Julkaistu

Vesiliikunnan riemua uiden ja juosten

Pari viikkoa sitten sovin tälle päivää lumikenkäilytreffit, jotka ei toteutuneet loskaisan ja märän kelin takia, harmillista. Onneksi pääsin heti aamusta liikkumaan uima-altaaseen. Tarkoitus oli ensin vesijuosta, mutta juoksualueella oli hirvittävästi väkeä, joten päätimme pulahtaa ensin uimaan. Uinti tuntui vähän takkuisalta, kropassa painoi menneiden päivien liikunnat. Ja kun sujuvuus parani huoli kaverin sokereiden laskusta häiritsi hiukan keskittymistä. Hänellä oli kuitenkin mehua ja tilanne asettui nopeaan ja hänkin pääsi takaisin altaaseen. Uin 1100m/1h, jotensujuvamminkin/vauhdikkaamminkin on joskus tultu uitua 😀

Tunnin uituamme vaihdoimme vesijuoksualueelle, edelleenkin väkeä paljon, mutta kivasti onnistuimme seassa luovimaan. Vieläpä niin ettei juoksurytmi pahemmin kärsinyt. Aika sujahti (45min) nopsaan rupatellen ja koko ajan liikkuen. Varttia vaille kahden tunnin vedessä liikkumisen jälkeen olikin rentouttavaa laskeutua lämminvesialtaaseen venyttelemään. Ja aikas jumissa etenkin koivet olikin. Lihashuollossa pitäisi kyllä ehdottomasti olla paljon aktiivisempi. Rentoutuminen jatkui vielä höyrysaunassa ja pukeuduttua hipsimme yläkertaan kahvilaan Uppopulla, jossa nautimme herkulliset salaatit. Salaatti oli tuoretta, sitä oli runsaasti ja vuohenjuustosalaatti, jonka söin myös oli monipuolinen. Ehdottomasti positiivinen kokemus ja annoimmekin henkilökunnalle kiitosta salaateista. Hintaan kuului vielä kahvit ja teet, joten saatiinpa nautiskella rentoudesta pidemmän kaavan kautta.

Sunnuntai-iltana tänne postaamisen jälkeen hipsin treenaamaan. Tein yläkroppapainotteisen treenin. Penkkipunnerrusta 20, 25 kg kolme 10 toiston sarjaa sekä avokin innoittamana kokeilin miten 30 kg nousisi, ja nousihan se neljästi. Ylätaljalla vetoja eteen ja niskan taakse sekä ojentajaliikettä, kulmatangolla hauiskääntöjä, kulmasoutua, pystypunnerrusta jne. Kahvakuulalla heilautuksia. Lopuksi intaannuin vielä tekemään kahden käden heilautuksia 10 ja 12 kilon kuulilla. Aikaa treeniin meni 75 min ja edorfiini jylläsi kropassa. Jaloissa tuntui ratsastus ja kahvakuulameiningit, yläkroppaan hiljalleen hiipi treenituntemuksia ja fiilis korkealla.

Seuraavana iltana vuorossa ystävän kanssa 12 kilsan lenkki pääasiassa asfalttiteitä pitkin. Tiet loskaisia ja jonkin verran vesilätäköiden peitossa. Otto hiukan hidasteli pahimmissa loskaöllötyksissä ja vesilätäköiden kohdissa. Iloisesti jutellen ja eteenpäin marssien Ottokin päätti olla pahemmin jumittelematta, tai sitten osaan paremmin kuin aiemmin saada koiraan vauhtia. Jälleen kilsat taittui mukavia rupatellen. Sports-Trackerin mukaan lenkin pituudeksi tuli tarkalleen 11.96 km ja aikaa kului 2 h 34 min. Ja pystyn itse katsomaan puheen avulla lenkin väliaikoja, yes! Lenkin jälkeen maistui äidin vähäsokerinen viinimarjamehu ja rahka. Liikuntafiilikset siis mahtavat.

Eilen tapasin toisen koirankäyttäjän hänen luonaan. Ensiksi lähdimme lenkkeilemään. Yöllä oli satanut lumiräntää ja tiet oli melkoisen sohjon peitossa. Aika raskas keli kävellä, ja taisipa sunnuntain ja maanantain liikkumiset vähän jaloissa painaakin. Kävelimme aika hidasvauhtisen 4 kilsan lenkin. Lopuksi koirat pääsivät juoksemaan vapaana ja kyllä ne kirmailivatkin ja tietysti myös painivatkin keskenään 😀

Ulkoilun jälkeen maistuikin herkullinen kasviskratiini ja vihersalaatti mukavia höpötellen. Jälkkäriksi mansikkajäätelökakkua, jonka päällä kiiviä. Ruuan kanssa nautiskelimme pari lasillista valkoviiniä ja jälkkärin kanssa roibos-teetä. Rento mukava päivä!

Nyt on iltatee (kamomilla) juotu ja uni painaa silmiä, joten taitaa olla aika hipsiä lakanoiden väliin. Pitkästä aikaa viime yönä nukuin todella huonosti melatoniinista huolimatta. Toivottavasti tuleva yö on parempi, ainakin nyt tuntuu siltä, että uni tulee het kun sänkyyn kaadun.

Julkaistu

Ravia keventäen ja tasapainotreeniä ilman satulaa ratsastaen

Ennen ratsastamaan lähtöä kävimme koirien ja avokin kanssa kävelyllä. Lenkistä ei oikein voida puhua, sillä keli oli melkoisen jäätikkäinen. Icebugeilla pärjäsin aika hyvin, mutta Otto suti vierelläni kävellessään. Harmaakuono valitsi nuoskaisen hangen missä vähän helpompi liikkua avokin taiteillessa tien puolella. Pystyssä pysyttiin, mutta vauhti oli välillä melkoista hissuttelua. Talitintit piipitti ja tuoksui sulava lumi. Eihän nyt vielä ole kevään aika. Enhän ole päässyt vielä suksille enkä lumikengillekään. Kevättä kuitenkin tuntui olevan ilmassa ja lämpöasteitakin pari-kolme. Eipä tarvinnut ratsastamaankaan pukeutua moneen kerrokseen.

