Julkaistu

Messuhuumaa

Marraskuun 18. oli se aika vuodesta milloin avautuivat Tampereen messuhallin ovet Kädentaito-messuille. Sitä oltiinkin jo innolla odotettu ja laitettu rahaa säästöön tietäen messuhuuman iskevän 🙂 Nyt syksyllä en ollut Wanhan sataman Kädentaito-tapahtumassa enkä Naisten Joulumessuilla, jotka ovat parhaillaan menossa. Tampereen Kädentaidot on siis ainoa messutapahtuma mihin tänäsyksynä osallistun. Ostoksia tuli tehtyä niin paljon, että hyvä niin 🙂

Perjantaiaamuna matkasimme Lauran ja Merjan kanssa Onnibussilla Tampereelle. Matka sujui rupatellen ja kranssin päällistä neuloen. Päästyämme Tampereelle kävelimme hotelli Villaan, jossa saimme huoneet käyttöömme, vaikka kello ei ollut vielä yhtätoistakaan. Ylimääräiset tavarat huoneeseen ja bussilla messuille. Pääsimme paljon jouhevammin mitä etukäteen pelkäsimme ja messuhuumaan pääsimme jo ennen puoltapäivää.

Perjantaina kiertelimme c-hallia ja viimeisen tunnin ajan e-hallia. E-hallista löytyi herkkutaivas; paljon suklaata. Tosin kuvassa komeilevat suklaapiirakat löytyivät vasta seuraavana päivänä.Puulastoja ja haarukka oli ”pakko” ostaa, sillä myynnissä oli vasenkätiselle soveltuvia tuotteita.

Ostin teejoulukalenterin, jossa enlantilaista teetä. Kalenteri-idea tuntui mukavalta. Olen nyt juonut kahden ekan päivän teet ja olen vähän pettynyt. Minusta tee ei maistu millekään. Tosin olen ollut kuluneen viikon flunssassa, joten lopullista johtopäätöstä ei vielä voi teemauista tehdä. Siksi jätinkin kalenterin kotiin tullessamme mökille viikonlopun viettoon.

Ostin kolmet puikot, sai kahdella eurolla. Puikkoja toki on, mutta jotenkin tuntuu, että 3mm ja 3.5mm ovat aina käytössä. Keskeneräisiä töitä kun riittää 🙂 Lisäksi etsin kullan värisiä lukkoja, lasihelmiä tilaustyöhön. Myönnettäkööt, että helmiä tuli hankittua enemmän kuin tilaustyöhön menee. Mutta ostin vain yhden korun; petroolin nahkaisen rannekorun.

Avokki ei oikein innostunut kun esittelin uusia kassejani. Niitä kuulemma on jo ihan tarpeeksi 😀 Ehkä, mutta teki mieli uudistua 🙂 Ostin kierrätysmateriaaleista tehdyn olkalaukun harmaasävyisena Lauran ihastuessa keltaiseen. Ihanin sai näin kahdet kaupat meidän standilla piipahtaessamme.Kaikki kolme innostuimme ostamaan Kipriikan kauppakassin. Kassi menee pieneen tilaan, joten helppo kuljettaa mukanaan eikä tarvitse muovikasseihin turvautua niin usein. Kassi on luomupuuvillaa ja polyesteriä, käsinpainettu.

Kiertelyn lomassa istahdimme pari kertaa nauttimaan evästä. Jälkimmäisellä tauolla mieli ei tehnyt kuumaa, sillä olo oli hikinen. Tapasimme myös Maijan molempina päivinä. Perjantaina kuuden pintaan messujen sulkeutuessa vettä satoi kaatamalla. Nyt bussiliikenne sujui huomattavasti paremmin mitä pari vuotta sitten. Otimme kuitenkin taksin ja siinä kaatosateessa valinta oli täydellinen. Hotellilla hetki hengähdettyämme lähdimme Torni-hotellin puolelle Gril it:iin syömään. Söimmekin herkullista poron vasan paistia lisukkeena herkullista pinaatti-mantelilisuketta. Aika kului leppoisan jutustelun merkeissä.

Pois lähtiessämme tapahtui hiukan ikävä ja erikoinenkin sattumus. Olisimme halunneet piipahtaa Torni-hotellin yläkerroksessa olevassa yökerhoravintolassa sen verran, että Merja olisi voinut nähdä valomaiseman korkeuksista. Lähestyessämme hissiä luoksemme tuli mies hyvin määrätietoisesti kyselemään mihin olemme menossa. Kerroimme. Saimme kuulla ravintolan olevan hotellin asiakkaille ja että se on täynnä. Kello oli tuossa vaiheessa himpun yli kymmenen. Sitten mies esitti kysymyksen ”Mikä oikein on hänen kuntonsa”. Muut hämmentyivät eivätkä osanneet sanoa mitään. Itsellänikin kesti hetki tajutessa miehen tarkoittavan minua. Kerroin hänelle olevani näkövammainen. Ei kuulemma huomannut, mutta ei myöskään päästänyt meitä käymään ravintolassa. Kuulemma seuraavana päivänä voisimme siellä käydä päiväsaikaan. Noh, eihän se ollut jutun juju… Lähdimme pahoilla mielin pois. Merja ärsyyntyi niin paljon, että oli käynyt vielä hotellimme respassa asiasta valittamassa meidän mentyämme jo huoneisiimme.

Lauantaiaamuna nautimme herkullisen aamiaisen Tornin puolella, jossa villalaiset aamiaistivat myöskin. Yhdeksän pintaan olimme jo valmiit aloittamaan messuhallissa toisen messupäivän. Ja kyllä niitä ostoksiakin tuli tehdyksi. Löysin avokille pukin konttiin laitettavaksi saapassukat, nahkavyön ja pellavaiset kylpypyyhkeet.

Itselleni sorruin ostamaan Heidi-nimisen minun väreissä olevan tunikan sekä pellavaisen hartiahuivi/ponchon. Tunika on käsin painettu. Pellavainen huivi käsin värjätty ”Niin tai näin, aina oikein päin.” Paula Tiala ja huivin lapussa käsin kirjoitettu Hursti mitä sitten ikinä merkitseekään.

