Julkaistu

Tandemeilla Porvooseen

Keittelen elämäni ensinmmäistä hernekeittoa liotettuani herneitä yön yli (500 g/2.5 l vettä) ja makua tuomaan paistettua sipulia ja Korpelan savulihaa keittoajan (2.5 h) lopussa, joten nyt on hyvä hetki palautella mieleen viime viikonloppuinen tandemretki Porvooseen 😀

Lauantaiaamuna pakattiin eväät ja vaihtovaatteet kassiin ja ennen puolta päivää matkaan. Marin ja Veken saapuessa meille satoi vettä, mutta lähtösäädön aikana sade kuitenkin loppui, joten matkaan päästiin kuivina. Miespari polki reipasta vauhtia, vaikka kumpikaan ei ole kovin paljoa pyöräillytkään. Ensinmmäiset kilometrit Sipoon kirkolle meni hujauksessa.

Ja hetkeä myöhemmin olimmekin 12 kilsan päässä Korsosta Nikkilässä. Pysähdyimme tauolle Bedmil puotiin, jossa paikan omistaja Merja Varvikko keitteli kahvit ja rupattelimme tovin pilottiemme tuttavien kanssa, jotka olivat osuneet paikalle sattumalta samaan aikaan. Kuvassa Merja ja matkaseurueemme kokonaisuudessaan.

Lähdimme jatkamaan matkaa ukkosen jyristessä. Ajelimme ymmärtääkseni Öljytietä pitkin. Kuninkaantie olisi ehkä ollut rauhallisempi, mutta äijät painelivat tien ohi eikä äänijänteet riittänyt heille huutaa niin kovaa, että kuulisivat. Tie oli tasainen, mutta vilkasliikenteinen. Ajelimme ohi ampuma- ja moottoriurheiluratojen pysähtyen kerran hetkeksi sateen suojaan bussipysäkille. Nikkilästä Porvoon lähellä olevalle suljetulle motellille matka meni nopsaan kilometrinopeuden noustessa yli 46:een. Motellilla pidimme evästauon. Avokilla ja minulla oli energiapatukoita ja kuivattuja mustikoita. Marilla ja Vekellä eväsleivät.

Aavemmaiselta motellilta oli vain muutama hassu kilometri Porvooseen. Matka ei ollutkaan 50 kilsaa ja toisaalta se oli minulle vähän pettymys :D:D Mutta toisaalta olimme retkellä rennoin mielin eikä tekemässä jotain itsensä ylittävää urheilusuoritusta.

Majottauduimme Seurahovissa yhden hengen huoneissa lisäpedeillä. Pyörät autotalliin ja huoneisiin suihkuun ja hetkeksi huilailemaan. Sitten olikin aika lähteä kiertelemään vanhaan kaupunkiin ja iltaa viettelemään :D:D

Osuimmepa ilmeisen upean vanhan hääauton luo, joka oli myytävänä

Raatihuone

Porvoon kirkollahan piti perinteisesti käydä. Tunnelmaan ei oikein sopinut jostain kuulunut karaoketyyppinen laulanta 🙂 Mutta iloisin mielin kirkon edustalla kesästä nautittiin

Kiertelyn jälkeen päädyimme Gabriel 1763 Bar & Restaurantiin ruokailemaan. Alkupalojen jälkeen maistui vielä herkullinen broilerin rintaa pekonikastikkeella ja rosmariiniperunoilla oleva annos.

Jälkijuomadrinkit nautittiin Porvoon paahtamon terassilla, josta toisen terassin kautta matka jatkui hotellin yökerhoon. En muista milloin viimeksi olisin heilunut yökerhossa, mutta kun sen tekee harvoin, se on hauskaa :D:D Tanssittiin ja relailtiin. Loppuvaiheessa juttelu oli mahdotonta kovan metelin takia.

Aamulla kun kello soi, ensihetki on ikimuistoinen. Päässä jomotus ja univelkaa. Avokin ääni oli möreä kuin olisi enemmänkin juhlinut ja pidempään. Aamupala kuitenkin virkisti eikä kotimatka tuottanut mitään hankaluuksia. Nyt emme pysähdelleet kuin juomaan :D:D Lauantaina kokonaisaika oli 3.5 h, josta tehokasta ajoaikaa 2 h 16 min, ajettumatka 41.06 km, keskinopeus 18 km(h ja korkein vauhti 46.7 km/h. Öljytiellä oli pari mukavan pitkää alamäkeä. Laitoin Sports Trackerin tauolle pidemmillä tauoilla (Kahvihetki, sadetauko, motellin evästauko) Sunnuntaina sää oli täydellinen, sopivan lämmin ja aurinkoista. Pysäykset eivät olleet pitkiä, joten Trackerin tauotin vain piipahtaessamme huoltsikalla veskissä. Nyt kokonaisaika oli 2 h 20 min, josta tehokasta ajoaikaa 2 h 3 min, matka 39.78 km(loppumatkasta tulimme hiukan eri teitä jo kotikulmilla ollessamme), keskinopeus 19.3 km/h, korkein vauhti 46.4 km/h. Kotiin päästyä oli jo vähän hikikin, joten suihku oli tarpeen. Tälläisestä lyhyin tauoin ajosta tykkään :D:D Mut oli todella mukava viikonloppu, liikuntaa, mukavaa yhdessä oloa ja rillutteluakin :D:D Isot kiitokset piloteillemme Marille ja Vekelle.

Nyt on hernekeittoa syöty ja sauna lämmin. Keitosta tuli vähän liian paksua minun makuun, maku oli hyvä, mutta löysempää olisi saanut olla. Kohta saunaan ja onhan se lammessa käytävä testaamassa miten kylmäksi vesi on jäähtynyt.

Julkaistu

Luukuulokkeet

Eilisaamuna Oton kanssa kävellessäni minusta tuntui, että kesä on ohi ja syksy alkamassa. Onhan elokuu jo loppupuolellaan, joten ehkä tunne on aivan oikea, vaikka sunnuntaina pyöräilimme Porvoosta upeassa aurinkoisessa ja lämpimässä kesäsäässä. Aamu tuoksui syksyltä ja syystuuli puhalteli ympärillämme ja lisää syksyn merkkejä oli luvassa kokousten alkamisestapäätellen. Istuin kolmituntisessa Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa, joten kyllähän yhdistystoiminnan viriäminen on selvä syksyn merkki 🙂

Kokouksen jälkeen piipahdin Näkövammaisten keskusliitto Ry:n Apuvälinemyymälässä Aviriksessa, sillä olin kuullut sinne tulleen myyntiin ns. luukuulokkeet, joita on kehuttu esim. kaupungilla liikuttaessa ja navigaattorohjelmia käytettäessä esim. iphonella. Aviriksen verkkokaupan sivuilla kuulokkeista sanotaan:
”Aftershokz Sportz M2 -kuulokkeet ovat ns. luukuulokkeet (bone conduction), jotka eivät tule korvien päälle, vaan asettuvat aivan korvien eteen leukaluiden päälle. Tästä ääni kulkeutuu kallon luiden kautta sisäkorvaan. Luukuulokkeet eivät siis peitä muita ympäristön ääniä, joten käytettäessä ne ovat perinteisiä korville tulevia kuulokkeita turvallisemmat.
Langalliset Aftershokz Sportz M2 -luukuulokkeet on varustettu mikrofonilla, joten niitä voidaan käyttää handsfree-laitteena matkapuhelimen kanssa. Kiinnitysklipsillinen äänenvoimakkuuden ym. ohjausyksikkö on kiinni kuulokkeiden johdossa. Pakkauksessa USB 2.0 -kaapeli ohjausyksikön lataamista varten. Ohjausyksikön toiminta-aika 12 tuntia, latausaika 3 tuntia.
3,5 mm standardiliitäntä
Kuulokkeet ovat väriltään mustat oranssein tehostein
Mukana säilytyskotelo”

Kuulin luukuulokkeista ekan kerran viime talvena ja kiinnostukseni heräsi jo silloin. Epäilin kuitenkin vaikuttaisiko otoskleroosi korvissani äänen kulkeutumiseen ja yli sadan euron hinta myös vähän hirvitti – kuulokkeista. Tuolloin niitä ei saanut myöskään Suomesta.

