Julkaistu

Yläkroppatreeni ja pyöräilyä

Olipas eilen mukavaa treenata Jannan ohjauksessa. Mökkeilyn yms. takia on ollut pientä taukoa, joten odotin treeniä innokkaana ja huomenna jatketaan. Tällä hetkellä tuntemuksia on lavoissa, yläkyljissä, rinnassa, vatsoissa ja vähän ojentajissa.Millaisenkohan ihanan rääkin huomenna saan?

Eilen Otto opasti Vidaan mukavasti, hiukan töksähdellen, mutta perille päästiin hyvissä ajoissa. Tällä kerralla lämmittelin soutuergolla vastuksen ollessa kympissä, soutunopeus pysyi hyvin alle 2:50min/500m. Soutuergossa ei syke nouse samalla tapaa kuin Crossissa, mutta mukavaa vaihtelua ja treenin pääpaino yläkropassa, sillä tällä viikolla jaloille tulee eri muodoissaan aika paljon kuormitusta. Soudin 12 min.

3sarjaa per liike
– Pystypunnerrus 5,6,7 kg käsipainoilla vuoronostoin (5kg oli selvästi liian vähän, 6kg:lla sai jo pakertaa ja 7kg:lla tehdä töitä tosissaan. Painon lisääntyessä vaati tarkkuutta, jotta kädet pysyisivät oikeassa linjassa liikkeen aikana. Toki myös kehon hallinta joutui koetukselle. TYKKÄÄN!)
– dippi penkillä oman kehon vastuksella 8-12tstoa (selkä pysyi pääsääntöisesti hyvin penkin edessä. En muista onko koskaan kukaan aiemmin ohjannut liikkeessä selän asentoa niin havainnollisesti mitä Janna teki. Alkuun liike tuntui vähän ranteissa, mutta niiden asennon muutolla tilanne helpottui. Ja kyllähän niitä ojentajiakin alkoi polttelemaan 🙂 )
– X-viennit 6kg pallolla 45s per puoli (Sykkeen nostatusta ja ainakin sykemittarin mukaan maksimi oli 178, varmastikin tästä liikkeestä. Ekassa sarjassa jouduin vähän hakemaan oikeaa liikerataa ja Janna joutui muistuttelemaan pään mukana kääntymisestä. Toisessa ja kolmannessa sarjassa liikenopeus kasvoi ja sykekin nousi toivotusti.)
– rinta vipunostoina penkillä suorin käsin 4-5kg käsipainoilla (Tehokas hyvä liike.)
– sivutaivutus 12kg kuula seinää vstn, talja 18+2.3 joka ei oikein luonnistunut jasiksi vaihdoimme kuulaan.Jannalta oli loistava oivallus, että tekisin liikkeen seinä selkäni takana ja vieläpä niin, että liikettä tehdessäni lavat ja takaraivo pysyivät seinässä kiinni. Tai siis se oli tavoite. (taljassa etenkin lantio salsasi vähän turhan paljon ja polvista lähdin joustamaan sekä vartalosta taitoin turhan paljon eteen, Jannan arvion mukaan huomaamatta. Itsekin uskon siihen. Polvien jouston tajusin itsekin, mutta lantion salsaus ja eteen taittuminen ei ilman seinää hahmottuneet. Seinä korjasi huomattavasti liikesuoritusta ja paransi omaa hahmottamistani milloin liike tehdään oikein.)
– alavatsalle ns jalkojen alasviennit nilkkapainolla ja eka sarja ilman lisävastusta. Suoraan ja viistosti (Hyvä liike ja tuntuu jopa minunkin vatsalihaksissa 🙂 )
Loppuverryttely Crossilla 5 min, jalat aika väsyneet, vaikka jalkatreeni ei ollutkaan 😀 Treenin aikana Janna patisti minua viimeisissä toistoissa jatkamaan toistoja lisää, vaikka alkoikin jo tuntumaan. Mielestäni loistoasia, sillä liian helposti itse välillä luovuttaisi, onko lie uskon puutetta vai mitä. Joka tapauksessa treenistä jäi mahtava fiilis.

Tänään sovittu aamulenkki sateen vuoksi jäi väliin, mutta illan pyörälenkki toteutui. Ajeltiin Jukin kanssa pari tuntia ja 36 kilsaa. Onnistuttiin kiertämään sadepilvet. Nyt huristeltiin kohti Opaskoirakoulua Itä-Hakkilaan, sieltä Tikkurilan kautta Hiekkaharjuun. Vanhan Tuusulantien Mätäkivenmäki oli minulle uusi tuttavuus ja kyllä polkiessa sitä pitkää mäkeä syke nousi ja hengästyi. Oikein mukavaa kun Juki hakee reitteihimme myös haasteita. Yllättävän nopeaan mäestä kuitenkin palautui ja loppumatka meni hujauksessa. Oli kyllä taas niin mahtikivaa pyöräillä. Reittimme kulki aika paljon isojen teiden varsilla, joten lintukonsertti jäi vähälle, mutta ihana koivun tuoksu valtasi ilman sateen jälkeen. Taisipa jossain tuoksua tuomikin. Kuulemma myös valkovuokkoja näkyi paljon.

Jos kiinnostuit tandempyöräilystä, ja haluat lähteä pilotiksi täällä Vantaa-Kerava-Tuusula-Helsinki tms. alueella laita viestiä kommentteihin tai blogin Fb-sivulle. Pilotteja ei ole koskaan liikaa. Eikä aikaisempaa kokemusta tarvitse olla.

Ruokapäiväkirjaa on ahkerasti täytelty ja joitakin havaintoja tehty. Vettä saisi mennä kurkusta alas enemmän ja se säännöllisyys… Mutta pohditaan tarkemmin kun ruokapäiväkirja on tarkistettu/analysoitu. Huomaan kuitenkin itsekin työstäväni asiaa koko ajan merkintöjäni tehdessäni.

Mutta nyt on aika kirjan kuuntelun ja höyhensaarille siirtymisen. Tällä hetkellä luen Robin Cookin kirjaa Kohtalokas hoito. Huomenna taas liikutaan ja nautitaan siitä!

Julkaistu

Fiilistelyä

Vappuaattona pääsin mun mielipuuhaan, nimittäin tunkemaan oksia ja karahkoita oksasilppuriin Jos avukki yrittää tunkea oksia tötteröön, melkein hermostun. Mun homma, ei saa auttaa. Mä olen aina niin onnellinen kun on homma mitä osaan ja mitä pystyn tekemään. Kiviporalla porailut ja raivaussahariehunnat ei toimi, eikä isojen kivien siirtely tms. Avokki taas rakastaa möyriä pihapuuhissa ja nauttii raskaistakin töistä. No kyllähän minäkin, mutta taitoa ja voimaa puuttuu. Onneksi kuitenkin välillä pääsen silppuria käyttämään. Edellispäivänä saapuessamme mökille satoi vettä kaatamalla lähes koko päivän, joten rentoilimme saunomalla ja minä neuloen petroolin sinistä huivia. Avokki uskaltautui saunatauolla pulahtamaan lampeen. Minusta siihen ei vielä ollut. Pulahdin vasta sunnuntaina 3. toukokuuta. Silloinkin piti kahdesti käydä yrittämässä ennen kuin uskaltauduin.

Eihän vappuaatto mikään erityisen lämmin ollut, mutta aurinko paistoi ja pystyi olemaan ulkona touhuillen. Silputtava puu loppuu vaan aina liian nopeaan.

Harmaakuonolle mökkielämä tekee hyvää. Se piristyy valtavasti, hakee keppejä ja touhottaa. Ja Otto leikkii vanhuksen kanssa niin kiltisti. Pitää kepistä kiinni ja Harmaakuono vetää onnellisena murraten.

Ja pitihän se vappuaattoillan ratoksi laittaa nuotio tulille. Siinä istuimme lintujen laulua ja sammakoiden kurnutusta kuunnellen. Välillä kävimme sisällä syömässä savusiikaa ja bataattia ja takasin nuotion lämpöön.

Tuon vappuviikonlopun aikana sää vaihteli ja perinteisesti oli aika viileää. Mä neuloin huivin loppuun, aloitin neulevalokranssin päällistä, yritin inspiroitua neulomaan frillan räyhkänän loppuun siinä onnistumatta. Kranssin päällinenkin jäi kesken, koska puikko irtosi kaapelistaan. Se on jo kertaalleen liimattu paikoilleen. Ehkäpä on syytä ostaa uusi 10mm pyöröpuikko 🙂 Innostuin tekemään kaula- ja rannekorut, jotka ovat viimeistelyä vaille valmiit. Tarvitsen vähän silmällistä apua, jotta päät koruista tulee siisteiksi.

Lintukonsertti lumosi minut täysin. Iltaisin kuljeskelin digitallentimen kanssa lintukonserttia nauhotellen. Vappupäivän iltana sainkin upeat satakielen lurittelut, tai ainakin kuvittelen sen olleen satakieli. Käki ei vielä tuolloin juurikaan kukkunut. Lomaviikollamme kyllä kukkui aurinkoisina päivinä, sadesäällä oli hiljaa.

Rakastan keväistä luontoa. Vähän tietysti harmittaa kun en näe sen kauneutta. Aistin kuitenkin tuoksut, kuulen äänet ja niitä ahmin itseeni joka solulla enkä millään malttaisi olla sisällä. Vesisade piti kuitenkin huolen ettei liikaa luonnosta tuonakaan viikonloppuna päässyt nauttimaan. Onneksi oli käsityöt ja kokkailut.

Julkaistu

Ruokapäiväkirjan täyttöä ja lenkkeilyä upeassa kevätillassa

Tänäaamuna aloitin ruokapäiväkirjan täyttämisen ja teen sitä nyt muutaman päivän ajan. Paino ei liikahtele haluttuun suuntaan ja se turhauttaa. Toivottavasti vika löytyisi ruokavaliosta. Olen pyrkinyt lisäämään proteeiineja ja vähentämään hiilareita. Tiedän jo nyt, että syön aika epäsäännöllisesti ja välillä kulutukseen verrattuna liian vähän. Ateriointiväli myös venähtää helposti viiteen kuuteen tuntiinkin. Vettä muistan juoda parhaiten silloin kun minulla on päivässä useampi asiakas. Tänään kun olen merkannut juomia ruokien lisäksi tiedän juoneeni liian vähän. Vielä kun huomioidaan kolmen tunnin kävelylenkki saattaapi ruokaakin mennyt liian vähän, ainakin tätä kirjoittaessani tunnen nälkää. Onneksi iltatee on vielä juomatta, joten sen yhteydessä taidan syödä vielä jotain.

Odotan todella innolla, mielenkiinnolla ja toiveikkaana Jannan analyysia ruokapäiväkirjasta ja tietenkin niitä parannusehdotuksia ruokavalioon. Vaikka kuvittelen tietäväni asiasta jotain ja kuvittelen jopa etten ihan metsikössä ole syömisieni kanssa, ammattiapu näemmä on tarpeen, joten toivottavasti ruokavaliomuutoksilla alkaisi jotain tapahtumaan painonkin suhteen. Olen harkinnut vakavasti myös kilpirauhasen tutkimista, koska painojumituksen lisäksi kehossa on nestettä, aineenvaihdunta ei kovin hyvää ja lämmönsäätelyssäkin toivomisen varaa. Uniongelmani yhdistän aina melatoniiniin puutteeseen, mutta eikös kilpirauhasen ongelmatkin voi vaikuttaa? Välillä kärsin kuumuudesta, vaikka ei kovin lämmin olisikaan. Hikoilen aamuyöstä peiton alla ja toisaalta taas samassasisälämpötilassa saatan päiväsaikaan palella hurjasti. Voisikohan olla varhaiset vaihdevuodet. Älkää naurako, olen sitäkin miettinyt.

Jos tutkituttaisin kilpirauhasen haluaisin sellaisen tutkimuksen, jossa mitataan myös th3 eikä vain th4. Meniköhän nyt oikein päin? En satavarma, mutta joka tapauksessa haluaisin sen tutkimuksen, jossa asiaa tutkittaisiin hiukan syvemmin. Olen ymmärtänyt ettei kunnallisella onnistu, mutta en oikein tiedä millä yksityisellä onnistuisi ja mitähän lysti maksaisi. Jos sinulla tietoa olisin siitä kovin kiitollinen.

Kevät on edistynyt hiukan takkuisasti. Eilenkin alle kymmenen astetta ja sadetta. Tänään kuitenkin aurinko paistoi ja lämpömittari kipusi yli 15 asteeseen. En olisi eilen uskonut, mutta oli kiva lähteä reippailemaan aurinkoiseen kevätiltaan. Kiertelimme ystäväni ja Oton kanssa Vuosaaren ja Rastilan lenkkipolkuja upeaa lintukonserttia kuunnellen ja mailmaa parantaen. Aika meni nopsaan ja kilometrit taittuivat. Lenkille tuli mittaa 14 kilsaa ja aikaa meni kolmea minsaa vaille kolme tuntia 🙂 Kulutus oli 1282, joten eipä ihme, että vieläkin nälättää. Kotiin tultuani söin purkin raejuustoa ja purkin ananasta omassa mehussa, join lasillisen greippimehua. Päivällä söin ison lautasellisen salaattia sekä 4 kananuijaa, aamiaisella sämpylän sekä maitorahkaa, jossa mustikoita, banaania, kuituvalmistetta chian siemeniä.

Nyt aika Euroviisujen ja iltateen. En ole mikään ahkera Euroviisujen seuraaja, mutta täytyyhän se nyt katsoa miten Suomen edustajan semifinaalissa käy.

Julkaistu

Blogi Blogipolulla

Moni teistäkin on jo tietoinen, että Blogilista lopettaa 1.6. Blogiani on voinut seurata myös sitä kautta. Talvella blogikurssin innoittamana laitatutin blogini myös Blogovin-palveluun, mutta sitä kautta en ole huomannut lukioita olevan blogillani. Kielitaidon puutteen ja sivuston ruudunluvulla hankaluuden vuoksi en ole itsenäisesti sivulla vieraillut. Siksipä Blogilistan lopettamisuutinen tuntui kurjalta, vaikka eipä sekään kovin helppo sivusto ole ollut ruudunlukua käyttävälle.

Facebookin ryhmässä Käsityöblogit kerrottiin uudesta blogipalvelusta Blogipolku.comista
Ensiksi tutustuin sivustoon ie-selaimella. En löytänyt mistä sivulle voi rekisteröityä jne. Olin pettynyt, mutta onneksi keksin testata sivun toimivuutta Firefoxsilla ja johan löytyi rekisteröityminen ja paljon muutakin. Ylipäätään vaikuttaisi sivuston toimivan aika mukavasti myös ruudunlukua käyttävän kannalta.

Nyt olen rekisteröitynyt Blogipolulle ja lisännyt myös blogini sivustolle, joten tätä voi seurata myös sitä kautta.

Olen myös jonkin verran lueskellut palvelusta löytyneitä blogeja. En ole kuitenkaan listannut palveluun seuraamiani blogeja. Yhden olen kuitenkin lisännyt Bloggerin lukulistalle. Mielenkiintoinen teeblogi
pääsi lukulistalle. Olen joskus etsinytkin teehifistien blogeja huonoin tuloksin, joten tämä oli kiva löytö. Jos tee ja siihen liittyvä kiinnostaa kannattaa käydä lukemassa. Ja jos Blogipolku.com ei ole vielä tuttu kipaise tutustumaan.

Viikko on sujahtanut vauhdilla täällä mökillä. Valitettavasti ilma on ollut yöpakkasineen aika epäsuotuisa puutarhurointia ja mökin maalausta ajatellen. Paljon on kuitenkin puuhattu ja kun aikanaan saan valokuvat kuvailusta saatte mökkikevätpostauksen :DD Huomisaamuna kuitenkin kaupunkiin arkisten asioiden ja liikunnan pariin. Treenausta kaipailenkin ja tänään ihanasta viikosta huolimatta olen alakuloillut painon putoamattomuutta ja kaikkea mikä ikinä treenaamiseen liittyy jne. Onneksi alkavalle viikolle on sovittuna ratsastus, lenkki, pt-treenit, tandempyöräilyä, Naisten kymppija paljon muuta.

Julkaistu

Gluteeiniton vuokaleipä

Sain tuttavaltani gluteeinittoman vuokaleivän reseptin ja päätin kokeilla itsekin. Margariinin korvasin oikealla voilla, koska meillä ei margariinia käytetä 🙂 Enkä oikein ymmärtänyt miksi taikina pitäisi leipoa sämpylöiksi ja asetella vuokaan niin että ne kuitenkin kiinnittyvät toisiinsa. Eikö ole sama laittaa koko taikina vaivattuna vuokaan… Ja minun kahden litran uunivuoka on sellainen suorakaide, ei siihen montaa sämpylää rinta rinnan laitettaisikaan, joten luovuin sämpylävaiheesta kokonaan.

Laiskuuksissani ostin valmiina olevaa hasselpähkinärouhetta. En jaksanut ruveta plendaamaan maapähkinöistä rouhetta. Ensiksi olisipitänyt pähkinät kuoriakin. Laiska mikä laiska. Mielestäni kuitenkin hasselpähkinä toi leipään mukavasti makua.Qinoa oli se mikä minut sai ohjeesta kiinnostumaan. En ollut tiennyt qinoaa olevan myös jauhona. Ohjeen myötä opin siis uutta ja kyllä itse leivästäkin tuli niin hyvää, että teen uudestaankin. Mietin voisiko osan gluteeinittomasta jauhoseoksesta korvata tattarijauhoilla.

Gluteeniton vuokaleipä
4dl maitoa
1pss kuivahiivaa
2rkl hunajaa
1tl suolaa
100g margariinia sulatettuna
1dl maapähkinärouhetta
1­dl guinoa-jauho
3dl gluteenitonta jauhoseosta
pinnalle­ hunajaa ja maapähkinärouhetta
Kuumenna maito lämpöiseksi.
Lisää hiiva, hunaja ja suola.
Anna turvota noin 10 minuuttia.
Lisää sulatettu margariini ja pähkinärouhe.
Sekoita­ jauhot keskenään ja lisää niitä vähitellen taikinaan koko ajan vaivaten
.Anna taikinan kohota puolisen tuntia liinan alla
Leivo taikinasta sämpylöitä ja nosta ne uunivuokaan vieri viereen,että ne paistuessaan kiinnittyvät toisiinsa
Voitele pinta hunajalla ja ripottele päälle pähkinärouhetta
Pais­ta 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Julkaistu

Korutarvikkeita ja gluteeinitonta pitsaa

Torstaina vietin mukavan iltapäivän Liioliin
kanssa kierrellen Hakaniemen hallissa.

Kävimme Helmikauppa Figuluksessa, jossa oli helmikudontakehyksiä, jonka hankinta oli päätarkoitukseni. Ja sellainenhan löysi tiensä Hepan ostoskassiin. Luultavasti kehyksen kokoamisessa tarvitsen apuja sekä loimen laittamisessa, joten alustavasti sovimme jo uudesta tapaamisesta Liioliin kanssa.

No eihän sitä pelkällä kudontakehyksellä mitään tee. Tarvitaan loimeen lankaa sekä itse kudontaan. Ja onhan oltava vielä helmikudontaan soveltuvat neulat. Paketissa kaikki neulat ovat saman kokoisia. Haluaisinkin ostaa neuloille sopivan putkisäilytysrasian. Ja olihan se sorruttava ostamaan pari rasiaa siemenhelmiäkin.

Maanantaina sain Helmikauppa.comin
tilaukseni, joten jospa nyt olisi hetkeksi korutarvikeshoppailu tyydytetty. Kuvassa olevat helmilajitelmat ovat tshekkiläisiä lasihelmiä kuten myös Figuluksesta ostetut. Lisäksi tuli hankituksi salpalukkoja, kiinnityshelmiä, solmusuojia ja joustolankaa. Nyt ei muuta kuin koruja väkertämään 🙂 Itse asiassa vappupäivän iltana ahkeroin kaula- ja rannekorun violettisista lasihelmistä. Ne on vielä viimeisteltävä, mutta kyllä jossain vaiheessa täällä tulee postaus valmistuneista koruistakin.

Hakaniemen hallin alakerrassa Keliapuoti täytti 15 vuotta ja tarjolla oli pieniä herkullisia kakkupaloja. Ostin gluteeinittomia mokkapaloja, mutta valitettavasti ne oli vähän koostumukseltaan pettymys. Porokylän karjalanpiirakat eivät pettäneet. Mysliä en pysty vielä kommentoimaan, koska en ole maistanut, mutta eilen tein tonnikala-katkarapupitsan. Ollaan mökillä ja mökin seinien pesun jälkeen pitsa maistui herkulliselta. Kaulimen puuttuessa käytin vinoa juomalasia taikinan levitykseen. En saanut sitä aivan tasaiseksi pellille. Taikinaan lisättiin 2.5 dl vettä ja 2 rkl öljyä. Kyllä pitsajauhoseoosta voi käyttää joskus uudelleenkin. Täytteeseen laitoin tonnikalaa, katkarapuja, pinaattia, ananasta, sipulin, 3 valkosipulin kynttä sekä lauantailta jääneen kermaviilikastikkeen, jossa sitruunaa, kalamaustetta ja tuoretta tilliä. Päälle juustoraastetta.

Kiertelyn jälkeen istahdimme Liioliin kanssa teelle hallin yläkerran kahvilaan. Teemukillinen hujahti nopsaan, joten paikalla oli santsikuppi. Vielä ennen kotiin lähtöä kävelimme pitkin Hakaniemen rantaa. Oli mukava, rento iltapäivä. Kotona odottikin lahjakorttishow, joten treeni-illan Vidassa joutui unohtamaan. Onneksi lauantaina pääsin spinningiin hikoilemaan ja sitä ennen pumpissa tekemään lihaskuntoliikkeitä.

Julkaistu

Kampaajalla ilman kemiaa

Kuinka monelle on ekokampaaja tuttu? Itse olen käynyt kolmisen vuotta ekokampaajalla. Ystäväni puhui monesti ekokampaajasta, ja siitä miten ihanaa siellä on. Tapasin ekokampaaja Virpi Niinistön eräässä tilaisuudessa, jonka jälkeen minunkin oli ehdottomasti päästä hänen asiakkaakseen. Nyt asiakassuhde on kestänyt kolmisen vuotta, monta mukavaa hetkeä, mielenkiintoista keskustelua takana ja uusiin luonnon kosmetiikkatuotteisiin tutustumista.

Ekokampaaja ei käytä tuotteita missä on kemiallisia aineita. Hiusvärit ”kokkaillaan” itse. Niihin käytetään eri kasveja, eri kasvien osia esim: hennaa, indikoa, käpyä, pakuria, tuohta, salviaa jne. riippuen minkä väriseksi hius halutaan. Ennen värin laittoa hiukset pestään kuten muissakin kampaamoissa. Väri levitellään hiuksiin ja hiuspohjaan. Se on lämmintä, mukavan lämmintä. Väri annetaan olla päässä lähemmäksi tunnin, joten mikään pikavärjäys se ei ole. Ja se siinä niin ihanaa onkin. Värissä olevat kasvit hoitavat muutoinkin koko kehoa. Tulee rentoutunut hyvä olo.

Värissä on omanlaisensa tuoksu, itse pidän siitä. Sitä on vaikea kuvailla. Väri pestään pois, mutta vaikutus jatkuu, väri syvenee pari päivää, joten heti ei näe aivan lopullista lopputulosta. Pesun jälkeen hiusten leikkaus ja viimeistely. Ja niin yli kaksi tuntia on hujahtanut nopeasti rentoutuen.

En koskaan ole ollut kovin ahkera käyttämään hiusten muotoilutuotteita, joten niihin en ole perehtynyt. Olen käyttänyt hoitoaineista suihkutettavaa hiuksiin jätettävää sekä pois huuhdeltavaa kehäkukkahoitoainetta, valitettavasti merkkiä en muista. Tuoksuu yrttiselle, mutta ei liian voimakkaasti.

Käydessäni ekokampaajalla, minulla on tapana ostaa kampaajalla myynnissä olevia tuotteita. Meillä onkin tapana käydä uutuustuotteet mitä Virpi on ottanut myyntiin läpi aina kun väri päässä vaikuttaapi minun hörppiessä jotakin ihanaa teetä. Viimeksi harteilla lämmitti vielä kauratyyny ja toinen spinning-maratonin jäljiltä kipeiden etureisien päällä.

Skin Blossom –merkkiset hiustenhoitotuotteet:
Vasemmalla Complete Care Shampoo, Herb garden. Sisältää hiuksille elintärkeitä öljyjä, rosmariinia, joka stimuloi ja puhdistaa hiuksia ja päänahkaa, Bergamontia, joka suojaa ja vahvistaa hiusta, Palmarosaa, joka tuo kosteutta sekä sitrussekoitus, joka lisää hiusten kiiltoa.
Oikealla Complete Care Conditioner, Herb garden. Kevyt hoitoaine ruokkii hiuksia rasittamatta sitä liikaa. Sen voima tulee rikkaasta Pracaxi-öljyn, rosmariinin, Bergamontin, Palmarosan sekä sitrusten sekoituksesta.Tuotteet sopivat kaikille hiustyypeille.Olen ihastunut näihin. Ostin mökille ennen joulua sekä shampoon, hoitoaineen ja vartalovoiteen. Hiukseni tuntuvat todella hyviltä pesun jälkeen. Tuoksu on huomattavasti miedompi mitä aiemmin käyttämässäni Argitalin savipohjaisissa shampoissa. Sitruksen tuoksuun olen hulluna, sen raikkauteen ja aitouteen. Skin Blossom –tuotteissa tuoksu ei ole voimakas, mutta se on täydellinen. Vartalovoide imeytyy hyvin iholle ja jättää siihen myöskin miellyttävän tuoksun. Nyt huhtikuussa käydessäni ekokampaaja Virpi Niinistön hoteissa, oli kotiinkin saatava nämä tuotteet. Lisäksi ostinEkoPharma Professional –deodorantin, joka on Suomessa luonnonmukaisesti valmistettu deo-stick.Vielä en pysty dödöä arvostelemaan, koska tällä hetkellä käytössä on Madaran dödö, josta olen tykännyt. On riittoisaa ja kohtuullisen pitävääkin. Valitettavasti aika moni luonnonkosmetiikan dödö ei ole kovin kestävä, jos hikoaa vähänkin enemmän.

Virpin hiushuollossa kävin kolme viikkoa sitten ja hiusten väri näyttää tältä tänään Hakaniemessä otetussa kuvassa.

Ehdottomasti kannattaa kokeilla ekokampaamovaihtoehtoa. Eroa ei ehkä huomaa yhdellä kerralla, mutta muutaman käyntikerran jälkeen huomaa kyllä. Tosin se vaatii myös sen, että vaihtaa kemiallisista hiustuotteista tuotteet ekoversioihin. Päänahkani ei tunnu enään kuivalta eikä hiukseni hapsuisilta eikä ilmeisesti kaksihaaraisiakaan ole niin paljoa. Päänahka ja hiukset voivat paljon paremmin. Yhdestäkään ekotuotteesta ei ole tullut allergiareaktiota, samaa ei voi sanoa kemiallisista tuotteista. Nykyisin pyrinkin käyttämään kemiattomia kosmetiikkatuotteita. Meikkejä en ole käyttänyt, koska en meikkaa. Täydellisesti kemiatonta kosmetiikan käyttäjää minusta ei ole tullut, mutta kemialliset tuotteet ovat nykyisin enemmän harvinaisuus kosmetiikassa.

Valitettavasti saamme ruuassa, pesuaineissa, kosmetiikassa, ilman saasteissa, muoveista tms. kaikkea ylimääräistä moskaa kehoomme. Kaikkea sellaista mitä emme todellakaan tarvitse turhaa kemiaa, keinotekoista ylimääräistä jätettä. Emme pysty sitä kokonaan välttämään, vaikka kuinka haluaisimme. Onneksi omilla valinnoillamme voimme kuitenkin kuormitusta vähentää edes jonkin verran. Miksi myrkyttää omaa kehoa vaikkapa hiusväreillä kun hiusten värjäyksen voi toteuttaa luonnon omillakin aineksilla ja lopputulos on loistava.

Jos et ole kokeillut ekokampaajaa, tee se ihmeessä! Jos olet kokeillut millainen kokemus oli?

Julkaistu

Blogin kehittäminen

Olen osallistunut kevään aikana blogikirjoittamisen verkkokurssille, jonka on järjestänyt Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry. Sunnuntai-iltana palautin viimeisen kurssitehtävän, jonka aiheena oli mistä blogille lukijoita ja miten kehittää blogistaan mahdollisimman mielenkiintoinen.

Olen asiaa pohtinut kurssin aikana paljon. Kuulun ehdottomasti siihen porukkaan, jotka kirjoittavat pitkästi ja rönsyävästi. Toiset kannattavat lyhyitä kirjoituksia ja postauksia missä käsitellään vain yhtä asiaa kerrallaan. Itse tungen sisältöä välillä samaan tekstiin vaikka kuinka treenistä neulontaan. Tekstiä vain syntyy enkä ole siitä stressannut.

Tämä blogi ei ole myöskään mikään kieliopin ja oikein kirjoituksen aarreaitta, verbien taivutuksissa yms. toivomisen varaa. Toisaalta en tee tätä ammatikseni ja toiset sanovat tekstini olevan avointa ja soljuvaa pikkuvioistaan huolimatta.

Blogillani ei kuitenkaan ole yhtä kohdeyleisöä ja aiheet vaihtelevat paljon. Joku joka lukee mielellään treenikuulumisia ei välttämättä halua lukea neulonnan mutkikkuudesta. Tai joku joka on kiinnostunut opaskoira-asioista ei välitä ruokaan liittyvistä paasauksistani. Kirjoittelen vähän jokaiselle jotakin, mutta en ehkä tarpeeksi yhteen asiaan keskittyen.

Pari vuotta sitten kun Harmaakuono eläköityi ja Otto astui elämään pohdin olisinko aloittanut opaskoirateemalle oman blogin ja taisinpa sitä täälläkin pohdiskella ääneen. Jatkoin kuitenkin yhdessä ja samassa blogissa. Nyt mietin mahtuvatko käsityöt ja treenit samaan blogiin? Kirjoitanko liian pitkästi, liian pitkin kappalein jne…

En edelleenkään aio ottaa bloggaamisesta itselleni stressin aihetta, sillä tämän pitää olla hauskaa ja perustuu vapaaehtoisuuteen. Toki mukavaa on, jos blogini kiinnostaa ja onnistun kirjoittamaan mielenkiintoisesti ja kenties tuomaan uusia ajatuksia joihinkin asioihin. Mikään syvällinen pohdiskelublogihan tämä ei ole, ei myöskään taiteellinen, filosoofinen tai pursua poliittisia kannanottoja. Sellaista ei tule eikä ole 😀 Mutta, nyt teillä lukioilla on sana vapaa, mistä pidätte, mitä kehittäisitte, mistä lukisitte mieluiten, mitkä aiheet kiinnostavat vähiten. Miksi luet juuri tätä blogia, miksi et jaksa täällä pahemmin vierailla??? Tms… Kommentoikaa, risut ja ruusut ovat tervetulleita! Katsotaan osaanko tai pystynkö kehittämään itseäni toivottuun suuntaan. Ja loppujenlopulta itsellenihän tätä kirjoitan, mutta kehittyminen elämässä on aihealueella kuin toisellakin tarpeen.

Julkaistu

Pyöräilykausi avattu

Alunperin sovimme tandem-lenkin sunnuntaille, mutta kylmä ja märkä keli sai minut toisiin aatoksiin ratsastuksen jälkeen. Ja tämän alkuillan lenkin jälkeen on helppoa todeta ONNEKSI! Upea kevätsää, aurinkoa, lämpöä. Mitä muuta voit vielä toivoa?

Lähdimme ajamaan puoli kuuden maissa ja parituntinen sujahti kuin siivillä. Ajoimme Keravalle, sieltä kiertämään Tuusulanjärvi. Sports Trackerin mukaan kilsoja taittui 39.71 aikaan 2h1min 😀 Keskisyke 125 bpm ja maksimi 159 bpm. Kulutus 871 ckal. Keskinopeus 19.6km/h ja huippuvauhti railakkaassa alamäessä 48.2 km/h.

Ylämäessä, jossa tuo maksimikinsykkeessä tuli todennäköisesti Jukka naureskeli minulle ”tämä on nyt sitä luomuspinningiä”, ja kyllä se luomuspinning olikin pakahduttavan ihanaa. Ja sen verta tuli hikikin, että kotona oli käytävä suihkussa.

Matkan varrella autoteiden metelin lisäksi pääsimme kuulemaan myös aika paljon lintujen laulua. Mustarastaat luritteli kauniisti ja peipposet kesäisesti. Ehkäpä tämä sää hiljalleen lämpenee, kunhan huomisesta kaatosadepäivästä päästään. Nautin kyllä joka solullani lintukonsertista, kevätillasta ja liikunnasta. Odotan jo innolla, että pääsen taas pyöräilemään.

Ja mikä fiilis liikunnan jälkeen, se on aivan mahtava! Endorfiini sykkii suonissa ja edrofiinista voimaa, energiaa, hyvää mieltä. On kyllä tunne/olotila, jota kannattaa tavoitella ihan jokaisen.

Julkaistu

Teekannu ja maistuvaa teetä

Keramiikassa tein teekannun. Sen tekemisestä haaveilin heti keramiikkaryhmään mentyäni. Nyt talvella toteutin haaveeni ryhmän ohjaajan Soile Paasosen minua opastaessa. Nyt on aika esitellä kannu teillekin ja samalla suositella ihania teelaatuja Thehuoneelta. Tämä ei kuitenkaan ole sovittua mainostamista. Kerron vain omia upeita makuelämyksiäni teen parissa.