Tallin piha oli myös aika liukas, mutta itse harjoituskenttä yllättävänkin hyvä. Välillä jopa kavioiden alla litisi ja lotisi silkka vesi. Ratsastin Airalla, jolla on ratsastanut pari-kolme kertaa aiemminkin. Aira ei juurikaan tölttää vaan ottaa ravin.Pääsin siis pitkästä aikaa treenaamaan keventämistä, ja se sujuikin hyvin. Aika hyvin jalatkin pysyi riittävän takana, istunta tahtoi välillä mennä liian etupainotteiseksi milloin Airan ravi lopahti. Tyyppi kuunteli kroppani viestintää. Hetkittäin uskalsin keventää myös niin etten ottanus satulan etukaaresta kiinni vaan kannattelin käsiäni ratsastusasennossa. Välillä kevennyksessä nostin persausta vähän liikaakin, mutta pääsääntöisesti keventäminen sujui hyvin, ja minusta se on mielettömän hauskaa. Siinä jotenkin tuntee onnistumisen riemua kun oikea rytmi löytyy. Harjoittelimme myös ravista vauhdin hidastamista hitaampaan raviin ja lopulta käyntiin. Itse käytin vatsoja niin tehokkaasti, että Aira siirtyi harjoituksen alusta lähtien käyntiin ja hidas ravi jäi välistä pois 😀 Jos istuin satulassa liian etupainoisesti hevonen ei meinannut siirtyä käynnistä takaisin raville, mutta heti kun istuntaansa korjasi hevonenkin teki mitä halusin 😀

Tunnin puolessa vaihdoimme kulkusuuntaa. Meillä oli taasen ns. kärkiratsastaja ja suunnat sen ansiosta pysyy hyvin hallinnassa. Voi keskittyä ratsastamiseen eikä ohjaamiseen hevosta pois ohjaajan luota keskikentältä. Tunnilla teimme myös muutamat voltit, harjoittelimme painon siirtoja käynnissä, ratsastimme ilman jalustimia hakien oikeaa asentoa. Eli, niitä samoja juttuja mitä nyt viimeset kuukaudet ollaankin jo treenattu. Kehitystä tapahtuu koko ajan, vaikka aika pienin askelin mennään. On kuitenkin ihana tunne kun huomaa osaavansa/pystyvänsä vähän parempaan kuin edelliskerralla. Nautin siitäkin, että jalat kipeytyvät ja tunnen ratsastaneeni, olen osannut tehdä asioita oikein oikeita lihaksia käyttäen.

Tunnista viimeset kymmenen minsaa ratsastimme taasen ilman satulaa. Ystäväni teki pysähtymisharjoituksia, voltteja ja tölttipätkiä. Itse tälläkin kerralla tyydyin istumaan hevosen selässä talutuksessa. Teimme kerran voltin, mutta vielä suurin energiani menee tasapainoiluun. Istunta tahtoo jäädä etukenoiseksi, pitäisi uskaltaa rohkeasti istua oikein, olisi vähemmän kiikkerää menoa. Hetkittäin kun könöasennosta ”päästin irti” ja istuin oikeaoppisesti istuntakin rentoutui. Ja heti kun ohjaaja huomasi minun rentoutuneen ja sanoi siitä, jännityin ja meno tuntui taas kiikkerältä. Ehkä nyt tuntui jaloissa keventäminen hienoisena väsymyksenä ja tasapainoilu siksikin rankalta. Silti oli ihanaa! Lämmin hevonen, jota ei haitannut, vaikka pidinkin harjasta lujasti kiinni. Olin pois taas mukavuusalueeltani, mutta on valtava tunne uskaltautua ja uskaltaa siihen. Jos arkailisin liikaa moni upeaksi kokemukseksi osoittautuva juttu jäisi kokematta. Olen onnellinen ystäväni rohkeudesta, joka rohkaisee myös minua nyt ratsastamaan ilman satulaa. Vielä en usko pystyväni ratsastamaan koko tuntia niin. Hermostoni ei kestäisi sellaista eikä ehkä psyykekään. Mutta ehkä joskus teemme senkin ja silloinon taas uusi upea kokemus koettu. Nyt pienin askelin kohden parempaa tasapainoa ja opitaan ratsastuksen hienouksia kaikessa rauhassa. Kiire ei ole mihinkään. Kumpikaan meistä ei suunnittele osallistumista vammaisratsastuskisoihin tms. Nautimme ja opimme, riemuitsemme ja ratsastamme. Ratsastus on ihanaa!!!

Julkaistu

Vihdoinkin Sports Tracker toimii !!!

Yli kuukausi siinä meni – järkyttävää!
Ja kun toimiminen oli loppujenlopulta niin pirun pienestä kiinni
”Kun käynnistät Iphonessa Sports Trackerin sulje näyttö.”
Jos näyttö lukittuu automaattilukituksella ja herättelet henkiin ”koti”-näppäimellä olet lentänyt ohjelmasta pihalle kuin leppäkeihäs eikä mitään ole tallettunut. Mutta kun lukitset näytön virtakytkimestä ja avaat samaisesta harjoituksen jälkeen, pääset tallentamaan harjoituksen. HUOH!!! Aina oppii uutta.

Olen ja olemme koettaneet tämän kuukauden aikana vaikka mitä. Maanantaina poistimme ohjelman kokonaan ja latasimme uudestaan. On tarkistettu miljoonasti, että mobiilidata on päällä ja kaikki muu taustalla päivittymisjutut. Ja ei vaan piru toimi. Vinisin Facebookissa vielä kerran toimimattomuutta ja lopulta se oikea vinkki tuli. KIITOS kera ison helpotuksen lennähtää ystäväpariskunnalle ja ennenkaikkea pariskunnan miespuoliselle Iphonen käyttäjälle.

Tänäaamuna koirien kanssa lenkille lähtiessä päätin vielä testata asian. Mielessä oli tosin jo vähän alistunut olo Sports Trackerin toimimattomuudesta. Aloin olla sillä mielellä, että muilla toimii mulla ei, mutta eihän kaikki voi kaikkea saada. Noh, puhelin taskuun ja matkaan.

Keli oli jo kostea, lumi nuoskaista ja Oton mielestä ilmeisen inhottavaa märkää möhjöä. Eihän sellaisessa ole kiva tassutella, hienot tassut kastuu :D:D Paljon hauskempaa on jumittua paikoilleen inhoten sohjoa. Kannustuksin eteenpäin päättäväisyyttä unohtamatta. Olihan Otonkin pakko liikkua ja hakea se reipas ihana vauhti minkä koira kyllä osaa. Mutta kokeilla piti josko vois taas hidastella. Lenkki oli aikamoista ailahtelua reippaasta kulusta maleksimiseen.