Nyt kun olin joka tapauksessa Iiriksessä (palvelu- ja toimintakeskus) oli hyvä tilaisuus käydä Aviriksessa testaamassa kuulokkeet, ja koska testaus osotti mun kuulokkeilla kuulevan, ostin sellaiset. Vielä ei paljoa käyttökokemusta ole. On ollut melkoiset sadepäivät, joten ollaan tyydytty tavallisiin tuttuihin lenkkeihin. Eilisiltana piti tietysti niitä kotosalla testailla. Toinen lisälaite minkä Iphoneen haluaisin (kuulokkeita toki voi käyttää muissakin laitteissa) on erillinen näppis. Kosketusnäytöllä kirjoittaminen on turkasen hidasta ja vaivanloista. On olemassa ohjelma mbrail, jolla voit kirjoittaa pistekirjoituksella näytölle. Olen sitä jonkin verran testaillut, mutta kärsivällisyys on loppunut monta kertaa. Huomenna olen menossa ostamaan ulkoiluhousuja, saas nähdä hipsinkö myös näppiksiä myyvään kauppaan…

Nyt kun helteet ovat loppuneet molemmat koirat ovat piristyneet hurjasti. Oton kävely on reipastunut ja päivä päivältä on tarvinnut vähemmän ja vähemmän poikaa kannustaa, hoputtaa kulkemaan reippaasti. Nyt iltalenkki meni ihanalla tempolla. Lisää sellaisia jookos Otto! Harmaakuonon virkistyminen ilahduttaa erityisesti. Nyt herra on innoissaan ja jaksaa myös tepsuttaa reippaasti kulkien. Pientä harmia on, Harmaakuonon ihotulehduksen jäljiltä oleva läikkä elää omaa elämäänsä välillä kuivahtaen ja pienentyen, välillä taas kostuen ja aueten. Raivostuttavaa, täsmälleen samaa mitä viime syksynäkin. Lisäks Otolla lievä silmätulehdus ja korviin saatiin hiivan estolääkitys aamulla lääkärissä käydessämme. Mutta kaikenkaikkiaan meillä menee mainiosti, joten on hyvä pujahtaa kirjaa kuuntelemaan ja unille laitettuani ensinmäistä kertaa koiran silmiin silmävoidetta. Sanoisin ettei sokkona ihan niitä helpoimpia juttuja. Tunnustelet missä silmä on, avaat luomet erilleen ja koetat saada voiteen alaluomen sisäpuolelle. Toivotaan, että jotain todella menee oikeaan kohtaan. Arvatkaa vaan pyydänkö aina näkevän apuja kun se on nyt viikon aikana mahdollista? Korvien putsaus ja lääkitseminen on tuttua Harmaakuonon korvatulehdusvuosien ajoilta, joten korvan hoitamiseen luotan itseeni ja toimintaani. Silmät jännittää.

Julkaistu

Ensikerran lukkopolkimilla – tandem Kalliosta Korsoon

Eilisiltana hyppäsimme Marin kanssa junaan ja Pasilasta ratikkaan suuntana hakemaan tuttavaltani lainaan tandempyörää viikonlopun Porvoon retkeä varten. Mukana oli asiaan kuuluvasti pyöräilykengät klosseineen, olihan ajettavana pyörä, jossa lukkopolkimet. Siinä pyörän luona tajusimme ettei kummallakaan ole kuusiokoloavainta ja tuttavankin avain miehellään. Me molemmat tälläsiä lyhitä ja pyörän säädöt lähes jättiläisille 😀 Eipä muuta kuin asiaa pähkittyämme pyörä talutukseen ja menoks. Kyllähän me junalla Korsoon päästäisiin. Mieli teki kuitenkin polkemaan. Tulisihan siitä mukava iltalenkki, joten pysähdyimme huoltsikalle ja eräs mies käytteli avaintaan. Saimme pyörän säädöt paremmiksi. Mulla tosin satula jäi liian alas ja Marille etuosa oli liian korkea, vaikka olikin niin alhalla kuin vaan mahdollista. Mutta pyöräilykengät jalkaan ja menoks. Ei siis muuta kuin pyörään kiinni ja aina liikennevaloihin tultaessa irroitimme ensin oikean jalan lukostaan ja vasemman vain tarvittaessa. Lähdöissä jos vasen oli irti, ensin pyörään kiinni ja sitten vasta oikea. Lukitus onnistui yllättävänkin helposti, ja jos ekalla polkasulla ei onnistunut viimeistään kolmannella onnistui eikä se hiljaisessa vauhdissa tuntunut pelottavalta laisinkaan.

Alkumatkasta oli paljon pikkuteiden ylityksiä, risteyksiä yms. joten ei vauhti päätä huimannut. Aikamme ajeltuamme päästiin kuitenkin väljemmille teille ja pyöräily alkoi tuntumaan mukavalta. Ajeltiin radan vartta pitkin kohden Korsoa vauhdin kasvaessa. Ilta oli pilvinen ja saatiin iholle muutama vesipisarakin, mutta hyvin tarkeni polkea lyhyissä pyöräilyhousuissa ja teepaidalla, jonka päällä ohut softshel-takki.

Kymmenen pintaan saavuimme Marin kotipihaan ja ajomme päättyi kaatumiseen. Enempi sattu kyllä sieluun kuin mihinkään muualle. Käännyimme pihaan ja en ilmeisesti ollut tarpeeksi nopeaan valmis pysähtymiseen. Soralla pyörä liirsi ja vasen jalka ei irronnut riittävän nopeasti. Siitä sitten miltein pysähdyksistä kävimme tutustumassa kivisoraan. Onneksi kummallekaan ei sattunut pahemmin pieni naarmuja lukuun ottamatta. Tapahtuneesta en säikähtänyt ja olen kyllä halukas ajamaan uudestaankin lukkopolkimilla. Hienosäätöä vain pysähdyksiin ja lähtöihin, niin kyllä siitä hyvä tulee. Lenkille mittaa tuli 26.5 km ja aikaa meni 1 h 45 min, keskinopeus 15.2 km/ h. Ei mikään huippuvauhtinen lenkki, toisaalta ei Kalliossa ja sen tuntumassa voikkaan kovilla vauhdeilla päästellä menemään. Huomenna lähdetään sitten ajamaan Porvooseen ja sunnuntaina takas. Pitäkäähän peukkuja, että ei ihan kauheasti satais vettä. Ennuste kyllä vähän pahalta näyttää.

