Vuoden eka ratsastustunti

Tänään nousin isohkon issikan Plesin selkään. En olekkaan sillä aikaisemmin ratsastanut. Hevonen liikkui aika varovaisesti suorin jaloin liukkautta peläten. Tosin kenttä oli sulanut yllättävänkin hyvin ja uralla oli hyvä kulkea. Hevosen kanssa sai todella tehdä töitä, jotta sen sai reippaammin tölttäämäänja ravaamaan. Plesi on luontaisesti ravitahtinen, tarjoaa ravia, jos ei pyydä mitään erityisesti. Aika kivasti onnistuin kuitenkin saamaan hevosen töltille, vaikkakin aika hitaalle sellaiselle. Ravissakin jäimme muista jälkeen. Opin ehkä vähän käyttämään pohkeita ravin kevennyksenkin aikana ja vauhti parani kummasti. Tosin pohkeiden annossa tartuin satulaan kiinni. Hiljalleen onnistuin kuitenkin ravaamaan kädet ilmassa, keventämään ja antamaan pohkeita. Onnistumisen tunne oli aika pakahduttava. Sama oli töltissä kun sain hevosen liikkumaan nopein jaloin, se tuntui mahtavalta. Otimme myös laukan nostoja. Plesi otti muutaman laukka-askeleen ja palasi tölttiin. Kenttää ympäri ei voinut laukata, joten pätkät jäivät lyhyiksi. Tunnin alussa teimme pysähdyksiä ja peruutuksia. Oli ihanaa ratsastaa. Onneksi tuota ihanuutta on luvassa taasen ensi sunnuntaina, yes!!!

Mun hepostellessa avokki teki yläkropan treenin kahvakuulia, penkkipunnerrusta, ylätaljaa. Elin pienessä jännityksessä palatessani kotiin, olisiko avokki vielä treenaamassa vai jo treenit tehtynä, sillä ystävämme Maijan ja hänen miehensä kanssa lähdimme syömään eikä avokki tiennyt siitä etukäteen mitään. Mies oli onneksi treeninsä lopettanut ja suihkussa käynyt, joten singahdin itse pesulle ja juuri ja juuri sain itseni valmiiksi kun ovikello soi. Avokki täytti torstaina 40v, joten siksi ylläri hälle. Ruokailimme Tikkurilan Oklahamassa. Söin maksaa ja jälkkäriksi herkullisen jäätelöannoksen, joka oli melkeinpä liian iso.

Eilen tapasimme Itiksessä Silmukkasiskojen kanssa. Jouduin purkamaan tuubihuivitekeleeni, koska se oli mennytpyöröpuikolla kierteelle. Purkoosin jälkeen pääsin kyllä hyvään neulontavauhtiin ja siskoja oli mukavaa tavata. Tosin mulla hiipi paska fiilis mieleen ilman mitään syytä. Se vain paheni kotona enkä saanut aikaiseksi lauantain treeniäkään. Sitäkin sitten surin ennen saunaa. Tuohon fiilikseen syynä tod.näk. hormoonit. Lohdullista oli tietoisuus siitä, että fiilis menee ohi pian. Tänään onkin ollut huomattavasti parempi päivä. Aamupäivällä tuntui hyvältä icebugit jalassa kävellä koirien kanssa, ja kuten arvasinkin ratsastus piristi kummasti. Mukava oli nähdä myös aterian merkeissä ystävää. Nyt kun vielä kuukauden riesat alkaisi, olisi kaikki hyvin. Menisivät siis ohikin häiritsemästä mielialaa ja treeni-intoa. Torstai-illan fiilis oli kyllä niin mahtava, että sen tahdon kokea pian uudestaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *