakin kirjoittaa iloisemmistakin asioista, ja käsityöthän tuovat iloa elämään.

Tänään kokoonnuimme Vantaan Näkövammaiset Inkun Ideapajalle jatkamaan maaliskuussa aloittamiamme töitä. Silloin päällystin ruskean saviruukun mosaiikkipaloilla. Palat mitä käytin oli päällystetty paperilla, joten tänään oli ensiksi putsattava paperit ja ylimääräiset liimat pois.
Putsaaminen tapahtui kostutetulla sienellä töpötellen ja paperin kostuttua se liukeni kynsin tai puukolla rapsutellen.Tältä näyttää putsattu ruukku

Laastin sekoittamisen jälkeen alkoi laastin levitys työhön tavoitteena saada sitä mosaiikkipalojen väleihin. Laasti oli jokin pikaversio, joten se kuivahti aika nopeaan. Tärkeää oli ehtiä pyyhkimään ylimääräiset ennen kuin se olisi liian kuivaa.

Ruukku käännettiin oikein päin ja laastia tasottelin yläreunaan. Tarkoitus oli saada ruskea reuna myös piiloon.

Lopuksi vielä ruukun siistiminen ylimääräisestä laastista. Vielä viimeisen kuvan jälkeen siistiminen jatkui. Ruukku lakataan venelakalla, jotta se kestää kosteutta paremmin.Hema auttoi minua viimeistelyssä. Lakkaus käydään tekemässä vapun jälkeen. Toukokuun lopussa on kevätkauden viimeinen kerhokerta ja silloin aiheena on hopeakorut.

Maanantaina olin keramiikassa. Tein korvallisen teemukin ja sille aluslautasen mustasta savesta. Ne ei ehdi enään tämän kevään raaka- tai lasituspolttoihin, joten syksyllä sitten. Keramiikkaa on tälle kevättä vielä yksi kerta jäljellä.

Tiistaina oli kevään viimeinen rottinkikerho. Punoin kapeaa korkeaa pyöreää koria, jossa vihreäksi värjättyä rottinkia mukana. Kori tuli lettiä vaille valmiiksi. Letitys jää syksyyn. Jotenkin harmillista kun käsityöryhmät päättyvät. Nyt kun olen taas löytämässä kadoksissa olleen inspiraation tehdä ja kokeilla erilaisia juttuja. Tosin onneksi keramiikka ja rottinki pitivät käsityövirettä näinä tuskan viikkoina yllä. Nyt vaan nauttimaan käsitöistä ja luonnosta, sillä molemmat hoitavat mieltä.

Julkaistu

Lomatunnelmaa valokuvin

Vuoden vaihteessa vietimme melkein kolmen viikon mökkiloman. Alkulomasta riesana oli karmea nuha ja loppulomasta kovat pakkaset. Tosin ei jouluaatonaattonakaan riemun kiljahduksia syntynyt talsiessamme hakemaan kuusen oksia maljakkoon. Kumisaappaiden alla vain vesilätäköt lätsähtelivät, mutta mökkiin saatiin oikean kuusen tuoksua vinossa olevista oksista huolimatta.Tuolloin aatonaattona tuuletimme peitot, tyynyt, sohvatyynyt, koirien makuualustat ja matot. Pyyhittiin pölyt ja imuroitiin. Kokkasin ensinmmäistä kertaa itse bataattilaatikon. Siitä tuli herkullista, sopi erittäin hyvin kalojen kanssa.Illalla vielä leivoin joulutorttuja, jotka menivät parempiin suihin hyvin nopeaan.

Äidiltä saimme joulukukan amarylliksen. Kukka toi joulutunnelmaa senkin päällä, jonka takana naulakko ja siinä olevat vaatteet vähän häiritsevät. Kuvassa oleva taatelikakku on avokin asiakkaalta.

Aattona aamupäivästä paistoimme 2.5 kilon Tammisten luomukinkun, joka oli onnistunut valinta ja sitä oli meille myös sopivan paljon. Minä valmistelin jouluateriaa avokin lämmittäessä saunaa. Jälkiruuaksi tein suklaahyvettä johon tuli tummaa suklaata, kuohukermaa ja appelsiinituorejuustoa. Ateriavalmistelut saatuani valmiiksi olikin aika sytyttää ulkotulet ja halkotulikori saunataukoja ilahduttamaan.

Aika kului rentoillen ja sairastaen. Äänikirjoja kului sekä neule edistyi.Pelleriiniä neuloin niin innolla, että Rowanin alpakka-lanka, jota oli kuusi kerää, loppui kesken. Oli yritettävä saada lankaa lisää ja kolme kerää sainkin Uuden vuoden aattona samalla kun lähdimme ystävämme 40-vuotisjuhliin.

Tapaninpäivänä tuuli kylmästi, silti nuhaisina ulkoilimme puolisen tuntia, jotta koirat saivat vähän puretuksi energiaa. Alkuillasta satoi ohuen ohut lumikerros lämpötilan painuessa pakkaselle. Talvi saapui 🙂 Kirjojen kuuntelun lomassa vietin aikaa myös Yle-Areenalla seuraamalla Ompelijatar-dokumentin katsottuani ensin Punainen kolmio-sarjan sunnuntai-iltaisin.

Onneksi olo kohentui ja 7-9 asteen pakkasesta huolimatta vietimme maanantain iltapäivästä iltaan nuotiolla. Lampikin oli jäätynyt ja jää kantoi kuin kantoikin meitä. Tiedän, oltiin tyhmänrohkeita kun poseerattiin jäällä glögimuki käsissä. Jää ei vahvalta vielä näyttänyt. Älkää tehkö siis niin kuin me, vaikka mitään ei sattunutkaan.Poseerauksien jälkeen pysyimme kiltisti nuotion ääressä. Uunissa valmistui herkullinen riisipuuro, jota söimme nuotion äärellä talvesta nauttien.