Julkaistu

Uintiennätys – kaksi kilsaa

Eilen sain Fb:n postiin viestin henkilöltä, joka on kesällä rantautunut tänne Pk-seudulle ja hän kirjoitti voivansa lähteä kanssani uimaan. Kyllä keväällä taisi sittenkin kannattaa ilmoitella vähän joka puolella perustamastani ryhmästä Tandem-pilotit jonne tämäkin liittyi ja nyt otti yhteyttä, yes! Sovittiin heti tälle aamupäivää uintitreffit, yes!

Olikin mukavaa pulahtaa uima-altaaseen pitkästä aikaa, edelliskerrasta on jo yli kaksi kuukautta. Yleensä tauon jälkeen polskin sen reilun kilsan. Nyt meillä ei ollut mitään aikarajaa, joten polskimme tyytyväisinä pitkään. Alussa ei ollut juurikaan takkuisuutta kuten yleensä tauon jälkeen. Pyöräillyt kilsat ja eilisillan hepostelut vähän tuntui jaloissa, mutta hyvin jaksoi polskuttaa.

Kun olin uinut 1650 metriä aikaa oli mennyt 90 minsaa ja kahden tonnin raja niin lähellä. Kaveri kysyikin uinko sen. Hetken emmin, että en ole aiemmin uinut, mutta olis niin hollilla. Kaveri totesi vain ”anna palaa” ja niinpä jatkoin. Olihan jäljellä enään seitsemän edestakaista altaanväliä. Reissuun lähdin ehkäpä vähän turhan kevyellä aamupalalla, joten vatsassa kurni nälkä. Polskin kuitenkin kaksi kilometriä aikaan 1 h 50 min. Ei vauhti mikään hurja ollut, mutta varmastikin minun raskaalla uimatyylilläni ihan hyvä, ja siitähän voi sitten yrittää pudotella minuutteja pois 😀 Mutta nyt olen tehnyt sen, olen uinut 2 km!

Avokki teki minulle kotona palautusjuoman, jota siemailin selatessani sähköposteja ennen kuin ryhdyin valmistamaan jauhelihapastaa. Syötyäni oli oikaistava hetkeksi sängylle ja unihan se silmiä alkoi painamaan. Onneksi ohjelmassa oli vielä lenkkitreffit. Kävimme pienellä 4.7 kilsan lenkillä Marian ja koirien kanssa. Etenkin alkumatkasta Otto maleksi keskinopeuden jäädessä 3.9 kilsaan. Mitä pidemmälle päästiin sitä reippaammin poika kulki ja viimesellä kilsalla päästiin jo 5.3 kilsan vauhtiin 🙂 Kokonaiskeskinopeutemme oli 4.5 km/h. Toivottavasti Otto jatkaa säiden viilentyessä reipastumistaan. Kovasti sitä saa koko ajan kannustaa ja kehua, vaatia kävelemään reippaasti. Se on aika kuluttavaa ja rasittavaakin. Ehkä kun vaan vielä jaksaa taistella ja tehdä lujasti töitä maleksimisesta päästään eroon – tai sitten ei… Joka tapauksessa oli mukavaa kävellä ystävän kanssa kuulumisia vaihtaen. Täällä vielä nautittiin vissyvedestä rupattelun jatkuessa. Otto ja Harmaakuono pyrkivät saada Thean leikkiin, mutta eipä naista kiinnostanut :D:D Me taistelimme saadaksemme Sports Trackerin jakamistoiminnon toimimaan. Ei onnistuttu. Välillä olisi kiva, jos pystyisin jakamaan ”hurjimmat” lenkit kavereilleni :D:D Taitaa olla vähän hullua???

Julkaistu

Pidentyvät laukkapätkät harjotuskentällä

Mukissa lime-eukalyptys-selleri -jogiteetä, joka rauhoittaa ja jonka sanotaan tuovan hyvin unen. Maku ei kovin rauhoittava ole, vähän pistävä. Olen joskus aiemminkin joitain jogiteelaatuja juonut ja kokenut samoin, mutta jospa maun hyvät terveysvaikutukset voittais 😀

Miltein kahden kuukauden ratsastustauko päättyi tänään, yes! Meillä on hiukan hankaluuksia löytää sopivia aikoja tunneille, koska kaverini ei enään ehdi viideltä alkaville tunneille ja itse vielä viikonloppuisin mökkeilen. Tosin tulevana viikonloppuna lähdemme toisen pariskunnan kanssa ajelemaan tandemeilla Porvooseen ja yövytään siellä. Ja seuraavana vietän pe-la -yön Lohjalla. Tarkoitus on tutustua Tytyrin kaivosmuseoon ja omenaviinitilaan. Lauantaina painun suoraan mökille, jossa avokki jo odotteleekin. Elokuun viimeiselle viikonlopulle on suunniteltu/sovittu blogimiitistä Tampereella, josta voi lukea enemmän Quantinan ja Iiven blogeista. Miittiin tekisi mieli osallistua, mutta mökillä odottaa syyspuuhat ja kaveritapaaminen. Toivottavasti seuraava miitti järjestetään mahdollisimman pian Tampereen miitin jälkeen ja silloin on ehdittävä mukaan. Seuraava ratsastuskerta menee väkisinkin syyskuun puolelle, joten sitä täällä innolla jo odottelen.

Oli nimittäin jälleen huippumukava ratsastustunti. Alun haparoinnin jälkeen istunta palasi ja homma alkoi sujumaan. Tosin Airan kanssa sai tehdä helkkaristi töitä, että se teki mitä halutaan. Airahan on ravitahtinen ja tölttäämisestä alkuun ei meinannut tulla mitään. Pikkuhiljaa sain kuitenkin korjatuksi ravin töltiksi ilman opettajan ohjausta ja se tietenkin lisäsi itseluottamusta. Harjoteltiinkin tunnin aikana paljon tölttiä, töltistä raviin, ravista tölttiin työvaiheita. Pohkeita sai antaa ja raipallakin napauttaa. Ravi keventäen sekä harjotusravi sujuivat hyvin. Tunnin loppupuolella laukattiinkin. Ensinmäisellä yrittämällä Aira vain ravasi, toisella tuli jo kolme ja kolmannella 6-7 laukka-askelta 😀 Laukkapätkät vain pitenivät ja pisin kentällä tekemäni laukkapätkä tuli suunnan vaihdon jälkeen. Se oli ihanaa. Nyt taas naamani loisti isossa hymyssä. Vielä en kuitenkaan laukannut kenttää ympäri, vaikka jo ihan pikkasen teki mieli Tiinan laukkaa kuunnellessani. Lopuksi vielä töltti-ravi-töltti -treenauksia, oi-oi miten ihanaa oli taas ratsastaa 🙂

Eilisiltana töiden jälkeen istahdin paljon pienempään satulaan ja lähdin pyöräilemään, vaikka sateen uhka häämöttikin. Taivas repesi minun päästyäni kotiovesta sisälle, mutta pilotti kastui kotimatkallaan. Poljettiin 24.23 km keskinopeuden huidellessa 20.9km/h. Nautin taas iltatreenistä. Valitettavasti en päässyt kokeilemaan lukkopolkimia, mutta niiden testaus on torstaina edessä. Haemme lainapyörän Kalliosta viikonloppuretkeämme varten. Vähän jänskättää, mutta Jukka loi minuun uskoa asian suhteen, joten eiköhän se hyvin mene.