Kotiovella kaivoin puhelimen esille ja otin lukituksen pois päältä ja mitä korvani kuulivatkaan – Sports Tracker oli päällä ja pääsin pysäyttämään ja tallentamaan harjoituksen. Olimme kävelleet 38min ja 2.76 km keskinopeudella 4.3. Voi miten ilahduinkaan, nyt se toimii!!! Vielä en tiedä pystynkö puheen avulla katsomaan lenkin vauhdikkaammat ja hitaimmat kohdat. Vähän epäilen ettei se onnistu. Joutunen siihen käyttämään apuja, mutta siitäkin huolimatta loistojuttu Sports Tracker toimii vihdoinkin!

Alkuillasta ennen saunaa oli tarkoitus treenata kotisalilla, mutta kuinkas kävikään – kainalokkain olo voitti <3 Tarkoitus oli ruuan jälkeen hetki lepäillä ennen treeniä, mutta kainalossa sujahti horroksessa pari tuntia <3 No kainalohetki tietää huomiselle ratsastuksen lisäksi treeni-iltaa. Nyt sitten relailtiin ja saunottiin. Vähän on huono omatunto, mutta läheisyyskin on tärkeää, joten miksi kainalohetkestä ei voisi nauttia hyvällä omallatunnolla??? Huomenna sitten vähän tiukemmin, eikös? Maanantai-iltana (aamupäivällä uintia 75 min/1350m) olin vuorostani ystäväni kotikulmilla lenkkeilemässä. Hänelläkin oli Sports Trackerin kanssa ongelmia, mutta jälkikäteen matkan mittauksenkäveltyjä kilsoja tuli 11.6 km/2 h 30 min. Lenkkiä vähän paikkapaikoin hidasti Oton junnailut, vesilätäköt oli karseita käveltäviä. Varvistellen yli :D:D Ja taisipa väsymystä olla ilmassa vielä viikonlopustakin. Välillä pääsimme myös vinhaan vauhtiin etenkin lenkin loppupuolella keskivauhti nousi 5.9 km ja taisipa se käydä kuudessa kilsassakin :D:D Koko lenkin keskivauhtia on vaikea saada, koska 2.9 km meni hukkaan Tracker-ongelmien takia. Keli oli lämmin ja mulla ihan liikaa päällä. Ihanaa oli taas lenkkeillä ja sen jälkeen viettää rattoisa teehetki ystävän kanssa. Maanantaille tuli ihanan paljon liikuntaa. Keskiviikkona vuorossa vesijuoksua 45 min+uintia 20 min/450m. Kaverini oli vähän yskänen ja flunssan jälkimainingeissa, joten emme ”rehkineet” enempää. Mutta kyllä jälleen on todettava, että vesi on mahtava elementti. Uidessa unohtuu kaikki ja vesijuostessa saa treenatuksi kehon hallintaa. Lopuksi höyrysaunassa rentoutuen ja rupatellen. KIVAA!!! Kotona ruuan valmistusta ja pelleriinin neulontaa. Olen nyt 13. kiilassa ja lankakerä on vajentunut uhkaavasti, työ vaikuttaa jo nyt jotenkin isolta, vaikka yli kolmannes on vielä neulomatta. Vähän meinaa iskeä uskon puute, olenko mokannut jotenkin, vai voiko ohjeessa olla virhe… Noh, asiaa varmaankin pähkitään Silmukkasiskon kanssa lähitulevaisuudessa. Ja nyt on vuodesta se aika milloin firman paperit (tiliotteet, työlistat yms.) on käytävä läpi ennen kuin toimitan ne kirjanpitäjälle. Eilen saatiin kolme kuukautta läpi käydyksi, joten hyvässä vauhdissa ollaan. Puuha on vaan niin pirskatin tylsää ja puuduttavaa. Pakko vaan tehdä ja siihenkin tunteja käyttää, kuuluu yrittäjyyteen ja yrittäjän arkeen. Tällä viikolla ensikertaa blogissani on yli 50 rekisteröitynyttä lukijaa. Muutaman kerran on päästy 50, mutta nyt 51 lukijaan. Wauh! Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte näitä kirjoituksiani lukea. Ja uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa Hepan matkaan :D:D

Julkaistu

Viikonloppu lumisessa Riksussa

Matkustin jo perjantaina äidin luo ja vietimmekin ihanan rennon illan. Nautimme kevyen aterian katkarapusalaattia ja broilerfilettä kuulumisia vaihdellen, maistelimme appelsiini-inkivääri -vihreää teetä rupatellen rauhaisaa iltaa viettäen. Illan aikana neuloin pelleriiniin kuudennen ja seitsemännen kiilan. Telkkarista katselimme keskusteluohjelman Inhimillinentekijä, jossa aiheena keskosuus. Itsekihän olen syntynyt keskosena maitopurkin kokoisena karvaisena vauvana. Aihe oli siis hyvinkin mielenkiintoinen ja halu päästä tunnustelemaan silloista happikaappia ja nykyistä vastaavaa kasvoi hurjiin mittoihinsa. Toivottavasti vielä joskus pääsisin tutustumaan tuohon mailmaan tarkemmin.

Mutta nyt meinaan ajautua kauas postauksen varsinaisesta aiheesta, joten palataanpa ruotuun :D:D Tuolloin perjantai-iltana käydessämme iltalenkillä äidin ja Oton kanssa pakkanen paukkui kymmenessä asteessa ja tuuli todella kylmästi. Siinä kävellessämme kasvot jäätyi hetkessä. Mietinkin jo mitä kurssiviikonlopusta mahtaakaan tulla. Noh, yön aikana tuli lumipyry, joka aamupäivästä taukosi alkaen iltapäivällä uudelleen. Tuuli kuitenkin laantui ja pakkanenkin hellitti. Loppujenlopulta saatiinkin hyvä sää kaupunkiharjoitteluun koirien kanssa

Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen äiti saatteli meidät hotellille Oton opastaessa reippaasti ja määrätietoisestikin. Väkeä oli jo saapunut paikalle ja tohina oli melkoinen. Viikonloppu aloitettiin perinteisesti alkukahveilla. Kahvittelun lomassa kävimme esittäytymiskierroksen, viikonlopun ohjelman sekä peesarijaon läpi. Ennen treenilenkeille lähtöä suurin osa majoittui.