Äitini rakastaa kynttilöitä, joten ostin hänelle lumipallokynttilän joulupakettiin.

Meillä oli avokin kanssa 22.11. kahdeksanvuotiskihlapäivä ja kuin tilauksesta löysin eränkävijän selviytymissetin ja kun sain vielä meidän nimet polttokaiverrettuina lahja avokille oli täydellinen.

Lauantaina messuilla oli todella paljon väkeä ja välillä kyllä kävi mielessä miten hullu sitä on kun vapaaehtoisesti siellä koettaa kierrellä. Väsykin alkoi painamaan. Kolmen jälkeen saatoimmekin hyvillä mielin lähteä kohden kotia. Shopattua tuli taas paljon. Toisaalta etenkään nykyisin en kauheasti tee ostoksia vaate- tai muissakaan kaupoissa. Entistä enemmän arvostan uniikkeja käsityönä tehtyjä suomalaista käsityötä. Siksipä messuilta tulee ostoksia tehdyksi kertaheitolla. Lankakojut kiersimme kaukaa, sillä kaikilla meillä on lankoja riittävästi. Noh, pysyin langoista irti enkä ostanut niitä, mutta viikkoa myöhemmin näin ilmoituksen myytävistä langoista verkossamme ja kun värikin oli herkullinen, en kyennyt vastustamaan. Niinpä meille muutti 12 100 gramman kerää erittäin edulliseen hintaan. Kuva ei paras mahdollinen. Tunnustan, eivät mahdu enään mun lankalaatikkoon.

Julkaistu

Otto koirauimalassa ensikertaa

Opaskoira Patun emäntä etsiskeli Patulle uintikaveria. Sovimme uinti ajan viime tiistai-iltapäivään Kivenlahdessa sijaitsevaan koirauimala Sippuraan.

Otto ei aiemmin ole käynyt koirauimalassa. Ykki-herran kanssa kävimme muutaman kerran ja Ykki viihtyi enemmän kuin hyvin. Se nyt olikin varsinainen vesipeto 🙂 Etukäteen vähän mietitytti miten Otto touhusta innostuu, kun ei ole likimainkaan sellainen vesipeto kuin Ykki oli. Alkuun Otto juoksentelikin allasta ympäri ihmetellen. Selvästi mieli teki veteen, mutta uskaltaisiko ja mistä sinne pääsee… Uittajan ohjauksessa ramppikin löytyi ja Ottokin löysi itsensä uimasta. 🙂

Otolla oli liivi yllään, koska oli ensikertaa uima-altaassa uimassa ja haluttiin huolehtia sen turvallisuudesta. Patu oli jo konkari uintitouhuissaa käytyään lähiaikoina pari kertaa uimassa.

Uintiaika oli 30 min ja se oli aivan riittävä herroille. Altaalla oli todella lämmin ja koirat nauttivat täysin siemauksin ollen koko ajan liikkeessä. Läähätys alkoi olla melkoinen, joten hetken huili, jonka jälkeen vielä reiluksi viideksi minuutiksi polskimaan.

Ennen altaaseen menoa koirat suihkutettiin ja uinnin jälkeen kuivaimilla kuivailtiin. Otto vajosi kuivauksen aikana lattialle maate läähättämään. Matkalla rottinkikerhoon pojalle uni maistui. Kerhossa jaksoi kuitenkin ottaa hellyyksiä vastaan. 🙂

Otolle uintireissu oli niin positiivinen kokemus, että voimme mennä uudestaankin. Itse asiassa eilen viestittelin ystäväni kanssa ja lupasin kysellä Sporttihurtasta Helsingin puolelta meille uintivuoroa. Sippurassa ei ollut mitään vikaa, mutta se on luotani todella kaukana.

Valitettavasti kuvat ovat vähän epätarkkoja, mutta eiköhän niistä tunnelma kuitenkin välity.

Julkaistu

Neulomuksia esittelyssä

Minua syyhyttää hirmuisesti päästä neulomaan kesällä ostetuista langoista, mutta sitä ennen minulla on jokunen kranssin päällinen neulottavana. Perjantain ja lauantain vietän Tampereen Kädentaitomessuilla ja minulta pitäisi kieltää lankojen ostaminen, sillä niin paljon niitä tuolla jemmassa on. Nyt on kuitenkin aika esitellä muutama neuletyöni.

Maaliskuussa neuloin kuudella napilla olevan kaulurin. Langat ostin viime vuoden Tampereen messuilta. Lankojen mukana sain ohjeen kauluriin. Ohjeessa käytetään tummaa ja vaaleaa lankaa. Itse tein tästä sinivihreästä liukuvärjätystä (Merino extrafine) langasta.

Viime talvena tein pelleriinin, joka onkin ollut ahkerassa käytössä. Esitellessäni sitä täällä blogissa kirjoitin myös ensinmmäisestä pelleriinikokeilustani, joka ei hymyä huulille nostattanut. Nyt loppukesästä kaivoin tekeleen Heman rohkaisemana esille.Tuskittelin mitä tekisin, sillä lyhennettyjen kerroksien purkaminen ei innostanut tuolla langalla ei sitten pätkääkään. Pelleriini on tehty Tt Cacao lenkkialpakkalangasta. Hema ehdotti, että laittaisin työn hartiahuivina myyntiin ja niin siinä kävi, että kuvan kuvatekstissä luki ”pelleriinin kaavalla neulottu hartiahuivi”. Ei mennyt montaakaan päivää kun hartiahuivi löysi uuden omistajan. Oli ihastunut työhön, joten onnellinen loppu pelleriinitarinassa 🙂

Ykki-herran lähtiessä tähtien kotiin käsityökärpänen ei suristellut pahemmin huhtikuussa. Mökillä aloittelin kolmiohuivin neulomisen keinokuituja olevasta pörröisestä langasta. Työ valmistui joskus kesällä. Lanka ei ole minun suosikkeja, mutta myyjäisissä moni on pitänyt huivin tunnusta ja sopiihan se henkilöille joita villa kutittaa. Huivi on neulottu Novitan kolmiohuiviohjeella. On todella yksinkertainen tehdä, joten sopi tuolloin työksi aloittaa kun mieli oli maassa.