Keskiviikkona saimme vieraaksemme vanhimman veljeni perheineen. Lapset peuhasivat jäällä, rupattelimme, kahvittelimme ja hassuttelimme. Valokuviakin otettiin, mutta en jaa täällä lapsista kuvia, koska en ole lupaa vanhemmilta kysynyt. Joka tapauksessa vietimme mukavat reilu parituntisen. Loppupäivän saattoikin taas rentoilla käsitöiden parissa 😀

Vuosi vaihtui ystävämme 40-vuotisjuhlissa. Aloitimme kuohuvalla jatkaen aterioimalla ja saunoen. Raketit katseltiin parvekkeelta. Oli mukava ilta rentojen ihmisten parissa. Keskustelut soljui mukavasti eikä syntynyt kuppikuntia. Yhden jäälkeen olimme takaisin mökillä. Ja siitä päivästä/yöstä sää alkoi viilenemään. Tarkoituksemme oli viettää liikunnallinen viimeinen lomaviikko. Kolmena päivänä se onnistuikin. Lauantaina tepsuttelimme vajaan tunnin 13 asteen pakkasessa ja onnistuttiinpa napsimaan muutama hyvä kuvakin.Tuon hatun sain avokilta joululahjaksi 🙂 On todella lämmin, mutta peittää turhan tehokkaasti kuuluvuuden. Ihanaa oli reippailla ja seuraavana päivänä luistimet jalkaan ja nauttimaan lammen jäälle talvesta. Kuvista huokuu hyvä mieli, vaikka toinen luistimistani kuvasta puuttuukin 😀Vielä maanantaina lähdettiin tuuliseen 14 asteen pakkaseen reippailemaan. Sitten tulikin niin kylmää ettei ulkoilu oikein innostanut. Tuossa vaiheessa Rowanin lanka alkoi taas olla loppu, joten pelleriini tauolle ja tuubihuivi puikoille. Iltaisin katselin Areenalta Koukussa-sarjaa samalla neuloen. Tiistaina saunoimme ja katselimme Pikkuleijonien mm-kulta-ottelua. Tuolloin kävin myös 23 asteen pakkasessa luonnossa saunatauolla pisulla kuunnellen samalla hirren pauketta, joten pakkanen siellä teki työtään. Jääkiekko-ottelun päätyttyä vielä iltateetä ja rauhoittumista.

Loppulomasta ei ihmeempiä tapahtunut. Kova pakkanen alkoi tympimään, neulominen ja äänikirjat kyllästyttämään. Loma taisi tehdä tehtävänsä kun kaupunkiin paluu ei tuntunut hassummalta. Oli oikeastaan mukavakin aloittaa arjen aherrus ja olla taas ihmisten parissa.

Julkaistu

Laatuaikaa – Viikonloppu mökillä

Johan sitä oltiin viikonloppua vaille kolme viikkoa vietetty kaupungissa, joten perjantaiaamuna starttasimme 7.30 matkan kohden mökkiä. Siellä nautimme aamupalasta takan lämmityksen ohessa. Iltapäivästä lähdimme kävelylle. Kuljimme tovin mökkitietä pitkin todeten sen olevan melkoinen möykkelikkö, liukkaine jäätiköineen, paakkulumineen, isoine vesilätäköineen. Otto kulki pää alhalla ilmeellä ”voi v… mitä touhua tämä”, mutta siirryttyämme hankeen pellolle kävelemään häntäkin alkoi heilumaan. Hangessa oli vaan todella raskasta tarpoa nuoskalumessa. Harmaakuono vietiin mökille lepäämään ja lähdimme vielä ns. ympyrälenkille. Päästyämme mökkitieltä ympyrälle kulku helpottui, sillä lenkki oli jostain syystä aurattu, joten siellä saattoi kävellä melkein rennosti. Lenkin edetessä Oton opastus parani hurjasti ja mökkitiellä uskalsi tehdä jo itsenäisiä ratkaisuja isojen vesilätäköiden kohdalla. Välillä tarvitsi vähän kannustusta. Lähes pari tuntia lenkkeilyyn meni aikaa, vauhti ei päätä huimannut. Silti oli pakko käydä suihkussa ennen aterian valmistusta.

Avokki kuori ja pilkkoi bataatin, joidenka päälle ladoin leikkaamani rbroilerin rintafileestä paloja, joissa pekonia. Lopuksi kermaa ja vuoka uuniin. Ruuan paistumista odotellessa aloittelin 266 silmukan tuubihuivin päättelyä. Aterian jälkeen saatoinkin aloittaa uuden työn. Edellisiltana löysin lankalaatikon uumenista kaksi kerää Novitan Crystal-lankaa. Ei totisesti kuulu mun suosikkeihin nykyisin, mutta päätinpä neuloa langat pois, joten viikonlopun aikana syntyi kaksi punaista kauluria. Perjantai-ilta meni rauhallisesti neuloskellen rentoillen.

Ihanan pitkät yöunet ilman ylimääräisiä heräilyjä. Aamupala kaikessa rauhassa samalla ekan kaulurin päättely. Ennen yhtä lähdimme taasen kokeilemaan onneamme. Nyt kuljimme ensin peltoa pitkin ja metsätietä Jerikon suuntaan. Tiessä oli todella liukkaat urat. Otto hakeutui koko ajan tasaisimmalle reitille, mutta samalla kaikkein liukkaimmalle. Oli vaikea ymmärtää, että nyt saa kulkea piannarta pitkin. Tunnin tarpomisen ja liukastelun jälkeen tuotiin koirat lepäämään ja lähdimme vielä tarpomaan pellolle ja lähitielle, jossa ei ollut kulkenut autoja. Lenkistämme tuli lopulta yli parin tunnin mittainen. Loppuvaiheessa aloin olla aika väsynyt. Jalat painoivat tonnin. Silti olisi mieli tehnyt jatkaa, aurinko paistoi ja tuntui ihanalta rehkiä.

Mökille päästyämme hernekeitto porisemaan levylle, pikasuihku. Avokki aloitti saunan lämmityksen ja minä vatkasin kermavaahdon valmiiksi illan herkkuhetkeä varten. Ehdinpä aloittelemaan toisen kaulurinkin ennen hernekeittoateriaamme, jonka jälkeen piakkoin päästiin saunomaan. Tuntuipa rentouttavalta ja hyvältä löylytellä puilla lämmitettävässä saunassa.

Saunan jälkeen pannukakku uuniin, jota herkuttelimme kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa. Keittelin meille yrttiteetä kesällä kuivatetuista villiyrteistä. Oli rento ja hyvä olla. Unille painuttiin selvästi ennen puolta yötä.

Eilisaamuna taasen rauhallinen aamupalahetki ja vaiheilua lähdettäisiinkö lenkkeilemään. Pakko tunnustaa minulla oli jalat aika kipeät, joten lopulta luovuttiin. Kirjoittelin ystävälleni mailin ja neuloin kaulurin loppuun avokin rentoillessa äänikirjan parissa. Vielä ennen kotiin lähtöä hernekeittoa nassuun, mökin siivous ja aika palata kaupunkiin.

