Julkaistu

Mosaiikki – Ura käsillä -hanke

Helteisen päivän päätteeksi on hyvä hetki istahtaa tietokoneelle kirjoittamaan huhtikuun lopulla olleesta mosaiikkikurssista. Samalla kuulokkeista kuuluu viikon takaisen yön tallenne, jossa peipot ovat erityisen ahkerasti äänessä.

Viime syksyiselle Ura käsillä -hankkeen mosaiikkikurssille en päässyt, joten iloitsin todella kun nyt kevään kurssille mahduin mukaan.

Lapsuudesta muistan mosaiikkitöiden tekoa. Tosin en muista töitä saumatun. Jokunen vuosi sitten Silmukkasiskojen kanssa askarreltiin kuusen malliseen aihioon joulukuusi, joka on jouluisin esillä mökin ruokapöydällä. Oli kiva päästä kurssille kokeilemaan erilaisille pinnoille mosaiikkipalojen kiinnitystä. Aloitimme pannun alusesta. Värien valitseminen on aina vähän haasteellista. Kurssilla oli toki näkeviä kertomassa eri värisävyistä. Myöskin täysin suoraan palojen saaminen oli haastavaa. Annoinkin itselleni vähän anteeksi ja pannun alusesta tuli ehkä aavistuksen moderniin vauhdikkaaseen tyyliin vivahtava työ.

Pannunalusen jälkeen aloitimme hiukan isompaan kehyksöttömään alustaan sommittelun ja liimailun. Huomaan, että pyrin kiinnittämään mosaiikit mahdollisimman lähelle toisiaan enkä pidä isoista rakosista niiden välissä, vaikka joihinkin töihin varmasti sopii myös isommat saumausvälit. Sokeana saumaaminen vielä menee, mutta ylimääräisen laastin poistaminen tuntui hankalalta. Saada ylimääräinen pois ilman, että laastia lähtee myös saumakohdista. Pajaohjaajamme ritva auttoi laastin poistamisessa.

Loppuja kurssilla tekemiäni töitä en saumannut. Ehkä olisin sen tehnyt, jos olisi ollut enemmän aikaa. Jotenkin kuitenkin halusin enemmän käyttää aikaa erilaisiin esineisiin sommitteluun aikaa. Ja kun tein vielä tiivistä jälkeä työt eivät välttämättä edes saumausta kaivanneet.

Kurssin jälkeen mosaiikkityöt olivat avustajallani valokuvattavana. Hänen tyttärensä ihastui niihin ja saikin nimipäivälahjaksi valokuvakehyksen.

Pieni puinen rasia, pannunalunen sekä kukkaruukku löysivät uuden kodin hyvin pian työt laitettuani myyntiin. Ehdottomasti hankalin oli tehdä kukkaruukku, joka on punasävyinen. Saviruukun pinnalla mosaiikkipalaset eivät tahtoneet pysyä. erikeepper ei ollut tarpeeksi tehokasta, vaikka muutoin toimi loistavasti. Mosaiikissa ei siis välttämättä tarvitse käyttää kalliita erikoisliimoja. Lopulta sain punasävyisenkin kukkaruukun valmiiksi. Pienempi vihreäsävyinen ruukku oli huomattavasti helpompi päällystää.

Innostuin mosaiikkitöistä niin paljon, että toukokuun lopulla kävin HobbyPointista ostamassa isohkon kasan erilaisia mosaiikkeja sekä Sinellistä eri kokoisia puurasioita, peilejä ja valokuvakehyksiä. Toin materiaalit tänne mökille. Olen päällystänyt kaksi puurasiaa. Kun ostin mosaiikkeja pyrin valitsemaan sellaisia värejä mitkä sopivat keskenään yhteen. Silti tunnen hienoista jännitystä päällystäessäni mosaiikeilla rasioita. Toimiiko väriyhdistelmä, peittääkö toinen väri toisen, korostuuko liikaa… Voi sitä yksinpuhelua pohdiskellessani kuvioita ja värejä. Sen olen molempien rasioiden kohdalla todennut, että haluan saumata työt. Saumauslaastihan on valkoista. Kurssilla pajassa oli erilaiseja värejä mitä saattoi sekoittaa saumauslaastiin. Ehkäpä haluan kokeilla jotain sellaista. Tässä vaiheessa minulla ei ole rasioista valokuvia, mutta niihin palataan varmasti myöhemmin lomapätkän jälkeen. Lomalla on tarkoitus käyttää aikaa käsitöihin ja saada uusia tuotteita mahdollisimman paljon valmiiksi elokuun Helsingin Taiteiden yössä olevaan myyntitapahtumaan. Ehkäpä joku kysyy ”mikä loma se sitten on, jos teet töitä”. Toistaiseksi en osaa käsitöiden tekemistä pitää varsinaisena työnäni, vaikka kyllähän se sitä on etenkin yritykseni toimialan laajennuksen jälkeen.

Julkaistu

Keraamisia saippua-alustoja, pikareita, kulho, muki ja teepussitassit

Nyt on hyvä hetki lopettaa tämä blogihiljaisuus.
Istun mökillä sohvalla pitkästä aikaa kirjoittamisesta nauttien. Taaskaan blogihiljaisuudelle ei ole erityisempää syytä. Ainoa on, että erinäisistä syistä johtuen kuvien kanssa on ollut viivytyksiä ja huomaan ettei nyt ”kone ole käynnistynyt” tajunnanvirtakirjoitteluun. Niin ne ajat vain muuttuvat ja itse siinä mukana. Toivottavasti kuitenkin pysytte mukana. Ja ehkäpä niitä tajunnanvirta-tekstejäkin taas tulee, kunhan pääsen vauhtiin 😀 Mutta nyt asiaan: keramiikkatöiden esittelyyn 🙂

Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n keramiikkaryhmät, Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry:n rottinkikerho ja Ura käsillä -hankkeen kurssit ovat jääneet kesätauolle. Keramiikka ja rottinki ovat olleet tauolla jo huhtikuun lopulta lähtien ja viime viikolla myös Ura käsillä-kurssit jäivät kesätauolle.

