Julkaistu

Kädentaitomessuilla Wanhassa satamassa

Lauantaina vietimme muutaman Silmukkasiskon kanssa mukavan ja innostavan päivän Wanhassa satamassa Kädentaitomessuilla. Väkeä oli aika paljon ja välillä tungos meinasi ruveta ahdistamaan. Väkipaljoudesta huolimatta vietimme hauskan päivän. Tällä kertaa lankoja tuli ostettua maltillisesti, vain kolme kerää :D:D Ostin langat ns. solmupipoon, jonka ohjeen saan Silmukkasiskolta. Kunhan hän muistaa sen naputella mulle. Kiva päästä taas kokeilemaan jotain uutta. Pelleriini on loppusilausta vaille valmis. Koskaan ei selvinnyt onko ohjeessa virhe vai missä, mutta 16 kiilaa riitti 22 kiilan sijaan. Jos olisin tehnyt 22 kiilalla pelleriinista olisi tullut hirmuinen liepuke. 100g lankakerä ei riittänyt alkuunkaan, loppu jo 13. vai 14. kiilan aikana. Neulos on paljon harvempaa kuin jossain kuvassa. En ole koko pelleriinista kovin vakuuttunut, mutta tuo Lenkkialbakka on kyllä sellaista lankaa ettei tule ihan heti mieleen ruveta purkamaankaan. Tehdään siis loppuun ja katsotaan millainen lopputulos ennen kuin tuomitaan koko työ. Neulomisinto on ollut vähän kateissa, ystävälle tuleva ambitus-kaulurikin on kesken, en ole päässyt edes levennyksiin. Olenkin lohduttautunut ajatuksella, että tänä talvena kauluria ei enään tarvita, joten ei haittaa vaikka sen valmistuminen viivästyiskin. Mutta jospa messujen myötä taas vähän skarppaisin käsitöidenkin suhteen.

Lankojen lisäks katselimme korutarvikkeita. Ostinkin erilaisia helmiä ja lukkoja koruihin. Entisetkin on vielä käyttämättä. Tulevana lauantaina kokoonnumme tekemään vaijerikoruja porukalla. Odotan innolla treffaustamme. Kiva päästä oppimaan taas uutta 😀 Keväällä on ilmeisesti mahdollisuus osallistua kalanruototekniikan opetteluun erään Silmukkasiskon toisen neulomusryhmän kautta, yes. Tosin surin jo, että onko tekniikka sokon opeteltavissa, ja vieläpä sokon vasurin, mutta Siskot kannustivat osallistumaan vaan, joten ei kai muuta kuin rohkeasti vaan oppimaan.

Messuilla kiertelyn lomassa vietimme pari mukavaa taukoa kahvin ja teen kera. Leivät yms. oli todella kalliita kuten messuilla aina 🙁 Juttu ja ideat lentelivät ja oli niin hyvä olla. Päätimme osallistua keväällä olevaan ravintolapäivään, mutta siitä tuonnempana lisää kun suunnitelmat tarkentuvat :D:D Viikko sitten maanantaina treffatessamme suunnittelimme retkeä Tallinnaan, Järvenpään Lentävään lapaseen, Suomenlinnaan, Tampereen Kädentaitomessuille jne. Eli tänäkin vuonna paljon mukavia juttuja luvassa Silmukkasiskojen kanssa, YES!

Mukavan messupäivän jälkeen illalla avokin kanssa saunomista ja koirien kanssa touhuamista, rentouttava mukava päivä siis. Mukava meno jatkui eilen rännässä tarpomisella. Teimme melkein tunnin lenkin koirien kanssa, alkuillasta avokki treenas. Mun vuoro oli tänään aamupäivällä. Vuorossa oli yläkroppatreeni, joten tästä tämä maaliskuu on käynnistynyt hyvällä fiiliksellä.

Julkaistu

Tandem-pilotit

Lumet ovat aikalailla kadonneet tämän aamuista räntää lukuun ottamatta, ja eiköhän nekin katoa, jos Facebookissa jaettuihin linkkeihin on uskomista joissa povataan Etelä-Suomeen jopa 10 asteen lämpötiloja. Jo nyt koirien omistajana olen kypsä tuohon märkyyteen ja kuraisuuteen. Sulais vaan kaikki loskat ja jäät pois, ja loppuis nämä kurakelit. Tänäänkin kun tultiin koirien kanssa lenkiltä (4.6 km/54 min keskinopeudella 5.1km/1h) sai pestä koirat ja niiden valjaat. Omien housujenkin lahkeet olivat hirvittävässä kurassa, huoh!

Kevättä on ilmassa ja jo nyt mietin miten tämän vuoden tandem-lenkkien käy. Viime kesänä en päässyt ajamaan kertaakaan. Nyt en halua niin käyvän. Pyörällä oli aika paljon hintaa, joten on liian kallis pitää varaston vankina. Ja haluan itse kuntoilemaan ja ajamaan pyörällä. Pilottien löytyminen onkin sitten jo ihan oma juttunsa. Se on valitettavan vaikeaa kun ei ole kontakteja oikein mihinkään. Ensiksi pitäisi saada luoduksi kontakteja ja päästä tapaamaan johonkin esim. pyöräilytapahtumaan pyöräilyintoisia ihmisiä, mutta miten mennä pyöräilytapahtumaan ilman pilottia??? Ei mitenkään… Toivottavasti kuitenkin löydän halukkaita kokeilemaan tandemilla ajamista ja jospa joku heistä innostuisi asiasta edes jonkin verran.