Julkaistu

Kotimaisia sarjoja seurannassa

Monesti ajatellaan ettei sokeana voi katsella televisiota. Ja kyllähän se on totta, että sokeus rajoittaa katsomista jonkin verran. Minua rajoittaa myös kielitaidottomuus, joten ulkolaiset elokuvat ja sarjat jää seuraamatta. Kyllähän tuo tekstitys-palvelu on osaan ohjelmiin saatavilla, mutta en ole koskaan tullut sen kanssa sinuiksi. Puhesyntetisaattorihan lukee ruudussa olevan tekstin monotoonisella äänellä häivyttäenohjelman henkilöiden äänet pieniksi ja se on minusta häiritsevää elokuvissa ja Sarjoissa. Dogumetteihin ja vastaaviin tuo palvelu sopii paremmin. Tämä nyt on kuitenkin vain minun kokemukseni asiasta ja jonkun päivityksen jälkeen hollannin kieli, joka pitää olla valittuna, jotta äänitekstitys toimii, se on kadonnut jonnekin meidän mööpelistämme 🙁

Suomalaisissa elokuvissa ja sarjoissa ratkaisee niiden seurattavuuden miten paljon ohjelmassa puhutaan. Muistan aina kun ryhdyin vuosia sitten katsomaan paljon kehuttua elokuvaa Poika ja ilves. Sehän on hyvin visuaalinen ja hienoin maisemin oleva leffa, mutta ei sokon saavutettavissa, ei ainakaan ilman kuvailutulkkausta. Jos pääsee seuraamaan kuvailutulkattua elokuvaa, se aukeaa ihan eri tavalla. Ensinmmäinen kuvailutulkattu elokuva oli muistaakseni Varpunen, jonka näin. Oli upeaa seurata elokuvaa kun kuvailutulkki kertoi musiikin, erilaisien äänien aikana mitä elokuvassa tapahtuu. Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry on mukana kuvailutulkkien koulutuksissa. Tulkin on valmistauduttava tulkkaukseen, nähtävä elokuva ennakkoon, suunniteltava mitä kertoo, mikä on sellaista minkä voi jättää pois jne. Olen seurannut myös joitakin teatteriesityksiä kuvailutulkkauksen kanssa, ja se tuo kyllä paljon lisäinfoa esityksestä.

Minusta tuntuu, että olen ihan ajastani jäljessä aina kun kerron suosikkisarjoistani. Lapsuudesta muistan sarjan Vihreän kullan maa. Haluaisin sen nyt aikuisena katsoa uudestaan onko se niin hyvä mitä silloin kuvittelin. Mutta ehdoton suosikkini on edelleenkin Metsolat. Siihen on kiva palata aina uudelleen ja uudelleen. Antti ja Annikki olivat niin ihana pariskunta, Jaana raivostuttava kitisiä, Eeva rauhallinen määrätietoinen hyvä ihminen, Erkki symppis taistelija, Kaukovaara huoh… Metsoloita tuli nelisenkymmentä jaksoa ja taso säilyi alusta loppuun.

Samaa ei valitettavasti voi sanoa Hovimäestä. Se on myös upea sarja, mutta valitettavasti huononee loppua kohden. Kaksi ensinmmäistä tuotantokautta olivat todella koukuttavat. Olen katsonut ne monta kertaa. Olen lukenut myös kaikki viis vai kuus kirjaa kuten myös kaikki Metsolat-sarjan kirjatkin. Hovimäessä minua häiritsee vieläkin ettei Axel-herra kuole missään vaiheessa. Etenkin kirjoissa loppua kohden välillä tuli tunne, että ”kaikkien” oleellisten henkilöiden piti kuolla, mutta Axel ei kuole ei televisiossa eikä kirjassakaan. Jos se on mennyt minulta ohi, KERTOKAA!!!

Kun Kotikatu alkoi, seurasin ensinmmäisen vuoden, mutta sitten maalipallo vei mennessään. Ja mitä myöhemmin sarjaa koetin seurailla, taso oli romahtanut. En piitannut myöskään Blondi tuli taloon. Ihmeiden tekijöitä seurasin ja Parhaita vuosia. Samaa sukua eri maata-sarja oli vähän huonolla seurannalla. Lapsuudessa piti toki katsoa Ruusun aika, Mummo, Kyllä isä osaa jne. Salattuja elämiä seurasin pari kautta 2000-luvun alussa, mutta sitten se jäi.

Vuosiin en seurannut mitään sarjoja enkä juuri ohjelmiakaan, joskus Idolsia tms. Minulta on jäänyt katsomatta Pirun pellot, Karjalankunnailla ja monet muut sarjat. En tiedä ovatko ne olleet hyviä vai eivät. Toissa syksynä kiinnostukseni heräsi kun kuulin sairaalasarjan Syke alkamisesta. Siihen koukutuin ja nyt jo odotan innolla sen uusia jaksoja. Ropan ekaa tuotantokautta en katsonut ja nyt minua se harmittaa, sillä pidin syksyllä tulleesta toisesta kaudesta. Maanantai-iltaisin istuinkin telkan ääressä neuloen. Mahtaisikohan löytyä dvd:nä nuo?

Syksyllä alkoi myös uusi Koukussa-sarja. Tuolloin en siitä innostunut ekaa jaksoa katsellessani. Sen verran se jäi kuitenkin mieltä kutittelemaan, että päätin katsoa Areenalta jakson uudelleen joululomalla. Sitten tulikin ahmittua muutamassa päivässä kaikki kymmenen osaa. Kiinnostuin myös Kotikatsomon Punainen kolmio Hertta Kuusisesta kertovasta sarjasta. Intouduinpa Areenalta katsomaan siihen liittyvän Ompelijatar-dokumentinkin.

Ainahan lähes joka ohjelmassa tulee hetkiä milloin en tiedä mitä siinä juuri sillä hetkellä tapahtuu ja näkevästä olisi apuja suuresti kertomaan aukkokohdat. Esim. Mustat lesket-sarjan ekassa osassa oleellinen tieto osan lopusta olisi jäänyt saamatta, ellei joku olisi kertonut Jukan olevan elossa. Rupesin siis seuraamaan tätäkin sarjaa. Silloin kun se tuli pari vuotta sitten en jostain syystä koukuttunut. Nyt koukutuin. Olen myös seurannut pari viikkoa sitten alkanutta Ihon alla. Siinä on aika paljon sellaisia hetkiä milloin on vähän pihalla tapahtumista.