Olimme saaneet kouluttajia niin Vantaan Opaskoirakoululta kuin Koirakoulu nouhaustakin viikonloppuun mukaan. Vantaan kouluttajista toinen oli Oton kouluttaja, joten osaltani kurssiviikonloppu alkoi ns. tarkastuksella/katselmuksella. Eli, kun yhteistyötä on reilu puoli vuotta takana tarkistetaan miten homma sujuu, ja katsotaan onko tarvetta lisäkoulutukselle tms. Otto kulki tuon katselmuksen aika mukavasti. Parissa suojatien näytössä oli vähän epävarmuutta, mutta suojatiet olivat hyvin sataneen lumen peitossa ja tuon lumipyryn vuoksi olosuhteet koiran työskentelyyn aika haastavat. Otto näytti hienosti portaat vasemmalta ja löysipä suojatiet oikealta ja vasemmaltakin. Kouluttajan mukaan Otto näytti rennommalta kuin aikaisemmin hännän heiluessa korkealla. Yhteistyömme toimi ja tarkastus meni läpi :D:D

Ennen toista harjoituslenkkiä ehdin neulomaan hyvän matkaa pelleriinin kahdeksatta kiilaa ja samalla vaihtamaan kuulumisia toisen koirankäyttäjän kanssa. Toiselle treenilenkille lähdettäessä lumipyry oli alkanut uudelleen. Kävimme leipomokahvila Laurenissa herkuttelemassa, näin koiralle tuli hyvää paikallaolotreeniä, jonka jälkeen toisen kouluttajan kanssa kuljimme Riihimäen katuja ristiinrastiin 😀 Otto kulki edelleen reippaasti ja pyysipä tarpeilleen pysähtymällä, jota ei ole aiemmin tapahtunutkaan. Kulkiessamme välillä pyrin liikaa ohjaamaan koiraa käännöksissä, josta kouluttaja aiheellisesti huomauttikin minua. Aina pitäisi antaa koiran tehdä työ eikä itse ohjailla kulkusuunnissa. Toki koiran epäröidessä kannustetaan ja tarvittaessa vähän avitetaan esim. kulman takana olevalle suojatielle.

Viikonlopussa oli mukana myös kaksi ns. peesariharjoittelijaa. He molemmat kulkivat harjoituslenkeillämme. On mukavaa saada toimintaan uutta verta ja kouluttajien tai kokeneiden peesareiden matkassa kulkeminen on hyvää oppia. Toki ehkä vieläkin tärkeämpää on uskaltautua itse peesaamaan. Monet sanovatkin, että peesauksen oppii parhaiten peesaamalla.

Harjoituslenkkien jälkeen olikin aika siisteytyä päivällistä varten ja koirat pääsivät ansaitusti lepäämään. Otto jäi illallisen ajaksi huoneeseen kuorsaamaan 😀 Ilta kuluikin syöden ja ihmisten kanssa kuulumisia vaihtaen. Välillä toki vietiin koirat iltajaloitteluilleen, jonka jälkeen vielä hetkeksi osa porukasta kokoontui nauttimaan lasilliset ja rupattelemaan.

Sunnuntaiaamuna reippaina aamupalan jälkeen lenkkeilyä jatkamaan. Nyt lähdin erään konkaripeesarin kanssa liikkeelle. Alkuun Otto kulki reippaasti, mutta eräällä pitkällä suoralla nähtyään kollekansa opastushalut loppui tyysti ja sain taas muistutuksen millainen on jumitteleva koira. Ei auttanut kyynärvarsilukitus, ei ”kaasukahva”, ei hihnasta nypytys. Lopulta peesari otti minut opastukseensa ja koira seuraukseen. Reippain askelin matkaan iloisesti koiralle höpöttäen Otto lähti liikkeelle. Kuitenkin lenkin teemaksi tuli jumittelu ja siitä eteenpäin pääsy. Toista tuntia kuljimme pitkin Riksun katuja lauhassa säässä. Palasimme hotellille tauolle ajatuksena Otolle lepohetki. Siitä ei ollut juurikaan apua, joten toisesta lenkistä tuli lyhyt. Ei ole mitään järkeä väkisin vääntää. Koira oli ilmeisen väsynyt. Tuollaiset viikonloput ovat koirille todella rankkoja. Joskus tuntuu, että me ihmiset unohdamme sen. Koirille paikat ovat uusia, treenaaminen henkisesti rankkaa ja vielä paljon opaskavereita ja ihmisiä, huoh! Ja ehkä nuorelle koiralle henkinen rasitus on vielä kovempi.

Ennen lounasta huoneiden luovutus. Lounaalla sain lahjakortin Ruohonjuureen kiitokseksi yhteyshenkilönä toimimisesta. Kävimme myös viikonlopusta palautekeskustelun, jonka jälkeen olikin loppusanojen aika. Lähdin vielä äidin luo teelle, jossa Otto nukkui tassut säpsyen sohvapöydän jalkoja vasten. Koira oli todella väsynyt. Illalla kotonakaan sitä ei voinut vähempää kiinnostaa mitä teimme. Uni oli paljon tärkeämpää…

Näitä viikonloppukurssejahan järjestetään ympäri Suomen. Järjestäjinä ovat Opaskoirayhdistyksen alueellisten tapahtumien järjestäjät yhteyshenkilöt. Oma pestini yhteyshenkilönä päättyi tähän Riksun kurssiin. Edellisviikonloppuna täallainen vastaava viikonloppu vietettiin Oulussa, jonka järjestelyistä huolehti Pohjois-Suomen yhteyshenkilö ja osallistujat hänen alueeltaan. Olen aiemmin kirjoittanut kahdesta viikonlopusta täällä blogissa, mutta toki olen osallistunut useampaan vuosien varrella. Jos haluat lukea Tammisaaren ja Porvoon vastaavista lumikursseista niin linkit tässä:

Julkaistu

Tammikuu kuuden eri liikuntamuodon kuu

Voi miten olenkaan onnellinen – löysin treenikärpäsen 😀 Ja sen surinoista nautiskelen. Toivottavasti myös helmikuussa lajivalikoimaan saadaan uusia liikuntamuotoja ja Sports Tracker toimimaan Iphonessa, jotta lenkkitilastointi onnistuisi vielä paremmin.