Kannun alaosassa olen käyttänyt levytystekniikkaa. Kaulitsin savesta sopivan kokoisen ja paksuisen levyn. Muottina käytin muovikippoa mihin savilevy aseteltiin. Muotin ja saven väliin tuli ohut muovi, jotta savi ei tartu kippoon. Alaosan muotoilun jälkeen aloin tehdä kannulle korkeutta makkaratekniikkaa käyttäen. Makkarat on häivitetty toisiinsa kiinni niin sisä kuin ulkopuoleltakin.

Kannun tultua haluttuun korkeuteen suuaukon siistiminen ja päätös mihin kohden nokka. Nokan kohdalle kannun kylkeen pieniä reikiä toimittamaan siivilän virkaa. Nokka valmistui levytystekniikalla, savilevystä leikkasin sabluunan muotoisen nokan, joka suljettiin reunoistaan nokaksi ja kiinnitettiin kannun kylkeen reikien kohdalle savilietettä apuna käyttäen.

Kannun kansi on tehty makkaratekniikalla. Apuna koon arvioinnissa käytin kertakäyttöistä kuoharilasia. Oli tarkkaa puuhaa, jotta kannesta tulisi suuaukolle juuri oikean kokoinen. Tämän takia suuaukko oli pidettävä koko ajan riittävän kosteana, jotta lopullinen kuivuminen tapahtuisi samaan tahtiin kannen kanssa. Näin kutistumista tapahtuu yhtä paljon. Kanteen tein pienen jalan, joka lukitsee kannen paikoilleen. Nuppi on kiinnitetty taasen savilietettä apuna käyttäen.

Kahvan paikkaa mietin pitkään. Alkuun meinasin laittaa sen suuaukon ylle, mutta koska kannu on hiukan etukenoinen päädyin sijoittamaan kahvan nokan vastakkaiselle puolelle. Tein letin, joka aseteltiin lietteen avulla paikoilleen ja lisäsin riittävästi liitoskohtiin tukisavea, jotta kahva kestäisi myös käytössä.

Raakapolton jälkeen piti päättää väri, päädyin mustikka-nimiseen lasitteeseen ja ainakin saadun palautteen perusteella väri on onnistunut. Koska kannun pinnassa pieniä kohoumia ja epätasaisuutta, pinta on elävä ja tuota lisäelävyyttä tulee väristä vielä enempi.

Eerikinkadun Thehuoneella meinaa aina ostosvimma karata lapasesta. Sisään astuessa huumaannun ihanista teelaatujen tuoksuista. Viime käynnillä ostoskassiin lähti todella maukkaita teelaatuja. Kyllä nyt niitä kelpaa haudutella uudessa hienossa teekannussa 🙂

Vasemmalla Cinnamon Green, hienolaatuinen, täyteläinen maustettu vihreä tee täydennettynä mantelilla, vaniljanpaloilla, kanelin paloilla, omenalla ja kaneliuutteella. Oikealla Nai Xiang Mao Feng, käsintuotettu, vihreä teelaatu, jonka sileä rakenne juontuu sen kasvualustasta. Maitomainen aromi saadaan teenlehtiin luonnonmukaisin menetelmin.
Olen ihastunut erityisesti tuohon maustamattomaan vihreään teehen. Siinä on pehmeä ja makeahko maku, mutta ei kuitenkaan liian makea. Myös maustettu vihreä tee maistuu. Ehkä toivoisin mantelin maistuvan hiukan vahvemmin.

Vasemmalla Carambola White, maustettu valkoinen tee, joka on pehmeä hedelmäinen sekoitus valkoisesta teestä, papaijakuutioista, mansikanpaloista ja tähtihedelmästä sekä ruusunpunaisista ruiskaunokin terälehdistä. Oikealla turkkilainen omenatee, joka on herkullinen niin kuumana kuin kylmänäkin. Voit kaataa kuuman veden teelle ja jäähdyttää yön yli. Tarjoile jääpalojen sekä sitruunan mehulla maun mukaan höystettynä. Kuvassa takana etiketön Thé Relax, joka on yrttisekoitus ihanan rentouttaviin hetkiin aineksinaan vihreä tee, melissa, limepuun kukkaset, tulsi, appelsiininkuori, malvan- ja kehäkukan terälehdet, omena ja sitruunaverbena.
Valkoinen tee mansikalla ja tähtihedelmällä on noussut suosikikseni. Siinä on ihanan pehmeä, lempeä raikas maku eikä se kitkeröidy, vaikka pannussa pidempään olisikin.
Turkkilainen omenatee laadukkaana versiona onkin minulle uusi tuttavuus. Aiemmin olen juonut vain pulverimaista hyvin sokerista versiota. Tähän ei ole lisätty mitään ylimääräistä. On raikas hyvä teejuoma. Täytynee joskus testata kylmänä jäiden ja sitruunan kera. Uskoisin, että toimii kesäjuomana loistavasti.
Thé Relax-tee tuoksuu ja maistuu ihanasti sitruunamelissalle, tykkään. On kiva rauhoittava iltatee.