Julkaistu

Bataatti-porkkanasosekeitto ja sunnuntain treenaukset :D

En ole koskaan pitänyt keitetystä porkkanasta enkä ylipäätään keitetyistä juureksista. Kasvisruokia kohtaan kiinnostus on kuitenkin vuosien saatossa lisääntynyt ja monta herkullista ateriakokonaisuutta ruokavaliooni siirtynyt. Äsken söin esim. parsakaalia ja Kolmen viljan pihvejä joihin lisätty sipulia ja pinaattia. HERKULLISTA. Parsakaalin pinnalle hiukan oliiviöljyä ja mustapippuria, avot!

Kasvissosekeitot ovat aina menneet paremmin kuin juurekset paloina keittoruuissa. Bataattisosekeitosta on tullut minun suosikkikeitto ja kerta kerralta olen laittanut siihen enemmän ja enemmän porkkanaan. Ensinmmäisillä kerroilla riitti kaksi-kolme porkkanaa. Viimeksi tehdessäni keiton laitoin koko pikkupussillisen porkkanoita sekä yhden ison bataatin. Keittelin bataatin ja porkkanat pehmeiksi ja pistin monitoimikoneeseen keitinvesineen. Tuore chili joukkoon ja herkku soseeksi. Keiton päälle tuoretta pasillikaa ja kermaviiliä, namsk. Edelliskerralla laitoin tuoretta minttua silputtuna, ja sekin toimi loistavasti. Chili antaa ihanasti keittoon potkua, bataatti makeutta ja kermaviili kivasti pehmeyttä 😀 Suosittelen.

En taaskaan meinaa malttaa pysyä nahoissani. Olen lähdössä ystäväni kanssa kuntosalille ja vuoristospinningtunnille. Vielä on odotettava melkein tunti, pläääähhh. Ihanaa päästä taas hikoilemaan. Eilinen oli lepopäivä liikunnasta, meni töiden merkeissä. Jalat ja selkä aikas kipeät lauantain kahvakuulatreenistä. Sunnuntaina ennen ratsastusta kuvittelin vielä, että pääsin yllättävän vähällä, mutta niin vaan treenikipu hiipi kroppaan pikkuhiljaa pitkin päivää, huoh! Hevosen selkään kivutessa olo oli kankea ja raihnainen. Oli kuitenkin kiva ratsastaa taas pienen tauon jälkeen. Fengurilla oli vaan hätähousuinen päivä. Töltti oli melkoista tikutusta. Pieni tihkusade ei ratsastusiloa vienyt. Töltättiin, tehtiin pysähtymis- ja peruutusharjoituksia, ratsastettiin pienemmällä kehällä käyttäen painonsiirtoja jne. Kaverini myös laukkasi, mutta Fengurin hätäilyn vuoksi jätin laukat toiseen kertaan suosiolla.

Illalla lähdimme ystävän kanssa vielä lenkille. Otolla ei oikein menohaluja ollut. Alkuun se kulki pää riipuksissa ja kuulemma erittäin vittuuntuneen näköisenä. Eka kakkapysäys ei auttanut, toisella kerralla tilanne helpottui ja vauhtikin parani. Ja olihan riesana vielä märkä asfaltti tai hiekkatie, vesilätäköt. Tassut kastuu ja se on inhottavaa :D:D Käveltiin n. 7.4. km/1h40min, joten vauhti ei kaikenkaikkiaan päätä huimannut. Oli kuitenkin happirikasta ilmaa sateen jäljiltä ja kaunista lintujen liverrystä, Kevään tuoksu, joten varmasti oiva palauttava lenkki myös jalkaparkojani ajatellen 🙂

Ja kohta nää koivet saa taas kyytiä kun pääsen polkemaan, yes!!!

Julkaistu

Kahvakuulatreeni

Ai miten kropassa onkin nyt hyvä treenin jälkeinen olo 🙂 Takana 90 minuutin treenisessio pääosin kahvakuulaillen. Sitä ennen reippailimme reilun viiden kilsan lenkin koirien kanssa, joten päivän liikuntasaldoksi ajallisesti tulee 2.5 tuntia, yes!

Aloitin treenin kahdeksan kilon kuulalla tekemällä kaksi kierrosta 20 toiston sarjoilla kahden käden heilautus(olis mennyt painavempikin kuula), yhden käden heilautukset sisä- ja ulkokautta, pystypunnerrus ja kulmasoutu. Kierrosten jälkeen kyykkyjä kuula niskan takana sekä kuula edessä 20 toiston sarjat, toiset sarjat samoilla toistomäärillä leveää kyykkyä, josta olikin hyvä siirtyä maastavetoon. Tein kolme sarjaa, yhden 8 ja kaksi 10 kilon kuulalla 20 toiston sarjoina. Maastavetojen jälkeen olikin vuorossa minulle ehkä hankalin liike, kapealla asennolla maasta veto, joten selkä suorana, vatsalihakset tiukkana jne… Minun oli vaikea saada liike tehdyksi oikein. Selkä pyöristyi väkisin. Lopulta tajusin miten yläselkä on suorassa, silloin myös alaselkä ei pyöristy. Tein kaksi 20 toiston sarjaa kymmenen kilon kuulalla. Huoh, pisti huohottamaan ja päästä vippaamaan. Palautumisen jälkeen askelkyykkyjä kahdeksan kilon kuulan ollessa aina kyykkäävällä puolella. Askelkyykyt ei koskaan ole ollut mun parhautta, mutta sain väännettyä molemmille jaloille 20 toiston sarjat.

