Julkaistu

Reippailemassa Naisten kympillä

Mukissa luomuvihreää teetä ja herkkuna luomutummasuklaariisikakku
Ulkoa kantautuu lintujen viserrys
Olo on hivenen uupunut, mutta onnellinen.
Viikonloppu on tarjonnut parastaan sään puolesta. Lämpöä ja aurinkoa. Eilen istuimme iltapäivällä pihakeinussa nautiskellen makeuttamattomasta mansikkamehusta. Illalla grillattiin ja nautittiin ateria ja iltatee takapihalla. 
Päivällä aikasemmin piipahdin Rautatien torilla ja ehdottomasti pikavisiitin mielenkiintoisin paikka oli piste, jossa olivat mm. Ekolo ja Makumaku myymässä luomuherkkujaan. Oppaani ei ollut kovin innokas eikä tuotteista juuri mitään tiennyt. Ostin jälkkäriksi meille raakasuklaakarpalopatukat sekä luomulimua kaksi pulloa kolmella eurolla, normaalisti yksi maksaa jo sen reilut kaksi euroa. Makumakulta ostin purkin ihanalle maistuvia palloja, joiden sisällä vuohenjuustoa. Niitä voisi ehkä verrata juustopalloihin mitä marketeissa myydään. Toisena makuna oli sinihomejuusto. Myynnissä olevista tuotteista osaa sai maistella ja se oli ihanaa. Kaisaniemen puistossa ei käyty ollenkaan, jossa Mailma kylässä –festareiden päänäyttämö käsittääkseni oli.
Piipahdettiin myös Narinkkatorilla, jossa oli kolmen päivän Italia-tapahtuma. Ostokseni tein kaverini miehen maahantuontifirmasta. Juustoja sai maistella ja niistä olisin voinut ostaa joka ikisen 😀 Ostin kuitenkin kahta erilaista juustoa, valkosipuliöljysalaatinkastiketta, salamipötkylän avokille, päärynähilloa juustolle. Ai-ai… Saimme kaupan päälle mansikkaiset jäähilejuomat. Kaikille näille oli italialaiset nimet, mutta arvatkaa vaan muistanko niitä ja lukemaankaan kun en tähän hätään niitä voi, niin kertomus ontuu siltä osin. Torialueella oli elintarvikkeiden lisäksi italialaista käsityötä ja vanhaa musiikkia, joka tuli tosin kaijuttimista.
Tänään lämpimästä säästä saimme nauttia Naisten kympillä, jonne lähdin pitkäaikaisen asiakkaani kanssa, jonka kanssa ollaan alettu olemaan myös muuten tekemisissä. Ihana ihminen! Tarkoituksenamme oli lähteä lähdössä kolme, eli kuntokävelijät. Ryhmä oli iso, joten meidät jaettiin kahteen ja takana olevat lähdimme kävelijöiden kanssa. Lähdöalueella oli vähän ahdistavaa matelua, mutta onneksi päästiin oikeasti reippailemaankin. Kävelimme matkan n. 1 h 50 min. Vauhti ei ihan huima ollut, rahkeita olisi ollut kävellä kovempaakin, mutta ihmisiä oli niin paljon joka puolen, että välillä oli pakko himmailla. Ja mitä pidemmälle matka eteni, sitä vilkkaammin tossu alkoi kulkemaan. Ohitimme paljon ihmisiä. En väitä etteikö meitäkin oltaisiin ohiteltu, mutta ohitimme itsekin tosi paljon 😀 Hassua oli kävellä Helsingin kaduilla pitkin autoteitä, ratikat seisoivat ja odottivat, että kauhea akkalauma menisi pois tieltä 😀 No koko matka ei näin vapaata kulkemista ollut, jouduimme mekin odottamaan ja antamaan autoille tietä 😀
En muista milloin olisin kävellyt yhtäsoittoa kymmenen kilsaa ihmisopastuksessa. Etukäteen vähän jännitin mitä siitä tulee, mutta hyvin sujui. Olen tottunut pitkät lenkkimatkat kulkemaan koiran kanssa. Harmaakuonolle olisi kuitenkin ollut aivan liian kuuma ja aivan hirveästi liikaa ihmisiä. Koiran stressin määrällä ei olisi ollut rajoja ja siihen vielä lämpö, joten tein fiksusti jättämällä Harmaakuonon kotiin.
Maaliin päästyämme saimme kassit missä kasa esitteitä ja pientä krääsää. Ruokapisteestä saimme hakea kassiin palautusjuomaa, jogurttia, kiisseliä, kanasalaattia tms. Mikään tuotteista ei saanut suuremmin pisteitäni. Kanasalaatin kiskasin ystävien luona, jossa kävimme pesemässä pyykkiä. Olipahan melkoista, mutta sainpahan hiukan vatsan täytettä.
Treffasin myös maaliin tulon jälkeen ystävääni, jonka kanssa vielä käveltiin rautatieasemalle reilun kilsan matkan, joten liikuttua tänään on tullut mukavasti. Mun kävellessä avokki oli kuntoillut yli kahden tunnin treenin raudan parissa, joten tästä on hyvä jatkaa.
Saas nähdä jatkuuko päivän liikkumiset yötä myötä, sillä avokki tuli juuri Harmaakuonon kanssa ulkoa. Herra oli tehnyt neljät ripulit!!!
Julkaistu

Vapputunnelmia ja lenkkeilyä

Jihhuu, uusi Liikuntahaaste on saatu alkuun tänään yhdeksän kilsan lenkillä. Olen iloinen erityisesti Harmaakuonon jaksamisesta. Vauhti pysyi koko ajan reippaana ja loppua kohden tuntui vaan lisääntyvän. Kiersimme tuon Metsolan suon lenkin (4 x 2.2 km) 1 h 40 min. Ja 8.8 kilsan päälle tulee vielä muutama sata metriä matkoihin lenkkireitille 😀 Reitti on sama, jota talvella äidinja avokin kanssa hiihdimme.
Syystä tai toisesta mulla lenkkien alut on useimmiten tahmeat, etenkin juuri tuolla lenkillä. Etenkin oikeaan pohkeeseen sattuu julmetusti, mutta kun jaksaa sinnitellä toisen kierroksen loppupuolella viimeistään helpottaa ja sen jälkeen voisi taas kävellä vaikka miten pitkään. Nytkin melkein teki mieli ottaa vielä yksi kierros, mutta jano voitti. Vettähän mulla ei tietenkään mukana ollut!
Tuo lenkki on hyvä näin keväällä ja kesällä, koska kotiin pääsee nopeasti tarvittaessa ja kun lenkki on tuon 2.2. kilsaa Harmaakuonon jaksamista pystyy hyvin seuraamaan/mittaamaan. Vielä ei onneksi ollut liian lämmintä reippaalle pitkälle lenkille, IHANAA!!! Huomaan kuitenkin, että koko ajan vähän jännitän milloin lämmönsietokyky saavuttaa Harmaakuonolla huippunsa ja miten pitkiä lenkkejä kevään ja kesän aikana voimme kävellä. Nyt näyttää hyvältä, mutta eihän mittarikaan huitele vielä parissakympissä.
Aamulla oli se ”virallinen” punnitus ja vaaka näytti tasan 68 kg, eli tästä taas lähdetään kohden alle 60 kilon. Joskus minusta tuntuu etten saavuta sitä ikinä, mutta kyllä mä vielä näille ylimääräsille kiloille näytän J Tänäänkin välipalana nautiskelin annoksen, jossa pari desiä maustamatonta jogurttia, desi pakastevadelmia, 3 lusikallista 100%: mangohilloa, desi luomumysliä ja lasillinen kylmäpuristettua 100%:n omenamehua. Ruuaksi kanaa salaatilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla. Aamiaiseksi purkki rahkaa kera marjojen ja myslin.  Ja nyt on taas vähän nälkä, joten ennen saunaa masuun hedelmiä.
Mutta ehkä viimein ja vihdoin tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen, VAPPU!
Mulle vappu on ehkä eniten kevään juhla enkä vuosiin ole vappua vastaan ottanut bilettäen. Nyt ystävämme halusi viedä meidät katsomaan Mantan lakitusta. Emme kumpikaan avokin kanssa ole moisessa tapahtumassa aikaisemmin olleet. Noh, eipä tuo erityisemmin sykähdyttänytkään. Väki oli hilpeällä tuulella ja porukkaa paljon. Manta pestiin ja lakitettiin, jonka jälkeen kuoro lauloi ja torvisoittokunta säesti yhden laulun ja homma oli siinä. Itse olin kuvitellut, että tapahtuma olisi jotenkin juhlallisempikin ja että ohjelmaa olisi ollut enemmän. Ehkä monelle Mantan lakitus on vain vapun juhlinnan aloitustapahtuma. No näin meillekin.
Siirryimme keskustasta Vantaalle Flamingon kreikkalaiseen ravintolaan Santoriiniin syömään. Ruoka oli herkullista. Söimme alkupalat kahdelle ja en varmaan koskaan ole syönyt niin herkullisen hyväksi grillattua halloum-juustoa. Ihastuin myös munakoisosalaattiin. Pääruuaksi söin salaatin lampaalla ja halloumilla ja ei voi muuta kuin kehua, nam. Palvelu oli ystävällistä ja asiakkaansa hyvin huomioivaa. Paikassa oli tosi hiljaista. Kaikki taisi olla vappua juhlimassa 😀
Yhdeksän pintaan oltiin jo meillä. Keiteltiin kahvit ja teet. Rupateltiin ja valiteltiin täysiä vatsojamme 😀 Juotiin kolmisin kuoharipullo. Puolilta öin ystävämme lähti kotiinsa avokin jo kuorsatessa sohvalla tyytyväisenä vatsansa vieressä.
Eilen samainen ystävämme tuli meille vappuaterialle. Grillasimme possun pihvit. Valmistin aamupäivästä meille vihersalaatin. Pienen jahkailun jälkeen päätettiin syödä parvekkeella ja onneksi päätettiin, sillä kylmä tuuli vähän asettui ja aurinko lämmitti mukavasti. Grilliruoka on ihan parasta ulkona syötynä 😀 Ja niin mahtavaa nauttia hyvästä ruuasta hienossa kevätsäässä rupatellen kaikessa rauhassa.
Jälkkärinä meillä oli suklaafondueta (2dl kuohukermaa + 100 g 86 % tummaa suklaata) johon dipattiin mansikoita, vaahtokarkkeja ja banaania. Vaahtokarkit oli äklömakeita, kykenin vain pari. Banaani ei oikein pysynyt ottimessa. Mansikka oli ehkä parasta, joten homma täytyy ottaa uusiksi kesällä kun on suomalaisia mansikoita saatavana. Ai niin, mutta mähän olin ”kiristyksellä”… 😀 mutta eihän mansikoita ja tummaa suklaata voi vastustaa 😀 😀
Vappusyömisiin olen tyytyväinen. Ei mässätty herkkuherkuilla ja karkeilla laisinkaan ja se mitä syötiin oli hyvistä raaka-aineista valmistettu. No mansikoiden lisäainemääristä ei puhuta!!! Ja muutenkin nautin vapustamme; mukavaa rentoa yhdessä oloa! Ja kun sääkin oli aurinkoinen ja kohtuullisen lämminkin, mikäs siinä viettää kevään juhlaa. Nythän on valitettavasti luvattu kylmenevää, jopa eteläänkin viikonloppuna räntää. Ei saa, mun kevät mennä pois! Rakastan kevättä niin paljon ja sitä kun pääsee ulos syömään jne. Sunnuntainakin avokin kanssa syötiin ateria parvekkeella ja juotiin iltapäiväteet. Oli upeeta kun ei tuullutkaan yhtään.
Blogimiitti lähestyy,
kolmen yön päästä nähdään!
Mutta nyt avokki lopettelee raudan ryskettään, joten tämä nainen nappaa hedelmää napaan ja lähtee saunomaan.
Julkaistu

Alkukuun kuulumisia

Olin innoissani aamulla, pääsinhän puolentoista viikon tauon jälkeen UIMAAN!
Into kuitenkin laski kuin lehmän häntä uinnin aikana. Alkuun radalla oli hyvin tilaa eikä tarvinnut varoa kanssauimareita. Väki kuitenkin lisääntyi ja sen myötä myös riski törmäilyyn. Uin sääntöjen mukaisesti aina kulkusuunnan oikean puoleista reunaa. Eräässä vaiheessa kaverini sanoi, että voisin ohittaa edellä uivan ja niin teinkin. Olin tovin väärässä laidassa ja juuri palaamassa omaan laitaan kun meille ärähdettiin, että pitäs vähän katsoa. Selitimme tilanteen ja vastaus oli, ”silti vois huomioida muitakin”. Multa meni ihan fiilikset. Yritimmehän juuri väistää, ohittaa kanssauimaria, jotta en uisi hänen kannoilleen. Kaverini pysäytti vielä ärähtäneen uimarin ja sanoi uudelleen, että en näe jne. No sitten hän kuulemma ymmärsi paremmin.
Noh, loppuajan koko ajan minusta tuntui, että oli varottava etten uisi kenenkään päälle. Päädystä otan yleensä pitkän liu’un. Nyt en uskaltanut, joten etenin kuin laiskiainen. Noh, kaikesta huolimatta sain uiduksi 1400 m, mutta aikaa meni se 75 min. Fiilis huomioiden pitää kai olla tyytyväinen L
Uimasta kiiruhdin suoraan kampaajalle. Hiukseni värjättiin lämpimänvaaleanruskealla ja mukaan muutama vaalea raita. Ja tietysti hiukset lyhenivät aika tavalla. Olihan viime kerrasta kolme kuukautta aikaa. Mä en kovin ahkerasti kampaajalla käy, pakko myöntää. Se tapahtuu 3-4 kuukauden välein. Monet kun käy reilun kuukauden välein. En mä vaan… No nyt on mukavaa kun hiukset on siistit lähdettäessä lomamatkalle ens maanantaina.
Viime päivinä ollaan saatu nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Mä rakastan alkavaa kevättä. Kevät on ehdottomasti parasta aikaa. Sunnuntaina lähdimme ulkoilemaan avokin ja Harmaakuonon kanssa. Käveltiin pari tuntia ja kilsojakin tuli varmaan se yhdeksän. Tiet oli tosi möykkelöisiä ja liukkaita. Jälleen totesin miten huippuostos on ollut Icebogin kengät. Niillä pysyy pystyssä ja voi kävellä aika rennostikin.
Teiltä siirryttiin tuolle meidän lähiulkoilualueelle missä on latukin. Ladun sisäpuolelle on tampattu polkuja ja tehty siltoja ojien yli. Kuljeskelimme metsässä ristiin rastiin innokkaina. Harmaakuonon häntä heilui vaakatasossa. Se oli suorastaan välillä tiellä kun piti kulkea ihan perätysten, oli niin kapea polku. Harmaakuonosta paistoi tyytyväisyys, onnellisuus. Taisi tosissaan tykätä tehdä töitä talvisessa metsässä 😀
Lauantaina lankashoppailujen jälkeen oli tarkoitus mennä uimaan, mutta uimahallilla olikin jotkin kisat, joten uinti jäi vain haaveeksi. Päiväni meinas mennä melkeinpä pilalle 😀 No vietiin koirat koirapuistoon juoksemaan. Avokki hiihti melkein 30 kilsan treenin iltapäivällä.
Illalla meillä olikin ne Tupper-kutsut, jotka minut houkuteltiin pitämään. Samaa laulua en jaksa toistaa ruuan valmistuksesta mikrossa ja tuotteiden huikeista hinnoista.
Esittelyn jälkeen istuimme iltaa, saunoimme ja söimme nyyttärituomisia. Tarjolla oli nakkeja pekoniin kiedottuna, tonnikalapastasalaattia, tonnikalapiirakkaa, pippurikermassa wokkivihanneksia ja meiltä feta-aurinkokuivatuttomaatitsalaatti ja patonki. Kahvipöydässä esittelyn yhteydessä ruispuolukkamuffinsseja ja pinaattifetapasteijoita.
Illan aikana nautin kolme lasia punaviiniä sekä pikkutölkin karpalosiideriä. Viimeset vieraat lähtivät puokahden paikkeilla. Painuimme avokin kanssa suoraan unille 😀
Perjantaina ajoin ennen töitä tunnin spinningtreenin, joten maaliskuulle on saatu kolme liikuntasuoritusta. Tällä kerralla hain jo tiukempia vastuksia ja kyllähän se sitten myös vähän jaloissa tuntui. Huomenna voisi olla taasen pyörähetken vuoro 😀
Jos teillä lukijani on joitain postausaiheita mistä haluaisitte mun kirjoittavan, tai mielessä kysymyksiä mihin kaipaatte vastauksia, laittakaa kysymyksiä ja aiheita mulle, niin saatte jotain muutakin luettavaa kuin vaan jotain ”olen uinut” ”oltiin lenkillä” ”ajoin spinningtreenin”… Että en alkais toistaan itteäni. Mulla on vähän sellainen olo, että nää kirjotukset polkee nyt paikallaan ja toistaa samoja asioita, joten lukijat pommittakaa, pommittakaa, haastakaa uusiin aiheisiin!!!
Nyt vuorossa kuitenkin iltatee!
Julkaistu

Liikunnallinen helmikuu

Tämän kuukauden liikuntasaldoon voinen olla aika tyytyväinen.
Liikuntapäiviä kertyi 19
liikuntasuorituksia 22
ja niihin käytin aikaa 24 h 40 min
 Tammikuussa vastaavat lukemat olivat 10 liikuntapäivää, 13 liikuntasuoritusta
ja käytetty aika 15 h 35 min
Helmikuu oli selvästikin kestävyyslajien kuukausi, vaikkakin lenkkikilometrit jäi 30.5 km (tammikuu 42.5 km), mutta vastaavasti uinnissa tammikuun kilsaan parannusta tuli selvästi, sillä uidut kilsat oli 11.7 km.
Tammi-helmikuun aikana lenkkikilsoja 73 km ja uituna 12.7 km.
Helmikuussa spinningpyörän selässä kahdesti (2 h 10 min) tammikuussa vain kerran 80min polkasu.
Tässä kuussa uusina lajeina tulivat lumikenkäily, hiihto, ratsastus ja luistelu. Valitettavasti kunkin lajin harrastaminen jäi yhteen kertaan. Jospa vielä maaliskuun aikana pääsisi kaikkia harrastamaan. Ratsastus ilman taluttajaa ja laukan ensihurma ovat ehdottomia kuukauden kohokohtia. Uinnista olen nauttinut myös ja luistelutaitokin on vielä tallessa, vaikka taukoa olikin miltein 18 vuotta.
Voimatreeni koki kovan kolauksen jäätyään yhteen ainokaiseen treeniin. En tosin ole unohtanut penkkitreeniä ja tuota 45 kilon nostotavoitetta. Kyllä mä sen vielä teen ehjällä ohjelmalla matkojemme jälkeen. Huhtikuun Kuusamon reissun jälkeen olisi tarkoitus ottaa ehjä 12 viikon treeniohjelma sen suhteen.
Tammi-helmikuun  aikana liikuntasuorituksia on tullut yhteensä 35ja aikaa käytetty 40 h 15 min
Lenkki 13, uinti 10, kuntosali 5, spinning 3 ja loput jääneet yhteen kertaan.
Liikuntahaasteeseen olen saanut 29 liikuntapäivää, joten voinen olla tyytyväinen. Tammikuussa liikuntapäiviä olisi ehdottomasti pitänyt olla enemmän, mutta helmikuuhun olen tyytyväinen.
Motivaatio liikuntaan on tällä hetkellä todella korkealla. Odotan ”kieli pitkällä” seuraavaa uintikertaa, hiihtämään hinkuan, luistelemaan tahdon… Ja kyllä lumikenkäilykin maistuisi! Noh, reilun viikon päästä pääsen paljain varpain huohottamaan hiekkadyyneille 😀 IHANAA!!! LOMA, LOMA!!!
Avokki revitteli suksin tänään tuolla meidän lähiladullamme kahdeksan kierroksen verran (17.6 km) ja nyt se on koko illan puhunut vain hiihtämisestä. Tänään olikin mahtava aurinkoinen kevään tuoksuinen päivä. Itse kävin lenkkeilemässä Harmaakuonon veljen perheen äidin kanssa. Vaatetta oli päällä aivan liikaa, silti pidimme reipasta vauhtia. Olen onnellinen Harmaakuonon jaksamisesta ja niin kauan kuin ei ole liian lämmin aion kävellä sen kanssa mahdollisimman paljon.
Julkaistu

Reilun kolmen tunnin liikuntapäivä – IHANAA!!!

Liikuntaa tänään kolme tuntia kymmenen minuuttia(heh, ketä kiinnostaa paljonko olen liikkunut). Silti on vaan pakko hehkuttaa, niin innostunut tällä hetkellä olen. Motivaatio kasvaa päivä päivältä, hetki hetkeltä. Tällä hetkellä olo on aika väsynyt, mutta helkkarin onnelinen. Kädet on aikas soseena, jopa niin paljon, että kirjottaminen aavistuksen raskasta 😀 
Takana siis penkkitreeni. Nyt pääsarjat(5) kymmenellä toistolla 28.5 kg, eli viime viikosta kilo lisää. Pari ekaa sarjaa tuntui hiukan tahmeilta, mutta loput nousi loppuun asti hyvin. Avokki käytti tankoa 35 kilossa ihan vaan psygologisessa mielessä, että ens viikon 30 kiloa ei tuntuisi niin ”pelottavalta”. Noh, en ollut valmis ja käytännössä luovutin noston heti saatuani tangon rinnalle. En luottanut itseeni, joten ens viikolla 30 kg sarjoilla mennään ilman psykologisia kokeiluja 😀
Kapeaan penkkiin lisättiin kilo, joten 23.5kg. Nousi hyvin, ei ollut ongelmia. Paksunnuksilla sama, kilon lisäys 22.5:een. Vikat toistot vähän kieppui, mutta sitkeys palkittiin.
Sit käsipainopenkkiin ja pystypunnerruksiin lisättiin 0.5kg. Jakso tehä, mutta aika tiukalle meni. Ojentajaliikkeessä pidettiin kymppi, mut ois ehkä voinu lisätä kilon parin, ei kuitenkaan viittä mikä on painopakassa se seuraava nostomahis. Ylätaljassa pidettiin sama kuin viime kerroillakin. Hauiskääntöjä tein kahvakuulalla (4kg). Haukkarit ei ole koskaan ollu mun vahvuus. Nyt suju jo ihan kohtuu kivasti. 8kilon tangolla vielä kulmasoutua ja hauiskääntöä, loppuverryttely ja venyttely.
Pakko myöntää, aikas ”saanu olo” oli treenin jälkeen, mutta fiilis ihan huippu. Ootan jo seuraavaa rypistystä.
Päivällä aikasemmin lähdettiin Harmaakuonon ja avokin kanssa lenkille. Kierrettiin sellanen viiden kilsan lenkki katuja pitkin ja oli aika raskas keli. Aurattu oli jonkin verran, mutta lumipenkkoja ihan käsittämättömissä paikoissa. Pöpperötieltä jatkettiin tuohon meidän lähiulkoilualueen metsään, jossa käveltiin polkuja ristiin rastiin. Pystyttiin säilyttämään kivasti reippaan puoleinen vauhti. Puolitoista tuntia tuli nautittua talvesta. Lopuksi Harmaakuono pääsi hetkeksi vapaaksi hankeen möyrimään.
Tänään on ollut hieno päivä ja mä pursuan liikunnan iloa. Jaloissa vähän tuntuu eilinen spinning-treeni. Se tuntuu myös harteissa. Kuulostaa varmaan omituiselta, mutta olenpa tainnut ajaa hiukan hartiat koholla. Istuinkyhmyt on myös aikas hellänä satulasta. Tottumuskysymys, joten kyllä se siitä. Kädet on aika tööt ja taidanpa huomenna tietää treenanneeni. Tää on vaan ihan sairaan ihanaa!!!
Mä täällä vaan jauhan endorfiinistani ja Suomelle ollaan valitsemassa uutta pressaa. Ollaan seurattu sivukorvalla vaalilähetystä ja toisella kierroksella nähdäänkin Niinistön ja Haaviston taistelu. Olen poliittisesti aika vätys, ja rehellisesti sanoen en kovin kiinnostunut siitä. Nyt kuitenkin on selvää kummalle ääni menee. Kuinkas moni uskaltaa rikkoa vaalisalaisuudensa ja kertoa kumpaa kannattaa???  Itse arvostan ajatusmailmaa, että yhdessä toimitaan, yhdessä mennään kohti parempaa. Myös suvaitsevaisuus-asiaa pidän arvossa ja sitä, että pienituloisten puolta pidetään. Ei siis epäselvää kelle ääni menee, Pekalle!  
Julkaistu

Koirakohtaamisia ja mätkähdys ojan pohjalle

Todella ihana talvisää; pakkasta alle 10 astetta ja miltein tuuletonta.
Päätimme lähteä ulkoilemaan ja lenkkiin vierähtikin reippaasti yli tunti.
Meidän reippailulenkille on ajettu ladut, joten lähdimme kulkemaan ulkoilualueen sivustalla menevää noin metrin levyistä polkua pitkin. Siellä liikkuu paljon koiran ulkoiluttajia. Kävelimme Harmaakuonon kanssa edellä avokin tullessa takanamme. Vauhti oli reipas ja nautimme siitä.
Vastaan tuli koiran kanssa lenkkeilijä. Avokkini ehti sanoa minulle, että pysykää syrjässä tarkoittaen vasenta laitaa. Syystä tai toisesta Harmaakuono päättikin rynnätä koiran luo. Niinhän opaskoira ei tokikaan saa tehdä. Tilanne tuli niin nopeasti, olimme aivan kohdalla. Reakoin hitaasti. Ehkä vähän myös hämmennyin tilanteesta. Toinen koira vikisi vähän ja ehdin miettimään mitä nyt tapahtuu. Koirien taluttimet meni ristiin. Omaani selvitellessä ja haltuun ottaessani pyytelin tietysti anteeksi ja avokki jatkoi vielä anteeksi pyytämistään.
En tiedä miksi Harmaakuono käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Katsoko toinen koira tai sen omistaja Harmaakuonoa silmiin, seisoivatko paikoillaan, vai mistä johtui. Leveillä teillä yleensä koirien ohitukset menevät korkeintaan vauhtia kiihdyttäen. Harvoin jätkä ryntää tuolla tapaa kuin nyt.
Jos vastaan tuleva koira emäntänsä tai isäntänsä kanssa jää seisomaan ja odottamaan ohitustamme, homma yleensä sujuu aika huonosti johtuuko koirien välisestä katsekontaktista vai mistä lie. En osaa sanoa. Joka tapauksessa ohitukset sujuvat paljon paremmin, jos molemmat pysyvät liikkeessä. Asia toki erikseen, jos on niin ahdasta, että se ei ole mahdollista.
…
Tilanteen teki kurjaksi se ettei vastaantulija sanonut mitään. Hänkin varmasti hämmentyi, ehkä pelästykin. Ymmärrän senkin. Kun jo jatkoimme matkaa hän kuitenkin katsoi tarpeelliseksi ihmetellä miten opaskoira saa käyttäytyä noin. No eihän se saa, mutta eihän opaskoirakaan ole täydellinen eikä ropotti. Välillä on huonoja päiviä milloinopastaminen on mitä sattuu, taikaikki muu kiinnostaa kuin opastaminen jne.
Minulle jäi tilanteesta todella kurja olo. Harmaakuono teki väärin, pyysimme anteeksi ja turvallisen matkan päästä alkaa se huuto ja  arvostelu. En halua syyttää kulkijaa mistään. Haluan vain kertoa tarinani, jotta kanssaihmiset oppisivat tietämään myös sen ettei opaskoirat ole täydellisiä, koulutuksesta huolimatta virheitä sattuu, ja sattuu myös epäasiallisia ohituksia tms. Ja joskus sokeana on vaikea hallita tilannetta sen tullessa nopeasti ja yllättäen.
Sanoisinkin vinkkinä, että tuollaisella polulla voi vaikkapa huikata, ”oon tulossa täältä koiran kanssa”, tai jotain vastaavaa. Ja jos mahdollista ei katsella koiraa silmiin eikä jäädä seistä pönöttämään paikoilleenkaan. Kun sokko saa infon tulevasta koirasta, pystyy paremmin varautumaan ja hallitsemaan koiransa, jos tämä sattuu olemaan yltiösosiaalisella tuulella.
No matka jatkui hienoisesta vitutuksesta huolimatta. Päätimme siirtyä ulkoilualueen sisällä oleville metsäpoluille. Harmaakuono saikin poluilla työskennellä oikein kunnolla varmistaakseen minun turvallisen liikkumisen. Poitsu hakikin hienosti helppokulkuisimmat kohdat, pysähtyi kaatuneiden puurunkojen eteen oikea oppisesti.
Hauska tilanne meille kuitenkin sattui. Harmaakuono pysähtyi ja avokki toteamaan ”siinä on iso puun runko”. Minä reippaasti lähden kävelemään eteenpäin nostaen jalkaa korkealle ylittääkseni tuon puun rungon. Ja mitäs pirua… mätkähdän polvilleni jäätyneen ojan pohjalle 😀 Avokin silmiin näytti ojan kohta tummalta puulta, olikin oja, jossa ei ollut lunta jään päällä.
Harmaakuono parkkeerasi poikittain eteeni tuhisten ja kuonollaan tökkien kömpiessäni ojasta ylös. Harmaakuono teki työnsä, minä en lukenut sitä täysin ja toisekseen mulla ei ollut valkoista keppiä mukana, jolla olisin voinut tutkia millainen este tai maan pinnan muodostuma edessä on. Tulipahan mätkähdettyä ojaan 😀
Loppulenkki sujuikin ilman kohtaamisia tai ojassa koluamisia.
Nauttia saimme ihanasta talvisäästä ja ojatapaus toi hymynkin huulille. Ehkä lenkin opetus on RAPATESSA ROISKUU!!!
Julkaistu

