Julkaistu

Kotisalilla kahvakuulailua

Hierottuani viisi asiakasta söin lohta ja salaattia, jälkkäriksi vihreää teetä. Ja koska naisten riesapäiviä ei edelleenkään näkynyt vaihdoin treenivaatteet ja taistelin sykemittarin kanssa häviten taiston. En ymmärrä mikä mättää. Kastelen vyön kuten kuuluukin ja koetan saada sen paikoilleen mahdollisimman oikeaan kohtaan, jotta en joutuisi siirtelemään kosketuspintoja, mutta paskat yhteyttä tule. Jätin kuitenkin treenin ajaksi yhteyden auki ja sykemittarin ylle, mutta ei missään vaiheessa toivottua tulosta. Ei välttämättä hirveän kivaa, että ennen treeniä sykemittarin kanssa saa taistella yhden puoli tuntia ja sitten vielä hävitä taistelun.

Joka tapauksessa oli mukavaa treenata. Avokki ”määräsi” liikkeet ja antoi suorituksesta palautetta. Aloitin kahden käden perusheilautuksilla siirtyen heilautukseen, jossa kuula menee mahdollisimman pitkälle jalkojen väliin. Tämän jälkeen heilautukset siten, että liikesarja lähti vasemmalla kädellä, heilautus ja seuraava kahdella kädellä, kolmas oikealla, neljäs kahdella, viides vasemmalla jne. Neljännessä liikkeessä kuula lähtöasennossa olkapään korkeudella ja otettaessa askel eteen kyykäten kuula käsi suoristuu ylös. Vaatii tasapainoa ja keskivartalon hallintaa. Toistojen jälkeen kuula toiseen käteen ja menoksi. :DD Tein kaksi kierrosta ja kolmannella kierroksella askelkyykky vaihtui vauhtipunnerrukseen. Kokeilin tehdä myös punnerrusta lattiatasolla jalat ilmassa. Sain 20 toistoa, mutta jalat jäivät ehdottomasti liian koukkuun liikkeessä, mutta siitäpä niitä voi jatkossa koettaa saada suoremmaksi ja myöskin yläkroppaa alemmaksi. Kierroksien jälkeen tein vielä ylätaljalla vetoja eteen sekä kapealla otteella vastaotteella vetoja eteen ja alas. Jumppakepillä punnerruksia takaa ja edestä sekä kulmasoutua. Lopuksi verryttelyä ja ravisteluja. Oli kivaa!!!

Vihdoin sain aikaseksi smoothieksen. Laitoin puoli litraa jäisiä vadelmia, yhden banaanin, pari lusikallista raakakaakaojauhetta, yhden lusikallisen Lucumaa, pari lusikkaa hamppuprotskua, 4dl vettä, kolme kukkuralusikkaa turkkilaista jogurttia. Treenin ajan vadelmat sai sulailla tehosekottimessa ja treenin jälkeen ei muuta kuin smoothies valmiiksi ja herkutellen. Laitoin jo aamuksi valmiiksi koneeseen mustikoita, ananasta, banaanin, protskujauhetta, kurpitsan siemeniä, raakakaakaota. Katsotaan uskaltaisinko lisätä vähän jäävuorisalaattia jogurtin ja veden lisäksi. En uskalla jättää aineiden blenderiin laittamista aamuun, silloin tod.näk. smoothies jäisi tekemättä. Nyt ei tarvitse paljoa tehdä kun herkku on valmis.

Sisäreisissä tunnen, että eilen olen ollut ratsastamassa, yes!!! Ja minulla on sellainen olo, että ehkä opin ravissa kevennyksen yhteydessä pohkeiden annon. Katsotaan olenko seuraavan ratsastuskerran jälkeen vielä samaa mieltä. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen tehnyt töitä jaloilla. Kahvakuulan jälkeen avokki totesi tasapainoni parantuneen ja keskivartalon hallinnan. Ehkäpä ratsastuksesta on ollut hyötynsä ja muista treenaamisista, vaikka vähän epäsäännöllistä onkin ollut. Uskoakseni tästä on hyvä jatkaa matkaa parempaan kuntoon ja kevyempään olemukseen. Tsemppiä mulle ja kaikille treenaajille!!!