Kuula hetkeksi sivuun ja kulmatanko niskan taakse askelkyykkyjen jatkuessa 20 toiston sarjalla, huoh!!! Sitten pari sarjaa rinnalle vetoja ja kolmas sarja siten, että mukaan tuli työntö ylös. Kaikki sarjat 20 toistoilla. Kulmatangossa ei ollut lisäpainoa, joten tangon paino 7 kg, muistaakseni. Pakko tunnustaa, hengitys tihentyi :D:D Lopuksi taas kasin kuula käteen ja vatsoja jalat ilmassa ja kuulalla pystypunnerruksia tehden. Kasilla tein 20 toiston sarjat ja kolmannen 6 kilolla. Tarkoituksena saada jalat suoremmiksi ja yläkroppa alemmaksi. Jäin 15 toistoon, ja vatsalihoja/läskejä suorastaan poltti. HUOH, mutta ah niin ihanaa! Piti vielä ahnehtia pari kymmenen toiston sarjaa penkkipunnerrusta 20 kilolla, jonka jälkeen loppuverryttely ja venyttely. Avokki jo alotteli lämmittelyään omaan treeniinsä. Tuolla se nyt ryskää rautoj ähisten ja puhisten, joten kohta täällä on kaksi endorfiinihuuruissa euforiassa olevaaa ihmistä.

Suihkusta tultuani kaivelin kaapista vaatteet, mustan tunikan/mekon, jonka olen viime syksynä ostanut. Mekko on yläosastaan löysähkö, mutta nyt minusta se tuntuu ehkä jopa hiukan isolta 🙂 Ehkäpä tässäkin kropassa on jotain muutosta tapahtunut, vaikka se vaaka ei sitä pahemmin ilmaisekaan. Tosin nyt tällä viikolla se on suostunut antamaan jo lupauksia antavia lukuja, eilen 68.4 kg. Tällä hetkellä kirjaan tiistaisin ja perjantaisin painon ylös, ja on todella ilahduttavaa kun käyrä on selvästi laskusuunnassa. Ja kyllä kaverini väitti keskiviikkona vesijuoksussa, että olen kaventunut. Ehkäpä minun itsenikin on se uskottava.

Vietimme viikko sitten mukavan illan ystävien kanssa käyden ulkona syömässä ja sen jälkeen heidän luonaan iltaa istuen. Tänäänkin meillä on toisten ystävien treffausilta. Nyt ruokailemme ja saunomme kuulumisia vaihdellen, joten varmasti luvassa taasen mukava ilta. Välillä tuntuu, että ystäviään ehtii tapaamaan ihan liian harvoin, mutta onneksi nyt treffaus onnistuu. Eipä siis muuta kuin tuliaiset ja saunakamat kassiin ja menoksi.

Julkaistu

Gluteeiniton pannukakku

Jostain syystä minulle iski viime syksynä hinku tehdä pannukakku. En tiedä olenko koskaan aiemmin sellaista itse tehnyt, no en ainakaan gluteeinittomana. Tuon hingun iskiessä kotona sattui olemaan tarvittavat ainekset, joten ei muuta kuin leipomaan 😀 Sittemmin olen tehnyt pannaria muutaman kerran kahdella eri ohjeella. Enkä kyllä pysty sanomaan kummalla ohjeella tulee parempaa. Ohjeissa on käytetty Semperssin jauhoja, jotka olen osittain korvannut terveellisemmällä vaihtoehdolla tattarijauhoilla. Sokeria olen laittanut vähemmän mitä ohjeissa. Ja onhan ohjeissa sokerin määrässä desin ero, mielestäni aika iso. Ei pannariin todellakaan tarvitse laittaa sokeria 1.5 dl!!! No makuasiahan se tietysti on, mutta herkullista tulee huomattavasti vähemmälläkin. Margariinia en käytä koskaan leivonnassa, (enkä kyllä muuallakaan) joten voita margariinin tilalla 😀 Aiemmin en ollut törmännyt pannariin missä kauraa, nyt törmäsin, ja toimii kyllä.

Pannukakku
7 dl maitoa
3 munaa
4 dl Vaaleaa Semper-jauhoseosta
1.5 dl sokeria
1 dl puhdas-kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniliinisokeria
100 g margariinia
Kaikki aineet sekoitetaan keskenään. Kaurahiutaleet voi jättää pois jos ne eivät sovi ruokavalioon. Eikä kaurahiutaleita tarvitse korvata lisä jauhoilla tai muulla.
Kaada leivinpaperin päälle pellille ja paista 225 asteessa puoli tuntia.
Maistuu esim mansikoiden kanssa, kuten kuvastakin voi huomata 😀

Ja tässä vielä se toinen ohje:
4dl Semper Fin Mix jauhoseosta
0,5dl sokeria
1,5tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1tl vaniljasokeria
8dl maitoa
4 munaa
50g voisulaa tai juoksevaa Oivariinia
Sekoita kuivat aineet, kaada sekaan munat, maito ja rasva. Sekoita ja anna hetki tekeytyä.
Kaada leivinpaperin päälle vuokaan/reunalliselle pellille. Paista 225 asteessa 30-40 minuuttia.