Eilen ilmottauduin sekä alottelijoiden keramiikkaryhmään että pienkorityöryhmään. Molemmat ovat tiistaisin. Aloitan keramiikalla ja lennossa vaihdan rottinkitöihin. Ihan mahtavaa päästä muistelemaan vanhoja, sillä Jyväskylän näkövammaisten koulussa olen tehnyt niin savitöitä kuin rottinkitöitäkin. Saveen jopa kyllästyin, mutta olen jo pidempään haaveillut päästä löytämään saven ihanuus uudelleen. Nyt vielä toteuttamaan lähikuntosalin spinningtunneille osallistuminen, niin sitten olen toteuttamassa kaiken vakimeiningin mitä tälle syksyä haluaisin 😀

Julkaistu

Hiipuvat helteet – rela viikonloppu

Superhelteet ovat ohi ja nyt saimme nauttia normikesälämmöstä, jossa jo syksyn tuoksahdus/tuulahdus. Lammen vesi viilenee hyvää vauhtia, lähteistä pulppuaa kylmää vettä auringon lämmittäessä pintaa edelleen häviten päivä päivältä yön viileydelle. Pimeä aika pitenee ja yöt viilenee, syksy hiipii vakain askelin superhelteet työntäen pois. Nyt viikonloppuna ei ole ollut läkähdyttävän kuumaa ja pihalla on jaksanut touhuta. Avokki raivannut rikkaruohoja, poimittu yhdessä nelisen litraa karviaisia, siistitty kasvimaata jne. Karviaisten poimiminen on kyllä hidasta piikkien takia. Ja tutustuinpa vattupuskaankin, jossa piikkejä vielä tiuhempaan. Ymmärrän hyvin etten löydä vapaaehtoisia vadelmien kerääjiä, vaikka kuinka houkuttelisin. Vadelma oli levittäytynyt nimittäin karviaispensaaseen 😀 ja multa meinas palaa pinna marjoja etsiessäni repivät, pistävät piikit. Nyt kuitenkin pakkasessa on talveksi myös karviaisia, ihanaa.

Oman maan antimia laitoin eiliseen salaattiin, tammenlehteä, rukolaa ja herneitä. Herne on tosi kuivunutta ja sato jääkin aika heikoksi. Tomaatit ei vielä kypsiä. kuukausimansikasta herkuteltiin eilisiltana satoa. Eilen savustettiin proilerfilepihvejä joita salaatin kanssa syötiin. Avokin lämmittäessä saunaa innostuin neulomaan valokranssiin neulepäällistä, joka on päättelyä vaille valmis. Ennen saunaa lähdimme lenkille. Tie oli välillä aika möykkelikköä ja etenkin alkumatkasta Otto opasti varovasti hitaalla vauhdilla, varmuuden lisääntyessä vauhtikin onneksi parani. Harmaakuono paineli avokin kanssa edellä kuulemma hihna kireällä. Vanhuksella menohalut hurjat hännän heiluessa pystyssä. Käveltiin 4.6 km/55 min ja lenkin jälkeen pulahdus lampeen. Siitä olikin ihana aloittaa saunominen. Vissyä, lammessa pulahtelua ja saunomista… Ah! Ja vielä puolilta öin reilu tunti nuotiolla.

Tänään karviaispuskassa oltuamme oli ihana pulahtaa lampeen kuten eilenkin pihapuuhastelun jälkeen. Kävinpä nyt illalla vielä toistamiseen polskimassa. Alun perin oli tarkoitus lähteä vielä lenkille, mutta avokin allergialääkeväsymys sai lenkin siirtymään toiseen hetkeen. Neuloin päällistä kuunnellen kirjaa Kadonneet lapset ja perkasin karviaiset. Reilu viikko sitten poimin, perkasin ja pakastin pari litraa mustaherukoita. Punaherukoita tuli niin vähän, että ne popsittiin jo aiemmin jäätelön kanssa. Ruuaksi valmistin jauhelihalla, sipulilla, valkosipulilla ja juustolla täytettyjä paprikoita, jotka grillattiin. Ihanaa syödä ulkona. Toivottavasti vielä lämpimiä kelejä riittää alkusyksyn mökkiviikonloppuihinkin.

Kyllähän se vaan niin on, että hiljalleen kesä kääntyy syksyksi ja mietinnässä on mitä kaikkea arkipäiviinsä ehtii mahduttamaan. Haluan niin paljon kaikkea, paljon töitä, paljon käsitöitä ja liikuntaa. Harkitsen ilmottautumista alottelijoiden keramiikkaryhmään ja pienrottinkityökurssille, haluan tutustua lähisaliin, jossa ehkä voisin ruveta käymään spinningtunneilla. Paikka olisi kävelymatkan päässä, joka on ihan huippua. Nyt vaan tarvitsee käydä tutustumassa ja laskea ehdinkö kolmessa kuukaudessa käymään kymmenen kertaa tunneilla. Oletan, että kyllä… Ja niitä töitäkin olis tehtävä, jotta kaikki nämä harrastukset olisivat mahdollisia… Toivottavasti ensi viikolla selkiytyy taas lisää ja arki alkaa lytämään uomansa.

Eilen tämä blogi täytti NELJÄ VUOTTA! En todella kuvitellut aloittaessani, että bloggaan vielä tänäänkin. Ehkä tmä olisi loppunutkin aiemmin, jos olisin tiukasti kirjoittanut vain yhdestä aiheesta. Nyt kun kirjoittelen vapaasti milloin mistäkin tekstejä tuntuu syntyvän aika tasaseen tahtiin. Tämä taitaa olla 460. postaukseni ja rekisteröityneitä lukijoita 53, blogin näyttöjä lähes 60 tuhatta, joten kaippa täältä on jotain luettavaakin löytynyt. Ja toivottavasti löytyy jatkossakin. Nyt kuitenkin pujahdan peiton alle kuuntelemaan kirjaa ja yöunille. Aamulla möksän siivous ja paluu kaupunkiin.

Ps: En vieläkään tiedä miten nykyään saa lisättyä tekstiin videon. Edellisen postauksen koirien uintivideo odottaa edelleen ratkaisevaa vihjettä.