Jo ennen vuoden vaihdetta etsin sisimmästäni treenikärpästä ja aloin houkutella sitä aktiiviseksi suristelijaksi. Joululoman aikana mökillä ollessamme puhuimme avokin kanssa paljon liikunnallisen elämän aktivoinnista ja motivoitumisestamme siihen. Ehkä useamman kirjan kuuntelun ja sadekelin tuloksena tympäännys viimeisinä lomapäivinä lötköilyyn teki tehtävänsä. Treenikärpänen heräsi horroksestaan ja alkoi surista kutsuvasti.

Sadekelin vaihduttua pakkassääksi myös Oton askeleet rivakoituivat, joten lenkkivauhti reipastui ja liikuntasuorituksia kannatti alkaa merkitsemään ylös. Tuota 4kk:n liikuntahaastetta ei taida nyt pyöriä missään, tai en ainakaan ole siihen törmännyt, silti olen laskenut liikuntapäivät ajatuksella, että liikuntasuorituksen tulee olla vähintään 30 min, ja mielummin 45 min, jotta suorituksesta saan liikuntapäivämerkinnän.

Merkinnät alkavat 11.1 ja liikuntapäiviä tuli kolmen viikon aikana 11 joista neljänä päivänä kaksi liikuntasuoritusta. Neljästä lenkistä sain kilometrit ja ajat. Koiran jalottelulenkkejä enkä alle 40 min ole tilastoinut mitenkään. Ajatuksena on laskea lenkit joissa tulee hiki. Kilsoja taittui yhteensä 26.5 km ja aikaa kului 5 h 40 min. Tammikuussa kävin kahdesti ratsastamassa, joten ulkoliikuntaan voidaan lisätä vielä 2 h.

Kotikuntosalilla tapahtuneet treenit jaoin yläkropan treeniin sekä kahvakuulapainotteiseen jalkatreeniin. Ensinmmäinen treeni kahvakuulalla piti sisällään myös kuntosalilla tehtäviä perusliikkeitä. Tuota ekaa treeniä nimitänkin merkinnöissäni yleistreeniksi. Siihen aikaa sujahti 1 h 10 min. Yläkropan treenejä tein kolme niihin aikaa yhteensä käyttäen 3 h 25 min. Yhteen kertaan jäi kahvakuula-jalkapainotteinen treeni johon aikaa meni 1 h. Kuntosali/kahvakuulatreenaukseen aikaa käytin kaikenkaikkiaan siis 5 h 35 min.

Pitkästa aikaan pääsin ohjatulle spinnutunnille ja vieläpä vajaan viikon aikana kahdesti. Se oli IHANAA. Yhteensä aikaa niihin meni 1 h 40 min. Uima-altaaseen pääsin hyppäämään kahdesti. Toisella kertaa uimaan ja toisella vesijuoksemaan. Uituja metrejä 1250m ja yhteensä uintiin ja vesijuoksuun käytetty aika 1 h 55 min.

Eli11 liikuntapäivää
15 liikuntasuoritusta
Käytetty aika 16 h 50 min
Liikuntamuodot kahvakuula/kuntosali, ratsastus, uinti, kävely, vesijuoksu, spinning (6)

Eihän nuo liikuntamäärät mitään huimia ole, mutta tästä on hyvä jatkaa. Tällä viikolla on jo kävelty 11.6 kilsan lenkki, uitu 1800 m ja vesijuostu 45 min. Ens viikolle sovittu mm. lenkki- ja lumikenkäilytreffit unohtamatta Silmukkasiskojen kanssa tehtävää issikkavaellusta. Tällä viikolla on kenttäratsastustunti, kuntosaleilua ja lenkkeilyä tiedossa. Eipä siis muuta kuin kaikille iloisen liikunnallista helmikuuta 😀

Julkaistu

Pelleriini puikoilla

Pelleriiniin viisi kiilaa 22:sta kiilasta neulottu 😀
4-5 cm tikutettu ambitus-kauluria, joten neuloosi oirehtii taas…

Eilen meillä oli Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokous, jossa käsiteltiin perinteisesti vuoden ensinmmäisessä kokouksessa käsiteltäviä asioita viime vuoden tilinpäätöksestä tulevan vuoden talousarvioon, viime vuoden toimintakertomuksesta tämän vuoden toimintasuunnitelmaan… Yhdistyksen vuosikokous pidetään maaliskuussa Tampereella. Isoja kokonaisuuksia käsittelyssä, joten kokoukselle varattiin reilusti aikaa. Ambitus-kauluria on hyvä neuloa tuollaisissa tilanteissa, ei tarvitse ajatella mitä käsillä tekee, sen kun vaan tikuttaa *1o 1n* levennyksiin saakka. Ja vieläkin niihin levennyksiin on jokunen sentti matkaa, mutta tikutus jatkuu huomenna taas matkalla Riksuun.

Kokouksen jälkeen oli mukava treffata Silmukkasiskot neulomusten merkeissä. Istuttiin lähes kolme tuntia Itiksen eräässä kahvilassa neulomassa. Nyt vaihdoin työn ja neuloin pelleriiniin kolmannen kiilan. Olen vähän hidas neulomaan nurjia silmukoita ja koetan laskea tarkasti koko ajan missä olen menossa. Samalla rupattelua hyvässä seurassa teestä nauttien. Sovimme seuraavia tapaamisiakin. Ystävänpäivänä kokoonnumme jälleen käsitöiden parissa ja lähdemme 1.3. Wanhansataman Kädentaitomessuille shoppailemaan. Niin kuin vanhojakin lankoja ei olis vielä neulomatta 😀 🙂

Illalla kotona jämähdin katsomaan Jutan Superdietti -ohjelmaa ja neulomaan neljättä kiilaa pelleriiniin. Katsoimme myös edellisviikolla ohjelman ekan osan. Minulla on ohjelmaa kohtaan hivenen ristiriitainen fiilis. Mietin aina miten käy sen puolen vuoden jälkeen. Kuinka moni pysyy ”ruodussa”? Kuinka moni palaa vanhaan elämään? Kuinka moni jotain siltä väliltä.

