Julkaistu

Postaus suoraan lentokoneesta!

Istun avokin ja Aa:n välissä lentokoneessa ja lentoaikaa on jäljellä alle 2 tuntia.
Täällä on langaton internetyhteys käytössä ja pitihän sitä tulla testaamaan, toimiiko. Ja hyvin toimii!
Mulle tämä on uusi juttu. En koskaan ole ajatellut lennolla voivan surffailla netissä.

Matka on mennyt ihan kivasti. Koneessa paljon lapsia, jotka aika äänekkäitä. Ja tottahan myös pakolliset suomalaiset juopottelijatkin löytyy. Tunnelmaa siis riittää.
Mutta nyt nautimme punaviinista ja kohta Kanarian lämmöstä.

Julkaistu

Ei tassut rapise, ei koira huokaa

Ei korviin kantaudu Harmaakuonon huokailuja, ei tassujen rapsetta lattiaan
On kovin hiljaista. Selvästikin herra ei ole täällä.
Ja se jos mikä tuntuu kovin oudolta. Aika-ajoin ”kuulee” tassutusta ja melkein käsi ojentuu taputtamaan… Niin, eihän koira olekkaan kotona.
Taidanpa siis olla hivenen hassu 😀

Olo on vähän orpo ja joka kerta kun Harmaakuono ei ole kotona, se tuntuu yhtä oudolta, ja siihen ei näemmä koskaan totu.

Päivä on kulunut siis matkavalmistelujen merkeissä. Vierassängyllä rotkottaa laukkumme avoinna. Aamulla viimeset pakkaukset ja matkaan 😀

Avokki ehti tänään tekemään vielä parin tunnin kuntosalitreenin mun viedessä Harmaakuonoa hoitoon. Mun liikunnat tältä viikonlopulta ei kehuja saa. Perjantaina tunnin lenkki. Eilinen jotenkin vaan meni hohhaillessa kotosalla ja käydessä moikkaamassa kaveripariskuntaa.

Ollaan kuitenkin lomatunnelmassa. Avokki on laulellut ”mua kutsuu Kanarian hiekkadyynit” ”kohta saa sangriaa”…
Ja kyllä itestäkin on ihanaa lähteä lämpöseen ja aurinkoon.

Varmaan huomasittekin, sähläsin täällä. Taisin olla niin lomatunnelmassa, että onnistuin Azorit-postausten vikan osan päivittämään maaliskuulle 2012. Muokkasin tekstien tunnisteita ja kappas yht’äkkiä ”Azorit osa 4” nökötti maaliskuun ppostauksissa. No enhän tietenkään osannut palauttaa tekstiä oikealle paikalleen. Lohdullista, kaverinikin joutui hetken etsimään mistä se tapahtuu… Mutta siis älkää hämmästykö, jos täältä löytyykin yht’äkkiä jotain vanhaa tai muuten omituista tyyliin fontit, värit sekaisin. Minä voin onnistua tekemään näemmä mitä vaan 😀

Tarkoitukseni oli kirjoittaa pari postausta loman ajalle, jotka olisin laittanut julkaisuun eri päiville, mutta enhän ole saanut mitään kirjotetuksi. Johan tästäkin huomaa millaista lörpöttelyä tämä nyt on.
Mutta, jos mun nauttiessa auringossa mieleen tulee kysymyksiä mihin kaipaat multa vastauksia tai idea aiheesta mistä voisin kirjoittaa, niin paiskaa kommentilla tai viestillä Ota yhteyttä -sivun kautta.
Kaipaan aiheita mistä kirjoittaa.

Nyt kaipaan myös nukkumasan hellää kosketusta, joten eiköhän ole aika sulkea silmät tältä illalta. Aamulla vielä loput pakkaamiset ja sitten lomalle!

Ihanaa, keväistä viikkoa kaikille lukijoilleni!

Julkaistu

Hyvällä fiiliksellä kohden lomaa

Huh, eilen saatiin firman viime vuoden paperit (kuitit, tiliotteet, asiakaslistat jne)  kirjanpitäjälle toimitettavaan kuntoon kera vveroilmoituslomakkeen. Omalta osalta viime vuosi on paketissa, nyt vain odotellaan kirjanpitäjän laskelmia. No sen verran kyllä laskinkin jo, että viime vuosi oli edellistä vuotta huonompi, mutta selityksetkin löytyy: lomalaishierontoja edelliskesään verrattuna vähemmän ja mulla kaksi 3-4 viikon sairaslomaa, jotka valitettavasti näkyy vielä sairasajan jälkeenkin jonkin aikaa asiakasvirrassa. Joka tapauksessa paperit on nyt laitettu eteenpäin, joten ens viikon lomaa voi viettää hyvillä ja rauhallisin mielin. Ei tarvii miettiä, että se ja se pitää ehtiä vielä tekemään. Tosin jonkinlaista markkinointitempausta/suunnitelmaa on loman jälkeen syytä käynnistellä.
 
Eilen treffasin ystäväni ja kävimme hänen kanssaan ostoksilla. Heräteostona ostin Stadiumista juomapullovyön, johon saa neljä pikkupulloa. Avokki on sellaisesta haaveillut hiihtolenkeillään. Muuten ostokset olikin jo etukäteen harkittuja: ulkoinen kovalevy (vihdoinkin sain aikaseksi hommata sen), muistitikku, kuulokkeet, paristot. Kuulokkeet ja paristot matkaa varten. Ajan vietettä (äänikirjoja) pitää reissussa aina olla, mielummin liian monta kuin ei yhtään 😀 Useimmiten kirjojen kuuntelu jää tosi vähiin, mutta varautuahan pitää… 😀 Ja paristot ennenkaikkia hyvien äänikuvien takaamiseksi. Lopuksi käytiin kahvilassa. Söin herkullisen vuohenjuustosalaatin ja teetä.
Tänään oli paljon kivempi uintireissu tiistaihin verrattuna. Ja se näkyi myös uidussa matkassa, 1700 m 75 min. Pyydettiin uinnin valvojilta kyltti ”näkövammainen radalla” ja se helpotti kyllä hurjasti elämää!!! Alkuun väkeä oli paljon, mutta tovin päästä oli ihanan paljon tilaa. Loppua kohden taas mummojen ja pappojen määrä lisi, mutta nyt ei tullut kiukkusia kommentteja – ei ainakaan niin että oltas kuultu niitä. Ja melkein jäi vähän harmittamaan ajan loppuminen, kahden kilsan rajapyykki alkais oleen jo aika likellä 😀 Huhtikuun loppuun mennessä haluan rikkoa sen 😀
Eli, ystävät uintireissuja luvassa 😀
Ennen lomaa tuo 20 kilsaa ei myöskään toteudu. Pääsin 15.8 kilsaan ja viikonloppuna en varmaankaan uimaan pääse, mutta maaliskuun loppuun täytyy se 20 mennä rikki. Hm… Sehän oli tosin huhtikuun loppuun mennessä ollut tavoite alun perin, mutta…
Liikuntahaasteessa nyt 33 merkintää joista 4 tälle maaliskuulle.
Saa nähdä miten lomalla Liikuntahaaste etenee. Varmasti liikumme paljon, mutta täyttääkö liikkuminen asettamani kriterit. Mitään kaupunkikävelyjä tms. ei nimittäin lasketa. Dyynikävely varmastikin käy jo ihan urheilusta, joten ehkä siitä saadaan merkintä. Noh, en aio asiasta stressata sen enempää. Mulla on vielä monta ihanaa liikuntasuoritusta ennen huhtikuun loppua aikaa suorittaa täällä kotomaassakin.
Mä oon kyllä niin löytänyt liikunnan ja liikunnanriemun uudelleen elämääni. Suorastaan rakastan tätä tunnetta.
Julkaistu

Pulppuan ja täpinöin

Mä olen ihan täpinöissäni ja pulppuan innostuksesta ja ilosta. Tämä vuosi on alkanut niin valosissa merkeissä kuulon kohentuessa ja liikuntailon kasvaessa. Ja jotenkin tuntuu, että nyt tälle vuotta on kasaantumassa monta huippumahtavaa  tapahtumaa. Tän on siis pakko olla loistava vuosi.
Maaliskuussa matkustamme Kanarialle viikon lomalle. Menemme ystävämme vieraaksi, joka treenaa siellä tavoitteenaan Lontoon paralympialaiset tandempyöräilyssä. Luvassa varmasti ihana viikko kaikkine dyyneillä kävelemisineen ja auringosta nauttimisineen. * Odotan ja hihkun innosta 😀 *
Odotan myös huhtikuista viikkoa Kuusamossa avokin kotimaisemissa. Tarkoituksena on hiihdellä hangilla ja jäällä, vaikka minusta ajatus huhtikuun puolessa hiihtämisestä tuntuu erittäin oudolta ja kaukaiselta, Avokin mukaan silloin lunta vielä riittää, joten pakko kai se on uskoa 😉
Tällä hetkellä ehkä suurin täpinöinti tulee Lontoon matkasta. Olen monesti miettinyt haluavani käydä Lontoossa, ja nyt samalla reissulla tutustumista kaupunkiin ja turistina seuraamaan paralympialaisia, wau! Ihan loistavaa! Tänään varattiin lennot ja matka kestää (huih) 11 päivää. Yöpymispaikan hinnalla alkoi siis olemaan aika iso merkitys noin pitkälle ajalle. Onneksi kohtuuhintainen hyvällä sijainnilla oleva asunto löytyi. Nyt odotamme vain vuokraajan vahvistusta ja Aa on katsonut paria vaihtoehtoa varalle, joten elokuun lopulla ”lontoon valloitus” ilman miesväkeä (a-luokan matka siis). 😀
Lähipäivillekin on kaikkea mukavaa tiedossa; mm. kahdet uintitreffit, issikkavaellus ja ens viikolla käsityöilta ja Makumakun järjestämä Viini- ja juustotasting.
Elämä tuntuu nyt pirun hyvältä!
Julkaistu

azorit, osa 4

Kahden peräkkäisen kokopäiväretken jälkeen oli syytä viettää hiukan rauhallisempi päivä. Nukuimme pitkään ja söimme aamupalaa kiireettömyydestä nautiskellen. Vasta puolilta päivin lähdimme kävelemään Capellasin kylän luonnonmerivesialtaalle, joka sijaitsi n. puolentoista kilsan päässä hotelliltamme.

Ja tuo biitsi olikin mielenkiintoinen tuttavuus 😀 Betonia ja laavakiveä joka puolella, rakennettu biitsi. Paikalliset ottivat aurinkoa maaten betonin päällä pyyheliinat allaan. Ei välttämättä kovin houkuttelevaa, joten kävimme vaan uimassa. Saarella ei ole paljoakaan hyviä hiekkarantoja rannikon kivikkoisuuden ja isojen aaltojen vuoksi. Hiekkarannat oli meistä aika kaukana, joten tyydyimme kokemukseen uida luonnonmerivesialtaassa, joka oli muodostettu luonnon kivistä ja yhdestä sivusta pääsi avomereltä vesi altaaseen. Vesi ei ollut tuoksultaan kovinkaan houkutteleva, iholle ja uimapukuun jäi sellanen tunkkainen, ällöttävä haju.
Uinnin jälkeen palasimme hotellille ja istuimme baarissa nautiskellen parit drinkit kunnon turistien tapaan 😀 Emme kuitenkaan jääneet koktaileja sen enempiä nautiskelemaan, siirryimme uima-altaalle. Itse viihdyin altaassa parhaiten. En kovin kauaa jaksa lekotella aurinkotuolissa 🙁
Lekottelupäivän jälkeen olikin aika valmistautua iltaretkelle Pico da Cruz –tilalle. Retkeä mainostettiin kodikkaaksi illanvietoksi paikallisten kotona. Olimme käsityksessä, että ryhmän koko olisi pieni, mutta kuinkas kävikään… Meitä suomalaisia oli yli 20 ja poikkeuksellisesti myös tanskalaiset tulivat kartanoon samana iltana ja heitäkin oli tuo yli 20 henkeä. Noora toimi suomalaisoppaana ja tällä kertaa tulkkaus sujui moitteettomasti perheen väen kertoessa elämästä saarella ja ennen kaikkea Lusitano-hevosista, joita he kasvattavat. Pääelinkeinon he saavat kuitenkin Protea-kukkien kasvatuksesta ja myynnistä. Lusitanohevoset ja turisti-illalliset ilmeisen mukava lisä toimintaan.
Kokoonnuimme tallien luo, jossa saimme ihailla hevosia alkukuohareista nautiskellen. Perheen veljekset olivat turistien kuvattavana.
Hevostietoiskun jälkeen siirryimme kartanon ruokasaliin, joka oli tunnelmallinen, tyylikäs paikka. Tummaa puuta ja viininpunaista oli sisustuksessa. Valitettavasti valokuvaukset jäi vähiin. Illallisella alkupaloiksi tarjoiltiin herkullista porkkanakeittoa. Pöytään oli katettu lautaset, aterimet, juomalasit valmiiksi. Keskellä oli fonduepata, jossa fondusimme naudanlihasuikaleita, olivat ihanan mureaa laadukasta lihaa. Tarjolla oli myös oliveja, hedelmiä ja seisovasta pöydästä sai hakea salaatteja. Illallinen oli todella herkullinen ja oikeasti hyvistä raaka-aineista valmistettu. Palvelu oli loistavaa, ystävällistä. Viinilasi täyttyi vähän turhankin tiuhaan 😀 Jälkiruokia oli kolmea eri kakkua, hedelmäsalaattia ja jotain kermavanukasta. Itse maistoin suklaakakkua, joka vei kielen mennessään. Syötyämme alkoi veljeksien hevosshow, joka kesti yli puolituntia. Istuimme tietystikin väärällä puolella salia, joten avokki ei nähnyt juuri mitään, sillointällöin valkoisen hevosen vilahduksen 🙁 Aa yritti parhaansa mukaan selostaa meille mitä tapahtuu muita häiritsemättä.
Tilalla oli mahdollisuus varata Protea-kukkakimppuja hintaan 9 € Aa varasi sellaisen itselleen ja kun äitini rakastaa kukkia päätimme yllättää hänet 😀 Kukat poimittiin lähtöaamuna ja toimitettiin lentokentälle, jossa oppaat antoivat ne kuittia vastaan. Vähän jännitti miten kestäisivät matkan, mutta kukat oli vielä kahden viikon kuluttuakin hyvässä kunnossa. Äitini päätti kuivata ne. Tässä kuva kukista äitini parvekkeelta.
Menin hänen luokseen heti seuraavana aamupäivänä kotiuduttuamme matkalta.
Esityksen jälkeen olikin aika hotellille paluun. Meitä ajoi melkein koko ajan sama taksikuski, aivan ihana, ystävällinen, kohtelias mies. Hänen kanssaan sovittiin seuraavalle päivälle kyydit. Taksilla ajaminen oli todella edullista. Hotellilta Ponta Delgadaan matkaa on n. 12 km ja matka maksoi 12 €.  Aa katseli jossain autojen hintoja, ei kovin edullisia kuten ei myöskään bensa, joten ihmettelimme vähän taksin edullisuutta. Muutenkin saarella ei ollut turismin lieveilmiöitä. Ei yritetty huijata, kusettaa, eikä tyrkyttää mitään väkisin. Oltiin ystävällisiä ja asiallisia ja se oli jotenkin kamalan ihanaa.
Kun saavuttiin hotellille päätettiin käydä vielä lasillisella. Baari oli juuri sulkeutumassa, mutta baarimikko möi meille vielä haluamamme. Ne ”jouduimme” tosin nautiskelemaan hotellin aulassa.
Lauantaiaamuna päätimme syödä hotellin aamupalan. Tarjolla oli isoja chroisantteja, vaaleaa leipää, juustoa, pekonia, munakasta, nakkeja, mysliä, hedelmiä, jugurttia jne. Tuorepuristettu appelsiinimehu oli taivaallista. Kyllä se olisi vaan niin ihanaa kun täällä kotomaassakin sais kaiken aivan tuoreena. Azorit on ollut joskus aikoinaan suuri appelsiinin tuottaja, mutta Brasseista tulleiden kärpästen mukana tuli myös rutto, joka tuhosi koko jutun, eikä appelsiineista ole sen jälkeen tullut sen kummempaa vientituotetta.
Ja se maustamaton jogurtti, ai että miten pehmeän makuista, niin herkullista. Lehmät laiduntavat saarilla täysin vapaina. Ne syö luonnosta ruohonsa, ei ole mitään tehokasvatettua rehua vaan luonnon omat antimet ilman myrkkyjä. Ja lehmät saavat kuljeksia pitkinpoikin.

Niitä näkyikin käsittämättömän korkealla vuorellakin. Ne olivat tampanneet reittiä ylös. Ovat niin suuria ja painavia etteivät pysty kiipeämään suoraan, joten on siksakattava 😀 Väitän, että luonnon antimet ja vapaus tekevät ne onnelliseksi ja se onnellisuus maistuu niistä saadusta maidosta ja siten maitotuotteista, sillä myös kaupasta ostettu ananasjogurtti vei kielen mennessään. Sellaisia herkkuja kun saisi täällä kotonakin, mutta ei se vaan ole mahdollista.
Aamiaisen jälkeen lähdimme shoppaileen isompaan kauppakeskukseen. Tuttu, ihana taksikuski vei meidät sinne ja tuli neljältä hakemaan 😀 Ostoksia tuli jonkin verran tehdyksi. Ensiksi löysimme itsemme aurinkolasikaupasta, jossa hirveästi edullisempaa kuin Suomessa ja silti merkkituotteita. Avokki ja Aa valitsi itselleen laseja ja ostinpa minäkin sellaiset.
Eihän mua juuri koskaan häikäse, mutta joskus pöly ja tuuli saattaa ärsyttää silmiä, ja sanotaanhan sitä, että sokolla on aina tummat lasit. Noh, mä olen aika huono käyttämään laseja, vaikka silmälääkäri on joskus suositellutkin. Nuoruudessa sairastin kaksi värikalvon tulehdusta iskujen takia, ja jos näköni ei olisi siihen mennessä mennyt, tulehdus olisi voinut tehdä sen. Tuolloin pidin aurinkolaseja ahkerasti parisen vuotta, mutta sitten ne jäivät laatikon perukoille. No nyt mulla on uudet klassikkomallit, ei mikään muotilasihökötys, vaan ihan tavikset, ja lasten puolelta 😀 Että niin pieni päinen 😀
Ostin myös ihanan nahkaisen lompakon. Rakastan oikeaa nahkaa, sen tuoksua ja tuntua kädessä 😀 Samaisesta kaupasta avokki osti sellasen yksiolkaimisen repun. Miksi niitä nyt sanotaan? Ei reppureppu, mut ei olkalaukkukaan 🙂 Ja Aa löysi myöskin miehelleen lompakon.
Käytiin parissa-kolmessa vaatekaupassakin. Ostin sellasen mustan lepakkohihaisen paidan, jonka alareunassa vaaleita pieniä kukkia ja toisena paitana hihattoman sinisen. Se on vähän leveä malli, mutta voin käyttää sen kanssa kesällä ostamaa vyötä. Aa löysi ulkoilutakin, paitoja, miehelleen paitapuseron. Avokki osti kanssa paitoja. Kenkäkaupat kierrettiin tällä kertaa kaukaa 😀
Hotellilla käytiin uimassa ja suihkussa ennen hierontaa. Avokki halusi varata meille hieronnat. Tila oli oikein viehättävä kynttilöineen ja hiljaisine musiikkeineen. Ilmeisesti hieroja oli sijainen eikä oikein mistään perillä ja kun mekään ei oikein tiedetty systeemejä, maksoimme liikaa. Ensiksi tuli sellanen turistikusetusfiilis, mutta ilmeisesti homma oli loppujenlopulta tahaton.  Hieroja ei puhunut englantia eikä me bortugalia 😀 Homma meni vähän siis säätämiseksi, mutta sellaista sattuu. Silloin se harmitti aika paljon, mutta ei enään.
Lähdimme viettämään iltaa Ponta Delgadaan. Tuttu taksi vei meidät satamaan, jossa oli ruokaravintoloita. Sateli vettä eikä mahduttu kalaravintolaan johon olisimme halunneet. Päädyimme aika turistipaikkaan, josta Aa:lla oli ennakkoluuloja pahasti, mutta jossa saimme kuitenkin hyvää ja laadukasta palvelua. Söimme kalalautaset, jossa oli kolmea eri kalaa. Mun ja avokin annoksesta jätettiin kolmas kala ppois, koska se oli erittäin ruotoinen. Aa:n mukaan ei kuitenkaan mitään menetetty. Saatiin sen tilalle lisää grillattua tonnikalaa, joka olikin herkullista. Tarjoilija kävi kysymässä monta kertaa onko kaikki hyvin ja varoittamassa, että toisessa kalassa saattaa olla vähän ruotoja. Alkupaloiksi sai hakea seisovasta pöydästä salaatteja, jotka olivat ihanan tuoreita ja herkullisia. Ruokajuomana meillä oli Picon saaren valkoviiniä, joka sopikin kalan kanssa oikein loistavasti. Tunnelma oli rento ja välitön.
Aterian jälkeen iloksemme vesisade oli loppunut, joten lähdimme rantaa pitkin kävelemään kohden samaista aukiota, jolla paikalliset viettävät uskonnollisia juhliaan. Arkielämässä siellä paikalliset vauvasta vaariin viettävät la-illat karnevaalitunnelmassa. Siellä on monesti elävää musiikkia, lapsille pomppulinnaa, kojuja mistä voi ostaa juomaa ja ruokaa. Istuskelimme siellä reilun tunnin välitöntä ja rentoa menoa seuraillen. Puoli kahden maissa lähdimme pois. Silloin oli pienet lapset ja vanhukset kadonneet ja nuoriso velloi aukiolla hyvässä fiiliksessä tanssien ja iloiten. Avokki osti hotdogin, jonka päälle tuli perunatikkuja. Hiljalleen kävelimme taksitolpalle ja saimmekin heti kyydin hotellille. Huoneessa keittelimme vielä teetä ja lueskelimme kirjoja/lehtiä.
Aamulla emme pitäneet mitään kiirettä, joten lähdimme vasta yhden pintavilla kävelemään. Tavoitteena oli toinen luonnonmerivesiallas, jonka piti olla kuuden kilometrin päässä Capellasin kylästä, mutta allasta ei koskaan löydetty, eikä tiedetä montako kilometriä lopulta käveltiin. Ensiksi reitti oli sama aina Capellasin merivesialtaalle, josta lähti vaellusreitti, joka oli ajoittain todella kivikkoista ja hankalaa käveltävää, joten vauhti hiipui kummasti.
  Välillä päästiin kävelemään hyvää hiekkatietä ja se rentouttikin kummasti. Eväänä meillä oli ananasta, pähkinöitä ja vettä.  Aika alkumatkasta näimme kulkukoiran korkealla muurilla 😀 Eikö olekkin hauska?