Mä olen melkeinpä järkyttynyt siitä, että haluan katsoa kaksi ohjelmaa viikossa ja kun Syke alkaa tulee kolmaskin 😀 Normaalisti meillä avokki katselee televisiota paljon enemmän kuin minä. Hänen suosikkinsa on Huutokauppakeisari Aki Palsanmäki sekä Jyrki Sukulan ohjelmat sekä nyt alkanut Haluatko miljonääriksi. Myös välillä Poliisit ja Tulli on seurannassa. Nuo kaikki ovat sellaisia, jotka tulee uusintana miljoonasti viikossa ja vuodessa, joten ei onneksi tarvii taistoa käydä kumman ohjelmaa katsotaan 😀 😀 Nuo ovat myös sellaisia helppoja ohjelmia seurata ilman näköäkin. Uutiset ja Urheiluruutu kuuluvat lähes päivittäiseen seurantaan. Tosin kesäaikaan minua ei televisio kiinnosta. Mökillä ollessamme voidaan olla päiväkausia avaamatta koko mööpeliä, ja jos sen joku avaa se on avokki. Se on vielä todettava, että hyvin harvoin istun vain katselemassa televisiota. Lähes aina minulla on neule käsissäni. Ja nyt tämä neuloosi riehuu pahana, joten onneksi tulee ohjelmia mitä seurata iltaisin töiden jälkeen 😀

Julkaistu

Marraskuista tunnelmaa valokuvin

Iltapäivällä kirjoittamassani postauksessa lupailin lomatunnelmia valokuvin. Vielä ei päästä lomatunnelmiin, sillä mennään vieläkin kauemmaksi; marraskuun tunnelmiin. Näin lumen peittäessä maan ja pakkasen paukkuessa nämä syksyisen maiseman valokuvat taitavat tuntua vähän synkiltä. Joka tapauksessa marraskuussa saimme ison kasan puuta avokin tilauksesta. Tuo kuvassa oleva kasa kun saadaan sahattua ja halottua polttopuuksi on jokunen työtunti kulunut.Marraskuun viimeisenä viikonloppuna mökillä ollessamme aloitimme urakan sahaten ja halkoen puita parina päivänä. Kuva on otettu jo kuun puolessa minun humputellessa Tampereella.

Niin tämäkin suloinen ja sopuisa koirakuva. Asetelma on mökillä tuttu. Rakkaat karvakuonot pötköttelevät lampaantaljoilla vieretysten.

Avokki osti jiirisahan ja tuona marraskuun lopun viikonloppuna hän innostui työstämään ison puulaatikon. Laatikon kanssa menikin oikeastaan koko tulopäivämme.Valitettavasti avokista kuva ei ihan priimaa takaraivosta palan puuttuessa, mutta ehkäpä kuitenkin näkyy herran sahauspuuhat.

Kun laatikko oli valmis, meillä oli hurjan hauskaa kuvatessamme laatikkoa. Kuten huomaatte, siitä tuli vähän turhan suuri. Minäkin mahdun sinne istuskelemaan, joten saadaan vaatteet, petivaatteet yms. hiiriarmeijalta suojaan. 🙂Laatikon koko aiheutti uudelleen järjestelyä. Senkki siirrettiin naulakon taakse, naulakon ja pirtin pöydän väliin ja iso laatikko senkin paikalle. Vähän tuli ehkä ahdasta, mutta joululoman aikana siihen kummasti tottui. Tosin pirtin pöytä voisi olla pienempikin.

Päivän valossa oli vielä vähän hassuteltava ja pyydettävä Otto laatikon päälle poseeraamaan 🙂

Meidän tehdessä puuhommia koirat saivat tutusti kuljeskella vapaana pihapiirissä. Harmaakuonolla oli pannassaan kulkunen, jotta kuulemme missä se liikkuu. Tuo kulkusen ääni ja vanhuksen tassuttelu liikutti minua syvästi. Otin iphonella pienen videopätkän. En tiedä miten hyvin onnistui, koska tätä ei ole kukaan näkevä kuvaillut. Ehkä kuvaakin tärkeämpi on äänet. En tiedä pystyykö siihen mitenkään eläytymään, mutta minulle se rauhallinen liike ja kulkusen ääni teki syvän vaikutuksen.Kulkusen kilinän lisäksi kuuluu avokin puun hakkaus, mutta älkää antako sen häiritä 🙂

Julkaistu

Mökkiviikonloppu

Torstaina tulimme mökille viettämään pitkää viikonloppua. Vielä huomisen voimme olla täällä ja ohjelmassa onkin viimeiset kynttilätehtailutunnit. Tiistaina pyörittelin parikymmentä kynttilää. Ainakin saman verran pitäisi huomenna saada valmiiksi ellei jokunen enemmänkin. Huomiseksi on luvattu todella kurjaa säätä, joten nautitaan takan lämmöstä kynttiliöitä pyöritellen.

Perjantaina ja tänään ollaan tehty puuhommia; halottu halkoja klapeiksi. Minä hakannut avokin sahatessa ja kottikärrätessä puita minulle hakattavaksi. Koirat kuljeskelivat pihalla ja etenkin perjantaina sydämeni oli pakahtua vanhuksemme sipsuttelusta. Olemme laittaneet kaulapantaan kulkusen, jotta kuulemme missä herra nuuskuttelee. Kulkusen hiljainen helinä vanhuksen liikkuessa rauhalliseen tahtiin, siinä oli jotain pakahduttavaa. Nautin myös fyysisestä työstä, hikoilusta halkoja paukuttaessani. Urakan jälkeen oli pakko käydä suihkussa kuten myös tänään. Tänään oli paljon oksaisia puita ja oksien kohdalta halkoa on haastavaa saada halki. Tuotti avokillekin välillä haastetta oikein kunnolla.

Suunnittelimme viettävämme nuotioillan, mutta sää on ollut joka ilta niin kehno, että ei ole nuotiolla istuskeltu. Kylmä ja kovahko tuuli on pilannut moiset suunnitelmat. Noh, takassa on tuli rätissyt ja me nautiskeltu sen tuomasta tunnelmasta.

Torstaina avokki urakoi puusta säilytyslaatikon, josta tuli ehkä vähän turhan suuri; vie pirukseen tilaa. Nyt kuitenkin saadaan petivaatteet yms muut tekstiilit hiiriltä suojaan. Minulla on ollut käsissä neulomus. Eilen saunoimme ja päivällä järjestelin senkin uumenissa olevia tavaroita. Että voisi sanoa rauhallisia, mutta mukavia päiviä. Sää ollut kehno, mutta niinhän se lähes aina marraskuun lopulla on. Ihana on kuitenkin ollut viettää aikaa täällä ennen jouluhössötyksiä.