Elokuussa taistelin Dropsin aaltokuvioisen kaulurin kanssa. Kavennuksissa aaltokuvio ei meinannut millään mennä oikein. Minulle oli kaava aukaistu väärin… Tai oikeammin siinä oli yhden sanan virhe ja meikäläinen täysin solmussa. Avokilta meinasi palaa päreet kun yökaudet laskin silmukoita ja kiroilin. Lopulta työ tuli valmiiksi, mutta ei siitä minun käsialalla todellakaan kauluria tullut. Kavensinkin vielä lisää kun lankaa oli jäljellä ilman aaltokuviota. Lopputulos hämmästytti minua todella, sillä neuloin ohjeen langalla (DROPS BIG DELIGHT, 100 % villa) ja puikoilla. Ymmärtäisin, jos kaulurista olisi tullut vähän löysä/iso kaula-aukkoinen, mutta, että niin iso, huoh! Pidän aaltokuviosta kovasti, joten harmitus oli melkoinen. Noh, jo Facebookissa muutama käsityöihminen lohdutti, että keeppi on ihana ja käyttökelpoinen asuste. Samaan lopputulemaan tuli avustajanikin. Noh, taivuttavahan minun oli. Myyjäisissä keeppiä on ihasteltu ja lauantaina sille löytyi onnellinen ostaja.Katsokaa nyt miten totinen olen! Onneksi jokin juttu saa minut iloisemmaksi ja pitihän Otonkin päästä rapsuteltavaksi. 🙂Täältälöytyy kaulurin ja siihen sopivan myssyn ohje. Mietin myssyn tekemistä, mutta toistaseksi tuo tappelu aaltokuvion kanssa on liian hyvässä muistissa.

Julkaistu

Käsityövoittoiset kuulumiset

Lokakuun puolessa pidetyn syyslomamme jälkeen on ollut neljä eri tapahtumaa missä on ollut käsitöitäni myynnissä. Vielä on kolme tapahtumaa tälle vuotta jäljellä. En koskaan osannut kuvitella, että minusta tulee näin ”hullu”, että osallistun innolla myyjäisiin ja tapahtumiin. Olen aina ajatellut, että en osaa myydä, minusta ei ole myyjäksi, en osaa puhua tuotteistani myyvästi. On jotenkin ihan eri asia tarjota hieronta-asiakkailleen uusia hoitoaikoja kuin tämä käsityömyyntihommeli. Toisaalta ei ole lopultakaan myöskään hirveän kauaa siitä kun en osannut kuvitella itseäni neulomassa, pyörittelemässä kynttilöitä tms. Nyt teen lähes päivittäin jotakin käsityötä. Esim. perjantaina äidin vieraana ollessani neuloin kranssin päällisen. Kotiuduttua pyörittelin kehykseen valot ja päällisen paikoilleen. Jatkoin vielä pujottelemalla rannekorun valmiiksi. Eilen kotiuduttuani myyjäisistä iltasella aloin neulomaan uutta kranssin päällistä. Tänään sain sen valmiiksi, valot ja päällisen paikoilleen. Kieputtelin myös toisen kranssin valmiiksi, mutta valot eivät toimikaan, joten uusiksi menee.

Lokakuun 25. päivä olimme rottinkikerholaisten kanssa Iiriksen infon takaisessa aulassa yhdestä puoli seitsemään. Väkeä päivän aikana tuotteitamme kävi katsomassa aika vähän. Itse möin kokonaista kaksi tuotetta. Pitkä päivä. Oli kuitenkin mukava tavata joitakin tuttuja ja vaihtaa tovi kuulumisia.

Seuraavana päivänä toimitimme avustajani kanssa Korson Hiussalonkiin mehiläisvahakynttilöitä ja koruja. Perjantaina 28. päivä siellä vietettiin naisteniltaa. Made in Korsosta tuotteitamme oli paikalla myymässä Made in Korson äiti Päivi. Väkeä oli ollut ja joidenkin tuotteita meni myös kaupaksi. Tuolloin keskiviikkona vietyämme tuotteet kampaamoon matkamme jatkui Keravalle kuuntelemaan luentoa kilpirauhassairauksista. Luennolla ei tullut mitään tajunnan räjäyttävää uutta tietoa ja välillä termistö oli niin lääketieteellistä ettei pysynyt ynnärrys mukana. Illalla kieputtelin monivärivalot kranssiin valkoisella kultasomisteisella päällisellä. Tuttavani pyysi minua tekemään sellaisen kranssin. Itseäni vähän hirvitti monivärivalot kranssissa, mutta monet ovat tykänneet. Huomenna kun teen valotilauksen tilaan monivärivalojakin.

Lokakuun viimeinen viikonloppu oli rauhallinen. Perjantaina kyläilimme Oton kanssa Siljan luona. Kävimme pienellä lenkillä tihkusateessa, söimme herkullisen aterian silakoita ja uunijuureksia. Jälkiruuaksi vähän herkkuja. Katselimme Johan Vennisestä dokumentteja. On siinä ollut hieno ihminen. Ei ole totisesti antanut sokeuden hidastaa tahtiaan. Mies eli liki satavuotiaaksi ja teki kotitilallaan ties mitä: räjäytti kalliota, kävi kalastamassa, rakensi yli 90-vuotiaana uuden saunan jne. Samalla neuloskelin turkkilaisella neuloksella huivia. Huivin neulonta jatkui Vain elämään merkeissä. Käpy ja Otto leikkivät ja seuraan liittyi vielä äärimmäisen kiltti Suomen porokoira Runo. Jutustelimme sienipiirakan ja salaatin voimalla.