Ja tässä kuvia, jotka ehkä kertovat omaa kieltään millaista aivan rannikolla useimmiten saarella oli

Tuo kaunis, hyvälle tuoksuva kukka Tuoksuinkivääri nimeltään on saaren pahimpia rikkaruohokasveja. Sitä on joka puolelle riesaksi asti, mutta kauneudellaan monet lumoava.
Vaeltelimme reilut neljä tuntia ja hotellille palattuamme istuimme hetken röhnäsinä baarissa ja sinne tuli tietysti juuri silloin iso ryhmä paikallisia tärkättyine kauluksineen ja pukuineen. Oli aikas turistiolo, ja olikin parempi painua huoneeseen vaihtamaan uikkarit ja painua uimaan 😀 Uiminen tuntuikin jotenkin erityisen hyvältä. Sai tehdä jotain sellaista mihin ei tarvinnut muita, ei tarvinnut olla kenenkään opastettavana. Aivot ja mieli lepäsi. On nimittäin loppujenlopulta aika rankkaa myös opastettavalle olla monta päivää toisten opastettavana unohtamatta millaista se on näkevälle, joka huolehtii turvallisuudesta tms. Ja kapeiden teiden takia sai todellakin olla koko ajan varuillaan ja tarkkana. Että ehkä vähän ”turnausväsymystä” ilmassa. Uinnin jälkeen suihkun kautta illalliselle. Nyt oli sunnuntain vuoksi pufee eikä annoksia. Se oli vähän pettymys, koska olisi halunnut vielä kerran syödä jotain ihanaa tarjoiltua ruokaa. Noh, seisovan pöydän antimet ei jostain syystä jaksanut innostaa. Väsymyksestäkö lie johtunut. Noh, en pidä anjoviksesta, jota oli kalalaatikossa 🙁 Jotenkin kaikki oltiin ihan poikki ja epäsosiaalisia 🙁 Ruokailun jälkeen ei siis muuta kuin pakkaamaan. Olikin pieni jännitys miten saisi liköörit ja hillot pakatuksi niin ettei lasit särkyisi. Noh, ilmeisesti olen vuosien varrella kehittynyt aika hyväksi. Kaikki tuli ehjänä kotiin. Kiedoin pulloja vaatteiden sisään ja hillopurkkeja samoin. Molemmat matkalaukkumme tuli täyteen, ei paljoa enempiä olisi mukaan mahtunut 😀
Aamulla ei ollut oikeastaan muuta kuin pakkausten viimeistely ja hotelliaamiainen. Sitten olikin aika painua bussille ja kohti lentokenttää. Lentokenttä oli tosi pieni. Lähtöselvityksen jälkeen saimme varaamamme kukat, kävimme ostamassa juustoja, joiden makua on kanssa kehuttava. Olivat herkullisia! Juustokaupasta ostin myös pienen pussin keksejä, jotka muistuttivat meidän haarukkaleipiä. Turvatarkastuksen jälkeen käytiin vielä ostamassa pullot Picon saaren valko- ja punaviiniä sekä veljen lapsukaisille lasten suihkugeeliä. Kädet alkoi olla täynnä ja avokki huonotuulinen väsymyksestä johtuen ja lento myöhässä melkein tunnin 🙁 Matkaan pääsimme kuitenkin ja aika kului lueskellen ja Aa:n kanssa rupatellen. Ruuaksi tarjoiltiin jauhelihapihviä ja perunamuussia, joka maistui valmisjauhopussimuussilta, samaa leipää kuin tullessakin ja salaattia, joka ei nyt lillunut majoneesissa 🙂 Jälkkäriksi samainen makea suklaakonvehti.
Kotomaahan laskeuduimme joskus iltakymmenen pintaan. Satoi vettä ja tuntui vähän viileältä, joten paluu arkeen oli edessä. Kotona oli pakko keittää makaroonia ja sulattaa pakkasesta äidin tekemiä broilerin jauhelihasta tehtyjä lihapullia 😀 Ja eihän sitä osannut ruveta puolilta öin nukkumaan, olihan kello Azoreilla vasta yhdeksän illalla, joten lukemaan blogeja ja Facebookia 😀
Aamulla äidin luo viemään kukat. Hän oli onnellinen ja suorastaan liikuttunut. Katsoi kamerasta matkakuvat ja ihasteli maisemia ja kukkia kuten arvasimmekin. Söimme ihanaa lohikeittoa, juotiin teet kuulumisia vaihtaen. Kotimatkalla kävin hakemassa Harmaakuonon hoidosta ja viemässä ystävälle tuliaiset.
Näin, ihana matka, vaikka aika raskas. Retkillä liian kiire! Siitä huolimatta olemme nyt monta kokemusta ja elämystä rikkaampia, ja ehdottomasti voin suositella Azoreita etenkin niille, jotka haluavat viettää aktiivilomaa. On mahdollisuuksia vaikka mitä. Biletysmahdollisuuksia ei ihan kauheasti ole. Mutta eipä sielä näkynytkään juopuneita turisteja lainkaan ei edes suomalaisia 😀
Ja tähän loppuun vielä yksi maisemakuva Sao Miguelin saaren toisesta kaupungista
  
Julkaistu

Azorit, osa 2

”Lomamatkaraportti”jatkuu, tervetuloa mukaan 🙂
(muistutuksena tähän väliin,että kaikki kuvat näette suurempina, kun klikkaatte kuvaa!)

Linkit osiin
YKSI
ja
KAKSI

Aamupalastimme huoneessa ennen kokopäiväretkelle lähtöä. 8.30 meitä oli taasen Hispanjan varaama taksi hakemassa ja vei meidät Ponta Delgadaan Turismolle, josta nousimme retkibussiin. Päivän oppaana toimi Emmi apunaan paikallisopas Nuno. Ajelimme  kohden Furnaksen kylää. Furnas = kraateri. Pysähdyimme näköalapaikalle, josta yleiskuva Furnaksen kylästä.
Saarella oli paljon näitä tehtyjä näköalapaikkoja, joista levittäytyi upeita maisemia. Valitettavasti itse en niitä pystynyt näkemään, mutta rikastuttavaa kuitenkin seurata ihmisien vilpitöntä ihastelua ja luoda kuvailuista omia mielikuvia. Olen kiitollinen siitä, että olen lapsena nähnyt vähän, joten pystyn edes hiukan luomaan mielikuvia maisemista.
Ennen Furnaksen kylään menoa kävimme kuumilla lähteillä. Rikin haju oli melkoinen, maan alta kuului uskomaton matala jyly veden siellä kiehuessa. Lämmin höyry kera rikin katkun nousi ja sen saattoi tuntea selkeästi myös ihollaan. Paikalliset valmistivat lähteillä ruokaa.
Kuva ruuanlaittopaikasta

Ja tässä muutamia yleiskuvia kuumilta lähteiltä

Pääsimme maistelemaan myös vuorilta tulevaa viileää vettä, jota paikalliset hakevat kanistereittain. Vesi oli erittäin mineraali- ja rautapitoista. Maistui aikas kaamealta.
Kuumilta lähteiltä siirryimme Furnaksen kylään ja hotelli Terra Nostrakseen, jonka yhteydessä sijaitsi kasvitieteellinen puutarha.
Kiersimme Emmin ja Nunon kanssa pienen osan puutarhasta Nunon kertoillessa kasvillisuudesta englanniksi ja Emmin tulkatessa minimaalisesti. Itse kun olen huono englannissa ja en kasveja näe, olin aika pettynyt, ja vielä kun kiellettiin koskemasta kasveihin, v-käyrä oli valmis kohoamaan. Nuno oli innostavan oloinen ihminen ja todella harmitti kun ei paljoakaan ymmärtänyt hänen puheestaan. Aa pyrki vaivihkaa näyttämään mulle kasveja niin ettei oppaat näkisi 😀
Puutarhassa oli ns. kivieläinpuisto, josta kuvat
Avokki taitaa hävitä ainakin jalkojensa osalta kiviGorillalle 😀

Aa strutsi kaverinaan
Kengurut sai minusta seuraa
Meinasin muuten vahingossa kaataa toisen kenguruista, huoju uhkaavasti :O Siinä olisikin ollut puutarhakierrokselle huipentuma 🙂

Lempivät puput 🙂
Opastetun kierroksen jälkeen oli mahdollisuus mennä uimaan ”nuoruudenlähteeseen”. Aikaa lounaaseen ruhtinaalliset 25 min! Avokki ei uinut, jäi vahtimaan tavaroitamme, ja eihän me yhdeksi lounaalle ehditty.
Ensin piti vuokrata pyyheliinat, vaihtaa uikkarit pienessä puisessa hökkelissä jne. Itse lähde on rakennettu joskus 1800-luvulla huvittelupaikaksi. Eli, petonireunuksinen allas. Vesi tuli jostain vuorten uumenista ja oli noin 40 asteista, haisi raudalle. Varoiteltiinkin, että jos on vaalea uima-asu, se saattaa muuttua oranssiksi. Uituamme Aa:n kanssa allas ympäri kiireesti vaihtamaan vaatteet ja hotellin ravintolaan lounaalle.
Alkukeittona tarjoiltiin perunakaalikeittoa ja isohko vehnäsämpylä. Keitto ei ollut oikeastaan ei hyvää eikä pahaa, neutraalia siis. Pääruokana tarjoiltiin  Cozido-lihapataa, joka on valmistettu maan uumenissa kraaterin kuumuudessa. Padassa oli broileria, nautaa, sikaa, verimakkaraa, zorizomakkaraa, hapankaalia, bataattia, porkkanaa. Ruoka oli hyvin hautunutta ja etenkin kasviksista maistoi lievästi rikin hajun. Ei välttämättä mailman herkullisin makuelämys, mutta ei mitenkään kauhistuttavakaan. Lihaa padassa oli ihan kauheat määrät ja verimakkarasta en pitänyt yhtään. Ruokajuomana meillä oli punaviiniä.
Jälkiruuaksi tarjoiltiin ananasrenkaat joidenka jälkeen tuli vielä bortugalilaiseen tapaan kahvit. Tee olisi pitänyt etukäteen varata. Noh, kun pöydässämme ollut nainen sai teen eteensä opas tuli sanomaan jatkettavan matkaa.
Seuraavaksi pysähdyimme Pico do Ferron näköalapaikalla. Nousimme noin 600 metrin korkeuteen, josta saatoimme ihailla  Lagoa das Furnas-järveä, eli Kraaterijärvi.
Äitini rakastaa kukkia, joten otimme erityisesti häntä varten kuvan hortenssioista, joita oli saarella paljon. Ja äiti ihastelikin tätä kuvaa
Kokopäiväretken päätteeksi vierailimme Cha Gorreana teetehtaalla, jossa valmistetaan mustaa ja vihreää teetä. Pihapiirissä oli teepensasrivistöjä aidan takana, joten ei päästy tunnustelemaan millainen se teepensas oikein on, vaan mentiin heti itse tehtaaseen, joka on aloittanut toimintansa 1800-luvun loppupuolella. Ja mikä hauskaa osa sen aikaisista koneista oli edelleen käytössä. Teenlehtikuivaamossa oli todella lämmin ja kova kohina. Nuno kertoi meille teen valmistuksesta.