Ei muuta kuin ihania herkutteluhetkiä gluteeinittoman pannarin suussa sulaessa :D:D

Julkaistu

Päivän aloitus – vesijuoksua ja uintia

Voi apua, helmikuussa olen viimeksi pulahtanut altaaseen, joten oli jo aikakin päästä vesiliikkumaan :O Ensiksi 45 minuuttia vesijuoksua ja sen päälle kilsan uinti. Aluksi väkeä oli aika vähän ja saimme juosta rauhassa, mutta kun vesijuoksualue alkoi täyttyä, se täyttyi hetkessä aikamoiseen ruuhkaan. Lopussa oli välillä pakko himmailla menoaan, jotta ei törmännyt kanssajuoksioihin.

Uitiin 50 metrin altaassa. Onkin pitkä aika kun olen uinut pitkällä radalla. Ekat altaan mitalliset meni odotellessa vastareunaa, jota ei vaan käteen osunut :D:D Mutta nopeasti siihen tottui ja kyllähän 50 metrin altaassa on ihana polskia menemään. Voi uida vapaammin ilman jatkuvia käännöksiä. Ja voi kyllä nautin aamupäivän treenistä ja sen jälkeisestä olosta. Onneksi ens viikolle on sovittu kahdetkin treffit: keskiviikkoaamuna kahdeksalta vesijuoksemaan+uimaan sekä torstaina puolkympiltä uimaan, yes!

Liikuntahetken jälkeen vatsat jo kurnivatkin, joten Uppopullaan lounassalaatille. Rakastan halloum-juustoa, joten sorruin 😀 Juusto oli lämmintä ja herkullista, kasvikset ja vihannekset salaatissa ihanan tuoreita. Kaverini söi tonnikala-katkarapusalaatin ja kehui molempien annoksien ulkonäköä. Ainakin maku oli herkullinen, joten voin suositella Uppopullaa lämpimästi.

Kotimatkalla piipahdin ostamassa hoitopöytäpaperia, hierontaöljyä, käsidesiä, nestesaippuaa, rullaliinaa ja muuta tarpeellista työtarviketta. Nyt on taas varastossa tarvittavat jutut. Että mukavastihan tämä huhtikuu on alkanut. Eilen en joutunut edes aprillipilojen kohteeksi ja töitäkin oli mukavasti. Huomenna luvassa mm. yksi palveri, museokäynti sekä koirien terveydenhuoltoluento avokin kanssa sovittua aamupäivälenkkiä unohtamatta.

Julkaistu

Maaliskuu

Nyt en valitettavasti pääse hehkuttamaan treenimäärillä tämän kuun osalta. Alkukuu meni hyvin, mutta Tampereen visiitin jälkeen enempi ja vähempi pepulleen. Positiivista on kuitenkin, että olen huhtikuulle sopinut tähän mennessä yhdeksät liikuntatreffit ja enemmänkin tulossa kun aikatauluista saadaan sovituksi, joten maaliskuun paskan vaiheen ei anneta nyt lannistaa ja treeni-intoa lopahduttaa vaan tästä pötkitään nyt reippain mielin eteenpäin!!!

Alkuvuodesta olen tehnyt tosi vähän käsitöitä. Tänään valmistui neulottu myssy, aikaisemmin pelleriini, josta puuttuu vielä nappi. Kesken on myös ambituskauluri. Siihen alotin tänään ekan levennyksen. Nyt loppukuusta näköjään neulevimma palasi. Seuraavaksi ehkä aloitan topin johon langat olen ostanut jo viime keväänä. Koruja myös mieli hinkuaa tekemään. Olenhan tässä kuussa saanut jopa yhden kaulakorun valmiiksikin 😀

Loppukuusta ollaan väännetty yrityksen kirjanpitoa, veroilmoituksia, taloyhtiön kirjanpitoa jne. Paperihommia on riittänyt. Tänään ne kuitenkin saatiin valmiiksi, huoh! Nuo paperityöt ehdottomasti yrittäjyyden kurja puoli. Paperipuuhastelun keskelle saimme onneksi rentouttavan lauantai-illan ystäväpariskunnan vieraina. Ensiksi kävimme syömässä, jonka jälkeen nautimme jälkkäriksi jätskiä mansikoilla kera kahvin ja teen heidän luonaan. Ilta jatkui mailmaa parannellen ja viiniä nautiskellen. Kotona vasta aamuyön tunteina ja yöunet kellojen siirtämisen vuoksi jäi aika lyhyiksi. Ja vaikka krapulaa ei ollut eilinen meni aikaslailla pelastusarmeijalle. Keittelin sentäs bataatti-porkkana-sosekeittoa, pesin koneellisen työvaatteita, koirien kanssa ulkoilua ja illalla rentouttava sauna.

Nyt on sitten tämä maaliskuu taputeltu ja on aika huhtikuun. Nautitaan keväästä, liikunnasta, rakkaistamme ympärillämme ja tehdään tästä hyvä kevät!

Julkaistu

Taas mennään – masistelut taltutettu

Sitruunaista vihreää teetä ja pari palaa tummaasuklaata
hetki solmupipoa neuloen ja koirien kanssa puolen tunnin lenkki.
Nyt on hyvä olla. Kropassa liikunnan jälkeinen hyvä fiilis ja endorfiini sykkii suonissa. Tätä olotilaa tahdon lisää ja tätä olen kaivannut.
Vihdoinkin alavireys on taittunut ja into on taas täällä, YES!