Viikonlopun aikana editoin Haltia-päivämme nauhoituksia ja kirjoittelin postauksen retkestämme. Kirjoitin myös Madeinkorso-blogiin harpusta. Teimme avokin kanssa yhdessä ruokaa, kävimme saunassa. Rentoilimme. Käsityökärpänen oli aika hiljakseen.

Marraskuu alkoi avokin astmadiagnoosilla. Oli helpottavaa kun selvisi ahdistuksen syy ja sai oikean lääkityksen. Ja miten upeaa oli huomata lääkkeiden auttavan ja olo on kohentunut hurjasti. Nyt mies nukkuu iltaisin sohvalle univelkojaan pois. Oli ihanaa viettää mökkiviikonloppua nauttien upeasta talvipäivästä kun avokkikin voi hyvin. Ehkäpä siksikin kyseisestä päivästä tuli niin hieno mitä se oli. Kirjoittelin siitä edellisessä tekstissäni 🙂

Torstaina 3.11. Made in Korson porukan käsitöitä (kynttilöitä, koruja) oli Korso Cafessa esillä. Olin avustajani kanssa siellä ”päivystelemässä” yhdeksästä kahteen. Ihmisiä kävi jonkin verran ja tuotteitakin ostettiin. Itseltäni meni kolme kynttiläpakettia. Aamupäivästä seurassamme oli pari muutakin Made in korsolaista joidenka kanssa jutellessa aika sujahti mukavasti. Myös kahvilan pitäjä oli oikein mukava ja energinen. Oli ilo olla hänen kahvilassaan. En ole tiennyt Korsossa olevan niin hienoa kahvilaa. Sinne täytyy kyllä joskus mennä herkuttelemaan. Kahden jälkeen kävimme ruokakaupassa ja täällä kotona hommat jatkuivat käsityöteemaisina.

Tällä viikolla käsityökärpänen on sitten suristellutkin taas ahkeraan. Keramiikassa tein ovaalin muotoisen kannellisen purkin saksalaisesta punasavesta ja valitsin poltosta tulleisiin töihin värejä. Sekoitin keltaista lasitetta jne. Edelliskerralla tein uunivuuan ilman kantta ja sitä ennen matalan suorakaiteen muotoisen astian. Rottinkikerhossa ei oikein työni edistynyt ja se vähän turhautti. Ensi kerralla varmastikin valmistuu sydänkori sinisin helmin, jonka olisin halunnut eilisiin myyjäisiin. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta 🙂 Pääsin kuitenkin tontun puuhissa eteenpäin edes hiukan. 🙂

Puikoille punainen kranssin päällinen ja kranssi valmistui sopivasti torstaille. Silloin luonani kävi kranssin valitsemassa pukin konttiin eräs ystäväni lapsiensa kanssa. Tuolloin torstaina rempaisin ostamalla itselleni viinin punaiset housut! Siis minä, jolla housut ovat lähes aina mustia tai tumman sinisiä 🙂 Housuja on vähän lyhennettävä. Tällä vartalolla kun ei housuja ilman lyhentämistä juuri koskaan löydy. Sinellistä ostin kranssirenkaita, nahkanauhaa ja koruvaieria. Keskiviikkona aloitin pujottelemaan rannekorua torstaina uutisia seuratessani kaataen helmirasian. Meni tovi kun koetin pelastaa suurimman osan pudonneista siemenhelmistä. Arvatkaa vain kiroilutittiko?

Perjantai hujahti äidin vieraana. Oli mukava päivä, vaikka mitään ihmeempää ei tapahtunutkaan. Eilen olin myymässä Vantaan näkövammaisten järjestämissä käsityömyyjäisissä Ruusupaviliongissa. Meitä oli viisi myyjää paikalla. Asiakkaita kävi jonkin verran, enemmänkin olisi toki voinut. Minun on kuitenkin syytä olla tyytyväinen, sillä nyt olen tilanteessa, että kransseja on kiiruusti saatava valmiiksi lisää. Päivä meni todella nopsaan ja kotona maistui avokin kokkaama salaatti. Sen jälkeen saunaan, telkkaria katsellessa suolakeksejä ja joulun ekat piparit 🙂 Tänään olen käynyt laatikoita läpi heittäen turhaa romua roskiin tai myytäväksi. Avokki pyöritti pyykkiä koneellisen. Kokkasimme yhdessä ruokaa. Tein pinaatti-broilerpyöryköitä avokin valmistaessa perunamuusin. Tein myös kermaviilikastikkeen 🙂

Kyllähän täällä on myös tehty töitä. Mitään hirvittävän kiireistä ei ole ollut, mutta tasasesti päiviin on tullut myös asiakkaita. Saa nähdä tuleeko vielä ennen joulukiireitä hierontaan tulioiden ruuhka, ostetaanko lahjakortteja pukin kottiin. Aika näyttää. Nyt kuitenkin kello rientää ja minun on riennettävä peiton alle. Arki on taasen edessä ja alkavaan viikkoon mahtuu normimiohjelman lisäksi kynttiläkurssi Inkun Ideapajassa, Novellikoukku Lumon kirjastossa ja Tampereen Kädentaito-messut.

Julkaistu

Talvipäivä

Milloin lie on viimeksi voinut kirjoittaa talvipäivästä, joka on ollut 5.11.??? Tänävuonna kyseinen päivä oli talvinen, kylmä, mutta kaunis.

Lähdimme viikonlopun viettoon mökille perjantaiaamuna. Ajatuksena rentoilla touhuillen pienesti avokin voinnin mukaan. Vointi oli onneksi hyvä, lääkitys on helpottanut astmaoireita huomattavasti. Tuolloin perjantaina nautiskelimme takan lämmöstä avokin poratessa lentoaukkoja ja ilmareikiä linnunpönttöihin. Ruuaksi valmistin meille täytettyjä paprikoita. Täytteeseen laitoin jauhelihaa, yrttituorejuustoa, sipulia, päälle ananasrengas sekä parmesan-raastetta. Tuli herkullista. Illalla katselimme Vain elämää ja kyllä tälläkin kerralla Suvi Teräsniska oli todella loistava.