 Tässä on teenlehtiä kuivumassa isoissa puisissa laareissa.

Tämä kone on eräs antiikkisista koneista, jotka ovat yhä käytössä, kuvassa on myös punapaitainen oppaamme.

Piipahdimme myös teelehtien seuraavassa kuivausvaiheessa, mustan teen hapetus ja vihreän teen lempeämpi käsittely. Pääsimme seuraamaan teen pakkaamist, joka tehdään tehtaalla käsin. Tehtaan naisille sai jättää kolikoita halutessaan.

Lyhyehkön kierroksen jälkeen oli vartti aikaa maistella kolmea eri teetä joidenka laatu vaihteli. Oma suosikkini oli vahvin vihreä tee, jota ostin kotiinkin.

Siinä vartissa siis piti ehtiä tekemään myös ostokset 🙁 Tuo ehkä hivenen liian kiireinen aikataulu oli vähän häiritsevä noilla retkillä. Olimme joka paikassa aina ja auttamattomasti viimeisenä 🙂 Se vähän söi fiilistä ja tuolloin keskiviikkona avokki olikin aika pahalla tuulella retken loppuvaiheessa. On aika raskasta heikkonäköisenä liikkua vieraissa paikoissa, ja jos vielä se pitää tehdä hirveällä kiireellä. Silmät ei ehdi mukaan/tottua valon määrän vaihteluun tms. Noh, teet juotuamme ja ostokset tehtyämme olimme kiiruhtamassa bussille kun opas sanoi muiden olevan jäätelöostoksilla. Menimme mekin ja kyllä lisäaineeton ananasjäätelö olikin herkullista. Noh, jäätelöitä syödessämme tulikin kiire jatkamaan matkaa 🙁
Hotellilla oltiin joskus kuuden maissa. Jokainen otti vähän omaa aikaa itselleen kirjojen mailmassa. Istuimme Aa:n kanssa parvekkeella jutellen ja teestä nauttien avokin lepäillessä. Jäin lukemaan kirjaa Aa:n mennessä altaille kirjan pariin.
Illastamassa kävimme kevyesti taasen hotellin baarissa, söin salaatin. Sen aikamoisen lihasatsin jälkeen ei kyllä tehnyt mieli mitään raskasta. Syötyämme käveltiin tovi lähialueella ja taloista kuului julmetunmoinen koiranhaukku, ja se haukku levisi kulovalkean lailla ympäriinsä. Tuntui jo aika aavemmaiselta. Saarella oli paljon vahtikoiria joita ei kuulemma kannattanut pyrkiä silittelemään. Partsilla iltateetä ja nukkumaan, jotta seuraavan päivän kokopäiväretkelle riittäisi potkua 😀

Julkaistu

Azorit, osa 3

Aamurutiinit menivät samaan tapaan kuin edellisaamunakin, joten yhdeksäksi olimme jälleen Turismolla ja valmiina kokopäiväretkelle. Tällä kertaa oppaanamme toimi Noora, joka aina odotti meidät viimeiset villahousutkin paikan päällä eikä kadonnut jonnekin. Kiitos siitä Nooralle. Vähän helpotti ahdistusta kiireentunnusta.
Torstain retkipäivään kuului paljon näköalapaikoille pysähtelyjä, ja rehellisesti sanottuna loppupäivästä ne alkoivat jo vähän turhauttamaan, katsella esim. Kaksoisjärviä eri suunnalta eri paikoista 3-4 pysäyksen verran.
Aamun ensinmäinen kohde oli Tulijärvi. Ajoimme 900 metrin kokeuteen, josta järveä ihailimme. Saaren korkein kohta on 949 metriä. Nimeä en valitettavasti muista. Tuolla 900 metrin korkeudessa olleella näköalapaikalla oli kylmä ja tuuli vinhasti. Mekko ja sandaalit tuntui ihan liian kevyeltä asusteelta. Mulla oli muuten näillä kokopäiväretkillä ylläni (heh, ketä kiinnostaa, mutta kerronpa kumminkin) kesällä ostamani Espritin farkkumekko, jalassa Tenbointsin sandaalit, hattu viime kesän Barceloonan matkalta kuten myös perhoskorvikset 😀 Pysähdyimme katselemaan Tulijärveä eli  Lagoa do Fogo alempana olleelta näköalapaikalta. Tässä teillekin ihasteltavaksi ihania, upeita maisemia.
Maisemia ihasteltuamme siirryimme Caldeira Velha –vesiputoukselle, jonne oli n. 10 minuutin kävelymatka bussilta hiekkatietä pitkin viidakkoa ympärillämme. Vesiputouksella oli mahdollisuus uida n. 25 asteisessa vedessä. Kiireistä aikataulua hetken emmittyäni päätin kuitenkin pulahtaa putouksella. Siellä oli paljon isoja kiviä, joten varsinainen uiminen ei ollut turvallista. Kiviä seuraillen kuitenkin kävin putouksen alla. Jos edellispäivän lähde oli nuoruudenlähde ja uskomusten mukaan nuoreni 10 vuotta, tämä putous toi vuodet takaisin 😛
Matka jatkui likööritehtaanmyymälään, jossa saimme maistiaiset kahdeksasta eri likööristä: karhunvatukka, ananas, kahvi, passion, kerma muistuu ainakin mieleen. Seisoimme myymälässä ympyrässä oppaan kertoessa likööreistä ja paikallisen kaataessa kuppiin maistiaiset. Tahti oli aikamoinen. Olisi ollut kiva makustella enemmän ja keskustella miltä mikin maistui. Liköörien lisäksi paikassa myytiin hilloja. Ostettiin ananas-, karhunvatukka- ja kaneli-omenahilloa. Sitten kiiruhdimmekin bussille matkaa jatkamaan. Oli aika lounaan kalaravintolassa. Se sijaitsi upealla paikalla merinäköalalla, mutta turska, jota söimme ei tehnyt vaikutusta. Ei ollut kovinkaan laadukkaan oloista. Oli oikeastaan ainoa paikka missä tuli vähän sellainen olo, että turisteille voi tarjota mitä vaan. Ravintola ei ole auki kuin tilauksista. Tarjolla ruuan kanssa oli viiniä. Jälkkäriksi kahvit. Teetä tilasimme, mutta sitä ei paikassa ollut 🙂 Vaikka sanotaankin Azoreiden olevan kuuluisa teestään. Aikanaan teetä on viety sieltä ympäri Eurooppaa, mutta nykyisin teetä ei mene lainkaan vietiin.
Lounaan jälkeen suuntasimme kohden Cidadesin kylää, joka sijaitsi kaksoisjärvien rannalla. Matkalla sinne otimme valokuvia näköalapaikka-Escalvadolta, ja tässä jälleen mm. huikeita maisemia
Itse kylä on pieni ja vaikka suosituimpia turistikohteita, kylä syystä tai toisesta ei hyödynnä turismin tuomia mahdollisuuksia. Kylässä olevat kahvilat ovat pääasiassa kiinni kuten myös lahjatavaramyymälä. Kylässä meillä oli vähän omaa aikaa. Kävelimme Kaksoisjärvien rantaan, jonka edustalla oli iso viheriö, joka sopisi loistavasti piknik-ruokailuun ja auringossa lekotteluun. Kaksoisjärvethän ovat omalla tavallaan erikoiset. Toinen niistä on vihreä ja toinen sininen 😀
Matka jatkui kohden luomuananastilaa. Pysähdyimme ennen tilalle saapumista kahdessa vai kolmessa näköalapaikassa. Viimeisellä kerralla en viitsinyt nousta bussista 🙁 Tässä kuitenkin kuvasatoa
Vista do Rei-näköalapaikka Kaksoisjärville
Pico de Carvao näköalapaikka:
Eräällä näköalapaikalla, viimeistä edellisellä oli kojuja. Silloin jo meinasin jäädä autoon, mutta kojut kiinnostivat. Innostuinkin ostamaan hopeisen ranne- ja kaulakorut joissa on mustaa laavakiveä. Toistaseksi koruista ei valitettavasti ole valokuvia.
Ananasluomutilalla saimme katsella ananaksen kasvun eri vaiheita. Tuolla luomutilalla yhden ananaksen kasvu ja kypsyminen kestää KAHDEKSANTOISTA KUUKAUTTA, siis miettikää: 18 kk. Ihan valtavan pitkä aika. Tila sijaitsee Faja de Baixon kylässä, ja tilalta tulee vuositasolla n. 10 tuhatta ananasta. Jäin miettimään milläköhän vauhdilla tehokasvatetut ananakset kasvatetaan… Ja mikä oli ihanaa, sain ”hiplata” ananaksia kasvihuoneissaan ilman, että kukaan kielsi 😀
Pääsimme maistamaan luomuananaslikööriä, joka oli taivaallisen makuista, mutta hervottoman kallista. Ostimme pullon, jossa 2.1 dl hintaan 14 €. Iso pullo olisi maksanut 35 €, ei raskinut, vaikka kuinka oli luomua 🙁 Ostettiin myös ananaszazia, joka oli kanaruuan lisukkeena ihan huikean herkullista. Nyt se on vaan jo loppu. Kallista kuin mikä, ja pienenpieni purkki. Mutta eurolla sai sellasen ison mukillisen luomuananasmehua. Ja niin herkullista mehua en ole kyllä hetkeen juonut. Se maistui niin puhtaalta, tuoreelta, ei lisäaineita, ei vanhaa!!! Sitä kun olisi saanut kotiin ja paljon!
Puoli kuuden pintaan oltiin takaisin Turismolla, josta kävelimme ruokakauppaan ja Hispanjan tilaama taksi oli tilattu puoliseiskaksi meidät viemään hotellille. Hotellilla käytiin altaalla uimassa ja relailemassa ennen kuin kävelimme naapurihotelliin syömään. Siellä oli pienen pieni ruokasali. Ruoka oli hintavampaa kuin oman hotellimme ja ei läheskään niin herkullista. Söin naudanlihapihvin perunoilla. Aa:n annoksen kasvikset oli ylipaistuneita, perunat kylmiä. Avokin annoksen ”vikoja” en enään muista, mutta annoksessa oli jännittävä yhdistelmä: kananmunaa ja verimakkaraa 🙂 Ruokajuomana meillä oli Picon saarelta viiniä, eli naapurisaaren juomaa. Oli aika voimakasta, mutta totuteltua aikas namia.
Hotellilla huoneeseen päästyämme istuskelimme vielä parvekkeella lämmöstä nauttien. Vaikka kello lähenteli yhtätoista ei totisesti kaivannut pitkähihaista ylleen. Oli ihanaa istuskella kaikessa rauhassa teestä nautiskellen.
Sää oli koko viikon todella hyvä. Tulopäivänä kauppareissulla ripsautti muutaman pisaran vettä ja lauantai-iltana sateli siinä vaiheessa kun etsiskelimme satamasta sopivaa ruokapaikkaa. Aamuisin oli vähän utuista, keskipäivällä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja iltapäivää edetessä alkoi utua ja pilviä kertymään. Lämpötila pyöri päivisin 27 pintavilla ja iltaisinkin yli 20 asteessa. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kävellessämme ennen kahta Ponta Degadan kaduilla asteita oli 23, joten ei tarvinnut palella.
Mutta arvoisat lukijat, nyt voitte hengähtää tästä luku-urakasta, sillä loput tulee  seuraavassa postauksessa. Kiitos mielenkiinnosta tähän asti 😀
Julkaistu

