Puhuvia apuvälineitä

Meille näkövammaisille on paljon erilaisia puhuvia apuvälineitä. Itselläni käytetyimmät ovat vaaka, lämpömittari ja värintunnistin. Puhuvista kelloista en tykkää, joten käytänkin pistekelloa puheen siasta. Meiltä löytyy myös puhuva kuumemittari, mutta se ei kovin luotettava mittari ole.

Ystäväni avustuksella teimme videopätkän, jossa näytän miten lämpömittari ilmoittaa englanniksi sisä- ja ulkotilan lämpötilat, miten vaaka ilmoittaa valmiutensa ja miten se kertoo kauhulukemat kolme kertaa. Vähemmällähän se lukema ei mene perille 😉 😛 Vaaka puhuu suomea.
Värintunnistin on myös suomen kielinen. Kun haluan tietää esim. puseron värin, laitan puseron tasaiselle alustalle ja painan tunnistimen kangasta vasten. Valoa ei saa päästä tunnistusvaiheessa, laite ilmoittaa ihan omiaan. Tosin omiaan se ilmoittaa välillä, vaikka valoa ei tunnistimeen osuisikaan. Sen huomaatte videolta keskimmäisen pyyheliinan värin tunnistuksessa. Jos minulla on jokin beessin värinen juttu, laite ilmoittaa ”oliivinvihreäruskeaharmaa” jne. Sanonkin, että värintunnistin on suuntaa antava ja oikeasti tunnistaa päävärit, selkeät värit hyvin. Liukuvärjätyt, murretut värit, erilaiset värisävyt ovat sitten vaikeampi juttu.

Suksiboxi ja laukut pakattu

Vajaat neljä viikkoa sitten leväytimme matkalaukut esille. Tuolloin lensimme etelän aurinkoon ja lämpöön. Nyt lennämme vastakkaiseen suuntaan, pohjoiseen. Toivomuksena on toki aurinkoa ja ihania ulkoilusäitä tällekin reissulle.  Laukut on siis jälleen pakattu ja lisäksi suksiboxi. Tarkoituksena onkin hiihdellä mahdollisimman paljon pitkin peltoja ja järven jäätä. Avokin isä on ajellut meille moottorikelkallaan latuja. En ole aijemmin kevättalvella pohjosessa käynytkään. Avokki muistuttaa minua ettei Kuusamo ole Lappia 😀 No etelän tytölle taitaapi olla, kun porojakin liikkuu pihoilla ja pelloilla. On siinä Harmaakuonollekin taas haisteltavaa ja ihmeteltävää; uusia ihania tuoksuja 😉

Viime päivinä on tullut kirjoiteltua tosi vähän. Mua on vaivannut jonkin asteinen kirjoitusanemia. Kyllä juttua olisi ollut, mutta ei vaan ole lähtenyt. Ei, ei mua masenna eikä mitään sellaista. Kirjallinen ilmaisu ei vaan ole nyt luonnistunut. Jaksakaa kuitenkin vielä odottaa tuota Kanarian reissun ”loppuraporttia”. Otan koneen Kuusamoon. Saa nähdä saanko mokkulan toimimaan. Vanha otti ja hajos. Sain uuden tilalle ja se ei yhdistykään automaattisesti vaan se pitää hiirellä klikata. No eihän se multa onnistu 🙁 Ruudunluku ei pukahdakkaan valikoissa. Meni tovi selvitellessä miten näppäimin saan mokkulan yhdistymään verkkoon:
sarkain ja välilyönti, tovin odotus nuoli vasen ja enter. Se piru kysyy jotain rekisteröintiä ja tekee sen välillä useamman kerran. Ruudunlukuni ei tietenkään toimi ohjelmassa, joten saas nähdä miten homma vörkkii vai vörkkiikö lainkaan.  No sunnuntaille olen laittanut ajoituksen kautta postauksen puhuvista apuvälineistä, jotain siis luvassa  reissuajallamme…

Bloggerin hallintasivullani kököttää pelottava lause ”blogger saa uuden ilmeen huhtikuussa”. Toivottavasti uudistus ei ole meille ruudunlukua käyttäville huononnus. Aina nuo sivustojen uusimiset/päivittämiset jännittää. Niin monesti tulee tulkitsematonta grafiikkaa tms. ja ruudunluku ei selviä muutoksista.
Pitäkäähän peukkuja, että tulevat muutokset ei tee bloggaamisesta mahdotonta meikäläisille.