Eräissä viime joulukuisissa myyjäisissä minulta tultiin kyselemään keraamisia saippua-alusia, joten talven ja kevään keramiikka-kerroilla keskityin alusien valmistamiseen ja kehittelemiseen. Ura käsillä-kurssien vuoksi jouduin olemaan valitettavan monena maanantaina pois keramiikkaryhmästä. Se on enemmän kuin harmi ettei voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Kun minulta saippua-alusia tiedusteltiin visioin heti mielessäni, että pisaran muotoinen lautanen olisi täydellinen muotti alusille. Minulla ei ollut heti mahdollisuutta saada pisaralautasta lainaan, joten lähdin kokeilemaan kuusikulmaisella pahvia muottina käyttäen. Tein ensiksi valkoisesta savesta levyn, jonka kaulitsin tasaiseksi. Asetin kuusikulmaisen pahviläpyskän levyn päälle ja leikkasin veitsellä pahvin muodon mukaan. Tämän jälkeen rullailin makkaran, jonka painelin muodon mukaisesti alusen reunoiksi. Lopuksi muutama reikä alustaan. Jälkikäteen ajatellen rei’ät olisi kannattanut tehdä jo ennen reunamakkaran kiinnitystä. Muoto olisi todennäköisesti pysynyt paremmin kohdillaan.

Kun sain toiselta ryhmäläiseltä ns. pisaralautasen lainaan ehdin tekemään kolme saippua-alustaa joista luun valkoinen tuli reunoiltaan liian matalaksi.

Jossain vaiheessa saippua-alustat kyllästyttivät ja päädyin tekemään kulhon käyttäen muottina erään ryhmäläisen puista kulhoa. Kun olin asetellut kaulitsemani levyn muotin päälle painelin sen rauhallisin hitain liikkein muottiin. Ylimääräiset savet leikkasin pois ja viimeistelin reunan. Painelin pienellä koristekiululla, jonka pohjassa tähtikuvio kulhon laitaan painaumia, jotka maalasin. Työ lasitettiin läpinäkyvällä lasitteella.Ja voi miten kulholle kävi… Pakkasin sen toissa viikolla kassiin viedäkseni sen ostajalle ja kopsautin kulhon kassissa lattiaan ja kulho halkesi 🙁 Onneksi meni vain kahteen osaan, mutta eihän se enään priima ole, vaikka liimaus onnistuisikin.

Ennen joulutaukoa tein valkoisen pikarin ja kevätkauden alettua muotoilin kaksi pikaria lisää. Niistä tuli siniset. Valitettavasti lasitteen väriä pähkäillessäni en muistanut oikein jo aiemmin lasitetun pikarin väriä.

Viime vuoden puolella valmistui tämä korvallinen muki sekä pari teepussialustaa.

Keramiikka jatkuu syyskuun puolessa ja haluaisin edelleen kehittää tuotteeksi saippua-alustaa ja haluaisin oppia lisäksi jotain ihan uutta. Nyt kesän aikana saa vallan muunlaiset käsityöt. Viime päivinä olen neuloskellut sekä päällystänyt puurasioita mosaiikkipaloin. Innostuin asiasta Ura käsillä -hankkeen huhtikuisella mosaiikkikurssilla.

Julkaistu

Nahkatyökurssi 19.-23.3.2018 – Ura käsillä -hanke

Maaliskuinen nahkatöiden jatkokurssi oli todella innostava. Tällä kerralla kurssin ohjaajana toimi Annika, joka itsekin on käsityöyrittäjä. Hän on viime syksynä ja alkutalvesta pitänyt Ura käsillä -hankkeessa peruskurssin, jossa valmistettiin koiralle talutin. Nyt vuorossa oli kaulapanta. Itselleni lähes kaikki työvaiheet olivat uutta, joten hiukan jänskätti pysynkö kurssilla mukana. Pysyin ja innostuin. Innostuin niin paljon, että tilasin Annikalta työkalupakin, puupihdit, materiaalit neljään pantaan ja kahteen taluttimeen. Totesinkin etten millään kurssilla ole tällä tavalla köyhtynyt, sillä köyhdyin lisää Friidalan outlet-myymälässä, josta ostin kengät ja laukun. Uskon kuitenkin, että työkalut ja materiaalit vielä maksavat itsensä takaisin.

Teimme kaulapannan isolle koiralle. Ensiksi mittasimme 2.5 cm levysestä nahkasuikaleesta sopivan mittaisen pätkän ja leikkasimme siitä suikaleen poikki. Nahasta valittiin parempi pää, josta tuli pannan pujotuspää. Annikan tekemää pääsabluunaa apunakäyttäen kohdistimme päätypunsselin paikoilleen ja vasaralla punsselia hakatessa haluttu muoto leikkaantui nahasta pois.Pujotuspäähän tehtiin reikäsaksilla viisi reikää sabluunaa apuna käyttäen. Olen erittäin vaikuttunut Annikan valmistautumisesta ohjaamaan kurssi näkövammaisille. Todella laadukkaasta paneutumisesta esimerkkinä hänen valmistamat kolme erilaista sabluunaa jokaiselle kurssilaiselle. Nyt käytimme sabluunaa missä oli reiät valmiina. Siitä oli helppo ja hyvä sokeanakin rei’ittää reijät oikeaan kohtaan.

Seuraavaksi teimme uraraudalla pannan reunaan ompelu-uran. Pujotuspäässä ura voi olla hiukan kevyempi, koska ommel ei tule sinne asti. Itselläni piti hetken etsiä tapaa miten uraraudan kanssa toimin, sillä työkalu on oikeakätisen eikä terää pysty vaihtamaan toiselle puolelle. Hiljalleen uritus alkoi kuitenkin sujumaan.Urituksen jälkeen käyttöön kanttirauta, jota pystyi käyttämään hyvin myös vasemmalla kädellä. Reunan pyöristys tehtiin nahan päälipuolelle. Kanttiraudan piti olla tietyssä kulmassa nahan reunaa vasten ja itsestä poispäin työntämällä saatiin reunan terävyys pyöristettyä.