Azorit, osa 1

Tämä lomamatkan matkakertomus tulee useammassa osassa, koska kuvamateriaalia on jonkin verran, ja toisekseen en näemmä osaa kirjoittaa lyhyesti, joten kukaan ei jaksaisi tätä kerrallaan kahlata läpi 🙂
Lähtöpäivän aamuna avokin kello soi 4.50, joten ehdinpä minäkin nukkua huikeat neljä tuntia. Aamu-unisena torkuskelin vielä peiton alla puolisen tuntia. Ehdin juomaan aamuteen ja syömään maustamatonta jugurttia kera myslin ja marjojen. Kuuden jälkeen matkasimme lentokentälle, jossa treffasimme Aa:n. Ei muuta kuin jonottamaan lähtöselvitykseen ja sieltä turvatarkastukseen. Tuota turvatarkastusta odotin mielenkiinnolla, aiheuttaisiko korvassa oleva proteesi metallintunnistimessa  reaktion. Olin kaiken varalta varustautunut todistuksella, jonka korvaoperaation jälkeen lääkäriltä sain. Metallinpaljastin pysyi hiljaa, joten eipä tarvinnut todistella mitään 😀
Lähtöä odotellessa kiertelimme kaupoissa ja tein ekan ostoksenkin. Tarvelistalla oli olkalaukku ja Marimekon myymälästä löytyi mielestäni aikas täydellisen kokoinen ja mallinen musta olkalaukku, joka näkyy kuvissakin. Hintaa laukulla oli kauheasti ja se kyllä vähän kirpas, mutta pitäisi olla laadukas. Ostettiin koneeseen pähkinöitä ja vettä. Aa valitsi itselleen jonkun lehden matkalukemiseksi. Ja vielä ennätimme ennen koneen lähtöä syömään smoothiekset ja ruisleivät. Lensimme Bulgarian Airilla, jossa oli bulgarialainen miehistö. Lentoaika Azoreille oli kuusi tuntia. Aamiaiseksi saimme broilerin rintaa perunamössöllä, joku kammottava majjoneesisotkusalaatti, leipää ja vettä. Jälkkärinä teetä/kahvia kera isohkon suklaakonvehdin, joka oli hurjan makea. Lennon loppupuolella ostimme loman kunniaksi viinit. Muuten matka kului rupatellen ja lueskellen. Mulla oli pari nidettä Nora Robertsin kirjasta Punainen lilja. Kirjaa en todellakaan voi suositella kenellekään. Oli sellasta ällöä seksihömppää, että huh!
Azoreille  Sao Miguelin saarelle laskeuduimme paikallista aikaa aamupäivästä puolikahdentoista paikkeilla. Azorien saariin kuuluu yhdeksän saarta ja Sao Miguelin saaren yksi pääelinkeinoista on turismi maatalouden ja kalastuksen lisäksi. Saaren pääkaupunki on Ponta Delgada, jossa asukkaita 30.000. Koko saarella 130.000 asukasta ja saman verran lehmiä 😀
Saaren toinen kaupunki on Ribeira Grande. Näiden kahden kaupungin lisäksi on paljon pieniä kyliä. Kylässä on asuttava yli kymmenen tuhatta asukasta ennen kuin se saa kaupungin oikeudet.
Oih, mikä ihana lämpö levittäytyi ympärille heti koneesta ulos päästyä. Pitkähihainen ja housut tuntuivat ihan liian kuumilta vaatteilta; hellevaatteita kaivattiin. Mutta, ei muuta kuin matkatavarat hihnalta ja vauhdilla Hispanian Bussille, joka veisi meidät hotelliin. Ensin ajoimme Ponta Delgadaan pariin kaupunkihotelliin ennen kuin ajelimme vartin matkan Kapellasin kylän lähistöllä olevalle huoneistohotellillemme.  Siellä saimme heti huoneemme, joten ei muuta kuin vaatteen vaihtoon ja huoneistoon tutustumaan. Avokin kanssa nukuimme makuuhuoneen puolella olleessa parisängyssä. Molemmilla oli yöpöydät sängyn vieressä. Makuuhuoneesta oli ovi kylpyhuoneeseen, jossa myös vessa.
Keittotila oli pieni ja sen vierellä korkea ruokapöytä. Samaisessa tilassa oli vaatekaapit, levitettävä sohva, jossa Aa nukkui. Olkkarista pääsi parvekkeelle, jossa ihanat kukkaloistot heti kaiteen takana. Partsilla pieni pöytä ja pari tuolia. Huone oli siisti, joten sinne oli mukava levittäytyä viikoksi.
Huoneistohotellimme Acorsonho sijaitsi toisen hotellin kanssa samassa pihapiirissä, ja tämän hotellin maksulliset palvelut oli myös meidän käytössä. Kapellasin kylään hotellilta matkaa oli parisen kilsaa. Pihapiirissä oli uima-allas ja aurinkotuoleja. Sisältä löytyi toinen allas ja höyrysauna. Kevyempää vaatetta saatuamme yllemme kiiruhdimme kolmeksi Hispanjan tervetulotilaisuuteen, jossa opas Noora kertoili retkitarjonnasta ja saarella olevista mahdollisuuksista. Olimme kotimaassa varanneet paikat jo kolmelle retkelle. Nooraa kuunnellessa tuli informaatioähky ja valinnan vaikeus. Saarella on todella paljon erilaisia mahdollisuuksia, joten on ehdottomasti aktiiviloman viettäjille unelmakohde. Miltä kuulostaa melonta- ja ratsastusretket, paljon erilaisia ja monen tasosia vaellusreittejä, valassafari, uinti delfiinien kanssa, uinti laguunissa, extremeeeta kosken laskua jne, jne… Kyllä kävi mielessä ”voi kun näkisin”. Noh, ehkä onneksi näön puute vähän rajasi valittavia mahdollisuuksia 😀 Infoähkyn turruttamina ja aamuaikaisesta väsyneinä lähdimme taivaltamaan kauppaan, joka oli reilun kilsan päässä. Kuljimme helkkarin kapeaa tietä pitkin, jossa ei voinut kulkea rintarinnan, oli mentävä peräkkäin. Autot suhahtelivat ohi ihan liki. Olin ihan stressissä ja kauhun partaalla. Ehdottomasti muuten niin ihanan saaren miinus. Kauppa kuitenkin löytyi, oli pieni, mutta kaikki tarpeellinen saatiin. Hedelmät ja vihannekset eivät totisesti olleet Eu-standardien mukaisia; tomaatit lommoisia, kurkut käyriä, banaanit minejä jne, mutta kaikki herkullisia! Ilmakuivattua kinkkua sai parilla eurolla yli 400 g, ja se olikin viikon ehdoton suosikki leivänpäällys.
Hotellille päästyä nälkä alkoi olla hirmuinen ja ravintolassa ruokatarjoilu alkoi 18.30, joten keittelimme teetä ja söimme pähkinöitä ja leipää. Kaikki oli tosi väsyneitä. Oltiinhan sitä Azoreiden aikaan herätty jo ennen kahta 🙂 Väsynein aivoin koetimme päättää miten lomaviikon käyttäisimme parhaiten ja suunnitelmat saatiinkin tehdyksi kutakuinkin. Päätimme osallistua vielä yhdelle retkelle niiden kolmen lisäksi joille olimme jo ilmottautuneet.
Hotelliravintola osottautui tasokkaaksi paikaksi. Todella herkullinen ruoka. Söimme avokin kanssa kanaa pekonilla, omenapinaattijuustokastikkeella. Annoksessa vähän myös salaattia ja perunaa. Kastike vei kielen mennessään. Olisi tehnyt mieli nuolla lautanen, jos olisi kehdannut 😀 No tapoja kun on, ei nuoltu 😉 Jälkkäriksi otin annoksen, jossa oli lämmintä suklaamoushea, minttuvaahtoa ja mantelikeksi. Oli muuten taivaallisen hyvää. Minttuvaahtokin oli tuoreesta mintusta valmistettu vaahto. Ja se suklaa, nammmm! Joimme ruuan kanssa pullon punaviiniä, hotellin nimikkoviiniä hintaan 13 euroa ja oli todella hyvä viini. Aterian jälkeen ei tarvinnutkaan muuta kuin suihkun ja sängyn. Unta ei tarvinnut odotella.
Hyvin nukutun yön jälkeen virkeinä uuteen päivään. Aamupalan syötyämme lähdimme Ponta Delgadaan opastetulle kaupunkikierrokselle. Hispanjalta oli järjestetty kyyti hotellilta Turismon eteen, josta retki alkoi. Jouduimme odottamaan lähes puoli tuntia kyytiä jonkin sählingin takia, mutta lopulta pääsimme matkaan.
Saavuimme Turismolle vähän myöhässä, mutta ehdimme kävelykierrokselle mukaan, jonka oppaana toimi Noora. Sää oli lämmin ja ihana, joten mikäs kävellessä kaupungin katuja. Kävimme mm. kahdessa eri kirkossa. Pienemmän kirkon yhteydessä oli ns. lahjoituspyörä. Mielestäni hauskalla idealla. Yleensähän kirkolle annetaan/lahjoitetaan nykyisin lähinnä kaiketikin rahaa. Paikalliset aikanaan ovat lahjoittaneet kirkolle mm. erilaisia hyötytavaroita. Nykyisin kuulemma viinipulloja, leipää tms. Lahjoitus asetetaan lahjoituspyörään ja pyöräytetään sitä. Hetken kuluttua pyörä pyörähtää ja saat vastalahjan. Vastalahja on tietystikin sitä arvokkaampi mitä enemmän itse lahjoitat. Laitoimme 10 euroa ja saimme rukousnauhan ja kuvakortin kirkon lähellä olevalla aukiolla olleesta patsaasta Kristuksen patsaan ihmeestä.
Tuolla aukiolla paikalliset viettävät toukokuussa uskonnollista juhlaa, jossa tätä patsasta kannetaan ympäri kaupunkia karnevaalimeiningein. Juhla kestää monta päivää ja lauantaina paikalliset konttaavat paljain polvin aukion ympäri ikään ja sukupuoleen katsomatta. Aikas melkoista touhua sanon minä! Joka tapauksessa tuo lahjoituspyörä tuntui hauskalta ja erilaiselta mihin yleensä kirkkojen lahjoituksissa ollaan totuttu. Itse kirkko oli prameahko kultaisine koristuksineen.
Tutustuimme puisto Parque Urbanoon, jossa kaikki on tehtyä/kasvatettua ja sanotaankin romantiikan puistoksi, koska siellä paljon onkaloita ja muita kuhertelupaikkoja 😉 Saimme omaa tutusumisaikaa puistoon vartin verran. Lyhyt aikahan se oli meidän tunnustella käsin ja AA:n kuvailla paikkaa meille, joten ehdimme näkemään puistosta pienehkön osan. Jotkut ryhmäläisistä oli ehtineet kävellä puiston päästä päähän.