Nyt tämän liikuntakärpäsen purtua olen sillointällöin kysellyt Facebookissa itselleni liikuntaseuraa lenkkeilemään tai uimaan, mitä nyt yhdessä sitten keksittäisikään. Kyselyni saattaa olla rasittavia, mutta kun liikkuminen porukassa on paljon mukavempaa kuin yksin puurtaa jossakin. Sainkin jokunen viikko sitten minut tyrmistyttävän viestin, jossa ihmeteltiin enkö voisi tyytyä elämään niin kuin sokealle on sopivaa. Miksi haluan tehdä sellaista missä en pärjää yksin? Onhan minulla opaskoira, jonka kanssa lenkkeillä. Pilaan kuulemma näkevän liikuntahetken hänen joutuessaan hidastelemaan minun takiani tai ohjaamaan minua. Ja jos itse liikunnasta selviytyisinkin tarvitsen vieraissa paikoissa opastusta ja huolen pitoa. Itse ajattelen asian siten, että kysyessäni liikuntaseuraa kysyn sitä ensisijaisesti kaverina/ystävänä. Ja sinne liikkumaan mennään ystävinä/kavereina. Valitettavasti vieraissa paikoissa en osaa liikkua itse ja silloin pieni jelppi on paikallaan. Ja toivon todella, että jos minun kanssani lähdetään liikkumaan, se tehdään ennenkaikkea kaverina eikä jonain velvollisuudentunnosta vammaista ihmistä kohtaan. Nostin saamani viestin keskusteluun Facebookissa ja se sai 103 kommenttia. Tuon jälkeen olen jatkanut kyselyjä, mutta vähän saamani viesti silti kaihertaa. Päätin perustaa suljetun Facebook-ryhmän, jotta en häiritsisi kyselyilläni niitä joita se ärsyttää. Olen paljon pohtinut kuinka ärsyttävä mahdankaan olla halutessani liikkua ja vieläpä ystävieni ja kavereideni kanssa. Ehkäpä se ei ärsytä, mutta ruinuamiseni ärsyttääkin jo ihan eri tavalla. Joskus se ärsyttää minuakin ja mietin miksi en tyydy kävelemään lenkkejä opaskoiran kanssa. Pääsisin paljon helpommalla. Ei tarvitsisi kysellä nyt esim. tandem-pilottien perään tai kaveria uimahalliin. Mutta kun… haluan viettää aktiivista elämää, haluan liikkua mahdollisimman monipuolisesti, kokea erilaisia asioita, käydä tapahtumissa jne. ELÄÄ elämääni. Minun tapauksessa en pysty tyytymään rauhalliseen ulkoiluun ja kotona olemiseen. Haluan paljon muutakin mitenkään sitäkään puolta elämästä väheksymättä.

Tandem-pilotitSokean vantaalaisnaisen ryhmä, jossa sovitaan mm. tandem-pyöräilylenkeistä ja muista liikuntatreffeistä. Joskus ehkä kaivataan apuja valokuvien kuvailuun tai lehtiartikkeleiden lukemiseen tallenteelle. Jos sinua kiinnostaa jokin näistä liity mukaan! Ryhmässä olo ei velvoita mihinkään, mutta toki toivotaan mahdollisuuksien mukaan touhuihin osallistumista. Jos haluat lukea artikkeleita, mutta et ajaa tandemilla, (tai päinvastoin) sekin sopii. Kaikkea ei siis kaikkien tarvitse tehdä! Mitään isoja rahapalkkoja en pysty valitettavasti maksamaan, mutta pyrin muistamaan/korvaamaan saadun avun. Eli, jos kiinnostuit liikkumaan yhdessä (esim. tandem-lenkit) tai ääneen lehtiartikkeleiden luvusta tallenteelle tai valokuvien kuvailusta, hilpaise ryhmään mukaan, tai lähetä minulle sähköpostia. Osoitteeni löydät Ota yhteyttä-sivulta.

Perjantaina ilmottauduin 25.5. olevalle Naisten kympille. Menemme ystäväni Laurankanssa reippailemaan reippaasti kävellen 😀 Lisäks lupauduin lähteä SUP BALANCE-ryhmäliikuntatunnille erään tuttavani kanssa. Aika on vielä avoin milloin menemme, mutta minua jännittää jo nyt 🙂
”SUP Balance™ on aivan uudenlainen, voimaa, tasapainoa ja liikkuvuutta lisäävä ryhmäliikuntatunti, joka koostuu SUP –laudan päällä tehtävistä tasapaino-, kehonhallinta- ja liikkuvuusharjoituksista. Tunnin tavoitteena on rentoutunut ja stressittömämpi fiilis. Valmistaudu tunnille kuten uimahalliin. Laudan päällä voit treenata puhtaissa, kevyissä liikuntavaatteissa tai uimapuvussa. Ikäsuositus: nuoret ja aikuiset”
Niin, että mikä?
”Suppaus” on yksi nopeimmin kasvavista vesiurheilulajeista koko maailmassa, SUP-lautailu kasvattaa suosiotaan jatkuvasti. SUP on lyhenne sanoista stand up paddling eli seisaaltaan melominen. SUP-lautailua voi harrastaa lähes minkälaisissa vesiolosuhteissa tahansa; järvissä, joissa, merissä lammissa – Jopa uima-altaissa! Allasolosuhteita hyödyntäen ”Suppausta” voi harrastaa ympäri vuoden.” SUP Balance-tuntien lisäksi on myös SUP FIT-tunteja, mutta ajattelimme kenties tuon Balancen olevan hiukan rauhallisempi, josta voisi olla mukava aloittaa. Saa nähdä montako kertaa mulahdan altaaseen tippuen laudaltani :D:D
Mutta, jos kiinnostuit käy tutustumassa täällä

Julkaistu

Tammi-helmikuun liikuntasuoritukset

Tuskin kovin kiinnostava postaus, mutta tässä numeroina kuluneiden parin kuukauden liikuntasuoritukset.

Liikuntapäivät tammi(11) helmi(16) yhteensä 27
Liikuntasuoritukset 15 20 Yhteensä 35
Käytetty aika 16 h 50 min 30 h 18 min yhteensä 47 h 8 min
Lenkki (4) 28.5 km (8) 59.8 km yhteensä (12) 88.3 km
Uinti (2) 1500 m (4) 4400 m yhteensä 5900 m
Vesijuoksu (1) 50 min (2) 90 min yhteensä (3) 2 h 20 min
Ratsastus (2) 2 h (3) 4 h yhteensä (5) 6 h
Kuntosali (5) 5 h 35 min (5) 6 h Yhteensä (10) 11 h 35 min
Spinning (2) 1 h 40 min Yhteensä (2) 1 h 40 min