Julkaistu

Uusi heppatuttavuus

Tänään saimme meille uudet hevoset allemme, minulle Blossi ja Tiinalle Arabella. Molemmat haastavempia saada tekemään mitä halutaan. Blossin satula tuntui hyvältä istua jos etukönötin Blossi reakoi välittömästi eikä mennyt tölttiä tai ravia. Hevosta oli todella vaikea saada tölttäämään eikä ravaaminenkaan meinannut luonnistua. Kevennys ja pohkeiden anto ei vaan tahdo sujua samanaikaisesti ja sen olisi pitänyt sujua, jotta vauhti olisi säilynyt. Raipalla kosketus ei auttanut, sitä piti oikeasti käyttää. Välillä kuitenkin päästiin eteenpäinkin ja ravikin alkoi sujumaan. Ravin ja laukan jälkeen onnistui jo tölttikin helpommin. Laukkaamaan Blossia oli todella hankala saada saatika laukassa pysymään, joten laukkapätkät jäi osaltamme aina muutaman askeleen mittaisiksi. Sen verran laukka-askelia kuitenkin tuli, että ymmärsin issikalla olevan hyvä laukka. Laukassakin olisi pitänyt uskaltaa tehdä pidäte ja antaa pohkeita rohkeammin, ehkä askeleita laukassa olisi tullut enemmän.

Viimeinen vartti ratsastettiin ilman satulaa. Minulle se oli taas pitkästä aikaa jännittävää ja aluksi meno tuntui kiikkerältä. Lettu käveli tovin vieressäni, mutta jättäytyi sitten kauemmaksi. Uskaltauduin irrottamaan harjasta ja pitämään ohjista. Pysähdykset ja liikkeelle lähdöt tahto olla vähän kiikkeriä, liikaa etupainoista istuntaa. Tepsuttelimme Blossin kanssa käyntia Tiinan ravatessa ja töltätessä. Ehkä minäkin sitten terapiavyön kanssa uskallan 🙂

Vaikka välillä tuntui kaikkien taitojen – niiden vähäistenkin – kadonneen, oli kiva kokeilla haastavampia hevosia, oli hienoa saada heppa toimimaan vaikkakin vain hetkeksi halutulla tavalla. Isot kiitokset Letulle, että uskaltaa ja haluaa haastaa meitä näkövammoistamme huolimatta. Saamme todella arvokasta kokemusta ja vaikka emme ratsasta monta kertaa viikossa, jotain pientä kehitystäkin tapahtuu, vaikka välillä tänään tuntui, että olemme tipahtaneet pari vuotta sitten olleelle tasolle. Tosin silloin ei varmaankaan nuo hepat olisi meillä menneet kuin käyntiä. Odotan jo suurella innolla seuraavaa kertaa.

Minun piti käynnistellä ratsastuksen jälkeen kynttilätehdas, mutta ei vaan huvittanutkaan. Olo on väsähtänyt ja harteita särkee. Ehkä oikeasti on syytä vähän hengähtää ja antaa itselleen armoa. Onneksi kotipuuhat tuli kuitenkin tehdyksi. Istuimme myös nautiskelemaan kakkua ja teetä avokin kanssa. Seitsemän vuotta sitten pujotimme sormukset kihlautumisen merkiksi sormiimme. Vuosipäivää juhlistamme paremmin mökillä, mutta pitihän nyt teet keitellä ja kakkua maistella.

Julkaistu

Käsityövoittoinen marraskuu

Tänään kieputtelin valot ja päälliset kolmeen kranssiin. Viikolla aiemmin valmistui kaksi kranssia. Tampereen reissulla neuloin 2.5 kranssin päällistä. Viimeistä jatkoin luennolla istuessani. Sain sen valmiiksi tiistai-iltana äidin ollessa meillä kyläilemässä. Päivät meni nopsaan äidin hääriessä keittiössä ja meidän tehdessä hierontatöitä. Saunoimme, tein äidille suklaahieronnan ja vietimme rentoa eloa porukalla. Seurasimme miten Harmaakuono touhotti pirteänä äidin ympärillä. Mökkiviikonloppu tuntui tehneen vanhukselle hyvää, mieli virkistyneenä herra ollut koko viikon 🙂

Silmukkasiskojen kanssa tapasimme lokakuun lopussa. Tuolloin tein vuosi sitten Tampereen Kädentaitomessuilta ostaman mosaiikkikuusen. Tai siis, liimasin kuusen mosaiikit paikoilleen. Huomenna olisi tarkoitus saumata työ. Samaisena viikonloppuna ahkeroin kynttilöitä yli 30 kpl. Tarkoitus olisi jatkaa kynttilöiden valmistusta sunnuntaina ratsastuksen jälkeen.

Keramiikassa tulevana maanantaina on tälle syksyä viimeinen kerta. Keramiikka jatkuu tammikuun lopussa. Syksyn aikana tein n. viiden kilon möykyn verran mustasta savesta astioita. Toissa kerralla siirryin valkoiseen saveen. Iso tarjoiluastia meni nyt lasitukseen, ja parina kertana olen tuonut kotiin jo valmiita töitä. Ajattelin, että kirjoittelen keramiikkatöistäni jossain vaiheessa ihan oman postauksensa kuvien kera. Nyt kun on joulupukin apulaisena toimimispuuhaa, ei kaikkea voi tässä vaiheessa kertoa 🙂 Sen kuitenkin uskallan kertoa, että nautin keskusteluista mitä käydään ohjaajan Soilen kanssa väreistä ja töiden laadusta. Minulle ylikriittiselle ihmiselle tekee hyvää, että saan laajempaa näkökulmaa asioihin että en takertuisi johonkin yksittäiseen ”kuoppaan” tms. Että oppisin sen että työssä saa näkyä se, että on tehty käsin. Hiljalleen alan tajuamaan, että töillä on arvoa, vaikka käsin tunnustellen tuntisikin jonkin ”epämuodon”. tms. En välttämättä osaa asiaa selittää, mutta tod.näk. palaan keramiikkapostauksessani asiaan. Pysykää kuulolla 🙂

Kynttiläurakan jälkeen laitoin viikonlopun saldostakuvan Facebookiin ja se poiki heti muutaman kynttilätilauksen. Tuolla marraskuun ekalla viikolla toimitin myös pari valokranssia uusille omistajilleen. Rottingissa sain ison ovaalikorin valmiiksi, aloitin ns. margariinikoria, jonka letityksen jälkeen ehdin seuraavalla kerralla tekemään vielä pienen pyöreän korin. Äidin villapaidan tresorikin valmistui. Torstai-iltana ystävämme Maria vietti luonamme teehetken ja jaksoi kuunnella meidän valmistautumista Harmaakuonosta luopumiseen. Tuolloin todella tuntui, että siihen ei mene kauaa. Tällä viikolla on taas tuntunut toisenlaiselta, mutta eihän se rakas kuonokas nuorene.