Oma suosikkini puistossa oli ehdottomasti bambumetsä.


Aikaa vievää puuhaa oli tutustua miten suuresta puusta oikein olikaan kyse 😀 Sai kävellä melkoisen matkan juurta seuraillen ennen kuin pääsi itse puun luo 🙂


(muistattehan, että kuvat näette suurempina klikkamalla niitä)
Kävimme myös Ponta Delgadan portilla, joka on ollut erityisen tärkeä paikka silloin kun kaupunkiin on saavuttu laivoilla. Jonkin vanhan uskomuksen mukaan, jos portista kävelee kolmasti ei pääse kaupungista pois 😀 Kukaan ryhmäläisistä ei kokeillut 😉

Kahvittelun jälkeen kävimme vielä toisessa isommassa kirkossa ja torialueella, jossa oli myynnissä mm. ananasta, banaaneja, juustoja. Arkisin kohtuu hiljainen paikka, mutta ilmeisesti viikonlppuisin hyvinkin vilkas. Ostin sieltä paprikatahnaa ison purkin, varmasti puoli litraa likimain hintaan 1.20 e. Ollaan laitettu sitä nyt ruokiin ja herkullista on. Antaa todella hyvän maun. Kävelykierros päättyi pienen ostoskeskus Solmareksen viereen, josta olikin hyvä siirtyä shoppailemaan. Tosin ensin käytiin syömässä ostoskeskuksen yhteydessä olleessa ravintolassa lounasta.
Löydettiin jokaiselle kenkiä. Mä ostin siniset  kevät/syyskengät, jotka ovat mokkanahkaiset. Ne oli kuin tehty mun jalalle. Mulla yleensä on kengät mustia tai tummanruskeita, joten nyt tuli repästyä. Lisäks löysin nahkaiset varvaslipokkaat hintaan 11 €. Kengät oli edullisia ja pienijalkaiselle, eli mulle löytyi tosi helposti millaista kenkää vain olisin halunnut ostaa. Avokki osti sandaalit kuten myös Aa. Avokki osti myös shortsit. Kaupunkikierroksen yhteydessä ostin rannekorun, nahasta tehdyn. En osaa selittää millainen se on eikä kuvaakaan tähän hätään ole 🙁 Tuo pikkukauppakeskus oli nopeasti kierretty, joten juomatauon jälkeen lähdimme kävelemään kaupungin kaduille. Aa löysi itselleen vielä jonkun paidan ja ennen ruokakaupassa käyntiä käytiin drinkeillä. Yhdeksäksi oli sovittu meille taksi, joka veisi hotellille.
Hotellilla käytiin hotellin baarissa omeleteilla ja lasillisilla. Palvelu todella hyvää. Pöytään tuotiin kynttilä ja ateria juomineen tarjoiltiin pöytään, vaikka kysymyksessä oli ”vain” baari. Takana aika pitkä päivä ja väsy alkoi painamaan silmiä, joten iltateen jälkeen suihkuun ja yöpuulle.
Seuraavana päivänä lähdimme kokopäiväretkelle, josta toisessa postauksessa.
               
Julkaistu

Mökkiviikko luonnosta ja liikkumisesta nauttien

Sunnuntaiaamuun heräsimme pirteinä edellisillan vieraista huolimatta ja ryhdyimme pakkaamaan mökille lähtöä varten. Vaatetta ja muuta tavaraa tuntui piisaavan 😀 Oli otettava hellevaatetta, varauduttava viileämpään säähän, ottaa vähän urheiluvaatetta, Harmaakuonolle matkapetiä, kurapyyhkeitä ja muutama herkkuluu. Meille treenivälineiksi neljä kahvakuulaa, sauvakävelysauvat ja vesijuoksuvyö. Mulle pari nidettä pistekirjaa ja tämä tietokone. Ja tietysti vielä hyttysmyrkkyä, aurinkorasvaa, särky- ja allergialääkettä jne. Kyllä vaan sitä tavaraa kertyi. Kahden jälkeen vielä yrttien ”hukutus”, jotta pysyisivät viikon kastelematta hengissä. Sitten tavarat autoon ja matkaan.

Pysähdyttiin Heinolan Cittariin tekemään ruokaostokset. Mukaan tarttui vähän herkkuakin. Todettiin kaupan olevan sikakallis, ei voi suositella hintansa puolesta. Toisaalta ei hirveesti tehty tuotteiden hintavertailuakaan, joten ehkä vähän voi kattoa peiliinsäkin. Noh, ostokset tehtyämme matka jatkui Pertunmaalle ja sinne Mikkelin puoleiselle laidalle.

Perille päästyämme tutustuimme mökkiin, joka oli hirsistä valmistettu.

Alakerrassa oli veranta, makuuhuone, sisävessa, keittiö, iso tupa, pukuhuone, suihkuhuone, sauna, saunaterassi. Yläkerrassa pari makuuhuonetta. Pihapiirissä grillikota, varasto ja kaksikerroksinen aitta. Ihanan iso nurmikenttä, jossa trampoliini ja pihakeinu. Mökin ulko-oven lähellä pirttikalusto pihaversiona ja saunaterassin vieressä penkki. Pihapiiri oli aidattu mökin takaosaa lukuun ottamatta, josta pääsi suoraan metsään. Mökin oli piharakennuksineen ja kalusteineen rakentanut avustajani isä, joten eipä voinut muuta kuin ihailla hänen kättenjälkiään. Upea taito!

Nukuttiin alakerran makkarissa. Latasimme vaatteemme huoneessa olevaan kaappiin ja painuimme pienelle iltatreenille.
Hypin n. 10 min trampoliinilla ja kahvakuulailin päälle vartin.

Itikat vähän häiritsivät urheilutuokiota 😀 Se tramppa oli sellainen iso ja alkuun vähän jännitin pysynkö keskellä, että en ajaudu liian laitaan ja satuta itseäni. En välttämättä uskaltanut hyppiä mitään huippukorkeita hyppyjä, mutta keskellä pysyin hyppykerroilla oikein hyvin, ja kerta kerralta uskalsi pistää enempi ja enempi poveria peliin. Tosin loppuviikkoa kohden tramppakerrat väheni, kun oli niin paljon kaikkea muuta puuhaa 😀

Meille oli jätetty itse leivottuja sämpylöitä, jotka maistuivat herkullisilta. Ruokana oli broilerin rintafilettä ja vihersalaattia. Loman kunniaksi nautiskelimme lasilliset punaviiniä ruokailun yhteydessä. Myöhemmin illalla vielä istuskelimme kaikessa rauhassa teemukillisten äärellä suihkun raikkaana.

Aamuun heräsimme Harmaakuonon innokkaaseen nuolemiseen ja toohotukseen. Nukutti todella hyvin. Nukuin loistavasti koko viikon. Hirsitalon ilma on jotenkin niin ihanan puhdasta ja raikasta, että unimatti viihtyi vierelläni hyvin. Perjantaina loman alkamisen ”kunniaksi” jätin melatoniimin pois, enkä ole sitä vieläkään ottanut. Aamuun oli siis ihana herätä hyvin levänneenä.

Aamupalan jälkeen lähdimme pienelle reilun 3 kilsan lenkille harmaakuonon ja avokin kanssa.

Poika oli mulla valjaissa ja kävely hiekkateitä pitkin oli ihanaa

Lenkin jälkeen vartin tramppatreeni ja avokin piti pistää paremmaks hyppimällä 20 minsaa 😀 Ja vielä ennen ruokaa vähän rentoa kahvakuulailua. Söimme jauhelihapullia ja uusia perunoita.

Ilta menikin mukavissa merkeissä. Neljän pintaan lähdimme ajelemaan kohden Joutsassa sijaitsevaa Saagan tallia. Siellä tutustuimme issikoihin. Saimme hakea ne tarhasta, harjata niitä ja tarkistaa kavioiden puhtaus.

Tallin pihalla pyöri kissoja joista kaksi oli tallikisuja ja yksi kotikissa sekä sekarotuinen koira. Jostain kuului myös kukon kiekumista. Tallilla on muistaakseni yhdeksän hevosta ja paikkaa pyöritetään lähinnä perheen voimin.
Paikassa oli aikaisemminkin käynyt näkövammaisia ratsastajia, joten emme olleet omistajalle mitään kummajaisia.

Laitoimme hevosille kuolaimet ja ohjakset. Sain kokeilla varovasti miten kuolain on hepan suussa. Ohjakset olivat ohuehkot letitetyt nahkaiset, käteen mukavan tuntuiset. Kypärien valinnan jälkeen olikin aika nousta ratsaille ja lähteä maastoon. Ratsastimme 90 min rauhallista vauhtia metsäteitä ja polkuja pitkin. Välillä oli niin kapeaa, että tuntui jalkojen jäävän oksiin jumiin 😀 Ilta oli todella kaunis, aurinko paistoi ja tuuli vienosti. Matkan varrella mä ja avokki saimme ohjata hevosta ihan itse. Saimme kokeilla miten hevonen lähtee liikkeelle pohkeita annettaessa ja miten ohjaksista ohjaamalla hevonen kääntyy oikeaan suuntaan, miten saa hevosen pysähtymään ja pois heinäapajilta. Tuntui aikas mahtavalta toimia itsenäisesti. Mun hevosen taluttaja/paikan omistaja kertoi vain mihin suuntaan milloinkin piti ohjastaa. Ihan loppumatkasta otimme jalustimet jaloista ja venyttelimme hevosen selässä. Se tuntui aika jännältä, mutta hyvin selässä pysy. Nyt matkan varrella olleet alamäetkään ei hirvittäneet yhtään. Selvästi, vaikka takana on vasta kolme ratsastuskertaa olen oppinut jotain. Oman kropan hallinta paranee ja omaa keskikroppaansa uskaltaa käyttää rohkeammin ja rohkeammin.

Ratsastuksen jälkeen söimme pihapiirissä eväitä. Mulla oli banaanilla maustettua kookosvettä, joka oli mielestäni ananaskirsikan makuista versiota parempaa. Seurassamme pyöri koira ja kissat. Vaihdoimme ratsastuskokemuksiamme ja palelimme. Tuo ilta oli tosi viilee. Mökille saapuessa oli vaan 13 astetta lämmintä ja se tuntui kylmältä helteiden jälkeen, joten ei muuta kuin teetä lämmikkeeksi ja sauna lämpiämään. Puulämmitteisessä saunassa kylmyys viimeistään karisi. Mä sitten rakastan puulämmitteisessä saunassa saunomista. Siellä jaksaa olla paljon pidempään, ja tietysti saunatauot ulkona kuuluu asiaan. Me nautiskelimme pullollisen Ekkuson-omenasiideriä saunomisen yhteydessä.