Ja tässä vielä tiedot treeni treeniltä 😀

Tammikuu
11.1. 14.30 Lenkki 55 min 5 km 18.00 Kahvakuula+perusliikkeet 1 h 10 min
12.1. 13.00 Ratsastus 1 h 18.15 Yläkropan treeni 1 h 25 min
13.1. 10.25 Uinti 1250 m 65 min lenkki 8km 1 h 40 min
15.1. 10.00 Cycling 55 min
18.1. 14.55 Yläkropan treeni 1 h
19.1. 13.00 Iisee Aero 45 min –Spinning
20.1. 13.00 Kahvakuula/jalat 1 h
22.1. 9.20 Vesijuoksu 50min+uinti 250m
25.1. 18.30 Lenkki 50 min 4.5 km
26.1. 13.00 Ratsastus 1 h 17.20 Yläkropan treeni 1 h
27.1. 17.45 Lenkki 2 h 15 min 11 km

Helmikuu
3.2 10.15 Uinti 1350 m 75 min 18.15 Lenkki 2 h 30 min 11.6 km
5.2. 9.20 Vesijuoksu 45 min+Uinti 450m 20 min (1 h 5 min)
9.2. 13.00 Ratsastus 1 h 17.50 Kuntosali 1 h 15 min
10.2. 17.40 Lenkki 2 h 35 min 12 km
11.2. 13.15 Hidasvauhtinen lenkki 1 h 10 min 4 km
12.2. 9.10 Uinti 1100m 60min+vesijuoksu 45 min (1 h 45 min)
15.2. 10.30 Lenkki 1 h 4.7 km 14.00 Kahvakuula+yläkroppa 1h
16.2. 13.30 Issikkavaellus 2 h
17.2. 19.30 Jalka/selkätreeni 90 min 18.2
. 18.15 Lenkki (mainosten jako) 2 h 30 min 8.7 km
19.2. 9.15 Uinti 1500 m 75 min
20.2. 13.15 Lenkki (möykkelikköä metsätietä) 1 h 45 min 6 km
21.2. 14.05 Lenkki (metsäautoteitä ja metsikköä pitkin) 65 min 2.2 km
23.2. 13.00 Ratsastus 1 h 17.20 Yläkropan treeni 1 h
27.2. 18.20 Lenkki 2 h 23 min 10.64 km
28.2. 18.45 Kahvakuulatreeni (jalat+vatsat) 75 min

Julkaistu

3-vuotias Otto

Häntääni mä metsästän ja kiepun ympyrää
ja kun samalla rapsutetaan painan kuonon lattiaan ja nostan pyllyn pystyyn,
siitä pääedellä heittäydyn lattialle selälleen kellimään tassut viuhtoen ja potkien suuntaan jos toiseen
kuonollakin on oma tehtävänsä, hampailla olisi niin ihanaa ottaa kevyesti kiinni
Minähän vain leikin

Istun tässä ja katselen
päätä kääntelen
pohdiskelen ja tarkkailen
Nyt tuo opastettavani siirtyy ruokapöydän äärestä tietokoneelle
minäkin vaihdan paikkaa
Käyn köllöttämään aivan tuoliin kiinni.
Ai nyt se menee sohvalle, minä perässä sohvan viereen tarkkailemaan…

Pää pystyssä häntä heiluen mä reippain askelin opastan
varmuus kasvaa ja minä ylvästyn,
mutta voi kun edessä häämöttää märkää, inhottavaa, ällöä – vesilätäköitä
Pitäisiköhän hiljentää?
Oikeastaan on pysähdyttävä ja luikahdettava opastettavan selän taa
Eihän vaan tuosta märästä tarvii mennä?
Häntä alas ihan takatassujen väliin
kuono alas ja vielä etu- ja takatassut haralleen
En l>iiku, en perkele liiku!!!
Eihän mun tarvii mennä tuosta, eihän… Olen vielä vähän surkeampi auttaisko?
Ei, ei se auta, nypytetään hihnasta, käytetään kaasukahvaa, lukitaan kyynärpäätä työntäen, houkutellaan, komennetaan…
Jos matelen oikein varovaisesti varvistellen
Hyi, tassuni kastuu!!!
Huoh, nyt lätäkkö ohi
Joskos voisin tassutella rivakammin
häntä pois koipien välistä ja kuonokin ylemmäksi
Tällaistako se opaskoiran elämä on?

Hyvää syntymäpäivää 3-vuotias Otto
sinä joka olet opettanut näiden yhdeksän kuukauden aikana paljon uutta koiramailmasta
Sinä, joka olet ottanut palan sydämestä, sydämessä on paljon paljon tilaa rakkautta mahtuu sinulle nuori pohdiskelija ja myös sinulle harmaakuonoinen Ykki, joka Ottoa tarkkailee ja ohjailee

Otto onnenrapsutusten keskeltä lähettää sisaruksilleen isot tassun läimäytykset kera onnittelujen “”Ollaan me OOt vaan niin kovii tyyppei, vaikka märästä ei tykätäkkään”.”

Julkaistu

Ei päästä irti otteestaan

Ylimääräiset kilot nimittäin… Turhauttavaa, raivostuttavaa!
Tiedän – VAAKA EI KERRO KOKOTOTUUTTA, mutta silti…
Loppiaisen jälkeen elämässämme tapahtui ryhtiliike; herkut pois ja liikunnan lisäys. Molemmat olemme sitoutuneet tähän hyvin. Herkuista emme ole kokonaan kieltäytyneet, mutta niitä ei myöskään kaupasta kanneta.

Ryhtiliikkeen myötä odotin ja toivoin, että paino lähtisi laskuun. Tiedän vanhastaan, että äkillinen reipas liikunnan lisääminen ei heti tuo vaa’alle toivottuja tuloksia, ei ainakaan mulla. Mutta kyllähän sellaista tapahtuu esim. Jutan Superdietissä – ainakin keskiviikkoiltojen ohjelmien mukaan. En paini samojen kilomäärien kanssa mitä ohjelmassa useimmat, eikä ruokavalionikaan ole niin pielessä mitä monella on ollut. Mutta onko ruokavaliossani kuitenkin jotain vialla? Vaikka en mätä hampurilaisia, sipsejä yms. roskaruokaa ja kuvittelen syöväni terveellisesti ja jopa monipuolisestikin. Eniten epäilen etten saa riittävästi proteiineja ja hyviä rasvoja. Niitä olen nyt yrittänyt lisäillä ruokavalioon. Eilinen iltapala oli mm. maitorahkaa, jossa mustikoita, banaania ja vähän hunajaa sekä teen kanssa kourallinen pähkinöitä. Salaatteihin lisään useasti auringonkukan siemeniä tai kurpitsan siemeniä, jotta saisin kuituja ja hyviä rasvoja. Punasta kokolihaa olemme syöneet todella vähän, mökillä hirvipataa ja kerran porsaanleikkeitä ryhtiliikkeen alettua. Broileria ja kalaa eri muodoissaan on mennyt sitäkin enemmän. Lisäks olen syönyt kasvisruokia linssi-qinoa-pihvit, tomaatti-kesäkurpitsaspagetti, kukkakaali-parsakaalikratiini, uunikasvikset ja juurekset jne. Olemme valmistaneet hedelmäsalaattia, nauttineet appelsiineja, tehty marja- ja hedelmäsmoothieksia. Niihin lisätty mm. pellavarouhetta tai pähkinöitä.