Penkkipunnerrustreeni 10vk:n ohjelmalla

Tänään se alkoi
10 viikon penkkipunnerrustreeniohjelma
Avokin tekemässä ohjelmassa tavoitteina on lihasvoiman kasvu ja omien rajojen rikkominen. Laskelman mukaan kymmenen viikon päästä nousee penkistä 45 kiloa. Itsestäni tuo kuulostaa aikas… Avokin mielestä täysin realistinen tavoite, joten sitä kohden ponnistetaan. Tänään pääsarja oli viisi kymmenen toiston sarjaa 26 kilolla. Olen joskus aikasemminkin kirjoittanut siitä, että olen ollut aika kehno vapailla painoilla treenaaja ja avokin myötä olen vasta sitä oppinut. Ajatus, että nostaisin 50 kertaa niinkin vähän kuin 26 kiloa on tuntunut aika utopistiselta, mutta itse asiassa nostot onnistuivat hyvin. Avokki väittää, että tuolla kymmenennellä viikolla minun pitäisi pystyä tekemään viisi sarjaa viiden kerran toistoilla 40 kilolla. Ajatus tuntuu uskomattomalta ja mahdottomalta. Ehkä vain on luotettava avokin sanaan. Hänen voimanostokokemus puhukoon puolestaan 😀 Tietysti olen eri ihminen kuin hän ja kroppani toimii omalla tavallaan ja kehitys tapahtuu niin kuin tapahtuu… Jännittää miten käy!
Avokki on varma, että pystyn siihen, joten uskotaan niin ja tsempataan tavoitetta kohden.
Yritän oppia myös sitä ettei raudan alkaessa painamaan luovuttaisi helpolla, vaan vielä yrittäisi nostaa sarja loppuun. Tuntuu vähän pelottavalta, että jos ei jaksa ja voimat loppuu. On myös aika paljon itseluottamuskysymys etenkin kun toinen on vieressä varmistamassa. Meillä on telineessä myös turvatangot, joten mitää järin kauheita ei pitäisi päästä sattumaan, vaikka voimat loppuisikin. Että ei muuta kuin niitä omia rajojaan, kuviteltuja rajojaan rikkomaan! Huih 😀
Ens viikolla pääsarjassa on painoa 27.5 kiloa.  Eli, paino nousee viikossa puolitoista kiloa, neljä viikkoa mennään kymmenellä toistolla, toiset neljä kahdeksalla ja sitten vitosella.  
Ennen treeniä lämmittelyn hoidin kahvakuulalla; heilautuksia, pystypunnerrusta, kulmasoutua, hauista jne. Kahvakuula on loisto lämmittely- ja treeniväline.
Pääsarjan jälkeen  vuorossa olikin apuliikkeitä. Pari kymmenen toiston sarjaa kapealla otteella 22.5 kilolla. Avokki on hommannut Fatgripz-paksunnokset voimanostotankoon. Tangon paksuus on 29 mm ja paksunnoksilla
n 50 mm. Fagripzit kuormittaa enemmän olkavarren lihaksia penkkipunnerruksessa, allit saa kyytiä J
Fagripzeillä tein pari kymmenen toiston sarjaa 20 kilolla. Alkuun hirvitti ettei ote pitäisi (mulla pikkanen käsi)  mutta homma toimikin kivasti ja niillä olikin oikeastaan hauskaa nostaa 😀
Tanko vaihtui käsipainoihin (4.5 kg)  joilla vuorotahtiin pystypunnerrusta seisten ja istuen 15 toiston sarjat sekä käsipainopenkkiä. Lopuksi ojentajille treeniä taljalla.
Treenin jälkeen endorfiini jylläsi rajusti ja fiilis erittäin motivoitunut ja hyvä.  Superfiilistä lisäsi suihku ja avokin joululahjat Sitrus-sarjan tuotteet. Olen tuohon Sitrusvoiteeseen ja dödöön aivan hulluna ja ne jotenkin korostaa (näin pölvästi olen)  treenin jälkeistä hyvää oloa. Ja noita tuotteita ”saankin” käyttää nimenomaan treenin jälkeen. Siis, tuo on oma pikku typerä keksintöni 😀 Hyvästä treenistä ihana palkinto 😀
Päivällä reippailimme kymmenen asteen pakkasessa seittemän kilsan lenkin. Aivan ihana sää. Pakkanenkaan ei tuntunut pahalta ja tuulettomuudesta nautimme todella. Alkujaan aateltiin kiertävämme tuon lähilenkin pari kertaa, mutta pitihän sitä vetästä vielä kolmas kierros. Ja ihan mahtava fiilis lenkin jälkeen.
Tänään on ollut ihan loistopäivä: liikuntaa kaks ja puoltuntia, ah!
Ja kun viime yönä nukuin ihanan pitkät yöunet, olo on huippu. Edellisyön nimittäin valvoin melkein kokonaan nukkuen vaan pari tuntia. Yllättävän hyvin jaksoin eilisen. Illalla meillä oli vieraita joiden kanssa kahviteltiin ja saunottiin. Tutustutin ystävääni harputtamisen saloihin ja käsitöistä juttua riitti muutoinkin. Hänkin on viime syksynä innostunut neulomisesta.
Lopuksi on ihan pakko hehkuttaa
12.3. istahdamme Kanarialle lentävään  koneeseen ja matkaamme ystävämme vieraaksi, joka parhaillaankin treenaa siellä tähtäimenään Lontoon paralympialaiset tandem-pyöräilyssä. Reissussa ollaan viikko, ihanaa!!! Taas on jotain aivan ihanaa mitä odottaa. Harmaakuonollekin sovin jo tänään hoitopaikan. Täytyy olla ajoissa liikkeellä 😀
Tuon matkan takia tuo penkkiohjelma tuli kymmenelle viikolle, muutoin se olisi ollut ilmeisesti 12 viikon ohjelma, joten katotaan onko liian tiukka vai selviänkö.
Ja perkele, mähän selviän siitä ja nostan 45 kiloa!!!
Julkaistu