Viikko sitten kävin täällä marisemassa huonoa fiilistä ja miten treenaus miniloman jälkeen ei päässyt vauhtiin ja miten avokin kanssa treenikuvioita ei saada toimimaan. Noh, ongelma ei ole ratkennut, mutta masistelupäivät on takana kuten niiden aiheuttajatkin 😀

Lauantaista maanantaihin vietimme aikaa mökillä äitini vieraana. Lauantaina nautimme auringon paisteesta ulkoillen. Ruuaksi tein lohifileen grilliin kera peruna- ja sipulinyytin. Lisukkeeksi salaattia ja äidin kokkaamia pekoniin kiedottuja tankoparsoja. Tuntui melkein kesältä, mutta emme sentään ulos syöksyneet ruokailemaan. Avokki lämmitti saunan ja saunoimme ajan kanssa tauoilla kuistilla istuskellen. Ja illan kruunasi vielä nuotiohetki nuotiomakkaroineen. Kahden pintaan maltoimme vasta unille. Huono fiilis oli tiessään.

Eipä sitä sunnuntainakaan näkynyt. Pilvinen sää, mutta harjasin molemmat koirat avokin tyhjentäessä huussia ja äidin täytellessä ristikoita. Ruokana äidin tekemiä broilerinjauhelihasta olevia pihvejä, keitinperunoita ja salaattia. Rentoa yhdessä oloa, lukuhetkiä ja telkan katselua.

Maanantaiaamuna ennen kotiin lähtöä keittiön tyhjennys. Teemme mökille keittiörempan, koska keittiö on enemmän kuin epäkäytännöllinen. Säilytystilaa ei käytännössä ole, eikä oikeastaan työskentelytilaakaan kun tiskipöydällä on purnukka jos toinenkin. Itse asiassa tänään (eilen) keittiö on purettu ja ens viikolla itse remppa tapahtuu. Odotan jo innolla, että pääsen kokkailemaan uudistettuun keittiöön.

Kotiin paluu ja ahdistuksen paluu… Maanantai-ilta ja tiistai-ilta meni kiukkusena ja ärsytyksen vallassa avokin treenaukseen ja omani aikataulutuksen toimimattomuuteen. Huoh. Onneksi nuo päivät helpottui ja keskiviikkoaamuna nautin ekokampaajalla hiusten pesusta, värjäyksestä ja leikkauksesta. Illalla vielä tapasin rakkaan ystävän pitkästä aikaa. Hieroin hänen uutta opaskoiraansa ja herkuttelimme vähän suklaata kuulumisia vaihtaen.

Ja tänään liikunnallinen elämä palasi rytinällä. Odotin koko iltapäivän lähtöä treenaamaan. Menin ystäväni kotisalille, jossa tehtiin kuntosalilaitteilla treeni ennen 45 min spinnutuntia. En ole aikoihin treenannutkaan laitteilla, joten vastusten kanssa oli vähän hakemista ja tekniikoidenkin. Etureisiä tein 3* 10 sarjan 22.5 kilolla, takareidet samoilla sarjoilla, mutta 20 kilolla. En tiedä olinko laitteeseen liian lyhyt, en saanut tuntumaa takareisiin. Tuntui lähinnä pohkeissa 😀 Rintalihaksia tein 25 kilolla kolme 15 toiston sarjaa. Selkiä 25 kilolla kolme 15 toiston sarjaa, ylätaljalla 25 kg kolme sarjaa toistot 15, 12 ja 15. Kahden laitteen nimiä en muista, toisessa treenattiin yläselkää ja toisessa olkapäitä/rintaa. Testasin myös kylkilaitetta. Hauskaa oli ja treenaus tuntui mukavalta/innostavalta. Spinnutuntikin oli tuntina ihan ok. Ehkä vähän junnaava; lähes koko ajan ylämäkeen ajamista. Välissä olisi voinut olla spurtteja, kiihdytyksiä tms. Lisäks äänentoistossa oli ongelmaa. Ohjaajan ääni kuului mikistä todella epäselvästi. Onneksi ystäväni kertoili aina mitä piti tehdä. Ohjaajan puheesta kun ei välillä saanut mitään tolkkua. Hiki kuitenkin tuli ja se on pääasia. Vähän myös keuhkoissa tuntu treenin jälkeen, joten edelliskerrasta liian kauan. Poljinhan kotona ennen Tampereen reissua, mutta ei se samaa ole kuin ohjatulla tunnilla. Mutta sain kotitreenaukseen ohjatun tunnin jolla itsekin tammikuussa poljin, joten seuraava kotitreeni tehokkaasti kaverin ääni korvissa tsempaten 😀

Onneksi nämä alavireyspäivät ei ole kuitenkaan minua täysin lamauttaneet, sillä päätin ilmottautua testiryhmään mukaan. Testing Lab on suomalainen ja riippumaton liikunta-alan käyttäjälähtöinen tuotetestauskonsepti. He etsivät nyt ihmisiä testaamaan liikunta- tuotteita ja palveluja. Pongasin mahdollisuuden Facebookista kaverin seinältä. Ensinmäinen ajatukseni oli, että ihan huippujuttu, mutta kun en näe. Ajattelin testattavien asioiden olevan sellaisia mitä sokkona en pysty tekemään. Onneksi kaverin rohkaisemana laitoin viestin projektipäällikölle, joka kirjoitti, että ilmottautuisin vaan mukaan, että tällaista ei ole aiemmin tullut vastaan, mutta testiin osallistumispäätöksen tehdään aina testikohtaisesti. Noh, minäpä sitten ilmottauduin ja toivon pääseväni vammastani huolimatta johonkin testiryhmään mukaan. Lähde sinäkin mukaan, sen voit tehdä täällä