Olisi mielenkiintoista pitää ruokapäiväkirjaa ja toimittaa se jollekin asiantuntijalle analysoitavaksi, joka voisi ohjata tarvittavat korjaukset. Tosin ne korjauksetkin riippunee vähän kunkin suuntautumisesta. Ravitsemus on kyllä mielenkiintoinen juttu ja miten jokainen voi löytää itselleen parhaiten toimivan ruokavalion.

En suostu toisaalta uskomaan, että ruokailutottumukseni olisi totaalisen metsässä. Varmasti parannettavaa/hiottavaa löytyy, mutta väitän liikunnalla olevan myös osuutensa asiaan. Painon vaihtelu on yllättävänkin isoa treenien ympärillä. Mitä kovemman lihaskuntotreenin teet sen isommat on vaa’an lukemat. Lihakset tarvitsevat nestettä ja imasevat itseensä sitä. Kroppa pyrkii myös pitämään tiukasti niistä ällöttävän turhista rasvasoluista kiinni. Niitähän saattaa piruvie tarvita kun tyyppi nyt noin treenaa ja kuluttaa… On se keho vaan kummallinen. Tarvitsee aikaa sopeutumiseen ja ”ymmärtämiseen” että turhasta voi kulutuksesta huolimatta päästää irti. Ja kun en treenaa päivään pariin vaa’an lukemat jo ilahduttaa.

No miksi helvatussa sitten rääkätä itseään, jos painonhallinta vaikeutuu liikunnan myötä? Ennen kaikkea liikunnasta tulevan hyvän olon ja mielen vuoksi, ja myös siksi, että kyllä aikanaan se kroppa herää tajuamaan, ”huoh, päästänpä tuosta rasvasolusta irti”. Ja kyllähän se on mukavempaa olla vaikka saman painoinen kuin nytkin, mutta kiinteämpi. Totuushan on lihas painaa läskiä enemmän. Ja tuo kiinteytyminen onkin se mikä tällä hetkellä rohkaisee ja antaa lisämotivaatiota hommaan, vaikka vaaka murjookin turhauttavia lukemia. Kun minulle sunnuntaina sanottiin laihtuneeni, ensireaktio oli ”no ei pidä paikkaansa”, mutta huomaan nyt itsekin, että olen hoikistunut/kiinteytynyt. Reisistä ja vatsasta on ylimääräistä kadonnut. Pienennytään sitten kiinteytymällä, jos ei kiloina :D:D Vaikka turhauman keskellä uskon vielä vaa’ankin alkavan näyttämään toivomiani lukemia. Kyllä ne viikot tulevat milloin kilo tai kaksi katoaa ja sitten taas junnataan.

Tammikuun lopun tavoite oli -68 kg, josta jäin 600g. Helmikuun lopussa eli perjantaina tavoitteena on -67.5 kg, joka ei tule toteutumaan – ei ainakaan eilisen ”virallisen” punnitustuloksesta päätellen, joka oli 69 kg. Siinä se on nyt viikkoja pyörinyt. Nyt pitäisi asettaa maaliskuun loppuun tavoite. En voi ilmeisesti ainakaan pudottaa -67 kiloon, jota toivoin, joten ehkä se on edelleen tuo -67.5 kg… Hidasta niin pirun hidasta. Mutta liikunnallinen elämä jatkukoon ja nyt syömään herkullista ruokaa täytettyä munakoisoa. Täytteessä kookoskermaa, fetaa, tuoretta pinaattia, kesäkurpitsaa jauhelihaa ja yrttejä. Jauhelihan voi korvata myös soijarouheella. Yksi puolikas riittää täyttämään vatsan ja lisänä salaattia, jossa on mm. parsakaalia, kurpitsan siemeniä, salaattisekoitusta, yrttejä, tomaattia ja syntisesti hiukan halloum-juustoa, namsk!!!

Julkaistu

Lisää kuvailutulkkausta televisioon

Myös me näkövammaiset katselemme televisiota, ja jos ohjelmiin saataisiin enemmän kuvailutulkkausta, mekin saisimme ohjelmatarjonnasta paljon enemmän irti, ohjelmista tulisi entistä saavutettavampia myös meille näkövammaisille.

Nyt sinullakin on mahdollisuus käydä allekirjoittamassa hyvän ja tärkeän asian puolesta. Adressin voit allekirjoittaa täällä

Tässä adressin teksti:

Lisää kuvailutulkkausta televisioon

Korvinkin voi katsella tv-ohjelmia, jos joku niitä kuvailutulkkaa! Sokeat ja heikkonäköiset katsovat televisiota siinä missä muutkin. He, jotka ovat aiemmin nähneet, katsovat, koska ovat niitä näkevänäkin katselleet. He, jotka eivät ole nähneet ja joilla ei ole näkömuistoja, tahtovat hekin olla osallisia samoista elämyksistä kuin muutkin ihmiset ja ovat kiinnostuneita siitä, miltä asiat näyttävät. Kaikki tarvitsevat visuaalista yleissivistystä pysyäkseen mukana siinä, mistä mediassa ja kahvipöydissä puhutaan. Miltä Putouksen sketsihahmot oikein näyttävät ja mitä he siellä lavalla oikein touhuavat?