Muotoilematon pantanahan pää ohennettii nahan haljaspuolelta suutarinveitsellä. Ohennus tehtiin sahaavalla liikkeellä itsestä poispäin. Veitsi on todella terävä, joten sormia ei voi sen etupuolelle laittaa tunnustelemaan.

Pantanahka käsiteltiin liisterillä, joka korvaa öljykäsittelyn ja näin näkövammaiselle läpinäkyvyytensä vuoksi turvallisempi käyttää. Liisterisellä sienellä vedetään myötäkarvaa, jonka jälkeen rätillä kiillotetaan liisteröity kohta. Myöhemmässä vaiheessa opettaja totesi, että liisterikäsittely tässä tekovaiheessa on järkevää jättää pois, sillä tukiliimaus ommeltaessa ei tahtonut pitää ja näin toisen puolen reiät tahtoivat mennä vääriin kohtiin.Ensinmäisenä kurssipäivänä ennätimme vielä mittaamaan soljen paikan, kiinnittämään sabluunan ja tekemään soikioraudalla soljen istutukseen reiän, sekä rei’ittämään soljen kiinnitysniittien paikat.

Seuraavana aamuna lähdimme tekemään reikähaarukkaa apuna käyttäen reikiä ompelu-uraa pitkin. reijät alkavat siitä mihin soljen paikan sabluuna päättyy. Reikiä tehdään lähes pujotusreikiin asti pannan molemmille sivuille.

Siinä sai hyvän tovin naputella reikiä nahkaan. Ennen ruokataukoa ehdimme vielä kiinnittämään pantaan nimilaatan. Sapluunana käytettiin nimilaattaa tehden ensin reiät reikäsaksien pienimmällä terällä ja isonnettiin reiät vielä sen jälkeen.Niitit voi kiinnittää joko tuurnaa apuna käyttäen tai suoraan vasaralla iskien niittiin. Tällöin niitti lituskoituu ja omaan käteeni tuntuu epäonnistuneelta/ei priimalta. Niitin voi kiinnittää myös puristimella.

Nimikilven kiinnityksen jälkeen aseteltiin solki paikoilleen ja kiinnitettii niitit paikoilleen. Niiden väliin tuli d-rengas.

Tämän jälkeen liimattiin osa nahasta kaksinkerroin ja näin peittyy pannan sisäpinnalla olevat niitit ollen turvallisempi käyttää.Liimauksen jälkeen olikin työn hitain työvaihe, pannan ompelu. Panta asetettiin puupihtien väliin. Ompelussa käytettiin kahta neulaa. Yllättävän nopeasti pääsin jyvälle miten tikki tehdään ja pysyin urallakin mukavasti. Välillä tahtoi olla ongelmallista takapuolen reikää naskalilla tehtäessä, että se tuli ompelu-uran yläpuolelle. Syynä oli tukiliimauksen pettäminen.Ompelu sujui hitaasti. Takapuolen reiän teko naskalilla, tarvittaessa avartajalla suurentaminen. Neulan vienti reikien läpi, jonka jälkeen toisella neulalla tullaan läpi aloitetulle puolelle. Itse jouduin avartajaa käyttämään ainoastaan päättelytikeissä. Panta ommeltiin molemmilta reunoiltaan soljesta lähes kiinnityspään reikiin, mihin kaksinkertainen osuus päättyi.

Keskiviikkona meillä ei ollut pajatyöskentelyä laisinkaan. Aamupäivästä meille luennoitiin osuuskunnan toiminnasta. Iltapäivällä kävimme tutustumiskäynnillä Friitalan nahkaoutletissa. Olihan siellä ihania nahkatuotteita. Sorruinkin tekemään ostoksia sinisten kenkien ja laukun muodossa. Esiteltiinpä minulle ihanaa nahkatakkiakin, mutta se oli pakko jättää kauppaan. 😀 🙂

Torstaina ompelu-urakka jatkui. Käytännössä ompelimme koko päivän välillä syöden ja myyjäisissä käyden. Oma päiväni vielä kurssipäivän jälkeen jatkui myyntipöydän takana päivystämisellä. Illalla olo oli aika uupunut. Perjantaiaamuna uusin voimin ompelemaan viimeiset centit. Ompelun jälkeen hiottiin hiekkapaperilla saumakohta tasaiseksi, sellaiseksi, että se tuntuisi saumattomasti yhdeltä nahalta. Hiekkapaperikäsittelyssä oli huolehdittava ettei hiekkapaperi osu nahkaan jättäen jälkiä. Hionnan tuli siis osua vain reunaan. Tämän jälkeen vielä käytiin panta läpi kanttiraudalla molemmin puolin. Lopuksi käsittely vielä liisterillä ja koristeraidan teko muovisella työkalulla. Koristeraita tiivistää reunaa ja tekee pannasta vielä viimeistellymmän näköisen. Koristeraita ei käytännössä juurikaan tunnu.
Näinpä elämäni ensinmmäinen koiran kaulapanta on valmis!

Kurssin lopuksi teimme avaimenperät taittamalla nahkasuikale kahtia. Puoleen väliin avainlenkki. Ylempään suikaleeseen soikioraudalla reikä, josta alempi suikale tuodaan läpi. Näin päälimmäisenä on haljaspuoli ja mihin ensinmmäinen reikä lyötiin jää alapuolelle. Nyt reikä tehdään päällimmäiseen suikaleeseen ja alla oleva tuodaan reijästä läpi…

Kurssiviikon sunnuntain vietin käsityöhuoneessa kahta pantaa tehden. Alkuunsa totesin minulla olevien reikäsaksien olevan aivan luokattomat. Reiät kuitenkin jotenkuten pantoihin sain. Nimikilven kiinnitys kävi haastavaksi. Osua vasaralla tasaisesti niittiin ei sokkona ihan helppoa ollut ja minun sormiin niitistä tuli ruma lituska, joten ehkäpä hankin tuurnat. Sain pannat tehtyä soljen kiinnitykseen asti. Hinku jatkamaan on hirmuinen, mutta ehkäpä laadukkaan jäljen saamiseksi ensiksi on tilattava ne tuurnat sekä kunnolliset reikäsakset.