Lisäks osallistuin kilpailuun, jossa on mahdollisuus voittaa kolme pt-tapaamistatäältä!Pitäkää nyt peukkoja blogisiskot ja veljet, että arpaonni olis matkassa :D:D

Lopuksi
Hyvät lukijat, kertokaa mikä tai mitkä biisit tällä hetkellä kolisee parhaiten urheillessanne, vai onko hiljaisuus parempi? Itse kaipaan kotisalille uusia soittolistoja treenimusiikiksi, joten vinkit ja suosikkinne ovat enemmän kuin tervetulleita tämän postauksen kommentteihin 😀

Julkaistu

Masistelupäivät

Eipä otsikko ole kovin houkutteleva lukemaan tätä kirjoitusta, mutta fiilis on maassa. On ollut sitä jo pari päivää. Syyllisenkin – ainakin luulen – tiedän – pirun naistenpäivät, huoh! Tai en ainakaan keksi mitään muuta miksi fiilis olisi tällainen. Vietin mukavan miniloman ja univelat reissusta sain nukutuksi hyvin.

Treenaamista en ole saanut vauhtiin ja se ärsyttää ehdottomasti eniten. Ystävän kanssa pitkälle lenkille ei päästy, koska minulla piti olla töitä niin myöhään ettei enään kannattanut lähteä. Tiistai-iltana ei kuitenkaan viimeistä asiakasta kuulunut ei näkynyt, HARMITTI! Tuon kun olis tiennyt. Noh jossittelu on turhaa ja tyhmää.

Keskiviikkona avokki treenasi iltapäivällä asiakkaiden välillä eikä aikaa ollut minun treenille. En tiedä miten saisimme kuntosaleilun nyt parhaiten toimimaan. Tila on pieni ja treenipainot ovat hyvin erilaiset. Avokki viihtyy yksin treenatessaan ja minä taas seurassa… Olen nyt pari päivää kiukutellut avokille, että aina kuntosalitreenit menee hänen halujensa/suunnitelmiensa mukaan ja minun on joustettava, odotettava vuoroani tai treenattava joku toinen päivä. Sovittiin, että treenaisin torstai-iltana, mutta ei treeni onnistunut eilenkään. HUOH! Ja tänään taas avokki valtasi salin. Tosin ite olin koko päivän Yrittäjäpäivässä, joten en olisi jaksanutkaan. Olen ollut koko viikon myös aika väsynyt, huoh!

Ja tietysti minua turhauttaa myös painon putoamattomuus. Sanoinkin avokille luovuttavani ja alkavani mussuttamaan suklaata kun kerran liikunnasta eikä terveellisestä ruuasta tunnu olevan apuja asiaan. No onneksi toistaiseksi tuo on jäänyt sanahelinäksi. Jotenkin vaan nyt tuntuu, että kaikki muut onnistuu, kunto nousee, kilot karisee, mutta minulla ei. Olen pohtinut sitäkin josko siihen on jokin terveydellinen syy esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa… Kävin lukemassa Kilpirauhasliiton sivujakin, mutta en tiedä täsmääkö oireet lopulta miten hyvin. Suvussa on vajaatoimintaa, hikoilua (yleisempää kai päinvastainen), väsymystä tällä viikolla, mutta… äh… Olen turhautunut!!! Eikö tämä taistelu painon kanssa lopu ennen kuin loppuu koko elämä? HUOH!

Että jospa ne naisten päivät vois vaikka alkaa, niin tämä fiiliskin taas korjaantuisi – ainakin toivon niin… Tai jospa huomenna avokin ja äidin kanssa mökillä ulkoilua ja aurinkoa sais taas Hepankin hymyilemään ja rakastamaan vähän enemmän itseään.

Julkaistu

Ystäviä tapaamassa

Keskiviikkona hyppäsimme Tampereelle menevään junaan Oton kanssa. Matka sujahti harjoitellessa Iphonella Facebookiin kirjoittamista 😀 ja taistellessa Oton kanssa pysyäkkö penkkien välissä vai maatakko osittain käytävän tukkeena. Saavutimme kenties jonkinlaisen kompromissin asian suhteen 🙂 En ehkä täysin tyytyväinen ollut, mutta tyytyväisyyttä tunsin edellisillan 12 kilsan lenkistä ystävän ja hänen koiransa kanssa. Koirat kulkivat reippaasti, joten saimme mitä halusimmekin. Ja kun tiesin liikunnan jäävän tulevina päivinä valitettavan vähälle. Suunnitteilla oli koiralenkki, mutta syystä tai toisesta se ei toteutunut.