Julkaistu

Endorfiinipöllyissä

Oi-oi-oi, miten mahtava tunne olla endorfiiniplllyissä! Tänään (eilen) sain kokea sen pitkästä aikaa. Ennen mökille lähtöäni (kotona oltiin sentäs maanantai-iltapäivästä, joten hurjat 4vrk) lähdin tämän viikon toiselle pyörälenkille. Nyt ajelimme Korsosta Tuusulaan ja kiersimme Tuusulanjärven palaten Korsoon parissa tunnissa. Kilsoja tuli 38.76 keskinopeuden ollessa 19.4 km. Matka taittui rupatellen mehiläispesistä, koirista, urheilusta ja pyöräilyn mahtavuudesta. Mulla ja pilotilla Jukalla oli kyllä huippukivaa ja mökille lähdinkin (pikasuihku, rahkan syönti) melkoisessa endorfiinihumalassa. Täällä iski ihana treenin jälkeinen raukeus, joten laiturilla istuskelu rentoutuen teki hyvää. Mahtavuutta oli myös pulahtaa lammen vilvoittavaan veteen.

Relailun jälkeen maustoin kirjolohen, katkaravut ja bataatin. Kirjolohi ja katkikset laitettiin avokin viikolla ostamaan sähkösavustimeen ja bataattinyytti grilliin. Herkullista ruokaa lammen rannalla. Savuisuus taitaa vaan tehdä masussani närästysoireita. Onneksi ei iskenyt pahempaa närästyskohtausta. Rakastan savustettua ruokaa, joten kurjuuden kurjuus, jos herkkuhetken jälkeen joutuu kärsimään. Ilta meni kuitenkin rauhallisesti ulkoilusta nauttien ja vielä ennen iltateehetkeä käytiin lammessa pulahtamassa.

Keskiviikkona illalla kävin polkemassa reilun tunnin lenkin ja 14.3 kilsaa. Taasen nautin pyöräilystä joka solullani ja iltalenkki pyörän selässä kruunasi muutoinkin hienon päivän, joten kiitokset Marille! Olen todella iloinen, että hän jaksoi ajella kanssani, vaikka työmatkoista mittarissa oli jo 30 kilsaa sille päivää. Odotan jo innolla tulevia tandemlenkkejä, sillä ensi viikolle taitaa ajokilsoja tulla mukavasti, jos suunnitelmat toteutuvat. Het maanantaina tod.näk. pääsen kokeilemaan klosseilla ajamista ja viikonloppuna pyöräilemään Porvooseen.

Tuolloin keskiviikkona vietin mukavan iltapäivän tavaten kaveriani. Edelliskerrasta oli ihan liian kauan, NELJÄ VUOTTA! Siis tajuatteko, niin pirun kauan! Huh. Siinä sohvalla istuessamme asian iskiessä tajuntaamme, järkytys oli melkoinen. Syötiin herkullista kana-pähkinäsalaattia ja uusia perunoita. Jälkkäriksi jätskiä ja suomalaisia vadelmia. Vadelmat on mun ehdoton suosikkimarja. Niin haluaisin kerätä niitä tuolta metsästä, mutta… NYYYH!!! Ne oli ihania. Avokkikin osti niitä pari rasiaa käydessään maanantaina kaupassa. Iltapäivä kului rattosasti herkutellen ja kuulumisia vaihtaen ja sovittiin ettei enään koskaan neljän vuoden treffausväliä!!!

Eilisiltana töiden jälkeen suuntasin Oton kanssa Rajasaareen, jossa Otto sai uinti- ja leikkikaverikseen kahdeksan kuukautta vanhan Iiri-tytön, josta isona mahdollisesti tulee opaskoira. Ukkoskuuron jäljiltä ilta oli raikas, kostea, tyyni ja mukavan lämmin. Koirien touhuja oli mukavaa seurata ja näpsäsinpä Iphonella pienen videopätkänkin. (Hm… Videon latauksessa ongelmia, ruudunlukuni ei löydä kohtaa mistä video ladataan. Onkohan se nykyisin edes mahdollista? Kertokaa lukijat)
Oton korvat olivat välillä kadoksissa, tai kuulon ymmärryksessä oli vikaa… Herra koetti karata useamman kerran vierasmaalaisten heittoleikkeihin. Lopulta vaihdoimme paikkaa, josta videopätkäkin on ja Ottokin malttoi pysyä lähistöllä ja korvatkin oli taas tallella. Tuossa se nyt makaa jaloissani huokaillen ja unissaan juosten. Tassut väpättää ja rapisee lattiaa vasten. Niin oli eilisiltanakin.

Julkaistu

Hellepäivien kuulumisia :)

Puolitoista viikkoa täällä mökillä on vierähtänyt vauhdilla ja vielä viikon päivät on mökkielämää edessä sään jatkuessa edelleenkin helteisenä. Rakastan helteitä ja kesässä olevia uintihetkiä. Nyt kuitenkin mittarin paukuttaessa varjossa 32 astetta meinaan minäkin tuskastua. Aurinko alkaa heti aamusta porottamaan pihapiiriin ja porottaa aina laskuun asti, joten kuumuutta on riittänyt. Mökin ikkunat aamulla kiinni ja illalla läpivedolle. Sisälämpötila on onneksi kuitenkin pysynyt alle 27 asteessa, mutta sekin tuottaa kärsimystä Harmaakuonolle. Eilisiltana vein vanhuksen pötköttelemään saunan laattalattialle kylmään märkään pyyhkeeseen kiedottuna, helpotti. Harmaakuonolla lonkassa ihotulehdus kenties hyttysten puremista ja lammessa lotuamisesta, joten koira on maassa makoilu- sekä uintikiellossa. Ihan kauhea yhdistelmä tällä säällä. Niinpä Harmaakuono joutuu olemaan paljon sisällä. Päivällä on aivan liian kuuma ja illalla hirveästi hyttysiä. Vanhus on antibioteista ja helteestä ollut todella väsynyt viime päivät ja se on taas saanut tajuamaan ettei Harmaakuono ole täällä enään monia vuosia. Eilen mietinkin jaksaako koira tämän helteen vai onko tullut aika. Tänään kuitenkin herra on ollut vähän virkeämpi ja iloisempikin. Kerjäsi jopa herkkupalaa mitä ei ole viime päivinä tehnyt. Nyt se kuorsaa jaloissani tyytyväisenä läpivedosta nauttien. Niin nautin itsekin.

Lammessa olemme polskutelleet paljon. Kylmät lähteet todella saa veden tuntumaan viileältä, vaikka aurinko lämmittää pintaveden todella lämpimäksi. Pulahdus lampeen todella virkistää ja ilman lampea olisi varmasti hulluus iskenyt monta kertaa. Olemme lillineet äidin jo keväällä tuomilla aikuisten uimaistuimilla, soutaneet ja polskineet niillä kilpaa avokin kanssa jne. Ja pitihän myös juomatölkkisyvännettä testata, siideritölkki pysyy hyvin, joten ei muuta kuin kellumaan ja rentoutumaan :d Yömyöhällä lammen vesi on tasalämpöisempää ja siksi mukavaa uida siinä. Eilisiltana kävimme avokin kanssa yösaunassa ja polskimme kolmasti lammessa. Kahden jälkeen keittelin vasta teet ennen nukkumaan menoa.