Isot kiitokset kurssin ohjaajalle Annika Härköselle/nahkamaakari
todella hyvin ohjatusta kurssista. Toivottavasti tapaamme syksyllä jälleen.
Aikaisemmista nahkatyökursseista millä olen ollut mukana voi lukea
täältä
ja täältä

Julkaistu

Siljan talviruokinnalla tammikuussa

Vietimme mukavan aamupäivän tammikuun ensinmmäisenä sunnuntaina Siljan luona Nurmijärvellä. Sää oli vihdoin pakastunut, joten lämpimästi päälle ja ison teemukillisen jälkeen ulos. Otimme tuolit aidan viereen ja parapoloidi kohden ruokintapaikkaa. Annoimme äänityksen olla päällä koko ajan. Tuntien kuluessa ja auringon noustessa tuuli lisääntyi. Välillä korviimme kantautui moottorisahan surinaa ja koirien haukkua. Uusia lajeja emme saaneet, mutta oikein onnistuneet tallenteet. Välillä oli mentävä sisälle lämmittelemään ja nauttimaan herkullista lounasta. Sisällä ollessamme jätimme äänityksen päälle ruokintapaikan läheisyyteen. Editoin kaksi erillistä tallennetta. Toisessa jutustelemme linnuista ja Silja kuvailee minulle ruokintapaikan tapahtumia ja lintujen ulkonäköä. Toisessa tallenteessa kuuluu vain lintujen ääniä.



P.S. Kyllä sillä hömötiaisella on musta leukalappu.




Julkaistu

Loppukesän ja syksyn äänityksiä 2017

Heinäkuun alun iltana lähdimme Raunon kanssa kävelemään mökkitietä pitkin ja kuulimme Suomen kovaäänisimmän linnun, kurjen, mahtavia kajautuksia. Tunnelma on koleassa illassa täydellinen kurkea kuunnellessa, sen ääni kuuluu kesään. Iltakävelymme päättyi kuitenkin lyhyeen, sillä kova sadekuuro yllätti meidät.

Heinäkuisena yönä kuului pensassirkkalintua matalampaa sirinää, joten ei muuta kuin itikoiden syötäväksi kesäyöhön ja äänittämään viitasirkkalintua. Sen ääni ei ole ehkä niin monotooninen kuin pensassirkkalinnulla.

Viime kesä oli hyvin sateinen ja koleakin. Heinäkuisena sadepäivänä sateen tauottua kuulimme pitkään korkeaa ääntä, joka jatkui samanlaisena hetkestä toiseen. Nauhurin ja mikrofonin ennätti hyvin hakea sisältä ja etsiä parasta äänityskohtaa. Äänen lähde on jäänyt kuitenkin ilman lajimääritystä. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty kirvisen poikasta, mutta varmaa tietoa ei ole, joten ääni on määrittelemätön.

Heinäkuussa kuulimme paljon myös harakoiden nahistelu- ja tappeluääniä. Rauno oli heti harakoiden kannalla, itse olin epäileväinen, mutta oikeassahan Rauno oli. Harakoiden tappelua on vaikea saada tallennetuksi jostain syystä. Ei tämäkään äänite parasta metakkaa ole, mutta kyllähän tästä harakan tunnistaa, vaikka mukana on minun korvaan epätyypillistä ääntä harakalle.

Syksyisin toiset lintulajit innostuvat vielä laulelemaan. Rastas-sekaparvessa kuuluu selvästi punakylkirastaan laulua. Seassa luultavasti mustarastas ja räkättirastas.

Syksyllä selvästi lisääntyi närhien rääkäisyt. Linnusta lähtee monenlaisia ääniä ja sen sanotaan olevan taitava matkija. Pahimmillaan närhellä on kyllä aika ruma ääni.

Talitiaisella sanotaan olevan yli 20 erilaista ääntä. Tässä ihanan syksyistä tunnelmaa.

Syksyistä tunnelmaa tuo myös järripeippo-parvi, joka lieneen muuttomatkalla. Niitähän talvehtii jonkin verran myös Suomessa, mutta osa matkaa etelämmäksi.

Harmaapäätikan huuto äänitteessä kuulostaa aika agressiiviselta eikä ole ihan tyypillisimmillään. Tulee mieleen, että linnulla on jokin hätä.

Syyskuussa olimme mieheni kanssa reilun viikon Kuusamossa. Parapoloidia emme ottaneet mukaan. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt, sillä punatulkku-tallenteesta olisi tullut paljon parempi. Punatulkkuja oli aika paljon sekä tilhet nauttivat runsaasta marjasadosta tilan pihapiirissä.

Julkaistu

Tallennuksia kesäkuulta 2017 mökkimaisemista

Aina silloin tällöin pihalampeen pulahtaa lintuja visiitille. Telkkänaaraan syöksyilyä veteen ja ääntelyä sain su 28.5. vastaisena yönä. Lampi ei ole kovin iso, ehkä n. 30m*20m ja se on lähdepohjainen. Vesi on todella kylmää kesälläkin.




Touko-kesäkuun vaihteessa äitini vieraili mökillämme ja hän kuvaili meille miten västäräkki keikutteli pyrstöään laiturilla ollessaan. Muutama päivä västäräkin äänen ”metsästykseen” meni, mutta lopulta tallentui linnun yhteysääni.






Västäräkin varsinaista laulua pääsee harvoin kuuntelemaan, mutta käydessäni läpi toukokuisia tallennuksia mikrofonin ollessa yksin äänittämässä, löytyi tämä tutun kuuluinen ääni, joka paljastui västäräkin lauluksi.




Eräänä arkiaamuna lähdin Riikan kanssa kuuntelemaan lintuja Vantaan pitkäkoskelle. Heti reitin alussa pääsimme kuuntelemaan viitakerttusen taidokasta laulua. Tätä olisi jaksanut kuunnella vaikka miten pitkään. Lopulta kuitenkin jatkoimme matkaamme. Viitakerttunenhan on yksi myöhäisempiä muuttajia Suomen suveen.