Julkaistu

Suklaafestarit

Viikko sitten Wanhassa satamassa vilskettä riitti kun suklaan ystävät kansoitti messualueen. Mekin suunnistimme festareille puoliltapäivin. Väkeä oli todella paljon. Standien lähelle oli välillä todella vaikeaa päästä ihmismeren keskellä. Tarjolla oli myös aika paljon maistiaisia, joten suklaaähky oli todellisuutta. Esillä/myynnissä oli paljon maitosuklaata. Molemmissa tastingeissakin todettiin, että suomalaiset rakastavat maitosuklaata, vaikka tummasuklaa on kerännyt viime vuosina paljon suosiota. Esillä oli myös paljon raakasuklaatuotteita, superfoodeja mitä esim. raakasuklaan valmistukseen voidaan käyttää. Onneksi myös tummia suklaaherkkuja löytyi. Avokille ostin pakurilla maustettua kahvia ja meille yhteiseen herkkuhetkeen suklaakonvehteja joidenka sisällä punaviiniä. Törmäsimmepä muistaakseni ranskalaiseen vuohenjuustosuklaaseenkin. Siitä ei kuitenkaan ollut maistiaista, en uskaltanut ostaa. Jäi kyllä vähän kaivelemaan :DD Maistoimme erittäin makeaa suklaata, jossa oli valkoista teetä. Joskus aiemmin olen syönyt suklaata, jossa vihreää teetä. Molemmat ihan liian makeita.

Olimme kahdessa tastingissa. Ensiksi nautiskelimme suklaasta PetriS Chocolate Roomin tastingissa.

Ennen kuin pääsimme maistelemaan suklaalautasen antimia saimme tutustua kaakaopuun hedelmään kokonaisena ja halkaistuna.

Maistelu aloitettiin suklaan valmistuksen raaka-aineista kaakaovoista ja kaakaomassasta. Voihan ei maistu millekään. Suklaan maku tulee aina kaakaomassasta. Valkosuklaassa tuota massaa ei ole lainkaan. Se valmistetaan kaakaovoista, maidosta ja sokerista. Lisäksi mukana on vanilijaa ja lesetiiniä. Valkosuklaasta siirryttiin maitosuklaaseen, jossa mukana on jo kaakaomassaakin. Tummassa suklaassa ei ole maitoa. Tumma suklaa ei ole tummaa, jos siinä on maitoa. Aina ensiksi maisteltiin pikkunappeja jotka olivat jonkin kaakaon muotoja ja sen jälkeen siitä valmistettu praliini. Herkullisia olivat kaikki. Sitä enemmän pidin mitä tummemmaksi suklaa muuttui ja vähäsokerisemmaksi.

Olimme myös Fatzerin tastingissa. Tuossa vaiheessa suklaaähky oli jo lähellä :DD
Tastingissa maistoimme valkosuklaata, uutuuksia maissitummasuklaata, kaardemumma-kahvitummasuklaata, Fazerin sinistä ja maustamatonta tummaasuklaata. Viinit tulivat Jenkeistä, Chilestä ja olikohan jälkkäriviini Nirvana Euroopasta? Mikään viini-suklaayhdistelmä ei ollut täydellinen. Joko oli niin, että viini maistui hyvältä ilman suklaata tai päinvastoin. Ja pakko todeta, ei se Fazer vaan ole paras suklaan valmistaja! Monesta suklaasta tuli olo, että laadukkaampana se olisi voinut toimiakin viinin kanssa yhteen. Kyllähän Fazerin suklaita syö ja vetää suklaaöverit, mutta ei maku ole hienostunut eikä sellainen, että nautin pari palaa ja olen tyytyväinen. Sitä sitten vetää ihan liikaa, koukuttuu sokerin ja rasvan yhdistelmään. Toki tuossa vaiheessa päivää suklaa alkoi tökkimään jo muutenkin, joten lähdimme pois. Kävelimme keskustaan raittiista ilmasta nauttien. Kävimme syömässä ja kyllä suolainen ruoka teki hyvää. Jaksoi jatkaa matkaansa katsomaan Viimeinen vuoro-teatteriesitystä, josta postaus viime sunnuntailta.