Äänitekstitys palvelee useimmilla kanavilla niitä, jotka eivät voi normaalitekstiä lukea, mutta teksti kertoo vain sen, mitä vieraalla kielellä puhutaan – se, mitä nähdään, jää melkein aina hämärän peittoon. Vain yhdessä Ylen tuotannossa vuosittain on kuvailutulkkaus!

Kuvailutulkkaus tarkoittaa visuaalisen informaation sanallistamista. Kuvat, maisemat, ilmeet, eleet, henkilöiden ulkonäkö, liikkeet, toiminta ja paljon muuta kerrotaan auki korvin katseltaviksi.

Eikö näkövammaisille riitä radio? Ei, sillä tv-draamaan satsataan nyt paljon enemmän kuin perinteisiin kuunnelmiin. Ruudun ääressä koetaan elämyksiä, katselumuistoiksi vuosien päähän tallentuvia, ja ne myös puhuttavat laajoja kansanosia. Ruotsissa kuvailutulkataan Euroviisut, Saksassa rikossarjoja sekä Britanniassa Emmerdale ja paljon muuta.

Jo nyt Yle palvelee erityisryhmiä (kuulovammaiset, kielivähemmistöt) erinomaisella tavalla. Miksei äänitekstin lisäksi myös näkövammaisia kuvailutulkkauksella? Miksi kaupalliset kanavat eivät kuvailutulkkaa ohjelmiaan? Kuvailutulkin palkkio valmistellusta ja toteutetusta kuvailusta ei ole suuri kustannuserä koko tuotantoa ajatellen, ja tuohan kuvailutulkkaus myös uusia katsojia ohjelmalle. Näkövammaisia on Suomessa noin 80 000 henkilöä, joten jo murto-osa tästä toisi tuhansia uusia katsojia.

Vetoamme Yleisradioon ja kaupallisiin tv-kanaviin: Jos jotakin ohjelmaa katselee viidesosa suomalaisista, eikö sitä voisi kuvailutulkata myös näkövammaisille? Vaadimme kuvailutulkkausta suuren kansansuosion saavuttaneisiin televisio-ohjelmiin tai mediatapahtumiin kuten

– Putous
– Voice of Finland
– Euroviisut

Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry.

Julkaistu

Viikon liikuntakuulumiset :D

Viikon liikuntasuoritukset tiivistetysti
– Kahvakuula/kuntosali-jalkatreeni 90 min (kirjoitettu oma postauksensa)
– Lenkki 2 h 30 min (mainosten jakoa alkumatkasta ja myöhemmin Oton maleksintaa)
– Uinti 75 min 1500 m (Kipein jaloin sujuvuus hyvää)
– Lenkki 1 h 45 min 6.2 km (möykkelikköistä metsätietä pitkin Oton jumittaessa)
– Lenkki 67 min 2.2. km (Metsässä rytyämistä)
– Ratsastus 1h (uutena asiana pohkeen väistöt)
– Yläkropan treeni 1 h (hiukan tahmeaa)

Alkuviikosta jalkani maanantain treenistä olivat aika kipeänä. Palautumista ei tietenkään helpottanut tiistaina kuuden asiakkaan työpäivä, mutta illalla lähdimme ystäväni kanssa viikottaisellemme lenkille. Mukaan pakkasimme nipun yritykseni esitteitä, joita jaomme n. 120 postilaatikkoon lenkin alkuosassa. Koirat olivat moisesta hiukan ihmeissään. Tuolloin vielä Otto liikkui kohtuullisesti, mutta päästyämme mainoksista eroon Oton menohalut hiipuivat. Eteneminen oli melkoista maleksintaa ja kärsivällisyys oli todella koetuksella. Lätäköt oli todellisia hirvityksiä, mutta kun jo varmuudeks piti maleksia, alkoi jo tympäsemään. Aina ei saa uusia huippulukemia mittariin, ja aina ei kai tärkeintä kova vauhti ja kertyvät kilometrit. Sen kun muistais ja osaisi nauttia joka tapauksessa ulkoilusta ja liikunnasta, vaikka se ei aina täydellä teholla tapahtuisikaan. Lenkille mittaa tuli kuitenkin 8.7 km, joten eihän se nyt ihan surkeastikaan ollut. Ja olihan mun jalat aika kipeätkin :D:D

Seuraavana aamu hyppy uima-altaaseen. Olin varma, että uinnista tulisi tahmeaa ja eteenpäin pääsy olisi tuskaisaa. Uinti lähti kuitenkin sujumaan hyvin etureisissä olevasta treenikivusta ja jumista huolimatta. Itse asiassa vesi teki jaloille todella hyvää, maitohapot lähti liikkeelle ja treenikipu hiipui miltein kokonaan. Uinti toimii todella hyvänä palauttavana liikuntana ja uiminen toimii myös laihduttamisessa. Valitettavasti seuraavista uintitreffeistä ei ole tietoa, mutta toivottavasti pääsen taas mahdollisimman pian polskuttamaan.

Vietimme miniloman mökillä keskiviikosta eiliseen. Avokki kolasi lammen jäältä sohjot ja vedet pois, jotta päästäisiin luistelemaan. Pakkasta ei kuitenkaan tullut riittävästi. Avokki eilisaamuna luisteli muutaman minuutin, mutta jää oli niin möykkyistä, että en uskaltautunut tasapainoilemaan sinne. Jäipä luistelut tältä talvea, kuten näyttäisi jäävän hiihtäminen ja lumikenkäilykin. Alkavalle viikolle luvattu jopa kahdeksan asteen lämpötiloja, joten talvi taitaa olla taputeltu. Eilen kuulin mustarastaan visertävän, joten aikaista kevättä kohden mennään.

Torstaina ja perjantaina käytiin lenkkeilemässä. Metsäautotie oli todella jäinen ja möykkelikköinen. Välillä kulki kapeita renkaiden uria, mutta Oton oli todella vaikea ymmärtää mistä minua opastaa. Vielä kun jäiset lätäköt hirvitti, meno oli melkoista matelua. Torstaina kuljimme alun matkaa koirat valjaissa, mutta pääsivät kirmailemaan sellaisella ympyrälenkillä. Mulla ei tietenkään sauvoja mukana, joten taiteilin avokin perässä. Tuli kunnon tasapainotreenausta ja hermostolle rasitusta. Matkavauhti ei päätä huimannut, mutta etenkin torstaina lenkin jälkeen olin hiestä märkä. Käveltiin 1 h 45 min ja 6.2 km. Perjantain lenkki jäi lyhyemmäksi 2.2. kilsaan. Tuolloin rämmimme metsässä ja meikäläisen pinna meinasi välillä katketa kokonaan 😀 Koirat nauttivat vapaudesta koko reilun tunnin ajan. Vetivät keppiä murraten ja kirmaillen. Ei kelit oikein lenkkeilyä ajatellen kovin kaksiset olleet. Onneksi kuitenkin ulkoiltua tuli. Muuten aika kuluikin olympialaisia seuratessa, saunoessa ja ihan vaan rentoutuessa.