Tampereella tapasin lapsuudenystäväni, jonka luona vietin pari rattoisaa päivää. Tuolloin keskiviikkona vierailimme hänen kummityttönsä luona. Siellä oli Otolle innostuksen aiheena kaksi kissaa, jotka eivät Oton innosta välittäneet. Toinen pakeni makuuhuoneeseen ja toinen sohvan alle. Talon koirakaan ei oikein Otosta välittänyt 😀 Tilanne rauhoittui ja pääsimme kahvi/teepöytään. Kuitenkin kummityttö päätti nostaa sohvan alta kissansa ja viedä sen toisen kissan seuraksi makuuhuoneeseen. Noh, Ottopas äkkäsi kaverin innostuen uudelleen. Kissapa ei siitä pitänyt eikä varmaan siitäkään, että oli ”sylin vanki”. Se pomppasi korkealle sähisten raivoisasti. Lopulta kissa meni makuuhuoneeseen Oton haukun saattelemana. Ehkäpä Ottokin pelästyi, sillä muutaman minuutin päästä kuului lorinaa ja poika pissasi olkkarin lattialle 🙁 Ja ulkoilusta oli aikaa alle kaksi tuntia. Kyseessä oli pakko olla stressi- tai pelkoreaktio.

Ystäväni mies nauttii ilta- ja aamulenkeistä koiran kanssa, joten Otto sai pitkiä lenkkejä hihnassa, joten relata työstään sai kunnolla. Tuolloin keskiviikkoiltana herkuttelimme kanasalaattia rupatellen.

Torstaina lähdimme bussilla kohden Koirakahvila Vainua. Seisoimme bussin keskiosassa Oton köllötellessä jaloissa rennosti. Paluumatkallakaan ei ahtaus haitannut. Vieressämme oli isä lapsi rattaissaan. Tampereen katuja pitkin kävellessämme kuljimme Oton kanssa ystäväni ja hänen avustajansa takana. Yleensähän peesaus tapahtuu koirakon takaa, mutta liikkuminen sujui näin paremmin. Sanoin Otolle ”seuraa” tai ”perässä”. Homma sujui kivasti. Hiukan jouduimme kahvilaa etsimään, mutta sinne saavuttuamme, saimme heti todeta paikan todella ihanaksi ja viihtyisäksi. Siellä on tarjolla kotitekoisia leipomustuotteita, salaatteja, keittolounaita, koirille herkkuja jne. Myös erityisruokavaliot on huomioitu. Koirille kahvilassa on makuualustoja ja leluja. Henkilökunta ystävällistä ja rentoa. Suosittelen paikkaa lämpimästi.

Loppupäivä kuluikin rennosti. Valmistimme vihersalaatin, jota nautimme gluteeinittoman pitsan kanssa. Illalla ystäväni halusi vielä tilata siipiä, joten söimme niitäkin jälkkärinä herkutellen jäätelöä. Ruokavalioni oli nyt selvästikin poikkeuksellinen :D:D

Perjantaina matka jatkui kaverin kautta Kangasalle. Kaverin luona nautittiin salaatit ja teet. Ennen Kangasalle siirtymistä kävimme vielä ostoksilla ja hakemassa kyytiin pari koirakkoa. Ja kun perille päästiin emäntämme kolme koiraa Jannu, Iina ja Hippo ottivat meidät riemukkaasti vastaan ja omamme Otto, Pekko ja Sipe singahtivat leikkiin mukaan. Siinä vain lattia rapisi kynsien alla. Painia, peuhaamista, läähätystä, haukuntaa, murraamista riitti meidän viettäessä teehetkeämme. Hippo, joka on Vantaan Opaskoirakoulun alle vuoden vanha pentu oli täysin lumoutunut Otosta. Koko ajan haastettiin leikkiin, näykittiin kaulaa ja uikutettiin herttaisesti. Jos Otto yritti levätä, lepohetki ei kauaa pennun energiapyörteessä kestänyt 😀 Saunoimme ja myöhäisen illallisen (kylmäsavuporokiusausta) söimme puolilta öin. Juttua olisi varmasti riittänyt myöhempäänkin, mutta seuraavana päivänä odotti Opaskoirayhdistyksen vuosikokous.

Päivän ohjelma alkoi Vetkaren edustajan luennolla koirien hyvinvoinnista, jonka jälkeen nautimme ns. kokouskahvit. Itse kokous alkoi yhdeltä ja kesti yli neljään. Otto käytti tuon ajan hyödykseen kuorsaamalla tyytyväisenä pöydän alla monen muun työtoverinsa tavoin.

Kokouksen jälkeen jäimme aterioimaan Scandicin ravintolaan, jossa tarjosimme ruuan ihanalle emännällemme. Itse söin herkullisen lohiannoksen. Koirat edelleen rauhallisesti köllöttelivät pöydän alla tai sen vierellä. Emäntämme luona jälleen koiralauma pääsi valloilleen. Tassujen rapina, leikkimurina, uikutus, luiden rouskutus, koirien läähätys ja iloisuus seuranamme vietimme taasen rattoisan illan. Saunan jälkeen herkuttelimme juustoilla yms. muulla ihanalla. Hipon rakkaus Ottoa kohtaan vain tiivistyi ja kaksikko ei pysynyt hetkeäkään erossa toisistaan :D:D Oton säkäkorkeudeksi muuten mitattiin 61cm ja koirat saivat sunnuntaina kynsihuollon ennen kotimatkaa.

Junassa ei taisteltu missä Otto makaa, niin väsynyt se oli. Väsymys painoi minuakin. Otto kuorsasi minä nuokuin. Kotona Harmaakuono haisteli meidät tarkasti ja oli huomionkipeänä, joten oli hetkeksi antauduttava Harmaakuonon tervehdyksiin ja lähelläoloihin. Otto kiertyi pienelle kerälle olohuoneen matolle eikä siitä pahemmin liikahtanut. Väsynyt matkaaja kuten minäkin. Minä en sentäs ollut riehunut Oton tavoin, mutta univelkaa senkin edestä, joten jo yhdeksän jälkeen simahdin nukkuen aamuun.