Mökin pihaan alkukesästä kuului useasti kuovin soidinhuutelu ja pääsinpä eräänä aamuhetkenä tallentamaan kuovin varoittelua. Ei välttämättä kovin kaunis ääni, itse asiassa aika hätkähdyttävä läheltä kuultuna.


Tuolloin kesäkuun puolessa räkättirastaat olivat koko ajan äänessä. Välillä tuntui, että muita lintuja ei kuulukkaan, aina vain räksä. Räksän räkätys on meille tuttu, mutta miten tuttu on linnun lentolaulu. Äänitteessä useampi räksä nirskuttelee ja narskuttelee. Ei sitä kyllä oikein lauluksi voi sanoa…


Keväällä kun ensikertaa kuulee laulujoutsenien töräytykset ja siiven iskut sydämessä läikähtää. Vasta kesäkuun puolessa sain paremmin tunnistettavan laulujoutsentallenteen mitä 6.5. tallenne on.


Kesällä 2016 lehtokerttu mökkimme pihassa liverteli-laverteli voimallisesti pirteän iloisena. Nyt kylmän kevään ja vähäisten hyönteisten myötä olikin paljon laimeampaa laulua.


Ahkerasti seurailin toiveikkaana sääennustuksia sateettomasta yöstä. Onneksi juhannuksen alla ja juhannusyönä ennusteet tuntui niin uskottavilta, että uskalsin jättää äänityksen yön tunteina päällei.



Hernekertun luritus on kovin lyhyt. Toivottavasti ensi kesänä onnistaa paremmin ja pidemmin 🙂


Minun korvaan oudon kuuloista nirinää oli kyseltävä useammalta ääniä tunnistavalta ja lopulta nirisiä lajimääritettiin kulorastaaksi.


Myös tämä käpytikan varoittelu kävi useammalla lajimäärittäjällä kuultavana.


Yllätyin juhannusyön jälkeen kovasti löytäessäni äänityksistä upean käpytikan rummuttelun. Olen aina ajatellut, että tikat rummuttelevat helmi-toukokuussa, mutta vielä kesäkuun lopullakin.


Tämä äänite on tullut nauhoitettua mikrofonin oltua pihalla yksin äänittämässä. Tämä hieman viherpeipon ääntä muistuttava ääni paljastui pikkukäpylinnuksi.


Rautiasta kuuntelimme aiemmin keväällä Petikon retkellämme ja jonkinlaisen äänitteenkin saimme. Nyt sain nauhoitettua paremman äänitteen mikrofonin oltua taas yksinään äänittämässä.


Punarinta pitää pesänsä läheisyydessä usein aika napakkaakin rätinää. Ääni ehkä lisääntyy keskikesää, alkusyksyä kohden? Käsittääkseni myös peukaloinen ”rätisee” ja olisikin hauska oppia erottamaan punarinta ja peukaloinen toisistaan rätinöidensä osalta.


Toukokuisilla retkillämme opin tunnistamaan yhdenlaisen vihervarpusen äänen, olisko enemmän yhteysääni. Juhannusyönä kuitenkin vihervarpunen innostui laulamaan oikein kunnolla. Äänite ehkä vähän kaukaa, mutta kuultavissa kyllä.


Keltasirkut lauloivat innokkaana pitkälle kesään ja pohdinkin, onko ihan tavallista että ne laulavat heinäkuulle saakka. Kenties kylmän kesän vuoksi saimme nauttia pidemmän aikaa lintujen laulusta.


Juhannusloman lopulla yöllä käydessä ulkosalla korviin kantauti tasainen sirinä. Eihän Suomessa heinäsirkat siritä yöllä eivätkä ole kesäkuun puolella ylipäätäänkään äänessä. Yöpaitasilla ja kumisaappaat jalassa tuuliseen yöhön mikrofonin kanssa. Mitä sitten, vaikka itikat pistelivät jalkoja ja käsivarsia. Äänessä olevan täytyy olla jokin sirkkalintu ja niinhän se olikin pensassirkkalintu 🙂


Julkaistu

Käsityöinto täällä taas

On se hyvä, että Ura käsillä -hankkeen kurssit alkoivat minun osaltani puolitoista viikkoa sitten palauttaen käsityöinnostuksen. Valitettavasti osa innottomuudesta selittyy stressistä, jonka aiheuttajana on kuljetuspalveluiden tulevaisuus. 12.3. olleessa kokouksessaan Vantaan Sosiaali- ja terveyslautakunta palautti uuteen valmisteluun kuljetuspalvelujen järjestämisen tulevaisuudessa. On iso asia tässä vaiheessa, että Helsingin Matkapalvelun asiakkaaksi ei olla suinpäin ryntäämässä, vaikka sellainen olo konsulttifirman selvitystä lukiessa tulikin. Sitä lukiessani olin itse asiassa varma, että homma on taputeltu ja vaikuttamismahdollisuudet olemattomat. Kun näin ensinmmäisen Facebook-päivityksen lautakunnan päätöksestä, joka oli yksimielinen huulille nousi hymy ja mieleen tuli ”ehkä sittenkin meistä vammaisistakin välitetään”.

Usean kurssin putki alkoi makramee-kurssilla, jossa kertasimme kaksoistasosolmua ja harjoittelimme uutena kylkiluusolmua. Edellisessä postauksessa on valmistuneet työt esitelty 🙂 Kesken jäi kassin solmeilu. Sitä olen jatkanut nyt molempina viikonloppuina. Solmeilen rinnakkain kassin etu- ja takapuolta, jotta puolista tulisi mahdollisimman samanlaiset. On ihan huippua, kun työ voi rojottaa työpöydällä ja siihen pääsee helposti käsiksi. Käsityöhuoneen mahtavuus kasvaa vain koko ajan mielessäni. Ihanaa kun nyt minulla on sellainen.