Viime viikonloppuna saatiin ystäväpariskunta viikonloppuvierailulle ja hauskaa oli. Naurua riitti. Tehtiin herkullista grilliruokaa (pe lohta, sipulia ja bataattia ja la valkosipulilla, ja juustoraasteella täytettyjä pekoniin kiedottuja tomaatteja, possun ulkofilepihvit ja keitetyt perunat). Molempina iltoina saunoimme ja istuimme nuotiolla. Sama meno jatkui äidin saapuessa tiistaina kyläilemään. Lammessa polskintaa, saunomista, nuotiolla oleskelua. Nyt vaan ilma oli kuumempaa ja kuumimpaan aikaan oli pakko pysyä sisällä. Innostuimme saunomaan tiistaina yhteen saakka ja seuraavana päivänä meni nuotiolla vieläkin pidempään. Torstaina kömmimmekin helteen uuvuttamina jo ennen yhtätoista unille. Päivällä äiti paistoi herkullisia tattarilettuja joita syötiin lammen rannalla sadekuuron kastelemiksi joutuen. Eipä tuo sade haitannut, pian sen jälkeen pulahdimmekin taas uimaan.

Eli eipä täältä mökiltä ole kovin ihmeempää kerrottavaa. Päivät menevät aikalailla samaa rataa. Äänikirjoja olen kuunnellut useamman. Tänään sain loppuun Robin Cookin Vektori. Alkuviikosta hotkin Aavetyttö-nimisen kirjan ja seuraavaksi ahmin Hevoskuiskaaja-nimisen kirjan. Olen sen joskus vuosia sitten lukenutkin, tykkäsin ja nyt haluan lukea sen uudelleen. Tuo Aavetyttö erityisopettajan romaani teki minuun syvän vaikutuksen ja aion kirjailijan muunkin tuotannon mitä vaan äänikirjana on saatavana kahlata läpi. Hyvän kirjan parissa kuluu aika enemmän kuin hyvin ja näinä helleöinä mikäpä mukavempaa viileyttä odotellessa kuin ahmia hyvää luettavaa. Se tietysti vähän sotkee unirytmiä, mutta lomallahan sitä ollaan.

Tällä viikolla olemme nostaneet varhaisperunapenkistä perunoita ja herkullisia ovat olleet. Perunoita on tullut yllättävänkin paljon, joten vielä alkavallakin viikolla niitä riittää. Ja sitten voimmekin ruveta pottuja nostamaan varsinaisesta perunapenkistä 😀

Pinaatti on ylikukkinutta. Tarkoitus oli tehdä kalan lisukkeeksi pinaattia ystävien kyläillessä täällä, mutta eipä ylikukkineita voinutkaan käyttää. Tammenlehtisalaatti on kasvanut hyvin, hernepalkoja jonkin verran, kuukausimansikassa pieniä metsämansikoille maistuvia mansikoita. Tomaateissa aika paljon alkuja. Omppupuissa ei ole mitään. Tänään poimin punaherukkapensaasta vähäisen sadon. Loppuviikosta pääsen todennäköisesti keräämään mustaherukat ja ehkäpä myös karviaisia.

Nautitaan nyt lämpimistä ja toivottavasti saadaan sadettakin sopivissa äärin tulevalla viikolla.

Julkaistu

Kesäkuulumisia :)

Matkalla mökille ostin laatikon mansikoita ja niitä putsatessa muistui mieleen äidin tarina asiakkaasta, joka osti mansikoita ja seuraavana päivänä tuli vihaisena valittamaan mansikoiden olleen pilaantuneet. Äiti oli ollut kummissaan ja saanut kuulla asiakkaan putsatessa marjoja hänen käsiensä värjääntyneen punaisiksi 😀 Niinpä taisi minullakin värjääntyä kantoja poistaessani :D:D Mutta mansikat olivat makeita, kiinteitä ja tuoreita. Taisipa omaan suuhun livahtaa ainakin litra mansikoita.

Perunamaalla potut aloittelevat kukintaansa ja varhaispottupenkissä kukkivat jo, joten tällä lomapätkällä päästään herkuttelemaan oman maan perunoita. Myös musta- ja punaherukat kypsyvät varmastikin viikon aikana kuten myös karviaiset. Niitä onkin paljon. Yrttipenkistä pinaatista on jo eka sato kerätty ja tammenlehtisalaattiakin maisteltu. Basillika, rukola, persiljia ovat jääneet todella pieniksi, mutta herne kasvaa hyvin. Viime perjantaina pistelin tukikepit ja langat niille. Tomaatit kepitettiin jo kesäkuun lopussa.

Vietimme viime viikon mökillä kahden ystävämme vieraillessa täällä. Ti-to – välillä saimme seurata Oton ja sen työtoverin Aidan relausnujuamisesta. Koirat jatkuvasti painivat, kirmasivat Harmaakuonon niitä komentaessa, ja yrittipä vanhuskin välillä leikkiin mukaan ryhtyä etenkin jos koirilla oli keppi vedossa. Se onkin melkoinen näky ja kuulu kun kolme koiraa repii samaa keppiä jokainen eri suuntaan 😀

Lauantaina saapui Viki-opas emäntänsä kanssa. Nytkin leikkimistä riitti. Suoranaista painimista oli aika vähän, enemmänkin ajettiin toisiaan takaa. Siinä koirien touhuja seuratessa vaihdettiin ihmisten kesken kuulumisia, uitiin, syötiin grilliruokaa, saunottiin ja istuttiin nuotiolla. Päivät meni vauhdilla ja molempia ystäviä oli ihanaa tavata ajan kanssa. Sunnuntaina olikin väsymystä ilmassa, sillä istuimme Tiinan kanssa nuotiolla pitkälle yöhön. Tänäkesänä tuo nuotio on ollut ystävien juttelupaikka ja todella toimiva sellainen 🙂
Kyllähän viikon aikana saatiin myös hommia tehdyksi; avokki leikkas nurmikon ja poraili pari kiveä kiviporallaan mun laittaessa marjapensaisiin linnunpelättimiksi foliosuikaleita ja kepitellessä herne jne.

Kaupungissa viivyin sunnuntai-illasta tähän päivään. Aamulla pääsin pitkästä aikaa ajelemaan tandemilla, ei edes pikkusade tahtia haitannut. Tehtiin Virvan kanssa tunnin lenkki 14.3 km. Ihanaa oli päästä liikkumaan! Heinäkuun liikkumiset ovat olleet todella vähissä. Onneksi maalipallohuuman keskeltä pääsin kuun alussa Lauran kanssa hikoilemaan kuntosalille ja spinnupyörän selkään.

Mutta näinä viikkoina mökkeilyn lisäksi on mahtunut paljon mukavia asioita. Kesäkuun viimeisenä lauantaina lähdimme Silmukkasiskojen kanssa Tallinnaan. Sääkin oli meille suosiollinen kuten myös ystäväni polttariseurueelle. Tallinnassa kiertelimme vanhassa kaupungissa pääosin pienesti shopaten. Istahdimme aurinkoiselle terassille viinilasillisille, jonka jälkeen tallustimmekin syömään. Aterian jälkeen vain kuljeskelimme ja kävimme joissakin lankakaupoissakin. Yhtäkään lankaa en ostanut. Niitä on nurkissa niin paljon ja kun tämä neuloosi on viettänyt hiljaiseloa, ei mitään järkeä ostaa uusia lankoja ennen kuin neuloosi oirehtii taas. Tosin nyt olen tehnyt jonkin verran kauluria, vielä kolme levennyskerrosta ja välikerrokset, mutta loppusuoralla ollaan.