Miniloma on nyt nautittu ja on aika palata arkirutiineihin terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan, asiakkaiden hoitamiseen jne. Nyt syömään falafeleja ja vihersalaattia :D:D

Julkaistu

Korumiitti

Lauantai oli ihan huippupäivä. Aamulla yläkropan treeni, jonka jälkeen matkasin erään Silmukkasiskon luo Koruilu-miittiin. Siellä meitä muutama Sisko vietti hauskan iltapäivän korujen valmistuksen merkeissä. Ja kyllähän helmien keskellä nautiskeltiin taas nyyttärituomisiakin :D:D

Edellisiltana kaivoin kaikki korutarvikkeeni esille mitä olen joskus aikaa sitten ostanut. Melkoisestihan erilaisia lasi- ja puuhelmiä kätköistä löytyikin. Kuvittelin minulla olevan niitä paljon, mutta nähdessäni helmipaljouden parilla Siskolla, en ehkä sitten ihan kauheasti ole hamstrannutkaan helmiä, jos heidän helmipaljouteensa vertaa :D:D Mutta yhtäkaikki pöytä notkui helmistä ja jo valmistuneista koruista. Yksi Siskoista on käynyt kursseja ja tehnyt koruja aika paljon. Hän esittelikin eri tekniikoilla tehtyjä korujaan.

Päätin kokeilla tehdä vaijerikaulakorun. Valitsimme violetteja helmiä koruun. Sommittelin koruasetille helmet haluamaani järjestykseen tuntemuksieni mukaan, tyyliin mitkä muodot voisivat sopia yhteen.

Suunnittelun jälkeen ei muuta kuin pujottelemaan helmiä vaijeriin 😀 Vaijeriin olikin helppoa pujotella helmiä. Ihan huvitti parin vuoden takaiset yritelmäni siimaan pujottaa helmiä neulan kanssa. Eli, jatkossa ehdottomasti minun kannattaa käyttää vaieria korujen valmistuksessa.

Halusin opetella laittamaan koruun kiinnityshelmiä, sellaisia pieniä, jotka puristetaan vaijeriin haluttuun kohtaan. Niiden päälle voi laittaa halutessaan vielä päälihelmet, jotka myöskin puristetaan paikoilleen pihdeillä. Kiinnityshelmien puristus sujui ihan mukavasti.

Päällyshelmien kohdalle saanti ja suoraan pihdeillä puristaminen olikin jo paljon kinkkisempää. Helmet putoili tai tahtoi mennä littuun. Lopulta pyysin apuja avustajaltani tänään ja sain kaulakorun valmiiksi.

Korupuuhissa vilahti aika tosi nopeaan ja innostuin koruilusta kovasti, joten nyt joutunee hankkimaan vaijeria, korviskoukkuja yms. tarpeellista korutarviketta. Koruja tehdessä juttu lensi laidasta laitaan kuten aina ihanilla Silmukkasiskoilla :D:D Ja askartelimme meille kaulanauhat putkiloverkkolangasta, jonka sisälle tuli huopa- ja puuhelmiä. Näistä meidät kenties tunnistaa Ravintolapäivänä 🙂 Tässä minun kaulanauhani
Ja ihanasta korupäivästämme voi käydä lukemassa

Kotiuduttuani ihana lauantai jatkui hieronnalla. Avokki teki minulle reilun tunnin selkähieronnan. Ja voi miten tuo sanonta ”suutarin lapsella ei ole kenkiä” pitääkään paikkansa. Kyllä lihaskireyksiä ja jumeja riitti. Avokki koetti käsitellä takareisiä ja reisien ulkosivuja – liian tuskaista :O Mutta kyllä vaan teki hyvää. Alaselän jännitykset helpotti auttaen myös jalkoja. Pitäisi vaan hierottaa useammin kuin kerran puolessa vuodessa :D:D

Julkaistu

Treenikuulumiset :)

Ohoh, melkein viikko hujahtanut ilman blogipostauksia 🙁 Se ei onneksi kuitenkaan tarkoita sitä, että treeni-into olisi lopahtanut tms. Tosin kuluneella viikolla on tullut vähemmän liikuntaa ja rauhallisempaan tahtiin mitä etukäteen ajattelin. Keskiviikon vesijuoksu/uinti peruuntui kaverin sairastumisen vuoksi ja avokki valtasi kuntosalin omaan kovaan treeniinsä, joten mulle tuli liikuntavapaa 🙁 Pongailin netistä kaikkea mahdollista liikuntaan liittyvää kuten hydrospinningin, jota on ainakin Mäkelänrinteen uimakeskuksessa. Olen sitä kerran vuosia sitten kokeillut, ja nyt voisin mennä testaamaan uudestaan. Parin kaverin kanssa josko saataisiin aikataulut osumaan yksiin päästäs polkemaan vedessä 😀 Innostuin myös Fatima Witickin syvävenyttelytunneista. Olen Finnbodylla käynyt hänen pilatestunneillaan ja pidin hänen ohjauksestaan. Vaativa, tiukka nainen, mutta oikeudenmukainen. Keväällä kolmena perjantaina olis mahdollisuus syvävenyttelyyn, joten sinne ainakin kerran tahtoo päästä mukaan :D:D Lueskelin myös Kesäyön marssin järjestäjien sivuja. Tarjolla olis kävelyä 15, 30 tai 40 kilsaa. Eilen taidettiin päättää ystäväni kanssa lähteä kokeilemaan tuota pisintä, HUIH! Jännittävää, pelottavaa ja kiehtovaa… Sanoisin olevan aika vaarallista viettää noita liikuntavapaita istuskellen nettiä tutkaillen.

No onneksi viikkoon mahtuu jotain ihan oikeaakin toimintaa, mm. kaksi yläkropan treeniä, lenkkeilyä ja ratsastusta. Tein yläkropan treenit maanantai- ja lauantaiaamupäivinä. Oikeastaan tuo sopii minulle hyvin. Ei tarvitse ”odottaa” koko päivää treeniä. Avokki on selvästi taas alkuillan treenaaja. Mullekin se sopii, jos päivällä on ollut sopivasti puuhaa. Ajattelin etten kirjoittaisi täällä joka päivä treenattuani, mutta taitaisi kuitenkin olla parempi kirjoittaa. En nimittäin kunnolla enään muista maanantain tekemisiäni. Lämmittelyt tutusti kahvakuulalla, penkkipunnerrustreeni apuliikkeineen. Aikaa meni 75 min. Loppupäivä sujahtikin avustajan kanssa touhutessa.

Eilinen treeni on sentäs vielä mielessä. Tein lämmittelyn jälkeen penkkipunnerrussarjat:
20 kg 20 toistoa
22.5 kg 15 toistoa
25 kg 12 toistoa
27.5 10 toistoa
30 kg 6 toistoa (piti tulla kasi)
35 kg (ei tullu mitään, pää ei kestänyt)
eipä sitten muuta kuin pudotus 25 kiloon jolla 15 toiston sarja. Samaisella 25 kilolla kapeaa penkkiä jalat ilmassa 10 sarjoja. Pystypunnerrus makuulta kahdella kädellä 12 kg kahvakuula, yhdellä kädellä 6 kg kuula, toistot 15 ja pari sarjaa. Samat istuen, jonka jälkeen ylätaljalla vedot eteen 20 kilolla. Leveällä otteella oli pakko ottaa kiloja pois. Sama seisten. Lopuksi kahvakuulaa hyödyntäen vatsalihaksia joita tehtiin myös maanantaina. Kahvakuulavatsat tuli mukaan toissaperjantaisessa jalkapainotteisessa treenissä. Hyvä lisä hommaan.
(Nyt koirille ruokaa ja sitten spinning-pyörän selkään. Saunan jälkeen jatketaan postausta.)
(Nyt mukissa kamomillateetä ja kropassa ihana treenin jälkeinen olo. Tunnin polkaisu teki kyllä hyvää!)

Perjantaina kävimme ystäväni kanssa lenkillä. Tällä kertaa kävelimme hyvin rauhalliseen tahtiin karvan auki kuus kilsaa. Tiistain ja torstain paiskin töitä, joten liikkumiset jäi koiran ulkoilutuslenkkeihin. Ja koiran omistajana voin sanoa, että olen ihan kypsä noihin kurakeleihin. Kuraa tulee sisälle, vaikka kuinka putsaa koirat ennen sisälle tuloa. Ja voi huh-huh eilisaamun lenkkiä Oton kanssa. Räntäkerros inhotti Ottoa ja kulku oli helvatunmoista haahuamista. Päivän aikana kuitenkin tiet kuivui tuulen ja auringon myötä, joten iltakävelyt meni reippaaseen tahtiin kuten tänäänkin. Harmaakuonon jaksamista täytyy ihailla, se sipsuttaa innokkaasti tuon karvan auki kolmen kilsan lenkin, joka tehdään pari kertaa päivässä.

Tänään käytimme tunnin ratsastuksen maastossa liikkumiseen. Minulla oli jotenkin kuvo-olo retken aikana enkä tohtinut laukkaan. Kärsin kovavatsaisuudesta ja tänään on ollut melkoinen päivä sen suhteen. Liike hevosen selässä ei vaan tuntunut kovin mukavalta. Tölttäsin kuitenkin, vaikka eipä sekään vatsassa riemastuttanut. Ratsastaessa tunsimme hetkittäin auringon lämmön kasvoillamme, mutta samanaikaisesti puuskainen kevättuuli muistutteli kevään petollisuudesta. Linnut visersivät ja olisi voinut olla yhtähyvin huhtikuun päivä. Nyt onkin hepostelussa neljän viikon tauko, voi miten siitä selviydynkään.

Vatsa ei onneksi spinning-treenin aikana pahemmin möyrinyt, joten sain tehdyksi hyvän hikitreenin. En ollut tehnyt erikseen spinningtreeniin musalistaa, joten menin aika tunteella, mutta pääsääntöisesti poljin joka toisen biisin seisten ja joka toisen istuen. Siinä polkiessa mietin onko missään myynnissä spinning-treeniohjelmia äänitteenä kotona polkeville? En ole koskaan sellaiseen törmännyt enkä youtubesta löytänyt. Tosin en ole kovin aktiivisesti edes etsinyt. No hien sain pintaan ja hyvän treenin jälkeisen olon tuota vatsaani lukuun ottamatta.