Julkaistu

Korvaleikkauskuulumiset

Korvaleikkaus on onnellisesti ohi ja toipuminenkin tuntuu sujuvan lähes kivuitta. Ennen kuin paneudun ”korvakuulumisiin” kiitän ystävääni ja lähetän isot halaukset hänelle. Azoreiden lomamatkan matkakertomus valokuvineen täällä blogissa on hänen ansiotaan. Kirjoitin tekstit ja lähetin hänelle kera valokuvien. Hän liitti kuvat teksteihin ja näin matkakertomus sai myös paljon kuvallista materiaalia teidän ihasteltavaksi. En millään olisi osannut/pystynyt kuvailemaan sanoin Azoreiden luontoa, joten ystävälle isot kiitokset avusta elävöittää kuvin matkakertomusta. Tuo matkakertomushan on julkaistu osissa, ja laitan vielä linkit osiin. Jos joku haluaa lukea matkakuulumiset aikajärjestyksessä. Azoreillahan olin elokuussa avokin ja avustajamme kanssa.

Lomamatka Azorit 15.-22.8.2011
Azorit, osa 1
Azorit, osa 2
Azorit, osa 3
Azorit, osa 4

Ja nyt sitten niihin ”korvakuulumisiin”…
Torstaiaamuna kotoa lähdin kymmentä yli kuus. Yön nukuin kohtuullisesti. Haettiin AA kotoaan ja mentiin korvaklinikalle. Mulle oli varattu osastolta paikka kuten edelliskerrallakin. Ensiksi sain nieltäväksi neljä panadolia. Verenpaine mitattiin ja alapaine huiteli sadassa ja ylä yli 140. Hoitajan kanssa keskusteltiinkin siitä miten mittaus tuntuu tuollaisessa tilanteessa aika turhalta. Normaaleja lukemia ei saa oikeastaan ikinä ennen leikkausta. Sen verran jokainen jännittää. Halutessani olisin saanut esilääkitykseksi diabamin. En ottanut verenpaineesta huolimatta. Sain sairaalavaatteet, jonka jälkeen henkilökuntaa näin vasta kun mua lähdettiin viemään leikkaukseen. Aa:n kanssa rupateltiin ja kävin sen tunnin aikana kolmasti pytyllä. Mut vietiin sängyllä alas ja Aa tuli mukana leikkaussalin ovelle. Siellä se toivotteli onnea ja taputti jalalle. Salin henkilökunta oli eri kuin viimeksi. Siirryin leikkauspöydälle ja sain tyynyn edelliskerran tapaan polvieni alle. Palelin taas ja toivat ohuen pussilakanapeitteen lisäks jonkun lämpöpeiton ja hetkeks puhaltimen jalkoihin. Anestesialääkäri tuhrasi kanyylin laitossa ja joutui pistämään pariin kertaan. Korvan seutu desifioitiin ja hiuksia teippailtiin pois tieltä. Verenpaine huiteli korkeuksissa ja unitohtori halusi antaa diabamiannoksen suonen kautta. Siitä huolimatta toimenpiteen aikana minusta tuntui, että tiesin koko ajan paljon tarkemmin missä mennään milloinkin kuin edelliskerralla. Puudutus oli inhottavaa. Edelliskerralta muistan kivun ja paineen. Nyt muistan kaksi erillistä pistoa. Ennen toimenpiteen aloittamista hoitaja pyysi minua olemaan puhumatta, jotta korvassa ei tapahtuisi liikettä. No eipä mulla kelleen mitään asiaa ollutkaan 😉 Anestesialääkäri kyseli välillä vointiani ja mittaili verenpainetta aina kun tunsin vähän rentoutuvani 😀 En tiedä kuvittelenko, mutta mielestäni unitohtori räpläsi kanyyliani vähemmän kuin edelliskerralla. Siitä voisin päätellä saaneeni vähemmän mömmöjä, mutta mene ja tiedä… Itse tohtori pyyteli imu kahtatoista, välillä pyysi voimakkaampaa imemistä, jotain ovaali… Laser ei polttanut kunnolla ja jouduttiin ottamaan toinen, joka sitten kuulemma poltti kuten pitääkin. Ennen sisäkorvan avaamista lääkäri ilmoitti avaavansa sen ja voi hyvänen aika miten kuulinkaan korvalla. Lääkärin ääni kuului kovana vierestä ja olin aivan fiiliksissä. Proteesi laitettiin paikoilleen ja testailtiin ääniraudalla kuuluvuutta. Sitten se huippuhetki olikin ohi, Korva tukittiin kahdella tamppoonilla, joten eipä kuulu enää 😀 Nyt tunsin miten tasapainoelin reakoi korvassa hääräilyyn. Tunsin useamman kerran miten päässä vippasi, vippaukset oli hitaampia edelliskertaisiin verrattuna ja tunsin ne selkeämmin ja useammin. Sitten homma olikin ohi, heräämössä olin jo 9.20. Leikkaukseen meni kuulemma tunti. Jälleen ajantaju meni. En todellakaan kuvitellut maanneeni salissa tuntia 😀