Tänään päivän viimeisiä asiakkaita odotellessa ja työpäivän jälkeen uutisia seuratessa neuloin viidennen kiilan. Nyt tekisi mieli aloittaa jo kuudeskin. Huomenna lähden iltapäivästä Riksuun äidin luo. Arvaan jo mitä illan teen. Ja arvaan myös mitä teen lauantaina ja sunnuntaina viikonloppukurssilla aina kuin mahdollista – pelleriinia tai ambitusta :D:D Tapahtumaan osallistuville on infokirje lähetetty, jonka myötä jouduin vielä rustaamaan huonejakoa uudelleen. Tänään tein peesarijaon johon saattaa tulla vielä muutoksia, sillä yksi peesareista taistelee flunssaa vastaan eikä tietoa vielä pystyykö hän lopulta viikonloppuun osallistumaan. Järjestelyt muutoin on tehty, joten nyt vain päästävä toteuttamaan viikonloppu, ja sunnuntaina pesti yhteyshenkilönä päättyy. Neljä ja puoli vuotta on sujahtanut vauhdilla. Eilisessä hallituksen kokouksessa sain yhdistykseltä keramiikkapajalla käsin tehdyn tassumukin, jossa lukee ”kiittäen Oky” kiitokseksi toiminnastani.

Vaikka puikot tuossa pöydällä huutaakin mulle ”neulo vielä vähän”, taidan olla tottelematon ja kuunnella ennemminkin Nukkumasan huhuilua, sillä ennen Riksuun siirtymistä on tarkoitus treenata. Tämän viikon liikunnat jää liian vähälle. Onneksi ensi viikolle on sovittu uinti-, lenkki-, vesijuoksu-, toinen lenkki-, ja ratsastustreffit ja avokin kanssa tehtävät kuntosalitreenit päälle, yes!

Julkaistu

Reippaat 11 km – lenkki ystävän seurassa

Jos sunnuntain yläkroppatreeni tuntui takkuisalta, samaa ei voi sanoa eilisiltaisesta lenkistämme ystävän kanssa. Lähdimme ennen kuutta reippailemaan kymmenen asteen pakkaseen ja pienehköön tuleen kera lumisateen. Ei haitannut pakkanen, ei viima, ei lumisade. Niin Otto kuin Theakin (Opaskoirakoulun mammakoira) tassutteli reippain askelin meidän ystävän kanssa iloisesti pulputtaen. Ainoa miinus oli, että edelleenkään ei saatu mun Iphonessa Sports Trackeria toimimaan. Ystäväni kuitenkin illalla viesteili lenkkimme kulun. Kiertelimme asuinalueeni lähialueita eikä juuri pysähdyksiä tullut.
1-2 km 4.4-4.6 km vauhdilla
2-4 km 4.6-5.6 km vauhdilla
4-6 km 4.2-5.4 km vauhdilla
6-8 km 4.4-5.2 km vauhdilla
8-10 km 4.8-5.8 km vauhdilla
ja viimeinen kilsa 4.3-5.3 km vauhdilla.
Kuulemma tuolla nopeimmalla pätkällä oli vain yksi alle viiden kilsan alitus, muuten pysyteltiin 5.5 km-vauhdin tuntumassa lukuun ottamatta puoltakilsaa milloin innostuimme vieläkin reippaampaan menoon, eli tuohon 5.8km vauhtiin.

Lauantain lenkillä minua sattui aika kovasti oikeaan pohkeeseen. Eilen ei ollut mitään. Olisin voinut kävellä vaikka miten pitkään. Nauroimmekin kun aina valitsimme pidennyksiä reittiin kotia lähestyttäessä. Oli ihan käsittämättömän hyvä fiilis kävellä. Viimastakaan ei ollut haitaksi. Aikaa sujahti reilu pari tuntia. Nautin tietysti myös Oton reippaudesta. Jumitteluja ei tullut laisinkaan. Parissa kohdassa vähän hidastelua johtuen epätasaisuuksista, mutta ei mitään valittamista kuitenkaan. Nyt tuntui, että meistä tulee vielä hyvä ja reipas koirakko. Ja oli kiva kävellä sellaisia reittejä mitä en yleensä käytä ulkoillessani Oton kanssa kahdestaan. Vieraat reitit piristävät niin minua kuin varmasti myös koiraa. Odotan jo ens maanantain ystävälenkkiä. Toivottavasti pakkanen pysyy aisoissa, jotta päästään matkaan.

Lenkkihehkutuksesta vielä pelleriini-hehkutukseen 😀 Nyt illalla ”unohduin” sohvan nurkkaan neulomaan ja sain toisen kiilan valmiiksi ja sen jälkeen tulevat neljä sileää kerrosta. Jäljellä siis 20 kiilaa, mutta olen jo nyt ”rakastunut” tuohon millaista neulosta Cacao-langasta tuleekaan. Niin ilmavaa ja pehmeää… Toivottavasti työstä tulee myös yhtä ihanan näköinen kuin miltä se käteen tuntuu.

Julkaistu

Hevosen selässä ilman satulaa

Vielä perjantaina seurasin kauhulla pakkaslukemia ja jännitin miten sunnuntaisen ratsastuksen käy. Lauantaina jo riemuitsin sään lauhtumisesta ja sunnuntaina lähdin innoissani ratsastamaan.

Tällä kertaa ratsastin tutulla Fengurilla ja kokeilussa oli ns. kärkiratsastajasysteemi. Eli, minun ja ystäväni edellä oli ratsastaja. Hevoset pysyivät paljon paremmin uralla ja oikeassa suunnassa. Ei tarvinnut koko ajan korjailla vasempaan tai oikeaan. Pystyi täysin keskittymään itse ratsastamiseen. Ja voih, miten ihanaa se taas olikaan.