Seuraavana iltapäivänä iski armoton leivontavimma. Leivoin suklaapiirakan Frantsilan kasvisruokakurssilla olleen ohjeen mukaan. Tosin pistin piirakan piirakkavuokaan enkä pellille. Siinä se kohosi mahtavasti ja muistutti enemmänkin kakkua kuin piirakkaa. Hyvää siitä joka tapauksessa tuli.

Tuona viikonloppuna olin lauantaina kuuntelemassa Ladysave-kuoron juhlakonserttia Porvoossa. Kuorossa laulaa Silmukkasisko Jonnu. Kyllä on ihailtava kuorolaisten taitoa laulaa ja esiintyä. Nautin! Tauolla nautin teen kanssa herkullisen gluteeinittoman suklaamuffinssin. Muffinssi oli niin herkullinen, että ansaitsee tulla mainituksi. 🙂

Sitten lähestytäänkin Tampereen reissua. Messutunnelmista- ja ostoksista tulee oma postauksensa kunhan messusaalis saadaan kuvatuksi 🙂 Tampereella vietin neljä yötä ensin yöpyen lapsuudenystäväni luona ja toisen yön puolestaan pitkäaikaisen ystävän luona. Lapsuudenystävän kanssa vietimme rentoa keskiviikkoa jutellen ja minun samalla neuloen kranssin päällistä. Toisessa kyläpaikassa ilta meni myöskin rupatellen ja nauttien herkullista gluteeinitonta juustokakkua. Perjantaina kiertelimme Tallipihassa ja shoppailuni alkoi jo sieltä. Mutta jatketaan myöhemmin kuvien kera.

Tällä viikolla osallistuin keramiikan ja rottingin lisäksi Inkun ideapajassa olleeseen kynttilän kastokurssille, josta myös teen oman tekstin. Huh, olenpas nyt luvannut paljon postauksia. Kannattaa siis pysyä täällä lukemassa 🙂

Tämän kaiken lisäksi on toki myös asiakkaita hoidettu. Selvästi kuitenkin joulun lähestyminen alkaa jo vaikuttamaan. Monet jäävät jo joulutauolle. Avokin kanssa vietetty yhteisiä iltahetkiä telkun ääressä. Vauhti on kuitenkin ollut aika vinhaa ja sään harmaantuessa ja pimeyden lisääntyessä huomaan olevani todella väsynyt. Nyt kun Thyroxinin myötä olen saanut pirteyden takaisin ja innokkuuden touhuta kaikkea, meinaa vähän unohtua, että lepoakin tarvitaan ja aikaa palautumiseen. Lääkäri oli sitä mieltä, että jatkan samalla annoksella millä lääkityksen aloitin. Lisäksi sain reseptin melatoniiniin. Nyt olen reilun viikon nukkunut reseptillä olevalla melatoniinilla, ja olen nukkunut yhtä yötä lukuun ottamatta todella hyvin. Heti kun tilanne vähän rauhoittuu on saatava liikunta/treenaus vahvemmin takaisin elämään. Jannan kanssa asiasta ollaan jo vähän viestitelty, mutta hektisyyden vuoksi aika pt-treeniin on jäänyt sopimatta, mutta kyllä mä täältä taas tulen.

Julkaistu

Kasvisruokakurssi Frantsilassa

Olen jo pitkään halunnut osallistua Frantsilan kasvisruokakurssille ja vihdoinkin se oli mahdollista. Vietinkin upean kurssiviikonlopun kaverini Kirsin kanssa kasvisruokien herkullisessa mailmassa. Etukäteen minua vähän jännitti osallistuminen näkevien kurssille kaverin mukana olosta huolimatta. Mietin pysynkö tahdissa mukana ja miten pärjään vieraassa keittiössä. Kaverin mukana olo oli hyvä asia, vaikka ehkä vähän hankaloitti muihin kurssilaisiin tutustumista. En kuitenkaan halunnut lähteä kurssille yksin ja olla täysin tuntemattomien avun varassa. Totuushan kuitenkin on, että en vieraassa ympäristössä itsenäisesti olisi pärjännyt.

Ryhmämme oli iso, 20 henkeä, valmistettavia ruokia paljon. Jälkeenpäin kun kurssimateriaalia tutkailee ja Kirsin valokuvien kuvailuja lukee, tulee ähky mukavalla tavalla. Näin sokkona minulle olisi ollut ehkä helpompaa, jos ryhmän koko olisi ollut vähän pienempi, mutta en ihan jalkoihinkaan jäänyt keittiöhäärinnässä. Ja olihan Kirsi mukanani. Ja ilo oli huomata, että muut kurssilaisetkin ottivat minut mukavasti ihmisenä eikä vain vammaisena henkilönä. Jos kurssi olisi kestänyt useamman päivän varmasti myös minun rohkeuteni olisi lisääntynyt tehdä alotteita keskusteluihin, puikkelehtia itsenäisesti paikasta toiseen, kysyä apua sitä tarvitessa jne. Silloin kun tarjoilupöytää katettiin ja ruokia koristeltiin tunsin itseni hyödyttömäksi ja nolotti istuskella tilannetta seuraillen. Vieraassa paikassa ei olisi tullut mitään, jos olisin alkanut kantamaan kuumia astioita tms. Olisihan se onnistunut, mutta aikaa vienyt kohtuuttomasti ja vahinkojen riski kasvanut.

Kurssin emäntänä toimi Aija Lento tyttärensä Emman kanssa. Saunan lämmityksestä huolehti Aijan mies. Alkusanojen jälkeen siirryimme nopeasti itse asiaan, kokkaamaan. Teimme Kirsin kanssa kidney-pataa. Pavut oli laitettu jo edellisiltana likoamaan ja veden vaihdon jälkeen niitä keitettiin 1-2 tuntia. Pataan pilkottiin varsiselleriä, kesäkurpitsaa, bataattia ja paprikaa. Öljyssä mausteet viimeisinpänä lisättiin kurkuma. Rosmariini ja tinjami saivat kiehutella pisimpään niiden kovavartisuuden vuoksi. Tomaattimurskaa ja kasvikset, vettä sen verran, että kasvikset peittyvät. Lopuksi mukaan pavut.