Tuo lauantai oli pitkä päivä. Treffattiin satamassa 7.15 ja kotona olin kahdelta yöllä, sillä lähdin vielä polttariseurueen illan viettoon. Joimme sankarin kotona kuoharia ja kävimme puistossa istuskelemassa. Päivällä aiemmin polttarisankari pukeutui penisasuun ja kulki Bride-kulkueessa, nautiskeli herkkuja lahtelaisessa ravintolassa ja oluita oluttapahtumassa. Heidän palatessaan Lahdesta minut napattiin kyytiin ja keskustassa hengailun/biletyksen sijaan minulle sopi puistoilu mainiosti. Seuraavana päivänä oli taasen väsyä ilmassa ja syksyinen sadesää. Oton ja Aidan nujuamista (koira meillä hoidossa) oli viihtyisää seurata ja ihanaa nähdä niin onnellinen morsian polttaripäivästään hakiessaan koiransa kotiin.Seuraavana lauantaina vietettiinkin häitä maaseudun rauhassa. Juhla oli rento ja ihanasti hääparin näköinen. Oli huippukivaa tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia kesäillasta.

Halusin ostaa juhlaan uuden mekon. Ostin mekon, jossa vaalea pohja ja sinisiä kuvioita. Tahdoin myös uudet juhlakengät ja ostin elämäni ekat kiilakorkokengät ja kylläpä ne oli tukevat kävellä, vaikka olivatkin korkeat korot 😀 Meikäpätkälle tuli lähes kymmenen senttiä pituutta lisää. Tuona vaateshoppailupäivänä tapasin Marjan. Söimme Silvopleessa herkullisen kasvisaterian. Kierreltyämme lähialueella käyden mm. Ekolossa palasimme jälkkärille. Söin elämäni ekan raakakakkupalan, tiramisuherkun ja hyvää oli. Oli myös aika kallis, jos vain palan kokoa katsoo, mutta tuhtia täyttä tavaraa ja vieläpä terveellistä.

Maanantaina vietimme ihanan illan juhlien Lauran synttäreitä Silmukkasiskojen kesken. Laura oli leiponut herkullisen gluteeinittoman juusto-rahkakakun, NAM ja nam! Ja kyllähän me neulottiinkin, kuulemma kuvatodisteita on 😀 On siis kädet tehneet muutakin kuin pistänyt herkkuja suuhun 🙂 Seuraavaa Silmukkasiskomiittiä ei ole sovittu, mutta toivottavasti pian. Syksylle on suunnitelmia mm. Tampereen kädentaitomessut ja shoppailupäivä Porvoossa.

Viime postauksessa olin maalipallohuumassa, josta kai olen aika hyvin selvinnyt. Toki edelleen harkitsen menisinkö kokeilemaan miltä pelaaminen pitkästä aikaa tuntuu. Mm-kisat pelattiin päätökseen 5.7. Suomen miesten pelatessa Brasiliaa vastaan loppuottelussa. Brasilia oli tyly kisaisännille vieden ottelun tylyin numeroin 9-1. Mutta Riion paralympialaisiin paikka tuli, joten varmasti sinne jäi nälkää ja kovasti. Eipä siis muuta kuin kovaa treeniä jatkossakin!

Julkaistu

Tunteiden viikko – Maalipallon mm-kisat

Tällä viikolla pelataan Espoon Tapiolassa maalipallon mm-kisoja. Huomenna alkavat pudotuspelit. Otteluita Tapiola-hallista on voinut seurata suorana Yle Areenalta ilman selostusta. Huomenna lähetys tulee selostuksen kanssa lukuun ottamatta kahta naisten puolivälieräottelua. Selostusosuus alkaa Suomen miesten ottelusta Kiinaa vastaan 13.30. Selostajana Jouko Vuolle ja asiantuntijakommentaattorina Tuomas Törrönen. Finaalit nähdään lauantaina Yle Areenan lisäksi televisiosta kakkoselta. On todella hienoa, että vammaisurheilua ja upeaa lajia maalipalloa näytetään Yle:n kanavilla. Ymmärtääkseni pitkin viikkoa on nähty myös Urheiluruuduissa pätkiä Espoon kisanäyttämöltä. Jos et ole vielä lajiin tutustunut, tee se heti huomenna Yle Areenalta alkaen klo 11.00
http://areena.yle.fi/tv/2316275>
Ja lauantain suoraan nettilähetykseen 9.20-15.00 linkki on
http://areena.yle.fi/tv/2316276>
Jos haluat tutustua joukkueisiin, uutisiin, aikatauluihin yms. ne löytyvät tapahtuman omilta sivuilta: www.goalball2014.fi
Maalipallon historiasta, säännöistä, Suomen sarjatoiminnasta jne. voit lukea puolestaan www.maalipallo.net-sivustolta.

Itse pelasin maalipalloa aktiivisesti 1996 syksystä kevääseen 2011, joten lajista ehti tulla minulle todella tärkeä vuosien mittaan. Koskaan minusta ei tähteä noussut ja kannoinkin monissa arvokisoissa ehkä sitä raskainta roolia – vaihtopenkillä istujan roolia peliajan jäädessä joihinkin minuutteihin turnauksessa. Minulle oli kuitenkin kunnia-asia kantaa rooli aina niin ettei omat tunteeni (pettymys itseeni, turhautuminen, alemmuuskompleksit yms.) näkyisi muille joukkueen jäsenille. Töitä tehtiin joukkueen parhaaksi ja minun oli oltava valmis mihin vaan tilanteen niin vaatiessa ja siihen ei omat mörköni saaneet vaikuttaa. Varmasti märehdin ja tuskittelin asiaa monta kertaa ihan liian paljon pääni sisällä lopulta kuitenkin aina selviytyen uudestaan ja uudestaan. Välillä se oli hyvin raskasta ja itsensä kanssa taistelua. Maalipallo oli kuitenkin minulle enemmän kuin harrastus. Nautin pelaamisesta, itsensä haastamisesta, treenaamisesta. Ja nyt Suomessa MM-kisat!
Miksi sitten lopetin pelaamisen, olihan kotikisat tulossa… Ne jotka ovat kirjoitteluani jo pidempään seuranneet tietävätkin syyn – kuulon heikkeneminen. Räpiköin vielä kaudella 2010-11 Suomen sarjassa ja maajoukkuevalmennuksessa helmikuulle asti. Lopulta oli kuitenkin hyväksyttävä tosiasia EN KUULE riittävästi voidakseni pelata. Halu oli olemassa, mutta paljonko iloa joukkueelle pelaajasta, joka ei kuule lajissa, jossa kuulo on ehdoton edellytys. Ei ollut vaihtoehtoja kamat komeron perukoille odottamaan aikaa parempaa. Mielessäni ajattelin, että tämä on vain tauko ja korvaleikkauksien onnistuessa palaan lajin pariin.
Mutta kuinkas kävikään… Sitä päivää ei vain tullut, vaikka kuuloni puolesta se olisikin voinut olla mahdollista. Alkuun tuntui elämä tyhjältä, viikonloput vapaina, ei turnauksia ei leirejä. Arki-iltaisinkaan ei mitään tekemistä kun en mennyt treeneihin. Sosiaalinen elämäkin tuntui olevan kadoksissa. Tuolloin talvella 2011 tunsin jopa yksinäisyyttä. Pohdinkin tuolloin paljon sitä miten hallitseva maalipallo elämässäni olikaan noina viitenätoista vuotena ollut. Hiljalleen kuitenkin tajusin elämän jatkuvan ja paljon muutakin touhua olevan. Ja mikä parasta sain kuuloni takaisin, silti ei Hepaa maalipallokentillä näkynyt. Toisenkin korvan leikkauksen jälkeen vielä mielessäni suunnittelin meneväni treeneihin kokeilemaan miltä pelaaminen tuntuu, mutta yht’äkkiä vuosi 2012 olikin jo pitkällä ja kentän valloitus edelleen tekemättä. En pysty sanomaan miksi niin kävi. Hiljalleen vieraannuin lajista enkä enään muistanut kotimaan sarjaturnausten ajankohtia, joukkueiden kokoonpanoja jne. Ja yht’äkkiä MM-kisat ovat täällä!
Maanantaina seurasin ensiksi Suomen miesten ottelun Tshekkiä vastaan Yle Areenalta. Oli jännä turnauksen avaus Suomen hävitessä maalilla. Istuin tässä tietokoneeni ääressä nappikuulokkeet korvilla ja kuuntelin pelaajien liikkeitä, pallon liikkeitä, heittoja, yleisön mylvintää… Elin mukana joka solulla. Ja naisten Turkki-matsissa kärsin joukkueen mukana. Peli ei vaan kulkenut. Pelien jälkeen olin henkisesti väsynyt ja tajusin jotain… vaikka en ole lajin parissa ollut kolmeen vuoteen, en nähnyt livenä yhtään ottelua, en koskenut pelivälineeseen, en ole ollut maalipalloilijoiden kanssa paljoakaan tekemisissä, vuodet pyyhkiytyi jonnekin ja Hepa ja maalipallo kuuluu yhteen – ainakin tämän viikon 😀