Heräämössä oli paljon väkeä ja viivyin siellä reilun puolituntia. Osaston hoitaja haki mut AA:n kanssa. Aa tosin ei saanut tulla heräämöön vaan odotteli meitä käytävässä. Matkalla juttelin hoitajan kanssa rauhottavien vaikutuksesta. Ihmettelin miksi en niistä saa oikein minkäänlaisia tuntemuksia. Diabamin lisäks olin saanut jotain muutakin rauhoittavaa pienen annoksen ja se diabamikin oli kuulemma pieni annos 😀 Huoneeseen päästyämme sain heti vettä, mehua ja mehukeittoa. Huoneessa oli toinenkin potilas, joka lähti tovin päästä johonkin toimenpiteeseen. Juomat pysyi hyvin sisällä eikä huonovointisuutta esiintynyt. Tippapullon kanssa kävin veskissäkin. Teipit kädessä painoi ja kysyinkin voisiko jo tipan poistaa. Pistokohta oli liki ranteessa ja kiristi jotenkin… Noh, samaan aikaan toista potilasta lähdettiin viemään ja lääkäri tuli katsomaan mua. Hoitajalta jäi hommat kesken. Poisti kyllä tipan, mutta kanyyli teippeineen jäi 😀 No lääkäri kertoi leikkauksen menneen oletetusti ja että otoskleroosihan se siellä korvassa rellesti. Nyt rauhallista elämää, jotta proteesi asettuu paikoilleen jne. Kerroin hänelle kokeneeni koko leikkauksen ihan toisella tapaa kuin ensinmäisen ja että jotenkin reakoin kuulemiseen paljon voimakkaammin. Lääkäri selitti, että kyse voi olla ihan paristakin desibelistä, mutta koemme sen voimakkaasti. Sanoi myös, että toisella kertaa turvotusta on voinut olla enemmän jne.  Sitä en älynnyt kysyä miksi korvaan laitettiin tamppooneja. Mielestäni edelliskerralla ei ollut. Sain luvan lähteä kotiin kun vointi on tarpeeksi hyvä. Söin vielä sairaalassa kalasosekeittoa. Ehkä onni etten paljoa maistanut miltä se maistui.
Lopulta pääsin kanyylistakin eroon. Samalla sain kotiutuspaperit ja hoitajan kanssa rupateltiin tovi. Hän muistutti suu auki aivastamisesta ja siitä ettei saa niistää. Jos nenä vuotaa, pitää vaan vetää sisäänpäin. Eli, nyt tehdään sit kaikki se mistä lapsena on kielletty ja mitä pidetään huonotapaisena.
Puoliyhden jälkeen lähdimme osastolta. Käytiin teellä sairaalan kahviossa hakijaa odotellessa. Kotona luin sähköposteja ja Facebookin, lepäilin Aa:n touhuillessa. Söin munakasta ja valmistimme joululahjakoreja teemukillisen äärellä. Ilta meni lepäillen ja nukkuessa. Heräsin joskus kymmenen jälkeen. Noh, eihän sitä sitten yöllä nukuttanut vasta kuin neljän jälkeen. Korva oli rauhallinen. Ei särkenyt eikä muuten elämöinyt. Itse asiassa särkyä on ollut tosi vähän. Kotona ollessani olen syönyt joka päivä yhden särkylääkkeen. Viimeks niitä meni kolme vuorokaudessa. Mielestäni viimeks kuului korvasta myös paljon enemmän ääniä; rutinaa, pauketta, suhinaa. Nyt kuulen lähinnä oman sydämeni sykkeen. Ja haukotellessa vähän rutinaa. Eilen kävin pesemässä hiukset ekan kerran leikkauksen jälkeen. Juomalasi korvan päällä on kyllä aika hyvä ja toimiva systeemi.
Te jotka haluatte lukea myös vasemman korvan leikkauksesta ja siitä toipumisesta