Tiistai oli maanantaita lämpimämpi päivä. Varjossa asteita oli parisenkymmentä, mutta aurinko porotti kuumasti. Aamulla nukuimme aika pitkään ja keskipäivän jälkeen lähdimme pitkälle lenkille. Oli tarkoituksena kävellä n. 8 kilsan lenkki sauvakävellen. Eli, harmaakuono normaalisti valjaissa, mutta ei talutinta. Mustekala valjaiden kahvaan kiinni ja toinen pää mun vyötäröllä olevaan toiseen mustekalaan. Näin kädet jää vapaaksi sauvoille.

Pysähdyimme kilsan päässä olevalle rannalle, jotta harmaakuono sai kastautua. Se kahlasikin innolla vedessä eikä olisi malttanut jatkaa matkaa.

Ja aika pian poika röhkikin hirmuisesti ja läähätti. Alkoi hirvittämään. Jatkoimme matkaamme kuitenkin, mutta poika vaan alkoi tuntua väsyneemmältä ja väsyneemmältä. Vettä kului ja paljon. Pysähtelimme, jotta rakas sai levätä. Lenkistä meni nautinto ja mulla oli tosi surkea fiilis. Reilu viisi kilsaa käveltyämme ja loppuvaiheessa tosi hissutellen ja usein pysähdellen päätettiin, että avustajani hakee auton. Jäätiin avokin ja harmaakuonon kanssa odottelemaan. Jätkä käyttäytyi vähän samaan malliin kuin viime kesänä saadessaan lämpöhalvauksen. Siinä pohdittiin kaikkea mahdollista, surin, nytkö työura on loppu. Että eikö jätkä enään jaksa lenkkeillä jne… Odoteltiin parisenkymmentä minuuttia ja autolla mökille päästyämme jätkä haki heti pihassa kepin suuhunsa ja heilutti iloisesti häntäänsä… Läähätti kyllä edelleen aika tavalla. Suunnittelin jo puhelua Opaskoirakoululle jutellakseni jonkun kanssa ja olin alamaissa. Päivä kuitenkin jatkui. Grillasimme lohta ja kasviksia. Avustajani ja avokki yrittivät lohdutella mua parhaansa mukaan.

Iltaa vietettiin mökillä kahden avokin kanssa avustajan mennessä vanhemmilleen. Päätettiin treenata ja se piristikin kummasti mieltä. Hypin trampalla 30 min, joten kulutin kai jotain 100 kaloria, ei mikään huima määrä 😀 Avokki kahvakuulaili tuon ajan. Ja mun hypittyä osat vaihtuivat ja jatkoin vartin kahvakuulaillen ja avokki hyppien.

Oltiin molemmat aika väsyneitä, juotiin lasilliset punaviiniä ja suihkun jälkeen iltateetä. Nukkumaan painuttiin jo kymmenen jälkeen, ja kyllä taas nukutti niin ihanasti.

Keskiviikkona vietimme ihanan päivän rannalla avustajan ollessa siskonsa ja hänen lastensa kanssa pyöräretkellä. Sää oli aivan ihana, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, joten täydellinen päivä rantapäiväksi. Harmaakuono opasti valjaissa ja jaksoi tuon kilsan matkan hyvin ja jaksoi myös lutrata vedessä 😀 Ranta sijaitsi sellasessa poukamassa ja aivan ihana hiekkaranta. Rantaan oli vähän ajautunut puuroskaa joita avokki vähän siivoilli ihan rantavedestä pois. Aika kului siivillä. Harmaakuono kahlasi vedessä keppejä kantaen, kävi välillä uimassa, mutta ikääntymisen huomaa, ui aikaisempaa vähemmän. Tyytyy vedessä kahlailuun. Meidän uidessa poika tuli pidemmälle, mutta meidän päästyämme uintisyvyyteen ei tullut pidemmälle.

Kuului niin sydämen särkevä ulvonta. Aivan kuin se olisi sanonut ”älkää jättäkö mua” ”mäkin haluaisin tulla, mutta en jaksa”. Hyvä etten ruvennut sen kuullessani kyynelehtimään, tai kääntynyt takaisin. Harmaakuono painui rantaan kiltisti, mutta jos olimme pidempään uimasillaan se tuli tarkistamaan. Kuulu vaan tuhina sen uidessa meidän luo ja tehdessä kaarroksen ympärillämme ja palatessaan takaisin rantaan. Kävi tarkistamassa varmaan, että kaikki on hyvin. Kyllä mä vaan sitten rakastan tuota nelitassua niin paljon 🙂

Nyt tuli talviturkki oikein huolella heitetyksi, niin paljon lotasimme siellä vedessä. Mä en olisi malttanut tulla sieltä ollenkaan pois. Uiminen on niin ihanaa.

Järvessä on vaan tärkeetä että tietää koko ajan suunnilleen sijaintinsa, ja että ei ui liian kauaksi. Huutelinkin aina avokilta äänimerkkiä etten ajaudu kovin kauaksi hänestä. Ja tuo oma vesijuoksuvyö on kyllä huippu. Aikasemmin olen käyttänyt vaan uimahallien vöitä, jotka eivät pysy paikallaan. Tämä pysyi ja tuntui tosi hyvältä juosta sen kanssa. Pysy paikallaan loistavasti ja tuntui tehokkaalta, kun ei tarvinnut koko ajan laskea vyötä alemmaksi kainaloista 😀

Kyllä elämä vaan tuntui ihanalta auringossa rantapäivää vietellen. Järvessä lutrattiin viis kertaa ja kerrallaan aina keskimäärin puolisen tuntia. Oltiin rannassa yli neljä tuntia. Alkoi Harmaakuonokin uupumaan. Aina vaan pidempiä aikoja jätkä viihtyi rannalla puuta kaluten. Vikalla uintikerralla laitettiin se puuhun kiinni meitä odottamaan. Sen verta väsähtäneeltä se vaikutti, että ajateltiin sen olevan parempi levätä. Olis kuitenkin tullu järveen meidän perässä.

Rannasta uintisyvyyteen oli tosi pitkä matka kahlattavana.

Uituamme poika pääsi vielä kahlaamaan, mutta ei enään ollut kovinkaan innostunut moisesta. käveli kuitenkin reippaasti mökille mua opastellen.

Mökillä keiteltiin teetä, jotka juotiin ulkona lämpimästä alkuillasta nautiskellen. Rannassa meillä oli eväinä pähkinöitä ja Spelttijuustokeksejä. Ruuaksi teehetken jälkeen tehtiin niinkin mahtavaa ruokaa kuin nuudelia ja kananmunia. Ei vaan jaksettu tehdä muuta 😀 Illalla saunoimme Eccuson-pullollisen nautiskellen. Ja perinteisesti ennen nukkumaan menoa juotiin iltateet.

Torstaina oli ehkä vielä lämpimämpi päivä, joten täydellistä lähteä järvelle melomaan. Ajelimme Mäntyharjulle sijaitsevalle paikalle nimeltä Miekka, josta vuokrasimme intiaanikanootin. Emme uskaltaneet ottaa kameraa mukaan, jottei se kastuisi, joten kuvia sieltä ei ole saatavilla. Se on periaatteessa kahden istuttava, mutta kolmekin siihen mahtuu, ja kun mukaamme ei saatu toista täysin näkevää, lähdimme matkaan yhdellä kanootilla kolmisin. Menomatkalla mä istuin keskellä tekemättä mitään. Avokin ja avustajan melonta ei tahtonut mennä yksiin. Avokki vähän roiskutti ja käytti ehkä turhan paljon voimaa. Hauskaa kuitenkin oli 😀 Käytiin sillan alla ja kiertelimme ja kaartelimme järvellä. Löysimme erään laavun läheisyydestä sopivan rantautumispaikan, jonne kanootti jätettiin ja käveltiin lyhyt matka laavulle. Laavu oli uusi ja likellä isoa tietä. Erämaan tunnelman pilasi autojen äänet. Laavu sijaitsi kosken rannalla. Sain asetella grilliin puut hirsitalotyyliin ja keskelle laittaa sytykkeet. En kuitenkaan uskaltanut sytyttää tulta, kun pelkäsin etten osu puiden raoista sytykkeisiin. Paistoimme makkaraa ja nautiskelimme kesästä. Kävin kokeilemassa koskessa virtaavaa vettä ihan rannan kivikkoreunasta ja istuskelimme hetken avokin kanssa isolla kivellä.

Paluumatkalla vaihdoimme avokin kanssa osia. Olin nyt etummaisena melomassa. Avustaja piti edelleen perää. Hänen vastuullaan oli ohjaaminen. Meidän melontatahti sopi paremmin yhteen, menimme kuulemma suorempaan mitä oman miehensä kanssa meloessaankaan meni. Olen aikaisemmin melonut kajakilla ja inkkarikanootin melonta oli huomattavasti raskaampaa ja yksipuolisempaa. Mulla tahtoi olla se vika, että nostin melan turhan korkealle ja olka joutui kovalle rasitukselle. Melottua tuli kuitenkin puolisen tuntia ja etenimme reippaasti. On jännää, mutta kanootissa istuessa ei oikein tuntenut sitä vauhtia. Meloessani jouduin vaihtamaan kättä useamman kerran. Avustaja jännitti vähän rantautumista, mutta tulimme nätisti hiekalle, poistuin kanootista ja vedin narusta sitä pidemmälle hiekalle.

Rantauduttuamme menimme teelle ja kahville Miekassa olevaan kahvilaan. Ostettiin kaksi teetä, yksi kahvi, lusikkaleipä, mustikkapiirakka ja iso tuokollinen vadelmia sekä ruisleivän. Arvatkaa paljonko maksoi??? 13.50 € ja siihen päälle neljän tunnin kanoottivuokra hurjat 10 € Täällä Pk-Seudulla tuollaisista hinnoista ei todellakaan tarvitse haaveillakaan. Paikan omistajan vaimo leipoo itse kahvilassa tarjolla olevat tuotteet ja leivät. Istuimme ulkona järven rannalla. Siellä kalaparvet hyppeli. Olisi vaan tarvinnut onkimisvälineet, olisi saanut tuoretta kalaa.

