Uusi ryhmä Facebookissa: Luentoja hyvinvoinnista, terveydestä ja ravitsemuksesta

Äkillisestä päähän pistosta perustin Facebookiin ryhmän
Luentoja hyvinvoinnista, terveydestä ja ravitsemuksesta

Unelmani on, että luennoista tietoja löytäisi kootusti jostakin
Christer Suntqvist (Veteraaniurheilija-blogin kirjoittaja) Ylläpitää
Terveysluennot ja -tapahtumat Suomessa -kalenteria
mutta ruudunluku ei selviydy sen lukemisesta kunnialla. Saatan löytää luennon, joka kiinnostaisi, mutta en missä se on, tai milloin. Kalenterissa voi ladata ”tulostettavan version”, joka on bdf ja lopputulos lähes yhtä onneton.
Kun luin kalenterista, innostuin ja sitten petyin.

Facebookissa oleva ryhmä ei tietenkään korvaa kalentereita tms, mutta päätinpä kokeilla saisiko sitä kautta vinkkejä hyvistä/mielenkiintoisista luennoista/tapahtumista. Ja toisena ajatuksenani on, että näkövammaiset (hih, siis minä itte) voisivat sitä kautta kysellä opasta/kaveria luennoille. Ryhmään voi liittyä kaikki hyvinvoinnista kiinnostuneet, eikä se luonnollisestikaan sido lähtemään koskaan kenenkään oppaaksi tms, tai heittämään yhtäkään vinkkiä.
Halusin kuitenkin luoda ryhmän antamaan kaikille lisäinfomahdollisuuden ja samalla luentoseuran haun oli sitten näkevä tai näkövammainen.
Ehkä olen ihan pöhkö ja ryhmä kuihtuu, mutta katsotaan… Toivossa on hyvä elää ja yrittänyttä ei laiteta 😀

Jos kiinnostuit, liity mukaan!
Jos et itse innostunut, mutta tiedät jonkun/joitakin joille asiasta vinkata, tee se ihmeessä.

Eli, tietoa saa levittää parhaaksi katsomilleen tahoilleen 😀

Valokuvia Kuusamon viikolta :D

Kahdeksan asteen lämmössä hiihtelyä

Tuona samaisena päivänä Harmaakuono meidän suksiessa kolmisen tuntia, kantoi samaa keppiä vierellämme hölkyttäen

Ja juoksentelun jälkeen lepo taatusti maistui

Hiihtovaatteita oli kätevää kuivata leivinuuniin ripustettuna

Hiilareita, hiilareita marjapiirakan muodossa Hepa mussuttaa tyytyväisenä

Hiilaripommin jälkeen on syytä lähteä taasen ulkoilemaan, ja Harmaakuonolla energiaa riittää. Mistä ihmeestä sitä piisaa???

Hm… Jäniksen jäljet tuoksuu

Mökki, jossa iltaisin nautimme takkatulen loimotuksesta

Kevättalven järvimaisema

Moottorikelkan jälkiä pitkin hyvä kävellä, mutta jos astahti jäljiltä sivuun jalka upposi reittä myöden lumeen 😀

Huoh, nyt vähän jänskättää menikö kuvat oikeille paikoilleen?
Tunnin taistelin tän systeemin kanssa ennen kuin tajusin mihin kohtaan teksti ja kuvat nyt tulee… Taisin oppia, mutta lopputulos???

Puhuvia apuvälineitä

Meille näkövammaisille on paljon erilaisia puhuvia apuvälineitä. Itselläni käytetyimmät ovat vaaka, lämpömittari ja värintunnistin. Puhuvista kelloista en tykkää, joten käytänkin pistekelloa puheen siasta. Meiltä löytyy myös puhuva kuumemittari, mutta se ei kovin luotettava mittari ole.