Mutta nyt lähden katsomaan olisko nukkumasalle mulle unihiekkaa, sillä avokin kello soi kahdeksalta, yöööhk…
Kaikille hauskaa pääsiäisen jatkoa!

Lihaa vähemmän, kasviksia enemmän

Alakerrasta kuuluu miten avokki lisää tankoon rautaa. Meillä ollaan siis vihdoinkin palaamassa liikunnalliseen elämään! Itselleni tulee vielä asiakas ja vatsassa sulaa lohiannos salaatilla, joten asiakkaaan saatua hierontahoidon, lähdemme koko perheen voimin iltalenkille, ihanaa! Tässä välissä kun ei ehdi rautaan tarttumaan avokin kaverina. En nimittäin kestä täydellä vatsalla treenaamista. Ja syömään ehdin vasta äskettäin. Iltapäivä meni opaskoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa, joten alkukuun järjestöannos tuli hoidetuksi. Nyt sulattelen vihreän teen voimin lohiannosta salaatilla. Mulle sopii loistavasti ateria ilman perunaa, pastaa, riisiä. Nautin salaatista hurjasti, joten ehkä mun pitäisi vielä enemmän siirtyä tähän ylikorostettuun lautasmalli –syöniseen, koska se tuntuu hyvältä minulle.
Noh, lauantaina lennämme Kuusamoon, jossa hiilareiden välttely on lähes mahdotonta. Luvassa on lähiruokaa parhaimmillaan; oman maan perunoista perunamuussia, hirvikäristystä, pannulla paistettua siikaa tai lohta, kalakeittoa, hirvikeittoa, itse leivottuja kakkuja, piirakoita, pullia, ohrarieskaa jne… Aamupalalla montaa sorttia makeaa, leipää, kaurapuuroa. Päivän mittaan parit päiväkahvit ja lämmin ruoka, iltapala… Huih… Kyllä saa hiihtää ja paljon, että kalorit kuluu. Itsehän kontrolli on syömisistään pidettävä, mutta tuolla tahtoo olla vaikeaa, koska lautaselle ilmestyy kaikkea ennen kuin ehdit kieltäytymään, tai sanomaan yhtikäs mitään. Ollaan avokin kanssa suunniteltu puhuvamme olevamme dietillä ja että syömme aamiaisen ja iltapalan mökillä eikä kotitilalla. Saa nähdä miten onnistumme 😀
No Kuusamosta kotiuduttuamme on aika sitten ottaa tarkempaan syyniin oma ruokavalionsa sen oikean syömistavan löytämiseksi.
Viime päivinä olen asiaa pohtinut paljon. Huomaan itsessäni vähän nniuhottamisen piirteitä ruuan laadun suhteen. En niuhota siitä mitä minulle kylässä tarjoillaan, mutta kotona tehdessäni valintoja mitä kaupasta ostaa, välillä tuntuu todella hankalalta löytää mitä haluaa. Välillä kyllästyttää kaikki ja mitään ei oikein tee mieli mikä mistäkin syystä.
Avokki osti viikonloppuna maustamattomia broilerinkoipia, jotka oli järkyttävän suuria. Maustoin ne ja mielestäni maustaminen onnistuikin hyvin, mutta silti… en pitänyt broilerin lihan mausta. Se maistui jotenkin… En osaa kuvailla makua, mutta mitä lähempää luuta söi sitä voimakkaampi se vastenmielinen maku on. Liian isoksi kasvatettu on vaan liian isoa. Mielikuvituksissani ajattelin broilerin maistuvan tehokasvatetulta hormoonimössöltä. No tiedänkö oikeasti mille sellainen maistuu? Joka tapauksessa mulle tuli fiilis, että en halua syödä niin isoja koipia, enkä tukea ostopäätöksilläni tehotuotantoa. Eli, loppuuko broilerin käyttö ruuan valmistuksessa? Hm… Pakko tunnustaa, ei minusta ole niin radikaaliseen päätökseen. Vähentämään kyllä pystyn, mutta lopettamaan kokonaan en. Samahan se on muussakin lihatuotannossa. En haluaisi tukea sellaista ja aina kun mahdollista lihankin suhteen valitsen luomun. Se on vaan niin pirhanan arvokasta ja hankalasti saatavaa. Voin hyvästä laadukkaasta tuotteesta maksaa enemmän, mutta en kohtuuttomia kuitenkaan. Ja haluaisin aina, että tuottaja saisi rahani. Unelmani olisikin, että voisi ostaa kaiken tiloilta suoraan ilman välikäsiä, mutta… No unelmia saa ja pitääkin olla.