 täältä löytyy postaus aiheesta.
Kannattaa lukea myös
TÄMÄ, saa kokonaisemman kuvan koko toipumisprosessista.

Perjantaina avokki herätteli mut puolilta päivin. Se oli jo ehtinyt imuroimaan ja hoitamaan yhden asiakkaankin. Join ”aamuteetä” kaikessa rauhassa tietokoneella istuen. Avokin ollessa vapaalla juttelin sen kanssa. Jossain vaiheessa alottelin lasihelmistä kaulakorun valmistamisen. Homma sujui muutoin ihan kivasti, mutta langan neulaan saaminen oli työlästä. Sain helminauhankin jo valmiiksi, mutta totta kai solmu petti ja helmiä karkasi jokunen. Sillä kertaa en jaksanut pujotella puuttuvia uudelleen vaan siirryin valmistamaan raakasuklaata.
Laitoin pari desiä raastettuna kaakaovoita
siihen sit kaakaojauhoa, desin Lucuma-jauhetta, loraus Acave-siirappia. Muottien pohjalle Cashey-pähkinät ja suklaamassaa päälle. Toiseen satsiin lisäsin tyrnijauhetta ja jätin pähkinät pois ja kolmanteen laitoin makeutukseen hunajaa ja täytteeksi kuivattuja karpaloita. Viimeisimmät ei tahtoneet pakastuksenkaan jälkeen oikein pysyä kasassa. Lucuma-jauhe toi makeutta ja kermaisuutta. Kaikki oli omalla tavallaan hyviä. Maistelimme avokin kanssa epäonnistuneimpia muotoja ja loput tarjoiltiin eilen vieraille.
Reippauteni puuskassa/innossa valmistin vihersalaatin johon laitoin paprikaa, kurkkua, tomaattia, fetaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja salaatinlehtisekoituksen, jossa mm. rukolaa. Vähän oliiviöljyä ja mustaapippuria makua antamaan. Namsk…
Perjantain ja lauantain välisenä yönä valvoin taas turhan pitkään, joten unta riitti lauantaina melkein puolille päivin. Teehetken jälkeen valmistin uuniperunoille kylmäsavulohitäytteen johon laitoin kermaviiliä, kurkkua, tilliä, sitruunanmehua ja mustapippuria lohen lisäksi. Uuniperunoihin laitoin tilkan oliiviöljyä, ruususuolaa ja mustapippuria. Innostuinpa vielä leipomaan pellillisen joulutorttuja, joten siinähän se iltapäivä hujahtikin kera pikkusiivoilujen.
Meillä oli ihana ilta. Saimme vieraaksemme ystäväpariskunnan. Söimme ja vaihdoimme kuulumisia. Muiden saunoessa keittelin kahvit ja teet. Oli mukava tavata heitä pitkästä aikaa, ja aika sujahti ihan liian nopsaan. Puolilta öin vieraat lähtivät ja avokki telkun ääreen Heleniuksen nyrkkeilyottelua katsomaan. Tänään en ole tehnyt mitään mainittavaa. Ulkoilusta vähän haaveksin, mutta vettä on satanut riittävästi, joten jospa huomenna. No ehkä maininnan ansaitsee tuo, että olen yrittänyt opetella miten saan tehdyksi linkkejä siten, että esim. ”Azorit, osa 1” näkyy tuollaisena tekstissä eikä kokonaisena linkkiosoitteena. Ehkä opin ainakin miten homma onnistuu. Vielä kun saan ilman tuntien taistelua linkit tekstiin oikeille kohdilleen… Voin ehkä jatkossa tehdä itsekin näitä linkityksiä…
   