Ajelimme Kuorttiin Abc:lle, josta teille teinki pikasen postauksen 😀 Käytiin Toivosen savustamossa ostoksilla. Ette usko miten huippua oli saada hyvää palvelua. Tiskin takana nainen kertoi tuotteista ja kaikki mitä siellä oli, tuli lähitiloilta. Hintatasokaan ei ollut mikään järin kallis. Ostettiin konjakki-kylmäsavulohta, joka oli itse tehdyn ruisleivän päällä taivaallista, hirvirasfurtia, joka oli aika rasvasta, mutta hyvää. Ostettiin palvipalana vähän hirveä, joka säästettiin kotiin ja avokki halusi jauhelihapullia, jotka oli kyllä tosi hyviä. Marketista saatavista valmispullista ei voi puhua samana päivänäkään! Grillattavaksi ostettiin hunajapippurimarinoidut kaslerpihvit ja mahdollista laavuretkeä varten lampurinmakkaraa. Avustaja osti chilinakkeja ja taivaallista palvattua kinkkua. Sellaiselle leivänpäällisen pitäisi maistua. Noissa grillimakkaroissa oli ee-numeroita. Varmaan kuulostaa/vaikuttaa siltä, että ostimme koko kaupan tyhjäksi, ei sentään. Nuo oli kaikki pieniä määriä mitä ostimme. Oli vaan pakko saada maistella niin montaa eri tuotetta 😀

Jäätiin vielä Chili-nimiseen ravintolaan syömään ennen mökille ajelua. Me saatiin huippuhyvää palvelua. Kaikilla oli joitain erityistoiveita ja ruoka valmistettiin oikeasti paikan päällä alusta alkaen. Mä otin broiskun siipiä ja salaattia, avokki aurajuustoperunoilla tuplalihalla olleen kebapin ja avustaja gluteiinittomana ja maidottomana oman kana-annoksensa. Ruoka oli hyvää ja nätisti aseteltu tarjolle.

Mökillä lämmitettiin sauna ja sen lämpiämistä odotellessa vähän kahvakuulailtiin. Saunajuomana oli tällä kertaa vissyä, viimeistä Eccusonia piti säästellä 😀 Saunan jälkeen maistui lasi viiniä ja uni painoi raskaasti silmiä jälleen kerran.

Aamulla syötyämme kaikessa rauhassa aamupalaa lähdimme kävellen avustajan vanhempien luo, jonne oli kolmisen kilsaa matkaa. Mentiin sauvakävellen. Harmaakuono jaksoi tiistaita paremmin, mutta oli aika väsähtäneen olonen loppumatkasta. Päästettiin se vapaaksi ja iloinen kirmaus alkoi heti 😀 Taas pohdintaa mikä uupumisen aiheuttaa. Tultiin lauantain valjaslenkkien jälkeen siihen tulokseen ettei koira kestä auringon paahdetta ja että sauvakävelyssä vauhti nousee turhan kovaksi, ja että ehkä koira joutuu kenties kovemmalle rasitukselle ”vetäessään mua perässään”. Ehkä valjaiden rintaremmi painaa jne… Noh, joka tapauksessa juotuamme mehua aloitimme päivän urakan. Pihassa oli puuklapikasa, joka piti saada pinottua puuliiteriin, joten ei muuta kuin puita kasaamaan. Alkuun keräsin syliin puita ja annoin ne avokille tai avustajalle pinottaviksi,


mutta kun mulla oli lyhythihanen rupesin kasaamaan niitä puutelineeseen, joka aina tyhjennettiin välillä liiteriin. En kuitenkaan tyhjennyksen aikaista taukoa malttanut pitää vaan kasasin pari-kolme sylillistä puita pinottaviksi 😀

Välillä toki taukosimme kahvi- ja teehetkeä viettäen. Urakan päätteeksi talon väki tarjosi aamulla pyydettyjä ahvenia, uusia perunoita ja salaattia. Haave tuoreesta kalasta toteutui ja kyllä olikin herkullista.

Paluumatkalla annoin sauvat avokille ja kuljin Harmaakuonon kanssa pelkillä valjailla. Nyt sujui paremmin

vaikka avokin ja avustajan sauvoessa vauhti tahtoi nousta hurjaksi. Mökillä ennen saunaa kevyttä kahvakuulailua, mutta kroppa tuntui aika väsyneeltä. Seuraavana päivänä olikin takareidet aikas jumissa/kipeet. Puuhommien jälkeen saunominen tuntui jotenkin erityisen ihanalta kera vissyn. Tosin paheita harrastettiin saunan jälkeen lasillisella viiniä 😀

Lauantaina olikin vähän viileämpi päivä ja aurinko pilviverhon takana sieltä kurkkien
meidän lähtiessä avokin kanssa lenkille. Harmaakuono sai kulkea valjaissa. Alunperin ei ollu tarkotus vetästä niin pitkää ja kovavauhtista lenkkiä kuin vetäsimme. Käveltiin jotain 9-10 kilsaa ja paluumatka ylämäkiä pitkin ja silti takas tultiin reilu viisi minsaa nopeammin 😀 Kolme taukoa, lyhyttä sellaista pidettiin, jotta koira sai juodakseen. Ja tuo mun rakas opas opasti reippaasti ja vauhdikkaasti. Tuli niin hyvä mieli ja onnellinen olo. Nyt ei aurinko paahtanut eikä ollut sauvojakaan. Avokki oli ihan fiiliksissä myös ja innoissaan kovasta vauhdistamme. Takareisijumitkaan ei tahtia haitanneet.

Mökillä grillattiin kaslerit ja kasvikset. Syötiin ulkona, jonka jälkeen mun oli tarkotus istua keinussa lukemassa pistekirjaa. Muutaman sivun luettuani alkoi satamaan vettä. Oli ekat sateet, vaikka niitä oli luvattu koko viikon 😀 Ei muuta kuin sisälle keinutuoliin lukua jatkamaan.

Avustajan lähdettyä vanhemmilleen lähdimme tihkusateeseen lenkkeilemään. Taaskaan ei ollut tarkoitus kävellä niin pitkästi mitä innostuttiin kävelemään. Vauhti ei ollut nyt ihan niin kova kuin päivällä, mutta Harmaakuonolla ei mitään väsymyksen merkkejä eikä tarvinnut pysähdellä pitämään juomataukoja. Käveltiin 6-7 kilsaa. Lenkin loppupuolella sade kiihtyi ja loppulta vettä tuli kaatamalla. Tuli vähän mieleen tandemin selässä kastuminen 😀 Nyt oli parempi varustus, koreteks-puvut kummallakin. Juoksulenkkarit kastu totaalisesti. Kastumisesta huolimatta oli jotenkin ihana fiilis.

Viimesen illan kunniaksi oli aika saunomisen yhteydessä tuhota viimeinen Eccuson. Sade oli parahiksi loppunut, joten sateen jälkeistä tuoksua oli ihana tuoksutella saunatauoilla. Aika hurahti siivillä saunoen yli pari tuntia. Järkytys oli suuri, todetessa kellon olevan yli puoli yksi. Väsytti ihanasti, mutta nautiskelimme lopun viinin mun siirtyessä lasillisen jälkeen iltateehen. Niin vaan kolmen litran pönikkä meni viikossa. Tuntuu kauhean paljolta toisaalta, mutta puoliksihan se juotiin, ehkä avokki vähän enempi… No sama se… Lomalla sai vähän naattiakin…

Sitten koitti lähtöpäivä ja loman loppuminen. Aamupalan jälkeen pakkailimme tavaroita sateen ropinaa kuunnellen. Puolen päivän jälkeen ilma kuitenkin kirkastui ja grillasimme makkarat, jotka savustamosta ostettiin, ja olivat kyllä herkullisia. Niiden kanssa syötiin uusia perunoita, nam.


Avokin ja avustajan siivotessa mä menin mökin takana olevaan metsään mustikkaan. No avokki mut sinne vei. Siellä kyykin ja haroin mättäitä ja aina silloin tällöin löytyi jokunen mustikkakin 😀 Homma oli aika hidasta ja välillä vähän turhauttavaakin.

Olin jo luovuttamassa kun avokki tuli seurakseni ja alkoi marjoja löytymään vähän paremmin. Sieltä oli kyllä käyty poimurilla keräämässä, joten ehkä näkevämmällekin homma olisi ollut haasteellista. No saatiin ehkä n. 3 desiä kippoon.

Aikaa meni kaksi tuntia ja jos mahdollista takareidet oli vieläkin kipeämmät 😀 Mutta nyt mulla oli itse poimittuja mustikoita 😀 Ja olihan metsässä ihanaa, vaikka itikat tuntuivat pitävän minusta.

Mustikkametsän jälkeen avustajan ehdottaessa pikauintia suostuin ilomielin. Mentiin autolla rantaan ja käytiin uimassa, ihanaa. Virkisti kummasti. Vielä ennen lähtöä juotiin teet ja syötiin leipää yms. Seittemältä lähdettiin ajelemaan kotia kohden.

Oli ihana loma. Mustikoista nautin aamupalalla niin monena aamuna kuin niitä riitti luonnonjugurtin kanssa, ja fiilistelin niiden metsän tuoksua ja ihanaa makua 😀 muistellen ihanaa viikkoa. Lomaviikosta sain valokuvien lisäksi ihania äänikuvia, joista välittyy ihana fiilis. Azoreilta on myös tarkoitus tehdä äänitykset. Ja vaikka tämä postaus on jo ihan sika pitkä ja varmaan ootte jo lopettaneet luvun aikoja sitten, haluan yhden asian sanoa vielä… Nimittäin sen, että tekstissä esiintyy avustaja useammassa kohtaa, niin tää henkilö, joka mulla on ollut miltein kuusi vuotta avustajana on meille kyllä paljon muutakin kuin työsuhteessa. Kyllä me ollaan oikeita ystäviä ja monta ihanaa hetkeä vuosien varrella vietetty. Hän lähtee meille oppaaksi myös tuonne Azoreille. Ja tuosta menneestä lomaviikosta olemme todella onnellisia, että se mahdollistui. Saimme vuokrata mökin ja että avustajalla oli mahdollisuus viettää aikaa kotikonnuilla käyden meidän kanssa esim. ratsastamassa ja melomassa. Oli mukavaa vastaavasti auttaa häntä auttamaan vanhempiaan kokoamalla puut liiteriin. Oli myös mahtavaa kun osasimme käydä myös ilman apuja lenkkeilemässä, että reitit oli niin selkeitä, että avokkini löysi paikasta paikkaan. Eli, kyllä meillä kaikilla oli huippuihana viikko!

Julkaistu

Lomalaisen pikatervehdys blogisiskoille :D

Istun Pertunmaan Abc:n parkkipaikalla muiden käydessä kaupassa. Mökillä, jossa olemme mokkula ei toimi, joten nyt on vietetty netitöntä aikaa, mutta vietetty aivan ihanaa lomaa käyden issikkavaelluksella metsäteitä pitkin, melontaretkellä intiaanikanootilla laavulle makkaraaa paistamaan, rantapäivään kuului uintia ja vesijuoksua. Ollaan sauvakävelty, hypitty trampoliinilla ja kahvakuulailtu. Nukun taivaallisen hyvin. Ulkoilu ja hirsimökki tekee tehtävänsä. Vielä kaksi ihanaa kokonaista päivää jäljellä! Voi kun loma voisi vaan jatkua vielä pidempään. Olen onnellinen ja energinen, vaikka välillä tuntuu raittiinilman myrkytys saavuttavan illan uupumuksesta päätellen 😀 Harmaakuono on juossut vapaana ja nauttinut, lotrannut rantavedessä niin, että tänään viettää lepopäivää. Paikat jumissa.
Terkut kaikille ja lomapostaus paremmin tulee kyllä.