Tunnin aikana tölttäsimme aika paljon. Toki myös vatsalihaksilla hevosen pysäyttämisharjoitukset jatkuivat painonsiirtotreenejä unohtamatta. Ohjaaja totesi minun notkistuneen edelliskerroista, sain paremmin lonkat auki istunnassa mitä aikaisemmin. Eli, ehkä kahvakuulatreenistä on ollut lantion seutuun jotain apua, vaikka liikesuoritus ei täydellistä olekaan. Ehkä etunojasta huomautuksia tuli hiukan vähemmän kuin aiemmin. Muistan siis edes hetken istua oikein :D:D

Ennen loppukäyntejä riisuimme hevosilta satulat. Minua kyllä jännitti aikalailla. Ystäväni kuulemma istui hevosen selässä iso hymy kasvoillaan. Itse näytin lähinnä tuskaiselta. Mentiin todellakin pois mukavuusalueeltani, mutta muutaman kierroksen käveltyämme minäkin rentouduin. Hevosen selkä tuntui todella luiselta ja askeleet tuntui istunnan alla ihan eri tavalla kuin satulassa istuessa. Aluksi meno tuntui todella kiikkerältä ja olin varma ettei tästä hyvä seuraa. Jouduin todella hakemaan tasapainoa ja jos olen jäykkä kuin rautakanki, varmasti homma on vielä vaikeampaa. Rentoutumisella oli todella iso merkitys ilman satulaa ratsastaessa. Ja kun uskaltautui rentoutumaan menokin tuntui paljon mukavammalta. Harjoittelimme hevosen pysäyttämistä ja ystäväni vähän myös meni tölttiä talutuksessa. Itse tyydyin käyntiin. Ei kannata haukata liian isoa palaa kakusta kerrallaan. Kokemus oli jännittävä, mutta samalla kertaa kiehtova. Olen tyytyväinen, että sain kokea ilman satulaa ratsastamisen. Joskus on hyvä mennä pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja samalla oppia ja kokea jotain uutta.

Kotiuduttuani lämmin suihku ja ruokaa. Pelleriinin kiilan neulontaa ja rentoutumista ennen yläkroppatreeniä. Ja hoh, aikas takkuista oli. Tavallaan jaksoi tehdä lihastyötä, toisaalta olo oli ihan vetämättömissä. Noh, ehkä kolmen päivän luonnon oma puhdistautuminen teki tehtävänsä. Turhautti ja ärsytti. No joka tapauksessa lämmittelin kahvakuulaliikkeillä, ja ylätaljalla ennen penkkipunnerrusta. Tein kolme kympin sarjaa 20 kilolla sekä 25 kilolla 10 ja 6 sarjat, jonka jälkeen käsipainopenkkiä 2 sarjaa 15 toistolla. Sama istuen. Ylätaljalla 20 kg vedot eteen, 10 kilolla ojentajat sekä hauikset 4kg kahvakuulalla ja kulmasoutu 8 kilon kuulalla. Mieli olisi tehnyt kovempaankin treeniin, mutta ei vaan pystynyt. Loppuverryttelyä ja venyttelyt, saunaan haavojaan nuolemaan… No ei nyt sentäs, tulihan tuossakin loppujenlopulta sillä ololla ihan hyvä treeni. Ei pitäisi olla itselleen aina niin pirun ankara.

Loppuillasta teehetki ja neulomista, aikas rentouttavaa ja ihanaa! Nyt luulen ymmärtäväni miten tuota pelleriiniä jatketaan, kiitos Silmukkasiskon viestien. Kiiloja tulee 22 ja niiden väleihin aina joka toinen 2 kerrosta sileää ja joka toinen väli 4 kerrosta sileää… Ihanaa neuloa jotain ihan erilaista mitä koskaan olen neulonut!

Julkaistu

Liikunta ja kuukautiset neuloosia unohtamatta

Mulla on ”mielen päällä” monta asiaa mistä tekisi mieleni kirjoittaa. Ehkä päälimmäiseksi nousee kuitenkin kerran kuukaudessa olevat naisten riesat, sillä ne hiukan pilasivat viikonlopun liikuntasuunnitelmia. Eilen oli tarkoitus tehdä yläkroppatreeni. Aamupäivällä ja vielä iltapäivästäkin olo oli ihanan energinen ja pulppusin positiivista energiaa. Toki tunsin alavatsassa kuukautiskipuja ja tulvan lisääntymisen. Avokin saatua hierottua päivän asiakkaansa söimme ja aloimme latautumaan treeniin. Kivut lisääntyivät ”tulvan” kasvaessa, särkylääkettä naamariin. Olo kuitenkin muuttui uupuneeksi ja öllöttäväksi. Taistelin itseni kanssa pitkään. Halusin treenata, mutta… Tunsin syyllisyyttä, jos jättäisin treenin väliin ja hiukan pelkoakin laiskamadon hiivinnästä. Mutta onko järkeä tehdä lihaskuntotreeni juuri silloin kun kuukautiset ovat pahimmillaan??? Onko treenattava huonon olonkin uhalla vain todetakseen ettei siitä tule kuin paha mieli? Miten järkevää on puristaa itsestään tehotreeni irti, vaikka vuotaa kuin pistetty sika? Voisiko oikeasti antaa kropan puhdistua rauhassa ja olla itselleen lempeä? Meneekö todella treeni-into, jos yksi treeni jää tekemättä, tai se siirtyy tuonnemmaksi? Ei kai voi olla itsellään niin heikko itsekuri???

Lopulta päätin olla itselleni armollinen ja vapauttaa itseni treenistä. Avokin tehdessä treeniä lueskelin netistä aiheesta liikunta ja kuukautiset. Kovaa treenaavilla saattavat kuukautiset jäädä pois hormoonitoiminnan häiriöiden takia. Moni kokemusperäinen kirjoitus viittasi liikunnan helpottavan oireita, ainakin liikuntasuorituksen ajaksi. Kertoipa moni myös treenitehon laskemisesta kuukautisten ensinmmäisinä päivinä, ja niin kovista kivuista ettei voi mitään treeniä ajatellakaan. Ihmisten kommentteja lukiessani minulle muodostui käsitys mitä runsaammat kuukautiset sitä enemmän kipuja ja negatiivisia vaikutuksia liikuntaa/treenaamista ajatellen. Sellaiset, jotka kirjoittivat, että heidän menoaan kuukautiset eivät haittaa millään tasolla tai hyvin lievästi, olivat henkilöitä joilla niukka vuoto. Ja valitettavasti monien kokemuksien mukaan oireet pahenevat iän karttuessa. Tämän allekirjoitan itsekin. Eipä 20-vuotiaana menoa menkat haitannut juurikaan. Sitä liikuttiin ilman pahoinvointia tai suurempia kipujakaan. Enään se ei vaan ole niin ruusuista. Vanhuus ei tule yksin tässäkään asiassa.