Viime viikolla vuorossa oli nahkatyökurssi, jonka opettajana oli Nahkamaakarin Annika. Teimme isolle koir alle kaulapannan ja lopuksi vielä avaimenperän. Opetus oli todella ammattitaitoista ja hyvää. Innostuin hurjasti ja tilasinkin nahkatyökalupakin, puupihdit, materiaaleja jne. Lasku on iso, mutta ehkäpä se maksaa vielä itsensä takaisin. Kun saan kurssin alkupuoliskolla avustajan ottamat kuvat, kirjoittelen kurssista ikioman postauksen. 🙂

Kurssilta lähtiessäni perjantaina toin ostokset kotiin ja tänään rohkaistuin aloittamaan ensinmmäiset kaulapannat täysin itsenäisesti. Totesin reikäsaksien (nahkapaska) olevan aivan paska, joten uusien saksien hankinta on edessä. Nyt minulla on kuitenkin kaksi pantaa soljen ja d-lenkin kiinnitystä vaille tehtynä. Sitten alkaakin käsin tikkaaminen, hitain työvaihe.

Keramiikassa olen alkuvuodesta ahkeroinut saippua-alusia. Viime maanantaina enkä huomennakaan pääse keramiikkaan. Huomenna alkaa kolmi-päiväinen valoryijy -Ura käsillä -hankkeen kurssi. Viimeksi keramiikassa maalasin riipuksia sekä tarjoiluvadin, sovin lasitusväreistä jne. Rottingissa viimeksi tein soikean korin, jonka päädyissä helmiä. Jäljellä on neljä rottinkikertaa, joten vielä ehtisi ottamaan jonkin haasteellisemmankin työn tehtäväkseen.

Vuoden ensinmmäiset myyjäisetkin on takana. Toissalauantaina olin myymässä tuotteitani Korson Lumossa. Kolmet kynttilät meni sekä muutama purkki ihanaa luomutassuvahaa LoveBawsia, jota olen ottanut myyntiin. On suomalainen ihana tuote. Sisältää mehiläisvahaa, sheavoita, kookosöljyä sekä oliiviöljyä. Tassuvaha suojaa koiran tassuja suolalta ja soralta, pehmittää kuivuneita tassuja kosteuttaen niitä.

Viime torstaina pidimme käsityömyyjäiset Iiriksen infon takana olevassa aulassa. Minulta meni pari keraamista riipusta, helmikaulakoru, rottinkikori ja keraaminen pisaran mallinen lautanen. Ihana Saana hoiteli myyntipöytääni minun ollessa nahkatyökurssilla. Ehdin itsekin iltapäivästä myyntipöydän taakse kolmeksi tuntia. Seuraavista myyjäisistä ei olekaan tietoa mihin olisin menossa. Toivottavasti vielä tälle keväälle järjestyy jotakin.

Julkaistu

Makramee-kurssien satoa – Ura käsillä -Hanke

Osallistuin marraskuussa ensinmmäistä kertaa kolmipäiväiselle makramee-kurssille, joka sai tällä viikolla jatkoa. Viime keväänä solmeilin lampun varjostimeen kaksoistasosolmuin varjostimen. Tuolloin erheellisesti luulin solmivani silmusolmuja, mutta nyttemmin on selvinnyt niiden olleen kaksoistasosolmuja 🙂

Marraskuisella kurssilla aloitimme kurssin tekemällä pieniä töitä; avainkaulanauha, avaimenperä ja rannekoru. Opettelimme tasosolmun ja kaksoistasosolmun. Tasosolmussa aloitetaan aina samalta puolelta tukilankoja. Hiljalleen solmeiltu punos alkaa tekemään kierrettä, joka tuo joissain tapauksessa työhön kivaa koristeellisuutta.Harjoittelussa käytimme paksuhkoja lankoja ja erityisen suosittu oli Baragord-keinokuitulanka, joka on minun käteen aivan kauhean tuntuinen. Se polttaa ihoa ja on vastenmielinen. On kuitenkin hyvää paksua lankaa, josta sokeanakin tunnusteltaessa tuntee hyvin miten solmu muodostuu. Avaimenperän lisäksi teimme samaisesta langasta avainkaulanauhat. Opettelimme kaksoistasosolmun tekoa. Työssä se tehtiin kahteen suuntaan. Ensiksi solmeiltiin muutama solmu, jonka jälkeen työ käännettiin ympäri ja palattiin lähtökohtaan. Kaksoistasosolmussa aloitetaan vuorotellen vasemmalta ja oikealta puolelta tukilankoja.

Harjoittelimme kaksoistasosolmun tekemistä myös ohuempaan lankaan mihin laitoin koristeeksi metallihelmiä. Ohut lanka käyttäytyi luonnollisestikin erilailla paksumpiin verrattuna, joten hetki meni totuttelemiseen.

Kurssin isoin työ oli trikookuteesta solmeiltu matto. Matto solmeiltiin kaksoistasosolmuilla jättäen joka toinen kerros kaksi reunimmaista solmimatta. Näin solmeilusta syntyy verkkomaista jälkeä. Ikäväkseni on tunnustettava, että matto on minulla edelleenkin kesken. Kurssilla sitä en valmiiksi saanut ja nyt alkuvuodesta on vaivannut käsityöanemia. En kuitenkaan ole hylännyt ajatusta tehdä matto valmiiksi. Käsityöhuoneessa se odottaa sopivaa hetkeä tulla työstetyksi valmiiksi.

Maton solmeilun lomassa teimme vielä pienen välityön joulutähden paperinarusta. Pieneen renkaaseen kiinnitettiin paperinarut leivonpääsolmuin, jonka jälkeen kaksoistasosolmuin napakoitettiin keskusta. Sakarat muodostui tekemällä kaksoistasosolmut lankojen päihin. Solmut vahvistettiin vielä liimalla, sillä paperinarun jäykkyyden vuoksi napakatkin solmut voivat löystyä.