Tänään viikon liikunnat jatkui ratsastuksella ja yläkropan treenillä. Ratsastustunnilla ratsastin Airalla. Kenttä oli todella kuranen ja osittain jäinen. Ravattiin jonkin verran ja kevennys ravissa sujui tälläkin kertaa hyvin. Nyt keskityin siihen etten pitäisi ravissa satulan reunasta kiinni siinä aika hyvin onnistuenkin. Tunnilla uutena juttuna tuli pohkeen väistöt. Välillä se onnistuikin, mutta välillä vedin ohjasta liikaa tai muuten vain törin. Kuitenkin välillä osasin tehdä väistön niin, että Aira kuunteli mitä pyysin ja vieläpä tottelikin. Alkutunnista neiti vaikutti todella laiskalta ja sainkin raipan käteen. Heppa kuitenkin piristyi ja meni kivasti ravia. Lopputunnista piti tietystikin kokeilla voiskos loppukaartoon jo hipsiä vähän aiemmin :D:D Kyllä tunnista jäi taas vaan niin huippuhyvä mieli. Mieletön tunne huomata kehitystä tapahtuvan ja tapahtuneen.

Viikon viimeinen liikuntasuoritus oli alkuillasta tehty yläkropan treeni, jota valitettavasti hillitsi kuukauden pakolliset päivät. Mieli halajasi kovempaa treeniä mihin olotila kykeni. Ristiriitainen tunne ja todella ärsyttävä. Tunnin treenin väänsin ja nyt minulla on kauhea nälkä. (Ihan pakko oli välillä käydä syömässä, joten jatketaas postaus loppuun.) Lämmittelin kahdeksan kilon kahvakuulalla, tein ylätaljalla vetoja eteen ja penkkipunnerruksessa 10 toiston sarjoja kolme niin 20 kuin 25 kilollakin. 27.5 kilolla meni yks 9 sarja ja yks seiskan sarja, joten painot 22.5 kiloon ja kolme kympin sarjaa kapeaa penkkiä. Sen jälkeen ylätaljalla ojentajia kolme sarjaa ja vielä vedot eteen 20 kilolla. Lopuks kulmatangolla kulmasoutua, hauista ja pystypunnerrusta ja verryttelyksi vähän kahvakuulailua. Kiva treenata, vielä kivempi olis ollu, jos menkat eivät olisi häirinneet. Onneksi ovat loppusuoralla ja ens viikon suorituksiin niillä ei ole enään vaikutusta.

Helmikuu alkaa olla lopuillaan ja olen onnistunut säilyttämään tämän liikunnallisen elämän, yes! Tästä on hyvä jatkaa. Tänään minulle sanottiin, vaikka jalassani ratsastustamineet ”hei, sä olet tainnu laihtua”. Vaaka ei valitettavasti sitä osoita kuin hieman, mutta ilmeisesti kiinteytymistä on jonkin verran tapahtunut, joten jatketaan valitulla tiellä. Ei pelkästään kiinteytymisen, hoikentumisen tähden vaan myös helkkarin hyvän olon tähden. Nyt treenipyykit pyykkikoneesta kuivumaan, yes!

Julkaistu

Pelko sydämessä – kuulo heikkenee

Jokapäiväiseen – ainakin lähestulkoon – elämääni kuuluu nappikuulokkeet. Kun olen tietokoneella kuuntelen puhesyntetisaattorin pulinoita kuulokkeilla ja iltaisin ennen nukahtamista kuuntelen äänikirjaa.

Minullahan on diagnosoitu molemmissa korvissa otoskleroosi. Ja molemmat korvat ovat leikattu 2011 oikean korvan leikkauksen onnistuessa paremmin. Leikkauksien jälkeen elämänlaatuni parani huimasti. Se parani jo ekan leikkauksen jälkeen. Syyskuussa 2012 tehtiin viimeiset kuulotestit todeten oikean korvan kuulevan hieman paremmin kuin vasen. Ero on pieni, vaikka huomaan sen. Kuuloseurannat lopetettiin ja asiaan palataan tarvittaessa.

Kun huomasin vasemmassa korvassa kuulon heikentyneen pelko sydämessä kasvoi. Yritin olla järkevä, sillä korva tuntui lähinnä tukkoiselta vaikusta. Päiväpäivältä tilanne kuitenkin paheni ja hermoni alkoi olla riekaleina. Viikko sitten olin todella ahdistunut ja peloissani. Herätessäni perjantaiaamuun syke oli koholla stressistä ja pelosta. Olisiko proteesi irronnut, onko sisäkorvaan tullut vikaa, onko korvaan kasvanut kiinikkeitä… Alkaako ruljanssi alusta, menetänkö nyt kuulon???

Varasin yksityiseltä korvalääkärin. En halunnut mennä jonnekin yleislääkärille, koska korvani on operoitu, ja jos kyseessä ei olisikaan vaikkukertymä korvalääkäri osaisi ohjata minut eteenpäin, eli kunnalliselle puolelle korvapolin asiakkaaksi. Sain ajan samalle päivälle ja helpotus oli suuri. Lähdin avustajan kanssa ruokakauppaan keskittymiskyky nollassa mitä ostaisin viikonlopuksi ruokaa…

Lääkäri oli sama kuin mennessäni kuulohuolistani valittamaan elokuussa 2010. Mies muisti minut ja kerroin miten hommat eteni saatuani lähetteen korvakirurkille. Lääkäri tarkisti nielun ennen korvia. Totesi korvat katsottuaan, että ovat mönjää täynnä. Leikkauksien yhteydessä ihoa on siirrelty ja ropellettu ja se on kenties rikkonut vaikunkulkumekanismia. Olenkin sanonut, että mielestäni leikkauksien jälkeen vaikun eritys on lisääntynyt. Tuntemukseni on siis oikea. Lääkäri puhdisti ensin oikean korvan ja totesi proteesin lenkin olevan hienosti paikoillaan. Sama vasemmalla. Ja kun vasen korva oli puhdistettu kuulo kirkastui oleellisesti. Iso kivi tippui sydämeltä. Jos kuitenkin muutoksia kuulemisessa tulisi voisin ottaa sähköpostitse lääkäriin yhteyttä kuulokäyrien ottoa varten. Nyt on miltein viikko mennyt ja kuulo on edelleen tallella, IHANAA!!! Helpotus on suuri!