Julkaistu

Fiiliksiä ennen leikkausta – alkuviikon tohinat

Enään reilu vuorokausi kun kello soi ennen kuutta ja kulkuni suuntautuu korvaklinikalle. Siellä pitää olla seitsemältä. Ihan huippua, että pääsen heti aamusta eikä tarvitse odotella puolta päivää. Tod.näk. ennen kymmentä koko toimenpide on jo ohi. Ihan kauheesti ei vieläkään jännitä. Nyt kun tietää suurin piirtein mitä tapahtuu missäkin vaiheessa, miltä tuntuu, miltä kuulostaa jne. Äänimaisema toimenpiteessä muistuttaa aika pitkälle hammaslääkärin äänimaisemaa. Rutina, rapina, kopina, suhina, imeminen kuuluu vaan korvasta.  Inhottavin hetki on puuduttaminen, mutta ei sekään kauaa kestä, joten aika rauhallisin fiiliksin – ainakin toistaseks. En osaa vielä jännittää edes miten leikkaus onnistuu, miten paljon kuulo korvassa kohenee. Sen aika näyttää.  
   
Tähän alkuviikkoon mahtuu aika paljon kaikenlaista toimintaa. Kampaaja siirtyi maanantailta keskiviikkoon, joten kiropraktikolta suoriudun pikaisesti kampaajan hoiviin, josta avustajani hakee mut jouluostoksille. Illalla vielä yksi asiakas ja ystävän visiitti. Hän on lukenut mulle Näkökulma-lehtiä, joten luetut tallenteet siirretään mun koneelle. Kiva saadakin kuunneltavaa sairaspäiville. Tosin ajattelin pyrkiä siihen etten nyt ihan jatkuvasti möllöttäisi tässä tietokoneella vaan touhuilisin rauhalliseen tahtiin kaikkea pientä. Sainkin parit piparkakkuohjeet ja ajattelin kokeilla raaka suklaan valmistusta ihan alusta lähtien jonkun reseptin mukaan. Ostinkin jo suklaamuotteja, kaakaovoita ja kaakaojauhetta. Suklaaseen voisi rouhaista pähkinää ja Lucuma-jauhetta, joka tuo makeutta/kermaisuutta suklaaseen. Olin maanantai-iltana Jaakko Halmetojan luennolla Totuus suklaasta ja olihan sitä kotiuduttua tutkailtava reseptejä osoitteesta www.raakasuklaa.com.  Mielikuvitus taitaapi olla suklaan valmistuksessa rajana 😀  Että ainakin joulupipareita ja raakasuklaata 😀 Ajattelin kokeilla myös lasikorujen valmistamista. Aloitan ihan valmiista helmistä, jotka vaan pujottelen koruiksi. Olen jo pidempään miettinyt tuota korujen valmistamista ja erityisesti minua kiinnostaa lasikorut, koska tykkään niistä itse ihan mielettömästi. Ostin helmiä tänään (tiistaina) tavatessani ystävääni keskustassa. Käytiin pitkästä aikaa myös Thehuoneella teellä ja siemencroisantilla. Ostin sieltä minttuteetä ja luomuna kiinalaistavihreää teetä. Ystävää oli huippua nähdä ja siinä sivussa vähän shoppailla.
Ilta meni töiden merkeissä, jonka jälkeen listasin avustajalle osotteita joulukortteja varten. Avustajani tulee torstaina tänne siksi aikaa kun avokki kotiutuu hierontakeikaltaan. En saa jäädä nimittäin yksin, läsnä on oltava aikuinen ihminen. Aa mun lepäillessä kirjoittaa joulukortteja, tulostaa firman lahjakortteja myyntiin, valmistaa lahjakorttimainoksen tms. Huomaatteko, kaikki on suunniteltu huolellisesti, joten eikös silloin kaikki ole jo puoliksi tehty 😀 Huomiselle (keskiviikolle) kauppalista on tekemättä ruokaostosten osalta, joten jäänee myös impulsiiviselle ostamiselle/toimimiselle tilaa 😀 Ehkä nyt on syytä kuitenkin hipsiä tuonne avokin viereen, jotta jaksan pitkän päivän kaikkine touhuineen. Ja tähän loppuun haluan vielä toivottaa uuden lukijani tervetulleeksi Endofiinista voimaa-matkalle mukaan. Hauskaa Lina, että olet täällä!
Julkaistu