Ystäväni avustuksella teimme videopätkän, jossa näytän miten lämpömittari ilmoittaa englanniksi sisä- ja ulkotilan lämpötilat, miten vaaka ilmoittaa valmiutensa ja miten se kertoo kauhulukemat kolme kertaa. Vähemmällähän se lukema ei mene perille 😉 😛 Vaaka puhuu suomea.
Värintunnistin on myös suomen kielinen. Kun haluan tietää esim. puseron värin, laitan puseron tasaiselle alustalle ja painan tunnistimen kangasta vasten. Valoa ei saa päästä tunnistusvaiheessa, laite ilmoittaa ihan omiaan. Tosin omiaan se ilmoittaa välillä, vaikka valoa ei tunnistimeen osuisikaan. Sen huomaatte videolta keskimmäisen pyyheliinan värin tunnistuksessa. Jos minulla on jokin beessin värinen juttu, laite ilmoittaa ”oliivinvihreäruskeaharmaa” jne. Sanonkin, että värintunnistin on suuntaa antava ja oikeasti tunnistaa päävärit, selkeät värit hyvin. Liukuvärjätyt, murretut värit, erilaiset värisävyt ovat sitten vaikeampi juttu.

Suksiboxi ja laukut pakattu

Vajaat neljä viikkoa sitten leväytimme matkalaukut esille. Tuolloin lensimme etelän aurinkoon ja lämpöön. Nyt lennämme vastakkaiseen suuntaan, pohjoiseen. Toivomuksena on toki aurinkoa ja ihania ulkoilusäitä tällekin reissulle.  Laukut on siis jälleen pakattu ja lisäksi suksiboxi. Tarkoituksena onkin hiihdellä mahdollisimman paljon pitkin peltoja ja järven jäätä. Avokin isä on ajellut meille moottorikelkallaan latuja. En ole aijemmin kevättalvella pohjosessa käynytkään. Avokki muistuttaa minua ettei Kuusamo ole Lappia 😀 No etelän tytölle taitaapi olla, kun porojakin liikkuu pihoilla ja pelloilla. On siinä Harmaakuonollekin taas haisteltavaa ja ihmeteltävää; uusia ihania tuoksuja 😉

Viime päivinä on tullut kirjoiteltua tosi vähän. Mua on vaivannut jonkin asteinen kirjoitusanemia. Kyllä juttua olisi ollut, mutta ei vaan ole lähtenyt. Ei, ei mua masenna eikä mitään sellaista. Kirjallinen ilmaisu ei vaan ole nyt luonnistunut. Jaksakaa kuitenkin vielä odottaa tuota Kanarian reissun ”loppuraporttia”. Otan koneen Kuusamoon. Saa nähdä saanko mokkulan toimimaan. Vanha otti ja hajos. Sain uuden tilalle ja se ei yhdistykään automaattisesti vaan se pitää hiirellä klikata. No eihän se multa onnistu 🙁 Ruudunluku ei pukahdakkaan valikoissa. Meni tovi selvitellessä miten näppäimin saan mokkulan yhdistymään verkkoon:
sarkain ja välilyönti, tovin odotus nuoli vasen ja enter. Se piru kysyy jotain rekisteröintiä ja tekee sen välillä useamman kerran. Ruudunlukuni ei tietenkään toimi ohjelmassa, joten saas nähdä miten homma vörkkii vai vörkkiikö lainkaan.  No sunnuntaille olen laittanut ajoituksen kautta postauksen puhuvista apuvälineistä, jotain siis luvassa  reissuajallamme…

Bloggerin hallintasivullani kököttää pelottava lause ”blogger saa uuden ilmeen huhtikuussa”. Toivottavasti uudistus ei ole meille ruudunlukua käyttäville huononnus. Aina nuo sivustojen uusimiset/päivittämiset jännittää. Niin monesti tulee tulkitsematonta grafiikkaa tms. ja ruudunluku ei selviä muutoksista.
Pitäkäähän peukkuja, että tulevat muutokset ei tee bloggaamisesta mahdotonta meikäläisille.

Mutta nyt lähden katsomaan olisko nukkumasalle mulle unihiekkaa, sillä avokin kello soi kahdeksalta, yöööhk…
Kaikille hauskaa pääsiäisen jatkoa!