Illan vietinkin Silmukkasiskojen kanssa neuloen. Surin aamulla jo sitäkin, että jos korvissa ongelmia kykenisinkö ihmisten ilmoille henkisen paineen takia laisinkaan. Onneksi kaupassa kuitenkin elin ajatuksella, että menen Silmukkasiskotapaamiseen. Ostimme hedelmiä ja teimme hedelmälautasen. Olo oli aika tyhjiin puristettu, ihan kuin jokin isompikin fyysinen suoritus olisi ollut takana, henkinen kapasiteetti taisi olla yllättävänkin kovilla. Siskojen kanssa neuloessa ja herkutellessa mailmaa samalla parantaen alkoi oma olokin keventyä. Ihanaa, kun ympärillä on hyviä ihmisiä, hyviä ystäviä!

Julkaistu

Kuntosali/kahvakuulahehkutusta – treeni-into huipussaan!

En olisi uskonut, mutta… treenihuumassa päätin testata saanko tehdyksi 20 kilon kahvakuulalla kahden käden heilautuksia, ja SAIN! Tein 2 10 toiston sarjaa. Mieli teki rehkiä lisää, mutta olin jo tehnyt paljon paljon heilautuksia treenin aikana, joten eipäs innostuta liikaa. Oli kuitenkin ”pakko” kokeilla kulmasoutua ja neljä toistoa tuli aika helpostikin. Jäinkin treenin jälkeen miettimään, että olenko aloittanut treenaamisen turhan pienillä painoilla. Nyt kun tein treeniä 10 ja 12 kilon kuulilla mielestäni tekniikkakin pysyi paremmin kasassa ja mikä parasta lantiossa tapahtuu liikettä, joten ehkä en olekaan ihan toivoton tapaus :D:D

Eilen tein lämmittelyksi kahvakuulalla heilautuksia kapeammalla ja leveämmällä seisoma-asennolla sekä pienestä kyykystä. Heilautuksien jälkeen kyykkyjä 10 kilon kuula niskan takana ja etukyykkyä 8 kilolla. Molempia 3 15 toiston sarjaa. Vasemman jalkaterän ulkoreunaan sattui välillä helvetisti, liian pehmeäpohjaiset tossut. Varvistuksia 10 kilon kuulan kanssa. Oli oltava tarkkana, että ei hae vauhtia kropalla varvistukseen vaan että liike menee suoraan ylöspäin. Tasapainoilua siis samalla.

Kahvakuulat välillä huiluulle ja 17 kilon tangolla kulmasoutua 3 10 toiston sarjaa, jonka jälkeen sama 12 kilon kuulalla molemmin puolin. Ylätaljalla vedot eteen. Avokki laittoi painoa 15 kg, mutta lisättiin 20 kiloon ja taas mentiin 😀 Nyt 3 * 15 sarjoilla. Lopuksi pari sarjaa seisten vedot eteen. Ja vielä treeni-intoa jäljellä… Teimme syväkyykkyjä seisten vastatusten ja kyykäten samanaikaisesti avokin ohjatessa oikeaa liikerataa. Arvatkaa vaan meneekö entinen SM-tason voimannostaja syvään kyykkyyn??? No menee, ainakin jos multa kysytään ja mun onnettomilta etureisiltäni 🙂 Sitkeästi kyykkäsin pari sarjaa, jonka jälkeen innostuin vielä heilauttamaan kahvakuulaa ja endorfiinihuuruissa lipsahti käteen se 20 kilon kuulakin 😀 Siinä avokkia varmasti hymyilytti ja heilautellessani puolittainen hämmennys kuului äänestä miehen toistellessa ”hyvä”. Nyt tunsin liikkeen lantiossa, syvissä vatsalihaksissa, tai ainakin niiden paikoissa. Fiilis korkealla. Oli aika vaikea laskeutua normi oloon. Kello oli jo yli yhdeksän, joten oman jännityksen toi miten saisin nukutuksi. Alkuyö olikin vähän levoton, mutta ei niin paha kuin pelkäsin.

Lauantaina en treenissä päässyt laisinkaan samanlaiseen hurmioon. Välillä meillä on avokin kanssa vähän ongelmana kun ”painimme” niin eri sarjoissa treenien suhteen. Esim. jos mä nostan penkkipunnerruksessa 25-30 kilon treenipainoilla herralla lukemat on sadan molemmin puolin. Ja kun tilaa on vähän ja painojen jatkuva edestakaisin venkslaaminen rasittavaa… Avokilla voimatreenaus on niin verissä, että välillä se ”unohtaa” mun pikkutreenaukseni ja ”siirtelee” mua pois tieltään sen mukaan missä oma treeninsä on menossa. Tuolloin lauantaina odottelin tunnin verran, jotta hän olisi tehnyt kovimman vaiheen treenistään, mutta siitä huolimatta tuntu siltä, että olin vaan tiellä. Vähän tietysti siitä kiukuttelinkin. Parastahan olisi jos treenaisimme aina erikseen, mutta se ei vaan aikataulutuksellisesti ole mahdollista. Ei ainakaan aina. Eli, meillä on positiivinen ongelma, molemmat haluaa treenata ja tehdä hyviä tehokkaita treenejä. Eiköhän me vielä se toimiva tapa löydetä. Eilen meni jo paljon paremmin.