Seuraavana aamuna rauhallisen aamuhetken jälkeen puimme puolilta päivin lämpimästi yllemme ja menimme ulos. Yöllä oli satanut vähän lisää lunta. Avokki laitteli pönttöihin rautalankakiinnitykset ja kiersimme paikkoja mihin pönttöjä laittaisimme. Aurinkokin paistoi, mutta ei se sanottavammin lämmittänyt. Otto seuraili touhujamme tarkkana. Avokki otti tikkaat avuksi ja ensinmmäinen pönttö kiinnitettiinkoivuun.Poltimme roskat ja jatkoimme nuotiotulilla.Keittelin termospulloon alkoholitonta glögiä, josta nuotiolla nautiskelimme. Kävimme auringonlaskun aikaan pienellä kävelyllä, koska meinasi ruveta palelemaan.

Aurinko laski ja ilma viileni entisestään. Nuotiolla oli kuitenkin hyvä ja rento olla.Millään ei olisi malttanut siirtyä sisälle, mutta viileys ja nälkä lopulta voittivat. Ja sisälle saavuttuamme katsoimme lämpömittarin lukemat – -9 astetta. Ei ihme, että äkkiseltään tuntui aika viileältä. Ei muuta kuin ruuan valmistukseen: riisiä ja broilerinjauhelihakastiketta. Ihanan talvipäivän kruunasi sauna 🙂 Ja hipsiessäni yöpuulle yhden pintaan pakkaslukemat 14 astetta, joten kylmä marraskuinen yö.

Nautimme taasen rauhaisasta aamuhetkestä takan lämmössä. Avokki lähti puuhailemaan ulos minun jäädessä siivoilemaan. Kaikenkaikkiaan viisi pönttöä on nyt mökin pihapiirissä odottamassa asukkeja. Sunnuntai sujahti rauhallisesti illalla palaten kaupunkiin. Ja nyt uusi viikko on jo puolessa. Sää edelleenkin ihanan talvinen, vaikkakin turhan tuulinen.

Julkaistu

Syysloma – linnunpönttöjä ja kynttilöitä

Vietimme syyslomaa lokakuun kolmannella viikolla saapuen mökille jo edellisviikon torstai-iltana. Suunnitelmissa oli tehdä käsitöitä ja lenkkeillä. Lenkkeily jäi vähiin, sillä viikonloppuisin metsästäjät pyörivät lähistöllä hirvestämässä ja arkipäivisin jyrryytti metsäkoneet ja tukkirekat. Lisäksi avokin astmaoireet rehotti pahana, joten fyysinen rasitus oli aika vähäistä. Linnunpönttöinnostus ei kuitenkaan latistunut. Heti tuloiltana nostimme pirtin pöydän keskemmälle lattiaa, minun kynttilätehdaspaikka oli ikkunapäädyssä ja avokki viritteli jiirisahansa toiseen päätyyn. Ensiksi lankuista oli tehtävä tukipuu jiirisahalle.

Tuloiltana avokki mittaili ensinmmäisen linnunpöntön lankut jiirisahaan valmiiksi. Minä tyydyin vain asettelemaan aluslaudan paikoilleen. Mukanani oli neljä kiloa mehiläisvahaa 🙂

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen aloitimme, avokki linnunpöntön teon ja minä kynttilätehtailun. Meillä oli oikein ihana päivä. Takassa tulet, radiossa Suomi-pop ja laseissa punaviiniä 🙂

Tässä avokin ensinmäisen pöntön ruuvausta 🙂 ja kuva lentoaukkoa vaille valmiista ekasta pöntöstä 🙂

Päivän aikana tein 24 harmaata mehiläisvahakynttilää ennen alkuillan kokkailuja.

Aterian jälkeen (lohta ja bataattia) siirryin neulomaan kranssin päällistä avokin jatkaessa pönttöjen tekoa. Katselimme Vain elämää ja mainostauoilla avokki sahaili seuraavan pöntön lautoja 🙂 Ja päivän kruunasi saunominen. Kello taisi olla lähemmäksi kaksi ennen kuin kömmimme nukkumaan.

Lauantaina ei jaksettu olla ihan niin ahkeria kuin edellispäivänä. En itse asiassa pyöritellyt kynttilän kynttilää. Ruuaksi tein jauhelihamakaroonilaatikkoa, jota söimme sunnuntainakin. Tuolloin lauantaina kävin loppukesän ja syksyn lintunauhoituksia läpi ja leikkelin arkistoitavaksi parhaat laulelot. Avokki jatkoi linnunpönttöjen parissa. Seuraavana päivänä yritimme lenkkeillä, mutta hirvimiehien autoja oli tien vierukset täynnänsä. Pihassa poltimme roskia ja juoksutimme Ottoa. Illalla käsityöpuuhastelut jatkuivat.Iltaherkuksi paistoin kaura-omenapaistosta, jota nautiskelimme vaniliakastikkeen kera. Avokki ei vaan meinannut millään malttaa lopettaa veistelyään.

Maanantaina oli jo valmiina viisi pönttöä ja ensinmmäinen oli saanut lentoaukon ja ilmareiät 😀

Koska pönttötehtailu tapahtui sisällä, imuri surruutti joka välissä. Aina kun rupesimme syömään oli sotkut siivottava. Vielä kun avokin keuhkot oireilivat sahapöly oli saatava nopeaan pois. Silti mies ei malttanut olla touhuamatta. Loppulomaa kohti vauhti vähän hidastui ja lepäilyä tuli enemmän. Tarkoitus oli viettää nuotioiltaa jonain iltana, mutta se jäi toiseen kertaan. Tuolloin maanantai-iltana saunoimme.

Tiistaina avokin jatkaessa pönttöjen tekoa kävin taasen lintunauhoituksia läpi. Minua alkoi vähän jo kynttilät tökkimään, joten oli syytä hidastaa tahtia, jotta laatu pysyisi edelleen hyvänä. Illalla puhuin pitkähkön puhelun ystävän kanssa, jonka jälkeen paistoin kaura-tattaririeskaa nokkosella ja valkosipulilla höystettynä.

Olimme alkuviikosta kuulleet Radio Suomessa mainostettavan Sininen hetki -luonto-ohjelmaa. Sitä kuuntelimme keskiviikkoiltana aterian jälkeen. Ohjelmaa kohtaan odotukset oli korkeammalla, joten se oli ehkä vähän pettymys. Aika tuolloinkin sujahti käsitöiden merkeissä. Ja niin loppulomakin 🙂 Perjantaina sain pyöriteltyä viimeiset kynttilät, mutta onneksi paperinarua oli jäljellä. Tosin myöhään illalla yht’äkkiä puikko irtoaa kaapelistaan, joten käsitöiden teko oli siinä. Joitakin lyhyitä lintupätkiä oli vielä läpi käymättä ja kesävaatteet talvisäilöön laittamatta. Eipä tekeminen loppunut puikko-ongelmiin. Avokki loman aikana teki yhdeksän pönttöä ja minä pyörittelin liki sata kynttilää sekä neuloin kranssin päällisiä 3-4. Sunnuntai-iltana kotiuduimme ja olimme valmiit aloittamaan taasen arkisen aherruksen.

Julkaistu

Osta lahjaksi tai ilahduta itseäsi itse tehdyillä tuotteilla

Ensinmmäistä kertaa julkaisen postauksen, jossa esittelen myynnissä olevia käsitöitäni. Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että blogissa julkaisisin kovin useasti tällaisia postauksia. Palautetta risuineen ja ruusuineen otan mielelläni vastaan, mutta rakentavassa hengessä 🙂 Toivottavasti en saa tällä teitä lukijani katoamaan.

Joka tapauksessa joulu lähestyy ja on aika itse kunkin miettiä mitä sinne pukin konttiin sujauttaa, miten muistaa läheisimpiään ja ystäviään. Kaupat ovat täynnänsä tavaraa jos jonkinlaista, mutta voisiko olla vaihtoehto ostaa jotain uniikkia ja itse tehtyä.

Tuotteiden hintoihin lisätään postikulut. Jos jokin käsin tehty työ herättää mielenkiintosi Ota yhteyttä-sivulta löydät yhteystietoni. Kannattaa myös vilasta toista sivua Heidin myytävät käsityöt. Sinne päivittelen tuotteita aika-ajoin.

Keraaminen kynttilälyhty, jonka tekovaiheista on ollut blogipostauksia talvella 2016, löytyy tunnisteilla käsityöt ja keramiikka
Hinta 30 €
aaltoilevan reunan korkeus 11–14 cm, halkaisija 10–11 cm

Sydänkori vihreillä helmillä 20 € (ensi viikolla valmistuu vastaava taivaan sinisin helmin)

Lasihelmikoru, jossa mm. sateenkaarihelmiä 10€

lila keramiikkakukkariipus 10 €

musta-vihreä kolmiohuivi 25 € sopii myös villa-allergikolle

Kokosin tähän postaukseen eri töitäni mitä tuolla Heidin myytävät käsityöt-sivulla on. Kannattaa siis katsoa molemmat 😀

Julkaistu

Retkeilyä Hunsalan maisemissa

Lokakuun toisena lauantaina matkasimme avokin ja Oton kanssa Hunsalaan Sarin vieraaksi. Edellisestä tapaamisestamme oli sujahtanut jokunen vuosi, joten Saria oli ihana nähdä! Olimme sopineet etukäteen retkeilystä, joten lähdimme nauttimaan kauniista syyspäivästä. Aurinko paistoi pilvien lomasta tuulen puhaltaessa kylmästi ja kohtuullisella voimalla. Liikkeellä ollessa ei tuuli kuitenkaan häirinnyt. Reittimme kiersi Hunsalan alueella metsäautoteitä ja hiekkateitä pitkin. Lintujen piipityksiä kuulimme todella vähän, joten nauhuri oli turhaa matkassa. Sari kertoili meille nähdessään peurojen jälkiä, tuoksuttelimme metsän ihanaa raikasta syystuoksua.

Metsäisimmillä pätkillä koirat saivat kirmailla vapaana. Me vaihdoimme kuulumisia iloisesti rupatellen. Lenkkiin meni kolmisen tuntia aikaa.

Retkeilyyn kuuluu myös nuotiohetki, joten haimme Sarin kotoa eväät ja kuivia klapeja. Kävelimme lähellä olevalle Sarin naapurin laavulle. Sari sytytteli nuotioon tulet ja puupölleistä virittelimme meille istuimet.

Nuotiossa paistoimme makkarat keppien nokassa. Lisäksi nuotioherkkuinamme oli folion sisään kiedottu yrttivoipatonki. Lämpimän patongin jälkeen Sari paistinpannulla lämmitti karjalanpiirakoita, jotka olivat erityisen herkullisia. Jossain vaiheessa ruokailua siirryimme laavurakennelman sisään, sillä tuuli tuntui tunkeutuvan luihin ja ytimiin, vaikka yllä olikin reilusti vaatetta.

Loppujenlopulta emme kovin kauaa katoksen alla malttaneet olla vaan palasimme vielä hetkeksi nuotiolle.

Tepsuteltuamme takaisin Sarin luo, tutustuimme hänen pihapiiriinsä ja kotiinsa. Mukava päivä oli sujahtanut vauhdilla ja oli aika kotimatkan. Vaatteemme haisi savulta, mutta olo oli onnellinen. Vielä kun kotimatkallani sain hakea tietokoneeni huollosta, elämä hymyili 🙂 Sunnuntai menikin tutustuessa Windows kymppiin. Edellisviikonloppuna Haltia-päivän lisäksi vietimme mukavan lauantain alkuillan ystäväpariskunnan vieraana. Siellä vaihdoimme kuulumisia, seurailimme koirien painimista ja vuoden ikäisen pojan touhuiluja. Edellisestä tapaamisesta oli liian kauan, joten nyt on huolehdittava, että tapaamme useammin.