Rentoa elämää

Kuu vaihtuu ja Hepa ja avokki ryhdistäytyy! Huomiselle suunnitteilla pitkä lenkki, joten nyt maaliskuun laiskottelut on laiskoteltu!

Vaikka liikunta on jäänyt luvattoman vähälle, ollaan vietetty mukavia iltoja. Tänään kävimme ystävien kanssa syömässä ja elokuvissa. Alkupaloiksi popsin friterattuja tiikerinkatkispyrstöjä ja chilikastiketta, pääruuaksi herkullista kuhaa ja salaattia. En halunnut piparjuuriperunamuhennosta. Jälkkäriksi sorruin ottamaan valkosuklaatuorejuustokakkua ja vadelmamelbaa, nam. Ruokajuomana talon valkoviini, jotain yhdysvaltalaista kuivaa juomaa. Ei ollut kovin erikoinen viini.

Elokuvana katsoimme Vares ja uhkapelimerkit. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi olen katsonut mitään elokuvaa ja vielä kauemmin kun olen ollut elokuvateatterissa. Oli hauskaa ja elokuvakin ihan ok. Ei ehkäänikään helmi, mutta ei tarvinnut katuakkaan.

Eilisiltana samaiset ystävät olivat luonamme treenaamassa perinteistä jäsenkorjausta. Tällä kertaa hoidettiin selkä kokonaisuudessaan. Nyt alaselässä on pientä arkuutta, mutta samalla tuntuu jumien lieventyneen. Selän hoidossa asiakkaalla on aktiivinen rooli hoitoa tehtäen. Useammassa vaiheessa hoidettava liikkuu eteen-taakse suunnassa hoitajan painaessa hoitokohdista. Yläselkään tultaessa asiakas vetää lapaluita lähemmäksi toisiaan. Lavan lihaksistoa hoidettaessa, asiakas pyörittää rauhallisin laajoin liikkein harteitaan hoitajan painellessa lapaluun lihaksistoa. Rintalihasten jumeja helpotetaan tukemalla lihaksen runkoa toisella kädellä ja toisella kädellä pyöritetään asiakkaan yläraajaa. Sanoisin, tehokasta!

Hoitojen jälkeen istuimme ruokapöytään. Meillä oli kahta eri salaattia. Olin valmistanut feta-aurinkokuivatutomaatit-salaatin ja ystävämme puolestaan vihersalaatin, jossa oli mm. punasipulia. Jälkkäriksi syötiin rahkaa. Laitoin siihen rahkan ja kerman lisäks raakakaakaojauhetta, lucuma-jauhetta, vadelmia, mansikoita, yhden banaanin ja pinnalle tummaa minttusuklaata. Oli, vaikka itse sanonkin aika herkullista. Kukaan ei kaipaillut sokeriakaan 😀

Torstaina olin sauna illassa, jonka kutsussa sanottiin mm. näin:
”Kantavina teemoina ovat luonnonmukaisuus, alkuperäisyys ja puhtaus.
Tuulahduksen Italiasta iltaamme tuovat ekokampaaja Virpi Niinistö
Vipamaniasta ja Monditaly.” Ja voin sanoa illan olleen mielenkiintoisen ja ihanan. Alkumaljoiksi meille tarjoiltiin itse tehtyä omenaraparperimehua. Saunassa saimme käyttää vihreäsavinaamiota, pestä hiuksemme saman sarjan shamppoolla ja käyttää hoitoainetta. Saunan jälkeen saatiin valita tuoksullinen tai tuoksuton voide. Itse kun rakastan tuoksuja, valitsin tuoksullisen. Vielä seuraavanakin päivänä iho tuoksui ihanan raikkaalta ja puhtaalta.

Kaikki tuotteet olivat 100% luonnollisia eivätkä sisältäneet mitään kemikaaleja, ja tämä oli erittäin tärkeää ekokampaaja Virpille, jolta tuotteita sai myös ostaa. Hän kertoi myös työstään ekokampaajana ja sisälleni jäi kutina ”haluan kokeilla”, joten ehkäpä vielä joskus täälläkin saatte lukea aiheesta enemmän.

Tarjoilut oli vallan herkulliset ja ylelliset. Luomuteemaa noudatettiin pääpiirteittäin myös syömisissämme. Italialainen salaatti, jossa oli makaroonia ja artisokkaa maistui herkulliselta. Olen artisokan suhteen ollut vähän epäileväinen, mutta salaatissa ainakin pidin siitä.

Maistelimme paria juustoa, josta toinen oli luomua ja erittäin herkullista. Ei kyllä toisessakaan mitään vikaa ollut 😀 Tarjolla oli myös luomusuklaata, tyrnimakeisia, pähkinöitä, Kaarinassa valmistettua luomusiideriä, ruisnappeja, aurinkokuivattuja tomaatteja jne.

Keskustelut pyörivät paljolti luonnonmukaisuudessa, kemikaalien haitoissa, elämässä jaksamisessa jne. En tuntenut kuin järjestäjät ja yhden muun vieraan ja kaksi muuta olin tavannut viime syksynä luennolla. Olen iloinen, että sain olla illassa mukana, kiitos!

Naisten kympille toukokuussa

Nyt Liikuntahaaste ei ota edetäkseen. Takkuista on, mutta vielä uskotaan, että homma taasen käynnistyy vilkkaasti ja energisesti. Tälle päivää oli tosin jo liikkatreffit, mutta naisen riesa-aika vei voiton. Menkkakivuista ja runsaudesta kärsitään ja vaikka liikkuminen monesti helpottaa oloa, tänään ei vaan tuntunut hyvältä ajatus moisesta. Kehon toimintaa seuraillessa ja opetellessani nyt myös menkkojen osalta, jäin pohtimaan… Näin runsasvuotoisista kuukautisista on aikaa, viimeksi kun olen liikkunut vähän, eli ehkä joulukuussa. Kuukausi sitten kun olin helmikuussa liikkunut paljon ihmettelin vuodon niukkuutta minun normimeininkiin nähden. Ja nyt kun on ollut maaliskuu vähemmällä liikunnalla, runsaus kiusaa. Olenhan aijemminkin urheillut ja liikuntamäärät vaihdelleet, mutta en ole asioita osannut yhdistää. Ja en nytkään tiedä yhdistelenkö ihan väärin. Huhtikuusta tulee varmasti taas paljon liikunnallisempi kuukausi )lorvikatarin ajo käynnissä) joten mielenkiintoista nähdä miten kroppa taas reakoi. Vai onko tämä vain pelkkää sattumaa. Jos paljolla liikunnalla vuoto niukkenee, se on mulle tervetullutta!  Kokemuksia/näkemyksiä?

No ei liikuntaa ihan ole loman jälkeen hylätty, mutta tehokkaat treenit on jäänyt tekemättä. Uimaan en ole saanut kaveria enkä sitten muustakaan innostunut, jos nyt ei koiran ulkoilutuksia lasketa. Maanantaina ilmottauduin Naisten kymppi-tapahtumaan. Ei, en ole tullut hulluksi. En juokse, tyydyn reippaaseen kävelyyn. Oppaanikin haluaa kävellä, joten asiasta ei tarvitse sen enempää keskustella 😀 Harmaakuono tulee mukaan, jos on tarpeeksi viileää. Tapahtumahan on 27.5. Ja puolentoista viikon päästä matkustamme Kuusamoon avokin kotiseuduille, ja tarkoituksena on hiihtää mahdollisimman paljon. Nyt tämä luhverrus vaan täytyy poikkasta het ja viikonloppuna ottaa liikunnasta kaikki ilo irti.

Eilen olin kaverini kanssa Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n järjestämässä sveitsiläisessä illassa. Meille tarjoiltiin holittomana juomana mustaa teetä, johon joku pirulainen oli lisännyt sokeria ja holillisena ranskalaista valkoviiniä. Alkusalaattina oli ananasporkkanasalaatti. Pöytiin kannettiin sähköllä toimivat fonduepadat. Vaaleaa leipää dipattiin kolmen juuston juustofonduehen. Herkullista, mutta TODELLA, TODELLA raskasta. Jaksoin syödä vain joitakin leipäkuutioita. Ja vähän pelkäsin mahdollista närästystä, joten lopetin hyvissä ajoin. Illan aikana kuuntelimme sveitsiläistä musiikkia ja keskustelimme jonkin verran sveitsiläisistä tavoista. Ruoka oli hyvää, mutta ruokamuutokseni myötä ei ehkä enään mun juttu, paitsi pienissä määrin 😀 Ja osasin sen nyt huomioida hyvin herkutellessani.

Perinteinen jäsenkorjaus

Ystäväpariskuntamme opiskelee tällä hetkellä perinteistä jäsenkorjausta ja avokin kanssa saimme olla heidän harjoitusasiakkainaan. Opintoja heillä on takanaan viikonlopun verran.

Perinteinen jäsenkorjaus on kokonaisvaltainen hoitomuoto, jossa hoitaja tasapainottaa ihmisen tukirangan (lihakset ja nivelet) sekä ohjaa mm. ravintotottumustenkorjaamisessa. Väärät ravintotottumukset voivat aiheuttaa mm.  erilaisia fyysisiä oireita/kiputiloja. Onkin tärkeää hoitajan hallita niin fyysisten kiputilojen hoito kuin myös olla tukena ja tasapainottajana henkisten lukkiumien hoidossa. Hoidolla vaikutetaan kokonaisuuteen. Ei pelkästään fyysiseen hyvinvointiin, vaan myös henkiseen hyvinvointiin. Jokainen meistä on yksilöllinen kokonaisuus  fyysisten oireidemme ja henkisten tuntemuksiemme kanssa.

Jokaisen meidän elämässä sattuu ja tapahtuu; kroppamme kuormittuu eri tavoin ja eri syistä. Erilaiset lihasjännitykset, kropan toispuoleisuus, lukot jne aiheuttavat mm. lantiokorin kiertymistä,  joka puolestaan antaa vaikutelman alaraajojen eri mittaisuudesta. Hoidon avulla asento saadaan suoristettua ja näin myös raajat oikeaan mittaansa. ”Lantiokori” on yksi esimerkki. Toki oireita ja kiertymiä nivelissä voi olla missä päin kehoamme tahansa. Erilaisten jännitystilojen ja nivelkiertymien myötä hermotoiminta, verenkierto ja kudosnesteen kierto heikentyyy. Ja joskus Oireen aiheuttaja voi olla yllättävän kaukana siitä missä oire tuntuu: ”esimerkiksipolven, lonkan, tai alaselän oireilun syyksi saattaa paljastua nilkan liiallinen sisäänkiertyminen, eli ylipronaatio. Tämä selittyy sillä, että tukielimistö on kuormitettuna kineettinen ketju, jossa yhden nivelen liike vaikuttaa seuraavaan niveleen niin ylös- kuin alaspäinkin. Nilkan liiallinen sisäkierto aiheuttaa siis myös polven ja lonkan alueen virheasentoja, sekä lantion kallistumisen eteen ja lannenotkon lisääntymisen. Toispuolinen nilkan liiallinen sisäkierto aiheuttaa myös toiminnallista alaraajojen pituuseroa. Epätasapaino kehon ja selkärangan alueella voi aiheuttaa myös vaivoja autonomisen hermoston hermottamille alueille; sydämen, suoliston, munuaisten, virtsarakon jne alueille.”
 
  Perinteisellä jäsenkorjauksella saadaan hyviä hoitotuloksia mm.
”* alaraajojen kineettisen ketjun tasapainottamisessa; jalkojen erimittaisuuden poistossa sekä jalkaterien, nilkkojen, polvien ja lonkkien virheasentojen ja kiputilojen korjaamisessa

* Alaselän kiputilojen hoidossa; iskiaksen ym. ristiselän ja lannerangan särkytilojen ja virheasentojen hoidossa.
* Kieroselkäisyyden eli skolioosin hoidossa etenkin lapsilla ja nuorilla.
* Yläselän kiputilojen, nikamien virheasentojen ja niistä aiheutuvien elintoimintojen häiriöiden, kuten vatsaongelmien, sydämen rytmihäiriöiden, hengenahdistuksen ja korkean verenpaineen hoidossa., silloin kun ne johtuvat kineettisen ketjun epätasapainosta selän alueella, nikamien lukoista, kiertymistä tai jäykistymistä.
* Hartioiden ja niskan alueen vaivojen, kuten jännitysniskan, lapojen lukkiutumisen, päänsäryn, huimauksen ja migreenin hoidossa.
* Yläraajojen kiputilojen, kuten käsisärkyjen, kipuolkapään/jäätyneen olkapään ja tenniskyynärpään hoidossa sekä ranteen ja sormien alueiden ongelmissa.

* Pään alueen vaivojen, kuten jännityspäänsäryn, kasvosärkyjen, purentahäiriöiden ja näköhäiriöiden hoidossa.”

Täältänappasin pari lainausta, ja jos aihe kiinnostaa enemmän kannattaa käydä lukemassa sivuilta tarkemmin jäsenkorjauksesta.

Ystävämme harjoitteli jalkojen ja selän hoitamista. Jalkojen hoito aloitettiin selinmakuulta. Ensiksi tutkittiin mahdolliset virheasennot/jalkojen pituus jne. Itse hoidossa käytiin läpi nilkan aluetta hakien liikkuvuutta alueen niveliin. Hoidon aikana myös asiakkaalla itsellään on aktiivinen rooli. Jalkojen hoidossa esim. nilkan ojennus/koukistus-liikettä  tehdään parissakin eri vaiheessa. 
 Selän alueella nikamia läpikäydessä asiakas itse liikkuu eteen-taakse -suunnassa rauhalliseen tahtiin. Saimme siis myös jalkahoidon jälkeen selän alueen hoitoa. Se tehtiin istuen jakkaralla.

Suosittelen kokeilemaan jäsenkorjausta. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tehokkaalta hoitomuodolta. Odotan innolla lisää harjoituskertoja ja ystäviemme lisäoppien saamista.

Hoitojen jälkeen paistoimme pannulla broilerpihvejä ja päivällä aikaisemmin olin valmistanut vihersalaatin. Jälkkäriksi söimme tummaainkiväärisuklaata ja luomupullat.
Mukavissa ja terveellisissä merkeissä kului siis meidän lauantai 😀

Tunnustuksia

Minun lomaillessa olen saanut ihanan tunnustuksen -blogin kirjoittajalta Iiveltä
Kiitos Iive!

s400/liebster-blog
Liebster tarkoittaa ”rakkain” tai ”rakastettu”, mutta se voi arkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla
on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
Tämä on hieno idea jakaa tunnustuksia, mutta nyt olen hivenen tylsä kun en jaa tätä eteenpäin. Johtuu siitä, että lomani aikana suurin osa on tainnut tämän jo saada. Ja toisekseen tuo linkin lisäys temppuilee, tai on jotenkin muuttunut, enkä jaksa sen kanssa nyt tapella. Mutta suosittelen teitä lukemaan/tutustumaan Hennan ja Karhuttaren blogeihin, sekä vammaisurheilublogiin Kohti Lontoota, jossa kirjoituksia n. kerran viikossa huippuvammaisurheilijoilta.

Ja jos kuvaa ei ole mukana, pahoittelen. Kopioin sen kyllä, mutta ei aavistustakaan onko siirtynyt tähän 🙂
Ainakin ruudunluku pölpöttää kuvatiedostoille tyypillisiä kirjaimia ja numeroita 🙂

3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.

No kuten jo edellä totesin, en varma onko palkinto täällä vai ei :D:D
Enkö sitten olekkin ”ihana” blogikamu??? 😛

4. Toivo, että ihmiset, joille lähetit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!

On tainnu kiertää jo ja tuskinpa Kohti Lontoota-blogi tällaisista innostuu 😀 Mutta Henna ja Karhutar napatkaa, jos ette ole vielä tähän törmänneet…

Ja toisen tunnustuksen sain
Iiven lisäksi Hiilarihirmulta
Ja Hiilarihirmu anteeksi etten linkitä blogiasi tähän, mutta syy tuolla ylempänä.
Toivottavasti linkin lisäys palaa ennalleen, jotta en joudu niistä kokonaan luopumaan.

s320/one+lovely+blog+award
 
One Lovely Blog Award ” pelisäännöt ”:

1.Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
Hiilarihirmu, kiitos!

2. Kirjoita seitsemän random-faktaa itsestäsi.  
3. Lahjoita tämä sama award 15 parhaalle blogille/bloggaajalle
Ja taaskin olen tylsä enkä ala linkittämään, mutta napatkaa ken tahtoo.

* Mustarastaan kaunis laulu on kevään kohokohtia
* Viime aikoina on herännyt halu mennä kehonkoostumusmittaukseen, mutta lukemat hirvittää
* Pelkään Harmaakuonosta luopumista
* Olen itseäni kohtaan monesti ylikriittinen ja aliarvioin osaamistani, (esiintyi pahiten maalipallourallani)
* Tämä alkuvuosi on ollut täynnänsä positiivisuutta ja energisyyttä – olen herännyt horroksesta tai jostain apeustilasta sosiaaliseen elämään
* Haluaisi päästä uintitekniikkakurssille, joka olisi näkövammaisille (vamma osattaisiin silloin ohjauksessa huomioida paremmin enkä jäisi näkevien kurssilaisten jalkoihin. Ehkä aliarvioin itseäni ja arastelen turhaan)
* Lapsuuden kesiin kuului siili-vieraat takapihallamme, parhaimmillaan niitä oli kerrallaan pihassa 12. Rakastin niiden tuhinaa, mutta koskaan en onnistunut nauhoittamaan sitä läheltä 🙁 Ja sehän tietysti pientä tyttöä harmitti.

Melkeinpä hävettää tämä toteutus, mutta eihän tämä nyt niin vakavaa ole…

Postaus suoraan lentokoneesta!

Istun avokin ja Aa:n välissä lentokoneessa ja lentoaikaa on jäljellä alle 2 tuntia.
Täällä on langaton internetyhteys käytössä ja pitihän sitä tulla testaamaan, toimiiko. Ja hyvin toimii!
Mulle tämä on uusi juttu. En koskaan ole ajatellut lennolla voivan surffailla netissä.

Matka on mennyt ihan kivasti. Koneessa paljon lapsia, jotka aika äänekkäitä. Ja tottahan myös pakolliset suomalaiset juopottelijatkin löytyy. Tunnelmaa siis riittää.
Mutta nyt nautimme punaviinista ja kohta Kanarian lämmöstä.

Painon pudotusta ja Harmaakuonon kuulumisia

Mun ei varmaan pitäis hehkuttaa täällä, koska painoni on heitellyt aika reippaasti viime aikoina. Viikko sitten kauhistelin täälläkin punnitustulosta jolle selitykseksi annoin suolaisen ruuan, tuoreen ruisleivän ja menkkojen läheisyyden. Onneksi paino ei tuosta noussut enempää, vaikka menkat iskivätkin vasta maanantaina. Kävin kuitenkin etsimässä ”virallista” tietoa menkkapainonnoususta ja löysinkin artikkelin, jossa sanottiin painon voivan nousta 1-3 kiloa menkkojen takia. Siitä ei pidä huolestua, sillä nestekertymät sulaa pois kuukautisten aikana. Siihen on avuksi myös liikunta, joka myös helpottaa kuukautiskipuja. En kuitenkaan löytänyt tietoa siitä montako päivää ennen kuukautisten alkua nestettä alkaa kertymään kroppaan. Eiköhän se ole yksilöllistä kuten se miten paljon paino nousee menkkojen alkumainingeissa.
Tuolloin maanantaina pudotusta viime torstain lukemiin tuli 700 g, joten ehkä sillä suolaisella wokillakin oli osuutensa asiaan. Edellismaanantainahan oltiin jo alle 68 kilon lukemissa.
Ja tänään vaaka yllätti iloisesti kertoen painoksi 67.3 kg, joten tuo 68 kiloa on alittunut selvästi. Näin vaaka väitti myös eilen ja tiistaina, joten voinen vähän hehkuttaa 😀 Jeee, jeee, jeee!!!
Ilahduttaa kovasti myös se kun avokki tulee halaamaan ja toteaa ”kyllä sä oot pienentynyt”. Ja äidin kommentit ”noissa viime kesän kuvissa oot paljon pyöreämpi kuin nyt” ja ”sulta on lähtenyt tosta rintojen edestä ja alta sekä vyötäröstä, vatsasta”. Ja ite huomaan joidenkin housujen lököttävän alapersauksesta. Että kaitpa tämä on oikeasti totta, että vihdoin tapahtuu muutoksiakin kropassa eikä vain iänikuista jumitusta kuukaudesta toiseen.
Ja että muutokset ovat sellaisia mitkä toisetkin saattavat huomioida enkä vain minä itseäni tutkiskellessani 😀
Tästä kuitenkin matka jatkuu edelleen. En kuvittelekkaan, että nyt laihdutus olisi kokenut jonkin helppouspainikkeen. Tod.näk. nyt putoaa sen mitä putoaa ja sitten alkaa taas sitkeääkin sitkeämpi taistelu jumituksia vastaan.  Huhtikuun 2. tavoitteena painaa alle 66 kg, huih ja tammikuun alussa olen asettanut tavoitteekseni 30.4. 65.5 kg, joten sitä kohti matkataan. Kanarian ja Kuusamon reissut kieltämättä tuo hommaan hiukan lisähaastetta, mutta katsotaan miten ämminkäisen käy.

Aamulla kävin opaskoirakoululla. Eilisellä lenkillä valjaiden kahvasta kuului naks ja se katkesi. Aisat lenkottivat ja tuntuma koiraan huono. Pääsimme lenkin loppuun onnellisestikuiteskin. Koululla sain heti kommentin kennelpäälliköltä ”no nää valjaat on kävelty ihan puhki, te olette ainakin kävelleet”. Valjaista uusittiin aisa, eli se mistä pidän kiinni. Koiran kroppaosa kori pysyi vanhana. Olisin saanut senkin uuden, mutta tulimme siihen tulokseen, että koiralla on mukavempaa kun ei ole niin jäykät vermeet päällä.

Samalla kennelpäällikkö leikkas Harmaakuonon kynnet, katto korvat, suun, karvaa ja ihoa. Terveeltä vaikutti ja hyväkuntoiselta energiseltä pakkaukselta. Harmaakuonolla on kuulemma hyvin tyypillinen ikääntyvän opaskoiran kroppa; etupää vankka/vahva ja takapäässä heikkoutta. Harmaakuono ei mielellään varannut takapäälleen kovinkaan vahvasti kynsiä leikattaessa. Harmaakuonon harmaantuminen/valkoistuminen keräsi myös hymyäviä kommentteja niin johtavalta kouluttajalta kuin kennelpäälliköltäkin.  Juteltiin myös vähän Harmaakuonon lämmönsietokyvystä. Kyllä minua jännittää miten tuleva kesä menee. Nyt poitsu on niin energinen, että ei huolen häivää, mutta miten parin kolmen kuukauden päästä.

Tänään se on tosin ollut hyvin rauhallinen koko päivän. Koululla käynti taitaa olla vähän stressaavaa. Siellä unohtuu kyllä opastukset tyystin. Hajuja on joka puolella valtavasti ja niitä on ihan pakko haistella 😀