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että haluaisin vähentää lihan syömistä tuntuvasti. Avokki ei ehkä ihan samaa mieltä asiasta, joten hankaloittaa asiaa. Sitä hankaloittaa myös oma sihtisuu esim. keitettyjen juuresten suhteen. Ne ei kerta kaikkiaan maistu minulle. Ehkä vielä uunissa paistettuna jotenkin, mutta ei houkuttele. Lanttu, porkkana, nauris, ÄH! Ja niistä kun saisi niin paljon hyviä kasvisaterioita ja lisukkeita ruokiin.  Pavut on myös ongelma, en pidä niiden koostumuksesta ja jollain kisareissulla sain papujen yliannostuksen. Ne ei vaan tahdo kelvata. Niitä ehkä voisin oppia syömään helpommin kuin juureksia, ehkä.
Pitäisi vaan lähteä rohkeammin kokeilemaan kasvisruokien valmistusta ja opetella pitämään niistä juureksista ja pavuistakin. Kasvisvaihtoehtojakin tulisi käyttöön paljon isompi repertuaari. Joskus kesäkurpitsat, munakoisot, tomaatit, bataatit meinaa kyllästyttää ja mielikuvitus loppua mitä niistä valmistaa. Vinkkejä otetaan vastaan!
Haastankin teidät lukijat laittamaan minulle kommentointiosaan kasvisruokaohjeita. Lupaan valmistaa niitä ja postailla miten onnistuvat minun keittiössäni. Pastaohjeita ei kannata laittaa, koska pastaa en kasvisaterioilleni taida kelpuuttaa 😀
Liikunta on onneksi tekemässä paluuta elämäämme. Sunnuntaina teimme kovavauhtisen kävelyn, matkan pituus hivenen arveluttaa, koska meillä meni aikaa vain 80min ja olimme laskeneet matkaksi n. 9 kilsaa. Nyt odotankin, että saisin erään ystäväni meille kylään, jonka kanssa kiertää lenkki matkamittarin kanssa. Haluan tietää kuinka pitkä se oikeasti on. En halua huijata itseäni enkä kanssaihmisiäkään. Joka tapauksessa kävelimme sen verran vauhdilla, että eilen tunsi jaloissa kävelleensä, enkä yleensä kävelystä kipeydy. Tuon 
sunnuntain lenkin kruunasi sauna. Oli ihanaa saunoa kaikessa rauhassa hyvän kävelyn jälkeen.
Uimaan tekee myös mieli, mutta nyt en oikein tunnu saavan ketään kaverikseni uimahallille ja se vähän harmittaa. Helmikuussa oli niin ihanaa käydä monta monta kertaa polskimassa, joten tahtoo uinnit takaisin viikko-ohjelmaan. Tällä viikollakin olen kysellyt pariakin kaveria, mutta taitaa käydä niin ettei ennen Kuusamon reissua uimiset onnistu. No kotiuduttuani alan taas ahistelun uimakavereilleni, soriiiii!!! Se että huhtikuun loppuun mennessä 20 kilsaa pitäisi olla uituna näytti jo ihan naurettavalta tavoitteelta kun maaliskuun alussa kasassa oli jo yli 15 kilsaa. Enään tavoite ei tunnu naurettavalta, koska aikaa on enää neljä viikkoa ja yksi viikoista menee Kuusamossa, joten kyllä perkule sen 20 kilsaa on mentävä rikki! Ja täytyyhän mun päästä testaamaan matkamittarini toimivuutta 😀
Nyt mun täytyy kuitenkin vaihtaa työvaatteet päälle ja valmistautua asiakkaan tuloon, joten siirryn tästä postauksesta takavasemmalle toivoen saavani paljon reseptejä J