Tiistaina olin itse kisapaikalla ja fiilis yleisössä oli aivan mahtava. Ensiksi Tapiola-hallissa pelattiin miesten ottelu Suomen ja Espanjan välillä. Istuin katsomossa lumoutuneena fiiliksestä ja siitä, että olin paikanpäällä. Suomen miehiltä ottelu alkoi loistavasti. Mattila tinttasi ekalla heitolla pallon Espanjan maaliin!!! Suomi johti jo 3-0 ja ottelun lopussa Espanja onnistui kahdesti kaventamaan, mutta upea voitto miehille! Tunnelma katossa, ihmiset iloisia ja tuttavia mukavaa moikkailla.

Siirryimme Summa-halliin, joka on paljon pienempi ja sitä myöden ehkä tunnelmaltaan vielä tiiviimpi. Istuimme alimmalla penkkirivillä, joten olimme likellä pelikenttää. Huh, miten naisten peli herättikin kaipuun pelaamaan ja ottelua seuratessa järkyn levottoman olon. Jos edellispäivänä elin joka solulla netti-tv:n äärellä nyt elin jo solujen puolikkaillakin. Naiset pelasivat Usaa vastaan ja taistelivatkin ekan erän hienosti. Valitettavasti toisessa erässä loppupuolella tuli repsahdus ja Jenkit vei ottelun nimiinsä 7.2.
Noiden parin tunnin aikana tuli tuttuja tavattua ja halattua 😀 Voipuneena lähdimme jatkamaan matkaa. Kävimme syömässä ja teellä ennen kuin itse pääsin hikoilemaan. Menin Lauran kanssa kuntosalille ja spinningtunnille. Salilla tehtiin keskivartalolle ja yläkropalle lihaskuntoliikkeitä ja spinningtunnilla nostatettiin sykettä ja hikoiltiin, Aivan mahtavaa!!! Kotiin päästyä olo oli väsynyt mutta onnellinen. Siitä huolimatta unimatti unohti minut ja kuuntelin pitkälle aamuyöhön Saharan tytär-nimistä kirjaa. Aamulla matkasin ekokampaajalle murehtien etten ehdi katsomaan naisten Saksa- ja miesten Algeria-otteluita netti-tv:stä. Nyt kuitenkin hiukset ovat värjätty ja leikattu. Ja kotona sainkin kuulla molempien joukkueiden voittaneen ottelunsa. YES!!!
Päivä sujahti koomaillessa parin tunnin yöunilla. Jouduin perumaan (sattui sieluun) tandempyörätreffitkin, tylsyys!!! Kuudelta parkkeerasin itseni taas tietokoneen ääreen vahtaamaan naisten ottelua Venäjää vastaan. Ottelu pelattiin Summa-hallissa, joten ei netti-televisiointia. Onneksi Facebook-sivulle ottelun kulkua maalien muodossa päivitettiin paitsi 2-2 tasoituksen jälkeen ei pitkään aikaan tullut viestin viestiä 🙁 Ja meikä päivittää ja päivittää hermorauniona sivua :D:D Ottelu olisi ollut elintärkeää voittaa jatkoa ajatellen, mutta lopulta Venäjä vei 4-3 ja voi sitä harmituksen määrää.
Tänään en asiakkaiden vuoksi ehtinyt seuraamaan naisten Japani-ottelua ja nähdessäni tuloksen 4-0 Japanille, iski hurja harmitus/ahdistus. Suomen naisten ottelut turnauksessa olivat päättyneet 🙁 Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa 2006 mm-kisoissa ja tiedän miten hirveää se on!!! Ja nyt minua on harmittanut koko illan ja taas tajuan jos kerran maalipalloilija niin sitä on aina. Se jokin palo on minussakin edelleenkin. En voi muuten tuntea näin voimalla kaikkea tätä. Ei monet muistot vuosien varrelta tulvisi lujasti mieleeni… Nyt vaan toivon naisten joukkueelle kaikkea hyvää tulevaan. Mutta Suomen miehillä turnaus on vielä kesken. Illalla pelasivat tiukan Iran-matsin, joka päättyi tasuriin. Päivällä aiemmin Jenkki-peli sujui presidentin läsnäollessa voitokkaasti. Ja huomenna puolivälierissä vastaan asettuu Kiina. Ei muuta kuin kohden mitaliotteluita ja varmasti se kirkkain on kaikkien suomalaisten toiveissa. Siihen joukkueella on täydet mahdollisuudet, joten annetaan vain Hepan tunteiden maalipallosaralla yhä lennellä ja niiden muistojenkin tulvahdella mieleen. Paljon, paljon upeaa olen lajin parissa kokenut ja paljon vuosien varrella saanut arvokisaroolistani huolimatta. Ja josko vielä joskus kävelen komerolle ja sieltä perukoilta kaivan varusteet esille ja käyn kokeilemassa miltä se pelaaminen ihan oikeasti vuosien tauon jälkeen maistuu, katsotaan…

Ps: Valokuvat 1.7.2014 Suomi-Espanja- ja Suomi-Usa -otteluista. Valitettavasti jostain syystä naisten ottelukuvat ovat epätarkkoja, mutta silti halusin laittaa ne tänne…