Läppärin kotiin paluu ja metkutteleva Harmaakuono

Mun läppäri kotiutui eilen. Ystäväpariskunta vietti täällä koko iltapäivän ja alkuillan. Täällä piti vielä asentaa pistenäyttö, tulostin, sähköposti, langaton verkko jne. Pistenäytön ryökäle ei meinannut olla yhteistyöhaluinen, joten sen kanssa sai taistella tuntitolkulla. Kiitos ystävälle, että jaksoi moisen urakan. Tosin mukana taisi olla myös ammattiylpeyttä ja päättäväisyyttä, että homman on toimittava. Ja iltapäivän mittaan hieroimme myös vieraamme, joten ei aika ihan koko aikaa tietokoneella mennyt. Joka tapauksessa nyt tää taas toimii ja voin palailla tänne blogimailmaankin lukemaan ja kommentoimaan, ja luultavasti myös postaamaan itsekin aktiivisemmin.
Kiintolevyhän se oli paskana, joten tähän jouduttiin vaihtamaan uus kiintolevy. Eilisiltana istuin tässä tutkaillen mitä kaikkea menetin ja mitä taas en. Valitettavasti menetin lähinnä tunnesyistä tärkeitä tiedostoja kuten äänikuvat Sydneyn paralympialaismatkasta. Ne harmittaa ihan vietävästi, mutta onneksi säilyi esim. luentomateriaalit, viimeisimpien matkojen äänikuvat jne. Sähköposti tuhoutui täysin, joten ihmisten osotteet tms. katosi, mutta ne nyt onneksi saa takaisin. Parasta kuitenkin, nyt läppäri toimii (ihanaa) ja olen täällä taas 😀
Viime maanantaina hivenen vedin lokakuuta yhteen ja se ei valitettavasti mitään ilahduttavaa luettavaa ollut. Noh, nyt marraskuun alusta olen vähän aktivoitunut ja saanut JOPA kolme liikuntasuoritusta. Lauantain liikuntasuoritukseen sain kunnon pidennyksen Harmaakuonon ottaessa ohjat käyttöönsä 😀 Lähdimme kiertämään tuota tuttua lenkkiä ja sieltä palasimme kotoa vähän matkan päässä olevaa tietä pitkin. Päätin, että kävellään tien päähän ja kierretään oikean kautta kotikulmille. Harmaakuono päättäväisesti kääntyi vasemmalle. Ajattelin, että voimme tehdä sieltä kautta pidennyksen. Noh, kävelimme jonkin matkaa ja vasemmalta löytyi tie kuten pitikin, mutta kas perkule, ei se sitten ollutkaan se tie mitä luulin. Ja siitä se sitten alkoi, Harmaakuono pyöritti mua n. kilsan päässä kotoa, ja ilmeisesti samoja katuja pitkin. Yritin eräältä naiselta kysyä apua, mutta hän otti nopeammat askeleet käyttöön ja häipyi L Noh, ei muuta kuin matka jatkui. Yritin ymmärtää missä olin, mutta olin jo niin pyöritetty, että en tiennyt. Lopulta vastaan tuli ystävällinen koiran ulkoiluttaja ja sain tietää millä tiellä olin ja vielä senkin kummassa päässä. Noh, totta kai kodistamme katsottuna siellä kauimmaisessa päässä 😀 Nyt oli kuitenkin suunta mihin lähteä ja tieto mitä pitää koiran löytää. Ja kyllähän se oikea tiekin lopulta löytyi ja poika toi kotiin. Vajaan tunnin lenkistä tuli kahden tunnin mittainen, joten Harmaakuono huolehti meikäläisen ulkoilutuksesta 😀 Kotona tee maistui hyvältä 🙂
No nyt ehkä ihmettelette, että häh, voiko opaskoira toimia noin? Kyllä se vaan voi… Tosin Harmaakuono on tehnyt tuota tosi vähän. Ollaan täällä asuttu miltein kolme vuotta ja tämä oli eka kerta. Nuorilla koirakoilla tuota sattuu enemmän yhteistyön alkuvaiheessa, luottamus kun puolin ja toisin ei ole vielä ihan priimaa. Nämä metkut taitaa taas olla näitä vanhan koiran metkuja. Avokki tosin epäili herran osottaneen mieltään, kun aamuruoka oli kooltaan pieni. Noh, mene ja tiedä. Joka tapauksessa tällaista velmuamista on ollut vähän havaittavissa. Jos teemme tuon lenkin ja en halua toiselle kierrokselle poika vie usein ohi tiestä mistä päästään suoraan meille. Tuo sen sijaan tuolta mistä nytkin tulimme ja jatkoimme vaan sen tien päähän. Ollaan vähän ihmetelty, että mikä on kun suoraan kotiin ei voi tulla.
Lauantaina valmistimme pitsaa. Siitä tulikin muhkea ja paljon täytettä. Pekonia, kanaa, juustoa ja ananasta, pohjaan tomaattipyrettä. Avokki oli innoissaan, niin herkullista se oli. Olihan se toki paljon parempaa kuin kaupan valmisversiot tai edes valmispohjaan tehdyt, mutta kyllä mun on tunnustettava ettei pitsa ole mulle mikään erityinen herkku. Eilen söinkin falafeleja tomattikastikkeella ja hyvää oli. Avokki veti pitsan loppuun. Tänään se valmisti hirvikäristystä säilykkeestä ja keitettyjä perunoita mun ahertaessa töiden merkeissä. Hassu viikko, kaikki asiakkaat osui tälle päivälle. Tokihan puhelin voi vielä soida, mutta tällä tietoa näin. Noh, huomenna illasta menen taas luennolle ja torstaina Tampereelle Apuvälinemessuille, jos työkalenteri pysyy tyhjänä. Työt menee kuitenkin tällä hetkellä etusijalle, koska reilun parin viikon päästä alkaa sitten sairasloma korvaoperaation jälkeen. Jännää, siihen on se reilu kaksi viikkoa ja ei oikeastaan jännitä vielä yhtään. Noh, nyt tiedän mitä siellä tapahtuu ja miltä se kaikki tuntuu. Täytyy vaan toivoa, että kaikki menee yhtä hyvin kuin keväälläkin.
  
Julkaistu

Alakulon jälkeen endorfiininen viikonloppu

Viikolla näytti jo tosi pahalta, että alavireys ja paska fiilis palaavat. Keskiviikko ja torstaikin olivat aika surkeita päiviä. Mitenkään ei fiilistä helpottanut keskiviikon ja torstain välisen yön valvominen. Avokille pohdin asiaa varmasti kyllästymiseen asti, koska aloin vähän huolestumaan itsestäni. Ei kai sateinen ja matalapaineinenkaan sää ihan niin matalaksi mieltä saa, vai saako? Suurinpana syynä kuitenkin ehkä pidin ja pidän etten ollut tavannut ystäviä pitkiin aikoihin ja tuli jotenkin hyljätty olo. Kovasti mietinkin miten saada entinen sosiaalinen elämä takaisin. Ei yhden harrastuksen lopettaminen voi jättää näin kamalaa tyhjiötä. Se ei saa olla niin. Tilalle on pakko löytyä uutta ja uusia ihmisiäkin. En kuitenkaan halua ”tyrkyttää” itseäni liikaa mihinkään ja kenenkään seuraan, jotta en olisi rasitteeksi. Silti kaipaan sosiaalisempaa elämää mitä minulla nyt on. Onneksi kuitenkin asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Ehkäpä siis tämäkin. Synkistely ei ainakaan auta asiaa millään tasolla, päin vastoin.

Onneksi nyt tuntuu paljon paremmalta ja toiveikkaammaltakin, joten luotetaan siihen, että saan elämään lisää virikkeitä ja sosiaalista toimintaa. Liikunnan riemunkin olen saanut takaisin. Viikkoon tuo liikuntahaastekaan ei edennyt yhdelläkään suorituksella. Junnasin 11 suorituksessa, mutta nyt olen onneksi ryhdistäytynyt ja saanut kolme suoritusta lisää 😀 Perjantaina sauvoimme melkein puolentoistatunnin lenkin Harmaakuonon ja Aa:n kanssa. Sään suhteen sattui todella hyvä tuuri. Vaikka tummia pilviä purjehti taivaalla saatiin nauttia auringon paisteesta. Lenkin jälkeen kauppaan ja irtotiskistä tuli ostettua kalliita herkkuja: viininlehtikääryleitä, aurinkokuivattuja tomaatteja ja kalleimpana katkiksia mangochilimajoneesissa. Eilisiltana saunan jälkeen valmistimme tapaslautaset ja vietimme herkkuhetken. Herkut ehkä vähän kaipasivat viiniä, mutta ei avattu pulloa. Jälkkäriksi teetä ja palat Lindin tummaa suklaata kirsikalla ja chilillä. Päivällä aikasemmin oltiin reippailtu seittemän kilsan lenkki. Aamusta hieroin yhden asiakkaan ja kun ulos lähtöä suunnittelimme taivas avasi hanansa jälleen kerran. Onneksi sää kuitenkin poutaantui ja iltapäivällä kalakeiton jälkeen saimme nauttia vauhdista ihanassa syyssäässä. Mä olen ikionnellinen siitä miten Harmaakuono jaksaa taas kulkea reippaasti ja innokkaasti. Opastaessaan häntä heiluu pystyssä ja koira vaikuttaa ja kuulemma myös näyttää onnelliselta.

Syksy näytti tänään niitä parhaita puoliaan kun lähdin parin ystäväni kanssa ratsastamaan. Meillä oli taasen 90 minuutin issikkavaellus. Mulla oli aivan ihana taluttaja, joka neuvoi ja ohjasi miten toimia itsenäisesti hevosen kanssa. Myös vaelluksen vetäjä kiinnitti hyvinkin oleellisiin juttuihin huomiota. Nyt luulen ymmärtäväni ja jopa osaavani toimia töltissä oikein. Ainakin syvät vatsalihakseni ilmoittavat olemassa olostaan :DJa muutenkin tuntui siltä, että sain omaa kehoa hevosen liikkeisiin nyt paljon tehokkaammin mukaan. Pitkä alamäkikään ei hirvittänyt yhtään, ja suurimmaksi osaksi uskalsin istua pitäen vain ohjista kiinni, enkä satulan reunasta. Tuo muutos tuli jo tosin ratsastaessa Joutsassa kesälomallamme. Nyt alamäissä ja töltissäkin homma onnistui. Taluttajalta sai mukavasti koko ajan palautetta milloin menee hyvin ja milloin pitäisi jotain parantaa. Haluaisin mahdollisimman pian saman taluttajan kanssa opettelemaan lisää!

Säästä piti kirjoittamani. Ihan loistava auringonpaiste, ja se mölliskö lämmitti aivan ihanasti. Hepan selässä tuli välillä jopa vähän kuuma. No lämmin varmasti tuli myös kropan tehdessä oikeasti töitä. Hevoseni oli vähän laiska, joten pohkeita töltissä sai antaa ihan tosissaan… Oli kyllä ihanaa, haluun pian uudestaan!

Kirjoitinkin viikko sitten, että tehdään sunnuntaisin vuorotellen ns. parempaa ruokaa. Tänään oli mun vuoro, joten tarjolla oli perunamuussia johon loraus luomumaitoa ja voita sekä juustoraastetta. Uunissa paistui karitsan pihvikkäät punaviinimarinadissa. Paistovuuan laitaan jäi mukavasti tilaa kirsikkatomaattien puolikkaille ja suippopaprikalle. Ja sit oli tietysti vihersalaattia. Tultiin siihen tulokseen, että tämä oli ”sunnuntaiaterioista” onnistunein tähän mennessä. Liha oli juuri sopivan kypsää ja maukasta. Avokki fiilisteli pottumuussia ja kasviksia. Kaikki oli kyllä tosi hyvää. Mä en kuitenkaan jaksanut syödä kuin yhden pienen pihvikkään, kauhallisen muusia ja kasviksia 😀 Avokki vetäs kyllä pari pihviä ja muusia isot kasat. Mulle on huomiselle annos valmiina. Jälkkäriksi Aino-jäätelöiden Luonnon aineista-sarjan pähkinä-marja-vaniliajäätelöä pienet palat. Tuollaisten herkkujen jälkeen oli syytä vielä pistää tossua toisen eteen ja täyttää keuhkonsa raikkaalla syysilmalla. Lähdin Harmaakuonon kanssa 50 minsan reippaalle lenkille. Vauhti pysyi koko ajan tasaisen vauhdikkaana ja hikihän siinä tuli. Kierrettiin tuo meidän lähiulkoilualue pari kertaa ympäri. Ekan kierroksen jälkeen Harmaakuono tökkäs mua kuonollaan kysyäkseen opastaako kotiin vievälle tielle vai vieläkö toinen kierros. Se sen kosketus on niin hellyyttävä, sydämeni sulaa! Toisen kiekan jälkeen poika meni kymmenisen metriä oikealle menevästä tiestä ohi, pysähtyi. Hokas vissiin, että nyt ei tullu ”kysyttyä” mitä tehdään. Totesin ”mennään kotiin” ja poika teki käännöksen tulosuuntaan ja marssi tuon kymmenen metriä takaspäin määrätietoisesti ja kääntyi kotiin menevälle tielle. Kotiovella häntä huiskasi iloisena ja vapaa-käskyn saatuaan juoksi eteisestä portaat ylös keittiöön juomakupilleen. Janohan se oli tullut jätkälle 😀