Tuolloin aamupäivällä kokattiin myös päivällisen ruokia ja iltapalapitsaa. Pitsatäytteessä oli mm. kukkakaalia, porkkanaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliveita joista kaksi viimeistä lisättiin vasta lopuksi. Pitsa oli oliiveista huolimatta erittäin herkullista. Kurssilla otettiin erittäin hyvin huomioon erityisruokavaliot ja gluteeiniton vaihtoehto oli aina olemassa. Pitsataikinoitakin tehtiin siis kaksi.

Päivällisellä herkuttelimme mm. perunasalaatilla, jossa paahdettuja mantelilastuja ja jogurttia. Oli todella herkullista. Tokihan lounaalla herkuttelimme myös monella muullakin ruualla kuin kidney-padalla. Myös tarjolle asetteluun kiinnitettiin huomiota.
Kaaliraaste, jossa mm. suolapähkinää Odotin jotenkin, että suolapähkinän maku nousisi enemmän esille kuten myös mausteet. Ehkä useamman tunnin maustuminen olisi tuonut raasteeseen enemmän makua.
JuureslaatikkoLaatikko oli ehdottomasti positiivinen makuelämys. Vieroksun keitettyjä lanttuja, porkkanoita tms enkä erityisemmin ole välittänyt laatikoistakaan. Palsternakkaa en ole koskaan käyttänyt ja sen mausta vähiten pidin laatikossa, mutta lanttuun ja porkkanaan sopi mausteseos täydellisesti. Mausteita laitettiin: hing, mustapippuria, kurkumaa, rosmariinia, fenkolia, jeeraa. Kerma pemensi ihanasti makua. Tätä uskon joskus kokeilevani omassa keittiössänikin, kuten päivällisellä ollutta perunasalaattiakin.
Kidney-pataPidin myös padasta tosi paljon. Pilkoin kasviksia pataan ja sain maustaa ruuan Aijan kanssa. Patakin on sellainen ruoka, jota haluan joskus tehdä.
Riisi, jonka seassa mm. punaisia linssejä

Myös aterioilla olleet leivät ja sämpylät leivottiin itse sekä levitteet yrttivoi ja hummus valmistettiin itse. Gluteeinittomat sämpylät olivat herkullisia molemmilla levitteillä.
Lauantain lounaan jälkiruokana oli marjahherkkua, jonka maku oli todella voimakas. Omalla tavalla hyvääkin, mutta toisaalta puistattavaa. Ehkä pidin siitä vähiten. Sunnuntaista rusinakiisseliä en uskaltanut maistaa, vaikka sahramilla maustettu kiisseli kiinnostikin, mutta ne kokonaiset rusinat…Vielä yksi kuva herkullisesta lounaasta: Tarjoiluun lisätään kauniita pieniä yksityiskohtia: salaatin koristeeksi muutama vihreälehtinen varsi saksankirveliä, levitteiden koristeeksi basilikan lehtiä.

Lähes kaikki ateriat söimme Sinisessä salissa. Frantsilan päärakennus on vuodelta 1903. Ihana ja viihtyisä paikka.Herkullisen lounaan jälkeen oli tovi rauhaisaa omaa aikaa. Kävimme Kirsin kanssa pienellä kävelyllä upeassa syyspäivässä. Aurinko paistoi upeasti. Ulkoilun jälkeen palattiin Siniseen saliin kuulemaan Frantsilan esittelyä ja päiväkahville, jonka kanssa söimme suklaapiirakkaa, jonka päällä cashewpähkinä-kookoskermaa. Piirakan resepti oli alunperin spelttijauhoille, mutta se tehtiin gluteiinittomiin jauhoihin. Taikinaan raastettiin kesäkurpitsaa. Piirakka oli herkullista. Yrttiteetä oli tarjolla pitkin päivää, jota sai nautiskella sopivin välein.

Kahvi/teehetken jälkeen yläkerrassa vietimme pienen hoitohetken parityöskentelynä Aijan ohjaamana. Jalat kylpyveteen ja kylvyn aikana hoidettiin hartia-niskaseutua lempein rauhallisin ottein. Hieronnan jälkeen kuivattiin jalat ja tehtiin pieni jalkahieronta. Jalkahoidossa käytettiin Frantsilan omia tuotteita, jotka oli muutoinkin käytettävissämme. Vessoista löytyi yrttihammastahnaa ja Sinisestä salista uutteita, voiteita, eteerisiä öljyjä. Hoitotuokion jälkeen aika pian oli aika päivällisen. Jo mainittujen ruokien lisäksi tarjolla oli linssi-papukeittoa, porkkanaraastetta jotka olivat valmistettu aamupäivän kokkauksien yhteydessä. Päivällisellä ja sen jälkeen meitä jututti tuotesuunnittelija Virpi Raipala-Cormier. Hän piti halukkaille myös sunnuntaiaamuna joogahetken. Siellä olivat lähes kaikki kurssilaiset. Minulla ei ollut oikein sopivia vaatteita ja taisipa vähän iskeä ujous/pelko siitä etten ymmärtäisikään millaisia liikkeitä ohjataan tekemään, joten jäin pois. Heräilin kaikessa rauhassa rauhallisesta aamusta nauttien pitkien yöunien jälkeen.

Lauantai-iltana ennen sänkyä oli vielä rentouttava saunahetki yrttisaunassa. Sielläkin oli Frantsilan omat tuotteet käytettävissä, joten kokeilemaan kasvonaamiota, kasvovoidetta, shampoota, hoitoainetta, vartalon pesuainetta ja tietysti nauttimaan ihanista löylyistä. Iltapalalla herkuttelimme pitsalla, joka todella yllätti herkullisuudellaan. Mulle tuli tosin siitä mieleen enemmän kasvispiirakka kuin kasvispitsa, mutta hyvää oli.