Kiropraktikon rusauteltavana ja raakasuklaan valmistusta

Päivällä olin kiropraktikon käsittelyssä. Hoito noudatteli samaa kaavaa mitä ekalla kerrallakin. Lantio ei ollut niin vinossa kuin viimeksi. Tällä kerralla sain tarkemman infon missä ongelmakohdat ovat. Pahin on ehdottomasti niska ja etenkin sen oikea puoli. Jännitys kaularangan nikamien 1-4 välillä ja kaksi ylintä pahiten jumituksesta. Rintarangan puolelta taas ekat viis nikamaa jumissa, jonka jälkeen 2-3 joustavampaa/liikkuvampaa nikamaa ja rintarangan alaosassa jännityksiä. Jumia löytyy myös lannerangan alaosasta, ristiluun seudulta sekä Si-nivelistä, jotka hivenen kiertyneet lantion vinon asennon myötä.  Lihasjännitysten myötä hermotus heikkenee ja aivoille ei mene kunnolla viestiä virheasennosta  ja totumme siihen. Jännittyneissä lihaksissa yleensä myös lihasheikkoutta. Kiropraktiikalla vaikutetaan juurikin tuohon hermotukseen ja hermotuksen reakoimiseen.  Nivelet vapautuvat ja saavat liiketilaa ja aineenvaihdunta kohenee. Kehon jännitystilat vaikuttavat myös stressihormoonitoimintaan nostaen stressihormoonien tasoa, joka taas heikentää mm. yöunia. Viimeisen viikon aikana olen nukkunut paljon paremmin ja rauhallisemmin kuin aikoihin. Tosin vaihdoin magnesiumtabletit magnesiumsidraattiin, joka on jauhemaisena. Ja olen hehkuttanut vaihdosta unohtaen kokonaan kiropraktiikkahoidon vaikutukset. Hyvä muistutus omaa työtänikin ajatellen. Kyllähän tiedän tuon stressihormoonien nousun ja miten se vaikuttaa, mutta eihän sitä nyt omalla kohdallaan tietenkään voi ajatella niin olevan. Monesti kuulen omilta asiakkailtanikin siitä miten hoidon jälkeen unen laatu on parantunut huimasti, tai kuinka unta olikin riittänyt kellon ympäri. Lihakset olivat rennommat ja kroppa stressittömämpi. Upea fiilis, nyt tiedän sen myös omakohtaisesti.
Jatkossa hoitoajat lyhenevät 10-15 minuuttiin, ja jos tulee tarvetta enempi keskustella/kysellä varataan pidempiä aikoja tarvittaessa. Seuraava hoitokerta meni kahden viikon päähän, koska kiropraktikko on ens viikon koulutuksessa.
Terveysmessuilta ostin Cocovin raakasuklaa valmistuspaketin ja alkuillasta päätin kokeilla mitä suklaan valmistuksesta tulee. Paketista löytyi pussi raakaa kaakaojauhetta, purkki kaakaovoita, purkki agave siirappia, Goji-marjoja ja 20 muovista muottia. Niistä mulle tulee mieleen lääkeannoskupit. Ensiksi laitoin kaakaovoin kuppiin. Voihin oli sekoitettu valmiiksi kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä. Kun kaakaovoi oli sulanut nestemäiseksi lisäsin siirapin. Sekoitin ja laitoin joukkoon kuivatut goji-marjat ja kaakaojauheen, johon oli lisätty Lucuma-jauhetta ja Himalajan suolaa. Sekoitettua aineet hyvin keskenään suklaamassaksi laitoin sitä annoskuppeihin. Massaa riitti 14 muottiin, joten taisin tehdä ehkä hiukan liian isoja herkkuja. Noh herkut jääkaappiin kovettumaan.