Aloitin treenin taasen kahvakuulaheilautuksilla, kahden käden, sisäkautta, ulkokautta, pystypunnerrus, kulmasoutu, hauis… Ylätaljalla vedot eteen ja taakse. Penkkipunnerruksessa tein 3 *10 sarjat 20 kg, 22.5 kg ja 25 kg sekä kasin sarjan 27.5 kg. Kapeaa penkkiä kolme 10 sarjaa 22.5 kilolla, pystypunnerrusta istuen 4 kilon käsipainoilla, hauikset seisten, kulmatangolla pystypunnerruksia eteen, kulmasoutua ja hauiksia. Käsipainoilla vipunostoja ja sitten olikin aika loppuverryttelyn ja suihkun. Lähdimme ystäväpariskunnan luo syömään. Siellä ilta kuluikin rattoisasti rupatellen.

Lauantaina kävelimme reilut yhdeksän kilsaa. Aamupäivällä lähdimme koirien kanssa lenkille. Sää tuntui todella keväiseltä. Vielä teiden pinnoilla oli jäätä, mutta tuoksui sulava lumi ja linnut visersi kevättä sydämiin. Sports Trackerin mukaan kävelimme 4.72 km keskivauhdilla 4.8 km/h. Harmaakuonokin jaksoi hyvin. Iltapäivällä salitreenin jälkeen kävelimme tuttavien luo n. 1.5 km ja illalla takaisin. Illalla käännyimme väärästä tienhaarasta ja saimme kotimatkaan pidennyksen, matka tuplaantui. Mikäpä siinä oli kävellessä hiljaisessa lauantai-illassa. Kotona kaksi väsynyttä koiraa, jotka tuoksui onnellisilta unikoirilta 😀 Harmaakuonon jaksamisesta olin erityisen iloinen. Ja siitä miten reippaasti se lähti sunnuntaiaamuna ulkoilemaan. Nyt tehtiin vain pieni lenkki. Vanhan herran täytyy palautua hyvin, sillä huomenna koettaa ihanuus – mökin pihalla kirmailu ja vapaana oleminen. Silloinhan Harmaakuononkin pitää olla voimissaan :D:D

Julkaistu

Issikoilla maastossa

Hennan ja Juhanin toimesta saimme ihanan videokoosteen eilisestä issikkavaelluksesta: Kannattaa katsoa 😀

Kun tuli ilmi, että osa Silmukkasiskoista on halukas lähtemään issikkavaellukselle, laitoin heti viestiä ohjaajalle Letulle ja sovimme päivän ja ajan. Vaellusta odotettiin innolla ja innostuipa mukaan parin Siskon mieskin 😀

Sää ei kovin talvinen ollut, tihutti vettä saapuessamme tallille. Se ei kuitenkaan porukkaamme haitannut. Kypärät päähän ja issikoiden selkään. Jonomuodostelmaan ja ei kun matkaan!

Pari tuntia sujahti vauhdilla. Kaikki nauttivat ratsastuksesta ja osalla syttyi ”hullun kiilto” silmiin kysyttäessä halutaanko laukata, ja tottahan toki! Itse laukkasin kahdesti ja ne pätkät olivat elämäni pisimmät laukkapätkät. Ihanaa, mutta hengästyttävää. Jostain syystä toisen laukkapätkän alussa minua hetkellisesti hirvitti. Helpotti kun sanoin sen ääneen. Mitään hätää ei ollut. En kuitenkaan uskaltautunut kolmanteen ja neljänteen laukkaan. Toisaalta harmitti, minussakin asuu se pikkutyttö, joka haluaa aina vain lisää ja lisää. Minussa asuu myös se jännittäjä, joten päätin olla haukkaamatta liian isoa kakkupalaa kerrallaan houkutuksesta huolimatta. Jotenkin oli niin valtava kokemus, hengästyttävän upeaa ja tärisyttävää laukata niin pitkät pätkät kuin laukkasin. Onneksi kuitenkaan muiden laukkamahdollisuudet eivät loppuneet minun luuserointiini 😀 Ja minäkin pääsin painelemaan reipasta tölttiä matkalla kohti tallia (kilsan laukkasuora), jossa yleensä hevoset laukkaavat. Fenguria selvästi suututti kun emme laukanneet ja vauhti oli sen mukaista. IHANAA!!! Muut laukkasivat tuon suoran ja olivat sen jälkeen hurmiossa. Kyllä minäkin sen vielä joskus laukkaan!!!

Kenttätunneista on ollut todella paljon hyötyä. Tunsin sen itsekin maastossa mennessämme ja myös ohjaajamme totesi sen ääneen. Tasapaino on parantunut hurjasti, istunta, rohkeus ja ylipäätään se ratsastuskokonaisuus. Enään en pidä töltissäkään satulan etuosasta kiinni, paitsi vähän oli pakko laukkasuoralla 😀 Eikä istunta töltissä karkaa niin pahasti etupainoiseksi kuin ennen. Ylämäissä pysyin hyvin jaloilla ja alamäissä paino pysyi takana enkä jännittänyt mäkiä lainkaan. Jossain vaiheessa kuljimmekin paikassa missä aiemmin emme ole vaelluksilla käytykään, jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Aiemmin siellä kuulemma on ollut aika hankalaa risukkoa, mutta hakkuiden jälkeen helppokulkuisempaa. Ei tarvitse varoa kasvoihin osuvia oksia jne. Jyrkähkössä alamäessä totesinkin Letulle, ”täällä ei olla koskaan kyllä ratsastettu”. En muistanut sellaista mäkeä koskaan lasketelleeni, ja jos olisinkin, niin taatusti kauhusta kankeana 😀 Nyt ei edes jännittänyt, joten kehitystä on tapahtunut.

Tallin pihaan saapuessamme kaikki vaikutti tyytyväisiltä ja iloisilta. Riisuimme hevosilta satulat ja suitset, harjasimme niitä ja Fengur sai lämmikkeeksi loimen. Siinä touhuillessa alkoi hienoinen kylmyys hiipiä kosteiden vaatteiden läpi, joten aika kotimatkan. Täällä avokki oli laittanut saunan lämpiämään, joten syötyämme saunaan karistamaan vilun väreet kropasta. Illalla vielä pitkä puhelu ystävän kanssa ja teehetki avokin seurassa kruunasi upean sunnuntain. Tahtoo pian uudestaan vaeltamaan ja nauttimaan. Noh sunnuntaina taas treenataan ratsastuksen saloja kenttätunnilla, YES!!!