Monethan saavat oireisiin helpotusta e-pillereistä ja käsittääkseni etenkin yhdistelmäpillereistä. Itse en kuitenkaan minulla olleen keuhkoveritulpan takia niihin enään koske, ja ehkäpä juuri tuon sairastumiseni takia minulla on hyvin negatiivinen suhtautuminen synteettisiin hormooneihin enkä halua niillä elimistöäni sekoittaa. Mutta muistan sen lyhyen ajan (alle 4kk) pillereitä käyttäessä miten kuukautisten aikaan kivut ja vuoto vähenivät. Mutta minkä hinnan siitä ilosta jouduin maksamaan, keuhkoveritulpan. Onneksi kuitenkin tajusin hakeutua ajoissa hoitoon eikä mitään peruuttamatonta tapahtunut. Ehkäpä sitten kuitenkin kestän kerran kuukaudessa olevat riesapäivät, ja liikuntakärpäsen suristessakin annan itselleni luvan hengähtää sen pari päivää.

Tänään onneksi pakkanen lauhtui reilusti ja aamulla pähkäillessäni miten treenaus, päätimme lähteä reippaalle lenkille mun kotiuduttua Silmukkasisko-miitistä. Ja niin me tehtiin. Olikin ihanaa pistää töppöstä toisen eteen reippain askelin. Huomasin kuitenkin ettei olo ollut edelleenkään paras mahdollinen, joten lenkki oli erittäin hyvä liikuntamuoto tälle päivää. Lenkin jälkeen piti vähän käydä heiluttelemassa kahvakuulaheilautuksia. Koetin opetella tekemään lantiolla liikkeen oikein. Minulla on todella jäykkä lantio, joten sen liikkuvuutta pitäisi saada ehdottomasti parannettua, jotta liike voisi oikeasti loksahtaa kohilleen. Toivottavasti huomenna sitten pääsee jo tekemään kunnon treenin. Se on ainakin ratsastuksen jälkeen tarkoitus. Joku muuten kirjoitti, että ratsastus helpottaa kuukautiskipuja ja rentouttaa alaselkää sopivasti. Jäin miettimään asiaa, sillä ennen joulua sattui olemaan menkkojen pahin päivä ratsastuspäivänä ja pelkäsin mitä ratsastus tekisi ololleni. Totesinkin tunnin jälkeen, että kipuja ei ole ja olo oli muutenkin parempi kuin ennen tuntia. Silloin en osannut yhdistää sitä ratsastukseen, mutta ehkä sillä olikin positiivinen vaikutus. Toivottavasti huomennakin, vaikka silloin pitäisi pahin olla jo ohi.

Mutta tänään oli mukavaa tavata osa Silmukkasiskoista neulomuksien merkeissä pitkästä aikaa. Loppiaistapaamiseen en päässyt kun tultiin vasta silloin mökiltä. Jouduin jäämään pois myös vanhainkotivisiitistä. Nyt kokoonnuimme pienellä porukalla. Juttu lensi ja neulomukset eteni. Viikolla aiemmin aloitin mun kaverille ambitus-kauluria, jota aluksi neuloskelin. Kahvi/teehetken jälkeen aloitin Teetee Cacao-langasta neulomaan pelleriinia. Löydettiin ohje jo syksyllä Wanhansataman Kädentaito-messuilta Pitsi & Palmikko-standilta. Sen on laatinut Anu Paljärvi. Messuilla näimme mallineuleen ja pidimme sitä koko ajan ponchona, mutta kyseessä onkin pelleriini. Sanakirjan mukaan ”pelleriini: (rinnastetaan peleriini) naisten lyhyt (turkis)viitta, hartiaviitta”. Nytpä sitten tulee meikäläiselle ihan uusi aluevaltaus neulomusrintamalla 😀 Pääsen tekemään lyhennettyjä kerroksia joista syntyy kiiloja… En vielä uskalla paljoa ajatella eteenpäin. Teen ensin nuo lyhennetyt kerrokset ja ihmettelen sitten lisää. Onneksi yksi Silmukkasiskoista on tekemässä samanlaista ja tapaamme keskiviikkona, joten saan tarvittaessa ohjausta. Minulla on petroolin sininen ja hänellä taas lämmin keltainen. Kiva tehdä ihan uutta, oppii taas lisää neulomuksien saloja, jeeee!!!! Ei tämä elämä niin kurjaa olekkaan mitä ehkä tekstin alussa vaikutti. Nyt teen juotuani neule käteen ja äänikirja korville. Huomenna pääsee jo nauttimaan treenaamisestakin!

Julkaistu

Vesijuoksu

Päivän liikunta-annos tuli tänään uima-altaassa. Olin kaverin kanssa vesijuoksemassa, tai kävelyä kai se lähinnä on, ainakin mitä vauhtiin tulee. Mun kärsivällisyys ja maltti tahto olla koetuksella. Uimalla kun pääsis paljon kovempaa. Koetin keskittyä pitämään navan selkärangassa ja yläkropan suorassa, että en menisi liiaksi etukenoon. Ja vaikka musta tuntui etenemisvauhti aika verkkaiselta ohittelimme useampia juoksioita altaassa. Ja alkoipa tuntumaan etureiden yläosissa ja sisäreisissä, joten eipä homma hukkaan mennyt. Aika meni vauhdilla, hämmästyin kun kuulin meidän taivaltaneen 50 min.

Vesijuoksun jälkeen päätettiin vielä pyrähtää uimaan. Se jäi kuitenkin liian lyhyeksi, sillä samalla radalla oli hitaampia uimareita ja joutui odottelemaan jatkuvasti sopivaa hetkeä edetä altaan välin verran. Tyydyin 250 metriin vaihtaen maisemaa lämpimään porealtaaseen venyttelemään. Lihashuollon tärkeydestä ei koskaan puhuta liikaa. Tekipäs nimittäin aikas hyvää venyttelyt etenkin alaraajoissa. Rentoutuminen jatkui vielä höyrysaunassa ja uimahallin kahviossa teemukillisen ääressä. Loppupäivän onkin taas ollut hyvä olo niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nyt juotuna mukillinen kamomilla-teetä, joten seuraavaksi suuntia kohden pehkua 😀 Tämän treenikärpäsen purtua on myös nukkumaanmenoaika aikastunut ja unen laatu parantunut.