Iltateen yhteydessä maistoimme yhdet suklaat ja heräsi kysymyksen kysymys, nimittäin (nyt saa nauraa) miten ihmeessä suklaan saa irti muotista? Ei keksitty muuta kuin ottaa pikkulusikka kauniiseen käteen ja tonkia herkku sillä suuhun. Ei mitenkään kovin esteettistä, pikemminkin aika prutaalia toimintaa. No olimme sentään kahdestaan paikalla 😀 Suklaa oli joka tapauksessa hyvää ja heräsi ajatus näin joulun alla ihmisten muistamisesta itse tehdyllä suklaalla, mutta en halua antaa suklaata muoteissaan vaan kauniisti aseteltuina tms. Että neuvokaahan hyvät Blogisiskot tyhmää Hepaa! Ja voisihan olla mukavaa tarjota vieraille joskus myöskin tuota herkkua, mutta ei ehkä sekään olisi kivaa lääkekupin näköisistä ja oloisista muoteista.

Joka tapauksessa suklaan valmistus oli paljon helpompaa mitä luulin. No tuo olikin valmispaketti, josta tarvitsi vaan ainekset sotkea massaksi ja laittaa muotteihin. Ei tarvinnut miettiä mitä ainesta tulee minkäkin verran. Voisikin olla hauskaa tehdä suklaata joskus ihan alusta alkaen. Reseptejä varmasti löytyy täältä netin syövereistä.

Siis sillain, että ostaa raaka-aineet erillisinä ja varioi niitä ohjeiden mukaan. Mietin jo millaistakohan tulisi, jos laittaisi karpalo- tai tyrnijauhoa sekaan, tai pähkinöitä, manteleita tms. Nuo tuli ekaks mieleen ehkä siksi kun niitä sattuu tälläkin hetkellä kaapeista löytymään.

Meillä on englantia puhuva lämpömittari ja se ilmoittaa aina kun lämpötila tippuu alle nollan tai nousee yli 38 asteen. En tiedä onko pakkasasteissa jokin lukema minkä se ilmoittaa. Toiminnon saa kyllä pois päältäkin ja niinä aikoina se onkin melkein sammutettava kun lämpötila pyörii nollan molemmin puolin. Ei välttämättä ole kiva herätä yössä useampaan kertaan lämpömittarin jutteluun. Tuo on naisääni ja se ilmoittaa lämpötilan kolmeen kertaan ja aina sisä että ulkolämpötilan. Litannia kestää siten yllättävän kauan. Tänään mentiin pakkaselle jo kahdeksan jälkeen ja käydessäni Harmaakuonon kanssa iltajaloittelulla tuntuikin viileältä. Toisaalta nautin pikkupakkasesta, sillä se jotenkin piristää, virkistää mieltä. Olen kyllä viime aikoina ollut muutenkin aikas hyvällä mielellä, vaikka on ollutkin harmaita matalapaineen täyteisiä päiviä. En tiedä alkaako D-vitamiini vaikuttamaan. Olen syönyt sitä nyt kolmatta viikkoa ja aion kyllä ehdottomasti jatkaa koko talven yli.