Aamiaisella meille tarjoiltiin ihanan pehmeää, maukasta kvinoa-puuroa. En ole tiennytkään kvinoasta voitavan tehdä puuroa. Tarjolla oli myös jogurttia, vihanneksia, juustoa, leipää. Vettä oli myös aina saatavana joko sitruunalla tai saksan kirvelillä maustettuna. Aamiaisen jälkeen oli aikaa pienelle happihyppelylle. Pajuportilta lähti puron vartta pitkin polku jatulintarhaan.Matka ei ollut pitkä reilu pari sataa metriä. Jatulintarhassa kävellessä on hyvä ratkoa pulmia.Ulkoilun jälkeen oli aika aloittaa päivän kokkaukset. Kirsin kanssa teimme kasvislasagnen valkokastikkeen johon tuli tofua, kukkakaalia ja palsernakkaa sekä tietysti mausteita. Kurssin miehet kokkasivat lasagnen tomaattikastikkeen. Pilkkomisen lisäksi asettelin gluteiinittomaan versioon lasagnelevyjä, jotka olivat hyvin hajoavaisia. Lasagne oli taas positiivinen yllätys. Makarooni yhdistettynä juureksiin on ollutminusta aika vastenmielistä, mutta nyt pidin ruuasta. Ehkä gluteeiniton lasagnelevy ei ole paras mahdollinen, mutta ylivoimaisesti parasta kasvislasagnea mitä olen ikinä syönyt.
Punajuuri-hirssilaatikko oli todella herkullista. On taas niitä ruokia joita aion uskaltautua kokkaamaan itsekin.
Nautin myös kikhernepadan eli karhin mausta. Herkullista, herkullista 🙂
Koftapallot olivat mielenkiintoinen ja herkullinen uusi tuttavuus. Kaaliraasteesta poistettiin kaalinmehu ja pääsimme ottamaan kaalimehushotteja. Oli yllättävän hyvää. Tässä koftapallot odottaa rasvakeittimeen pääsyä.
Sunnuntaina lounaalla herkuttelimme myös pienillä porkkanarieskoilla. Levitteisiin tehtiin kolmaskin vaihtoehto tomaatti-basillika-oliivitahna, jota oliivien takia en uskaltautunut maistamaan.
Rusinakiisselin suhteen en tosiaan kyennyt ennakkoluuloisuuttani voittamaan, mutta tässä kuitenkin sekin herkku.
Vihersalaatti
Runsas lounas ja lopuksi vielä lämpimien ruokien koristelu saksankirvelin ja basillikan oksilla.Lounaan jälkeen hetki rentoilua. Ulkona oli sateinen sää, joten happihyppelyt jäi lyhyeen. Vielä oli jäljellä päätöskahvi palautteineen unohtamatta herkullista kaurakakkua. Siinä oli maut todella kohdillaan, nam!

Olen tyytyväinen, että lähdin kurssille mukaan. Valitettavasti en pysty jakamaan herkullisia tuoksuja mitä keittiössä oli kokkailuiden aikana ja jälkeen. En voi jakaa myöskään mahtavia makuelämyksiä, mutta voin suositella kurssia lämpimästi. Aijan ja hänen taustajoukkojensa lämpö ja rakkaus hyvinvointia, työtään kohtaan oli käsin kosketeltavaa. Ja se miten sitä kaikkea hyvää he olivat valmis jakamaan muillekin. Paikkana Frantsila on rauhoittava ja viihtyisä, ja uskon joskus palaavani sinne uudestaan.

Julkaistu

Syysloma

Viime viikon vietimme avokin ja koirien kanssa mökillä. Avokki lähti jo perjantaina iltapäivästä ja minä tulin perässä sunnuntaina oltuani kahden päivän yrttikurssilla. Päivät menivät vauhdilla ja pian oli lauantaiaamu kotiutumisineen. Sää oli täydellinen kylmine öineen ja aurinkoisine päivineen. Maanantaina avokki laittoi tulet nuotioon iltapäivästä ja upeasta säästä nautimme nuotion lämmössä tunnin jos toisenkin. Lammesta lähti jäät ja ne lauleli mennessään. Koirat riehkasivat pihalla ja meillä kaikilla oli hyvä olla. Välillä sentäs maltoimme sisälle syömään.

Hermanni-ulkovarasto saapui seuraavana aamupäivänä. Kolmisen tuntia meni sen asennukseen. Keväällä varasto on tarkoitus maalata. Nyt saamme avokin työkoneet suojaan, yes!Pitihän se heti aloittaa liiterin siistiminen ja varaston täyttäminen 🙂 Yhdessä ruuaksi valmistimme jauhelihaperunasoselaatikon. Ilta meni äidin villapaidan parissa telkkaria katsellen. Avokki otti muutamat iltatorkut 🙂

Keskiviikkona avokin järjestellessä työkoneitaan varastoon minä käynnistin kynttilätehtaan tehden vihreitä ja harmaita kynttilöitä. Samalla kuuntelin Robin Cookin kirjaa Kooma.Vielä ennen saunaa innostuin tekemään kaulakorun. Toisen korun tein edellisiltana.

Torstaiaamuna saimme tilaamamme halot, joten rauhallisen aamuhetken ja broilerin rintafileiden maustamisen jälkeen halkoja liiteriin avokille pinottavaksi. Neljä heittokuutiollista kannoin pinottavaksi ja puiden loputtua olin miltein pettynyt kun työ jo loppui. Olin hikinen, mutta onnellinen. Ihmettelette kenties miksi minä teen raskaimman työn 🙂 Tein sen omasta halustani. Tykkään puuhasta valtavasti ja avokki saa halkopinoista haluamansa laisia, joten työn jako on oikein hyvä.

Rehkimisen jälkeen ruoka maistui herkulliselta. Suunnittelimme vähän iltanuotiohetkeä, mutta lopulta rentoilimme sisällä ja minä taas neule käsissä 🙂 Jäljellä vielä yksi kokonainen mökkipäivä. Nostelimme pihavarastoon pihakalusteet, avokki lämmitti saunan. Saunatauoilla nautimme auringosta kuistin edessä. Illalla paistoimme vohveleita ja nyt neuloin kranssin päällistä. Villapaita oli pakko laittaa tauolle kun ohuet puikot olivat rei’ittäneet etusormen ihon rikki. Eihän sitä kuitenkaan tyhjin käsin voinut istua 😀 Villapaidan vartalo-osaa päivien aikana tuli neulottua aikas paljon. Neuloin vartaloa jo yrttikurssillakin.

Aika meni taas mökillä siivillä, on kulunut fraasi, mutta tälläkin kerralla niin totta. Luonnon rauhassa syksyn tuoksuja tuoksutellen mieli lepää. Nyt en oikein tiedä milloin seuraavan kerran pääsen mökille akkuja lataamaan. Lähes jokaisena viikonloppuna on jotain sovittuna, joten ehkäpä vasta jouluna. Huih, ajatuskin hirvittää. Onneksi kuitenkin avokki pääsee sinne koirien kanssa minun luuhatessa muualla; tulevana viikonloppuna Frantsilassa ja vajaan kuukauden päästä Tampereella.