Toivon todella, että uusi viikko tuo hyvää mieltä ja energistä fiilistä eikä mitään masisteluja. Nyt tuntuu hyvältä, joten tämän endorfiinin tahdon jatkuvan satoi tai paistoi! Perjantaina onkin jo kuun viimeinen päivä. Silloin pitäisi painaa alle 68 kg, mutta sille haaveelle voin heittää hyvästit, mut jos alle 69??? Peukutuksia!!! Tän painon on lähdettävä laskuun!

Julkaistu

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä :O

Tiedättehän sanonnan ”suutarin lapsilla ei ole kenkiä”? Eilen sain sen taas todeta olevan totta ”kuin kirkon rotta” 😀 Pitkästä aikaa avokki oli halukas hieromaan selkäni, ja tuo tilaisuushan piti käyttää ehdottomasti hyödyksi, vaikka penkkitreeni kummitteli vaativana takaraivossa. Se kun jäi lauantaina tekemättä, herra Laiskamato voitti sillä kertaa. Vietimme kuitenkin rentouttavan illan saunoen rentoutuen. Tuo hieronta tuli kyllä ihan nappiin, sillä eilen avokin treenatessa ryhdyin valmistamaan pestoa, ja kun homma lähtee pisuttaan, niin se sitten kans pisuttaa :O 😀 Pilkoin parmesaanin pieniksi paloiksi ajatellen säästäväni raastamisen vaivan, että kyllä sauvasekotin niihin pystyy kun jäiset marjatkin taltuttaa. Noh, eipäs se niin sitten mennytkään! Vehe on tosin vähän reistannut ennenkin ja nyt moottori ei saanutkaan terään yht’äkkiä kosketusta. No ei muuta kuin monitoimikoneeseen jo möhjötty mössö, isoon kannuun ja kone päälle. No kappas perkuleen kone ei surahtanutkaan ja ruvennut toimimaan! Ei auttanut sitten mikään, ei se paska toiminut. Pesto oli pinjansiemeniä vaille valmis, tosin ne parmesaanit paloina 😀 Noh, pistin kuitenkin broilerin rintafileet maustumaan pestotekeleeseen. Ilmoitin avokille ettei ruuasta narinoita oteta vastaan 😛 Keittelin täysjyväriisiä, johon sotkin oman maan kirsikkatomaattia, thaipasillikaa ja chilitomaattikastiketta himpun verran. Ja uuniin broiskun kaveriksi. Loppujenlopulta ruoka oli kyllä herkullista, vaikka pestosta ei nyt ihan pestoa tullutkaan 😀

Meninpäs nyt aiheesta aikaslailla sivuraiteille. Avokki teki mulle pitkän, ihanan kahden tunnin selkähieronnan ja olin ihan tööt vähän aikaa sen jälkeen. Mulla on tosi jäykkä lantio, joka on kallellaan eteen. Tulee koiran kanssa liikkumisesta. Alaselässä on notkoa, joten kärsin pienesti selkäkivuista aika-ajoin. Selkärangan vieressä kulkevat pitkät selkälihakset ovat aivan jumissa niin niiden sisä- kuin ulko-osistakin. Eikä tuo hartiaseutukaan ollut jumitukselta säästynyt. Koiran kanssa liikkuessa vasen hartia työntyy eteenpäin, ja lapaluu kiertyy ulos. Tällä kertaa oikea lapa oli kuitenkin pahemmassa jökissä. Kuului vain hirveä rutina kun kuona-aineet runksahteli avokin sormien alla. Välillä sattu niin maan perkuleesti. Niskajumit on lisääntyneet noiden korvaongelmien myötä, joten niitä sai hieroa todella varoen. En kestä kovaa käsittelyä. Todettava on avokin tehneen jälleen hyvää työtä, nyt ei ole kinnannut selässä. On kyllä ollut aikas hakattu olo ja kosketusarkuutta enempi vähempi. Eilisiltana olin ehdottomasti sitä mieltä, että tänään töiden jälkeen tämä tyttö tekee penkkitreenin. Noh, olisihan mun pitänyt tietää… Oli nimittäin pirun tahmeaa, lihakset ihan lötköt ja väsyneet. Ei todellakaan palautuneet kovaa treeniä ajatellen. Noh, silti heiluin 40 min salillamme keskittyen enempi käsiliikkeisiin. Iski kuitenkin jonkin asteinen treenivitutus. Halu treenata kauhea ja kroppa ei… Noh, olo helpottu suihkun jälkeen 😀 Ja tälle päivää mahtuu myös toinen liikuntasuorite, sillä lähdimme reippaalle lenkille aamupäivällä. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Tuli ihanan endorfiininen olo. Kotiin päästyämme taivas avasi hanansa ja siitä lähtien vettä onkin tullut aikamoisia satseja kerrallaan.

Hieronta pisti kyllä kuona-aineet liikkeelle. Hirmuinen jano ja vessassa juokseminen yötämyöden. Kannattaa aina muistaa juoda hieronnan jälkeen juuri tuon takia, että ne liikkeelle lähteneet kuonat pääsevät elimistöstä pois. Eikä seuraavan päivän mahdollista kosketusarkuuttakaan kannata säikähtää. Eri asia on, jos hieronnasta tulee mustelmia ja kipuja, silloin on hierottu liian kovaa. Ja hieronnan jälkeen ei kannata het syöksyä treenaamaan tms. Hieronta on lihaksille kuin kova treeni, vaikka ne eivät työskentelekkään. Rasitus on kuitenkin kova, kun niitä muokataan ja venytetään. Ja jos sattuu saamaan tuollaisen maratonhieronnan voipi vielä seuraavankin päivän treenaaminen olla vähän niin ja näin. Ainakin ite huomasin etten ollut palautunut tarpeeksi pystyäkseni tekemään kunnon sähäkän treenin.

Eli, taas tullaan tuohon oman kehon kuunteluun, ja siihen miten tärkeää se on. Opettelu siis jatkukoon silläkin saralla.