tämän viikon keskiviikkona palasimme makramee-tekniikoiden pariin. Tälläkin kerralla kurssi oli kolmipäiväinen. Valitettavasti kurssipäivät ovat lyhentyneet pari tuntia per päivä. Aloitimme ”lämmittelytyöllä” rock-henkisen kaulakorun solmeilulla. Valitsin langaksi litteää keinomokkalankaa. Kaulanauhaan solmittiin kuusi lankaa leivonpääsolmuin. Tehtiin ensinmmäinen rivi kaksoistasosolmuja, toisessa rivissä jätettiin kaksi reunimmaista solmimatta ja kolmannella taas seuraavat kaksi. Näin yhdelle riville keskelle tuli vain yksi kaksoistasosolmu. Tästä lähdimme harjoittelemaan kylkiluusolmua. Ensiksi vasemmalta keskelle ja sitten oikealta keskelle. Kaksoistasokolmion sivuille syntyi kylkiluusolmurivi 🙂 Kaksoistasosolmuin kolmio, nyt alottaen keskimmäisistä langoista lisäten rivi riviltä kaksi lankaa sivulta mukaan. Korussa käytin pikkuruuveja antamaan lisäsävähdystä koruun. 🙂

Seuraavaksi teimme jokainen pöllön puuvillalangasta. Ensiksi leivonpääsolmuin langat kiinni rottinkikeppiin, jonka jälkeen kaksoistasosolmuin pöllölle otsa tehden samanlainen kolmio kuin kaulakorussakin. Kaksi riviä kylkiluusolmuja kulmakarvoiksi, jonka jälkeen asetettiin silmät ja nokka paikoilleen. Oli oltava tarkkana, ettei silmät jää liian sivuun. Pöllön vartalo-osa solmeiltiin kylkiluusolmuin. Nyt solmeilu aloitettiinkin keskeltä edeten kohti ulkoreunaa. Näin vartaloon saatiin pyöreyttä. Käsialasta riippuen kylkiluurivejä tehtiin muutama rivi, jonka jälkeen vielä jatkettiin kaksoistasosolmuin päätellen työ. Koristelin pöllön jalat puuhelmin. Jotkut solmeilivat pöllöilleen myös siivet. Solmeilussa on selvästi näköjäänteestä apua. Heikkonäköiset selviytyvät ripeämmin töistään ja näin pystyvät lyhyemmässä ajassa tekemään vaikeampiakin töitä. Minun sielua se välillä kirpaisee, koska en haluaisi töideni olevan yksinkertaisempia ja tylsempiä sokeuteni vuoksi. Ja järjellä ajateltuna eihän se edes välttämättä niin ole. Noh, ehkäpä tästä pöllökaverista tuli ihan hauska ilman siipisolmeilujakin?

Torstaina iltapäivästä jäi jonkin verran aikaa, joten aloitin turkoosista 1mm korulangasta tekemään d-renkaaseen pikkupöllöä. Korulanka oli jäykkää ja se sojotteli joka suuntaan. Oli todella hankalaa hahmottaa milloin on mikin lanka solmeiluvuorossa. Työ eteni varsin hitaasti, joten vartalo-osa ja päätös jäi kotiläksyksi.

Eilisaamuna aloitimme kassin solmeilun. Lisäksi päivän mittaan viimeisterlimme rock-korun ja sain ohjeistuksen pikkupöllön loppuun tekemiseksi sekä opin liukukiinnityssolmun solmimisen. Kassia ehdin solmeilemaan jonkusen rivin, mutta kotiläksyksi suurin osa työstä jäi. Kiinnitinkin eilisiltana aloitetun kassin puoliskon, toisen puoliskon kahvan sekä keskeneräisen pöllön työpöytään kiinni, joten nyt ei tarvitse kuin hipsiä alakertaan työpöydän ääreen solmeilemaan.

Molemmat Makramee-kurssit piti pitkään näkövammaisia ammattikoulussa opettanut helena. Hän osaa huomioida todella hienosti heikkonäköiset ja sokeat oppilaansa. Hänen ohjauksessaan on hyvä ja kannustavaa opiskella. Toivottavasti kurssi saa vielä jatkoa, jotta saa lisää varmuutta ja kenties vielä ohjausta tuotekehittelyyn. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa eteenpäin. Toivottavasti myös kässäanemia on nyt vihdoin selätetty ja uusia töitä alkaa syntymään 😀

Julkaistu

Huovutusjatkokurssi 20.-24.11.2017 – Ura käsillä -Hanke

Marraskuussa osallistuin Ura käsillä -hankkeen huovutuksen jatkokurssille, jonka ohjasi meille Ritva, ihana pajaohjaajamme <3 Kurssi oli viisipäiväinen ja aloitimme tasohuovutuksella. Minä taas ryhdyin isoon urakkaan; huovuttamaan 120 cm pöytään sopivaa kaitaliinaa. Ensiksi suunnittelin millaisen kaitaliinan haluaisin: Pohja petrooli, reunat ruskeaa ja keskelle turkoosi aaltokuvio. Villojen asettelun jälkeen aloitin huovuttamisen käyttäen apuna ohutta verhokangasta. Työssä käytettiin marseille-saippuaa, joka on hiukan käsiystävällisempää kuin mäntysuopa, eikä se jätä työhön voimakasta tuoksua.

Pyörittelyä/huovuttamista riitti koko ensinmmäiseksi kurssipäiväksi 🙂 Välillä sain mukaan hetkeksi apukäsiäkin 🙂

Huovuttamisen aikana on huolehdittava, että saippuaa on riittävästi, ja että vesi on lämmintä. Vesi jäähtyy kurssipaikalla nopeasti ja viileä ylimääräinen vesi on välillä sienellä paineltava pois.

Seuraavana aamuna jatkoin huovuttamista rullaillen. Eli, rullasinkastellun ja saippuoidun liinan rullalle ja rullauspainalluksin painelin ja pyörittelin rullalla olevaa liinaa. Rullailu tehtiin joka suunnasta päin. Liinan alapäästä aloittaen, liinan sivusta aloittaen, liinan yläpäästä aloittaen… On työvaihe, jossa tulee lämmin 😀 Riittävästi rullailtuani työ jätettiin kuivumaan ja iltapäivän harjoittelin uutta huovutustekniikkaa nunohuovutusta. Silkille kuvion huovuttamista. Harjoitellessani tekniikkaa samalla suunnittelin millaisen huivin haluan tehdä. Halusin koivun lehtiä. Minulle leikattiin sapluunavaihtoehtoja. Sainhieman eri kokoisia ja erilaisia lehtimuotoja mistä valita. Useimmiten Nuno-huovutuksessa käytetään merinovillaa, mutta minua eivät värivaihtoehdot sytyttäneet, joten päädyin perinteiseen villaan.

Keskiviikkona avustajani oli paikalla, joten keskityimme kaitaliinan viimeistelyyn. Liinan reunojen leikkaamisen jätin suosiolla avustajan tehtäväksi. En halunnut pilata työtä leikkaamalla vinoon. Joskus on niitä hetkiä milloin näköaistista on vaan apua ja kun sitä apua on tarjolla, niin sen otan kyllä vastaan saadakseni hyvän lopputuloksen.

Valitettavasti taidoiltani en ole niin hyvä, että kaitaliinasta olisi tullut tasalaatuinen paksuudeltaan, joten töitä riitti viimeistelyssä neulahuovuttamalla moneksi toviksi. Avustaja kävi värien vaihtokohdat läpi kurssin jälkeen minun jatkaessa hommaa vielä joululomallakin. Kuva neulahuovutustilanteesta on kuitenkin kurssipaikalta.

Kaitaliinaa olen suunnitellut mökille ruokapöydällemme. Vien sen sinne pääsiäislomalla ja toivon kovasti liinan sopivan pöydälle. Muutoin se lähtee myyntiin ja siinä onkin miettimistä mikä hinta.

Keskiviikkona iltapäivästä oli museokäynti. Siihen en kuitenkaan valitettavasti voinut osallistua, koska oli pakollisia asioita avustajan kanssa hoidettavana. Kurssi osaltani jatkui torstaiaamuna milloin aloitin nunohuovutuksella huovuttamisen silkkihuiviin. Taaskin päädyin leveähköön huiviin, joten huovutusurakka oli melkoinen. Jokainen lehti huovutettiin yksitellen. Villa piti saada huovuttumaan silkkiin siten, että villa tuntui myös työn nurjalla puolella. Jotta huivista ei tule liian painava eikä tönkkö, tarkoituksena on huovuttaa kuvio mahdollisimman ohuesti silkkiin. Kurssin aikana ehdin kuin ehdinkin huovuttamaan kaikki lehdet paikoilleen. Huivi jäi pajaohjaajalle ommeltavaksi. Sen reunat ommellaan, jotta silkki ei pääse purkautumaan.

Ennen joulua ostin merinovillaa sekä mustaa silkkiä ajatuksenani, että joululomalla harjoittelisin lisää nunohuovutusta, mutta mökillä olikin tilaongelma enkä saanut kuin kerran levittäydyttyä ruokapöytänme ääreen huovuttelemaan. Tarkoitus on ollut jatkaa kotona, mutta käsitöiden tekeminen on ollut nyt alkuvuodesta pahasti lamaantuneena. Toivottavasti tämä vaihe menisi pian ohi. Ainakin alkavalla viikolla pääsen taasen oppimaan uutta makrame-solmeilukurssille. Käsityökursseja onkin nyt useampi tulossa ennen pääsiäistä ja sen jälkeen. Huovutuskurssi on huhtikuussa vuorossa.

Julkaistu

Talvinen lomaviikko

Nyt mökkiloman jälkeen ei tarvitse valittaa vesisateesta. Lähdimme mökille toissaperjantaina kotiutuen eilen. Sää kylmeni yö yöltä ja viikon edetessä tuuli heräsi puhaltelemaan. Silti saimme nauttia upeista aurinkoisista päivistä. Miten hyvältä tuntuikaan kävellä luonnon ääniä kuunnellen, tuntien auringon lämpö kasvoillaan. Eihän ulkoa meinannut malttaa sisälle lain.

Loman aikana ulkoilutin paljon myös parapoloidia. Se roikkui milloin minkin puun oksassa mökin pihassa. Tallennettua sain uutena pyrstötiaisen. Käpytikkoja oli paljon ja niiden ruokailukopinoita äänitteissä kuuluu paljon. Myös korppi esittelee äänilajejaan monipuolisesti. Vielä on pari tallennetta läpi käymättä.

Heti tulopäivän iltana istuimme nuotiolla ja hyvä niin, sillä pakkanen kiristyi iltaa kohti päivä päivältä. Kolmasti saunoimme ja jokaisella kerralla oikein pitkän kaavan mukaan. Keskiviikkona innostuimme menemään päiväsaunaan. Tauoilla oli mukavaa kuunnella käpytikan ruokailua sekä tuntea aurinko kasvoillaan. Viikon mittaan kokkailimme yhdessä linssikeittoa, tacotupseja broilerin jauhelihatäytteellä, jauhelihatäytteisiä paprikoita, kananuijia jne. Perjantai-iltana leivoin pannukakun äkillisessä inspiraation puuskassani. Edellisestä pannarista olikin miltein vuosi ja oli se hyvää. Tosin seuraavana yönä tiesin syöneeni, sillä hirvittävät levottomat jalat iski yötä pilaamaan. No nyt on palattu ruotuun ja nautittu salaattia kera itse tehdyin jauhelihapullien. No olinpahan lauantaiaamuna valmiina hereillä seuraamaan Iivon kultahiihtoa. Ja kyllä kannatti seurata. Upea suoritus ja upea urheilija.

Loman aikana neuloin edellisellä viikolla aloittamaani ambitus-kauluria. Nyt olen kaulurin levennyksissä, joten kyllä se siitä valmistuu.

Lomaviikko sujahti nopsaan rauhallisissa merkeissä. Ennen lomaa äiti oli kaupungissa vieraanamme muutaman päivän. Nyt on taas arkeen palattu ja alkuvuoden hiljaiselo kääntymässä toiminnan täyteiseksi elämäksi. Töiden, sekä käsityökurssien lisäksi mieli halajaa luontoretkille ja onneksi jo jotain on tiedossakin. Tänään itse asiassa lupauduin linturetken vetäjäksi Villinkiin. Itse olen lähdössä oppimaan lintuja ja luonnosta nauttimaan Kemiön saareen huhtikuussa, toukokuussa vuorossa Lintujen yö-tapahtuma Vanhankaupunginlahdella.