Julkaistu

Haltian luontokeskus – paljon katsottavaa, vähän tunnusteltavaa

Tämän kuun ensinmmäisenä sunnuntaina vietimme mielenkiintoisen päivän avokin ja Siljan kanssa Haltian luontokeskuksessa.Jos näkisin, päivä olisi varmasti ollut vielä antoisampi. Luonto on mielenkiintoinen ja siihen tutustumiseen luontokeskuksessa oli käytetty paljon audiovisuaalista materiaalia. Täysin sokeana oli iso pettymys kun paikassa ei ollut tunnusteltavana kuin naaraskarhu nukkuasennossaan.Minulle karhun koko oli yllätys, kuvittelin naaraskarhunkin paljon isommaksi. Opin myös ettei karhulla ole varsinaista häntää, vain pieni töpöhäntä 🙂

Otto haisteli karhua kiinnostuneena 🙂 Ja taisipa karhun käpäliä hiukan lipaista kielellään. Kummastusta koirassa herätti myös lumikanjonin lattian lasin alla olleet hirven jäljet ja papanat. Koira valjaissa teki nopeita kuonon laskuja lattiaan. Itselleni tila oli lähinnä kaikuva paikka.

Kanjonissa oli vitriinin takana mm. täytettyjä riekkoja ja teeriä. Voi kun niitä olisi voinut tunnustella millainen on esim. kiepillä oleva lintu. Kuvassa riekkoja talvipuvussaan..

Riekkojen ääntä kuulimme ”The sounds of finland” teoksessa, jossa päänäyttelysalissa soitettiin lintujen ääniä samalla kun taiteilija oli piirtänyt tietokoneohjelmalla, miltä äänet hänestä voisivat visuaalisesti näyttää. Riekon nauru oli upeaa kuulla. Voi kun joskus sen saisin kuulla luonnossa. Täältävoitte käydä kuuntelemassa tuota hädkähdyttävää, mutta kiehtovaa naurua.

Päänäyttelysalissa pyöri video viisi vuodenaikaa, sillä talvi oltiin jaettu kaamos- ja kevättalveen. Videokuvaa näytettiin ympäri Suomen: mm. kevättä Saimaan rannalta, kesää ulkosaaristosta, syksyä Kuhmoisista, talvea tunturista. Videoissa oli mukana myös äänimaisemaa. Kuulimme mm. kalasääsken, kuikan, pääskysten, lokkien, tuulen suhinan, revontulien rätinän, puron solinan. Kaamostalven aikana salissa valot himmenivät ja ilma viileni. Silja napsasi kuvan videon pyörittäessä kevättä Saimaan rannalta.

Pääsalista siirryimme huoneeseen, jossa oli pimeää. Siellä kuului erilaisia luonnon ääniä, ihmisen soutelua, virvelin heittoa, halon hakkuuta, nuotion sytytystä, teltan tai makuupussin vetoketjun avaus/sulkeminen… Huoneessa oli vitriinissä karhun kallo.

Pimeästä huoneesta siirryimme ns. kyttäyskoppiin, jossa pyöri video. Siinä isä ja poika pyrkivät kuvaamaan karhua, mutta nukkuivat onnensa ohi 🙂 Myöhemmin kopin ohittaessamme siellä samainen esitys pyöri englanniksi.

Näyttelytilassa oli myös iso puuristikoista tehty sotkan muna, jonka sisällä on Osmo Rauhalan taideteos Peliteoria. Siinä on shakkilauta, kaksi laulujoutsenta. Lasipalat, jotka roikkuvat katosta heijastavat valoa ja siksi taideteos näyttää joka hetki erilaiselta. Valitettavasti tähänkään ei voinut koskea. Salin puolella oli mahdollisuus kuunnella kuulokkeilla Osmo Rauhalan haastattelu, jossa hän kertoo taideteoksestaan sekä ylipäätään Haltian näyttelyistä. Siitä miten audiovisuaalisuutta on haluttu hyödyntää visuaalisen mailman vuoksi. Haastattelua kuunnellessani tuli kyllä vähän kurja olo. Onhan totta, että ympäristömme on hirmuisen visuaalinen ja visuaalisuus lisääntyy kaikessa koko ajan. Ikävää kun muiden aistien käyttö unhoittuu visuaalisten upeiden mahdollisuuksien myötä. Näkövammaiset saavat varmasti mailman tappiin taistella siitä, että jäisi myös näyttelyihin, museoihin kosketeltavaa.

Kävimme myös linnunpöntössä, jonka sisällä oli säkkituoleja ja seinät kuluneiden lautaseinän näköiset. Linnun lentoaukon kohdalla videonäyttö, josta näkyy maisemaa ja lintujen liikettä. Ilmeisesti pöntössä on myös ääniä, jotka ei tosin nyt toiminnassa.Ääniä ei kuulunut myöskään vedenalaisessa huoneessa.

Päivätupahuoneessa kuului kaminan rätinää ja istuimme pirtin pöydän ääressä kuuntelemassa vieraskirjamerkintöjä varaustuvista Siljan lukemana. Kirjoituksissa oli mm. presidentti Urho Kekkosen hiihtoretkistä, erään seurueen lumipyrylettukesteistä.

Vielä ennen Haltian kaupassa käyntiä piipahdimme Viherkehä-tilassa, jossa myöskin isolta skriiniltä pääkaupunki-seudun maisemia eri vuodenajoissa. Kuvissa mm. metsää, jossa paljon valkovuokkoja, meren rantaa, jossa lapset leikkivät kallioilla. Maisemat vaihtuivat nopeasti ja huoneessa oli kuuma. Äänet vaihtuivat maisemien mukaan.

Ennen pufeelounasta Haltian ravintolassa ja näyttelykierrosta kiersimme Maahisen luontopolun, joka on esteetön myös pyörätuolia käyttäville. Maastossa oli jonkin verran kalliota, toisaalta myös nenään tunkeutui suopursun maanläheinen hieno tuoksu. Reitin puolessa oli näköalapaikka, josta näkyi Pitkäjärvelle. Tuona päivänä järven pinta oli peilityyni.

Reitin loppupuolella pääsimme sattumalta kuuntelemaan käpytikan ruuan etsinnästä kuuluvaa nakuttelua. Seisoimme aivan vieressä ja Silja kertoi meille käpytikan värityksestä verrattuna Suomessa kovin harvinaiseen valkoselkätikkaan. Sain myös hyvän äänityspätkän käpytikan nakutuksesta, mutta emme malta olla hiljaa niin pitkään, että saisin arkistoitua linnun nakutteluäänen. Uusia tilaisuuksia varmasti tulee, sillä mökin pihapiirissä kuuluu monesti käpytikan tiuskintaa, vai miten kuvailisitte ääntä? Käykäähän kuuntelemassa. Luontoportin ääninäytteessäkuuluu ensin reviirirummutusta ja heti perään linnun tiuskahtelua.

Kirjoitin asiallisen palautteen Haltiaan kertoen kokemuksestamme näyttelyssä. Viikkoja myöhemmin sain myös asiallisen vastauksen. Nyttemmin näyttelyyn on tullut lisäelementtejä. Ilmeisesti eri pisteissä on mahdollisuus kuunnella tietoiskuja luonnosta. Toivottavasti jossain vaiheessa pääsisin katsomaan/kuuntelemaan näyttelyn uudestaan. Saisinko tulleilla uudistuksilla luontokeskuksesta enemmän irti. Vaikka törmäsimmekin kovaa audiovisuaalisuuteen, meillä oli oikein onnistunut päivä. Silja jaksoi kertoa meille maisemia ja kierrättää kaikki paikat läpi, lukea varaustuvan vieraskirjoja jne. Halu tutustua luontoon entistä enemmän kasvoi ja toivottavasti löytyy paikkoja ja tilanteita missä pääsee enemmän myös tunnustelemaan.

Lopuksi: Olen kirjoittanut täällä monesti yrittäväni nauhoittaa palokärjen huutelua ja lentohuutoa. Syyslomalla käydessäni nauhoituksia läpi, yllätys iloinen syyskuun 9. päivältä. Ääninäytteen voi käydä kuuntelemassa täältä.

Julkaistu

Sipoonkorvessa upeassa syyssäässä

Viimeksi on tainnut sataa kunnolla syyskuun 29. päivä. Olimme sopineet Sipoonkorven reippailusta Siljan kanssa alkuiltaan. Onneksi muutimme suunnitelmia ja lähdimme ulkoilemaan aamupäivästä. Saimme retkemme aikana nauttia auringosta ja tuulettomasta säästä. Iltapäivästä hyvällä mielellä oli mukava tehdä päivän työt. Illalla aikaansa saattoi kuluttaa käsitöiden parissa tuulen suhistessa ja sateen ropistessa. Ei tarvinnut miettiä lenkille lähtemistä 🙂

Kiersimme Sipoonkorvessa ns. Bisanjärvenlenkin, joka on Sipoonkorven kansallispuiston eteläosissa eikä sitä ole merkitty erikseen kartalle. Lähdimme liikkeelle Viirilän urheilukentän vierestä. Ennen lähtöä Otto ja Käpy saivat leikkiä kentällä. Koirat juoksentelivat ja tuntuivat viihtyvän yhdessä isosta kokoerosta huolimatta. Suurimmat höyryt pihalle päästettyä Otto valjaisiin ja matkaan. Kävelimme latupohjaa pitkin maassa ollen jonkin verran juurakkoa ja törröttäviä kiviä. Välillä kohdalle osui mutaisia kohtia, vesilätäköitä. Koska Otolla on ollut märkäinho kovin vahvana eikä se ole ihan hirveästi maastossa opastellut vähän jännitin miten opastus ja kulku sujuu. Ilokseni se sujui todella hyvin. Märkyydet ehkä inhotti edelleen, mutta niitä ei jääty murehtimaan eikä jumittamaan. Otto teki myös hienoja itsenäisiä ratkaisuja kiertäen lätäköt, kivikkoja, juurakoita. Avokki totesikin, että meidän takana oli hyvä kulkea Oton näyttäessä tietä.

Reitin puolessa on Bisajärven ulkoilumaja, jonka omistaa Vantaan Latu ry. Me emme kuitenkaan pysähtyneet siellä. Taukopaikaksemme valikoitui Bisajärven majaa lähellä oleva vanha laavupaikka, josta laavu on palanut vuosia sitten. Pöytä ja penkit kuitenkin olivat, joten lämmin puolukkamehu, mustikkapulla ja leivät maistuivat yli puolet jo käveltyämme.

Meidän istuskellessa saivat koirat olla vapaana. Otto oli kiinnostuneempi ruuasta kuin leikkimisestä 🙂Ja olihan meillä herkut koirillekin, tosin Käpyn osuus meni Otolle, koska Käpy ei niin välittänyt hammastikusta 😀

Lähes tunnin istuskelun jälkeen matka jatkui. Loppumatkasta oli paikkapaikoin kunnon mutalämpäreitä. Niissä Otto hiukan empi, mutta keräsi itsensä ja vei eteenpäin eikä opastusrytmiin tullut muutosta. Reitin varrella oli monenlaista metsää. Loppupuolella enemmän vanhaa kuusimetsää. Tuntui hyvältä tuoksutella syksyistä luontoa. Kuulimme tiaisten sirputusta ja närhien rääkäisyjä kauempaa.Lenkillemme tuli Sportstraggerin mukaan reilu yhdeksän kilsaa mittaa ja aikaa taukoineen kului reilu kolme tuntia. Ulkoilua olisi voinut jatkaa kauemminkin, mutta kotiin oli palattava töiden pariin. Samaiselle reitille varmastikin palaamme uudelleen.