Julkaistu

Ilta ajatustyötä tehden

Yrityksemme kotisivut avattiin maaliskuussa 2009 ja sen jälkeen on tehty vain pieniä muutoksia. Helmikuussa uuden hinnaston tullessa voimaan ajattelimme uusia sivujen ilmettä kuvin ja tekstein. Joulukuussa eräs tuttava koirapiireistä kävi kuvaamassa pari tuntia ja yli 500 kuvasta valittiin parhaat. Noh, minusta siinä työssä ei paljoa apuja ollut. Valitut kuvat sivujen tekijälle, joka on ne asetellut paikoilleen. Samalla hän muuttaa vähän sivujen rakennetta. Meidän tehtäväksi jää suunnitella kuvatekstit ja tekstit. Huh, tänään istuttiin avokin ja Aa:n kanssa viitisen tuntia pähkimässä. Lauseiden pitäisi olla ammatillisesti hyviä ja virheettömiä. Ehkä rimamme on hivenen korkealla, mutta halutaan antaa sivuillamme itsestämme hyvä ja aito kuva. Pähkimiseen meni koko himskatin ilta ja mun yleiskuntosalitreenikin jäi treenaamatta. Avokki ”karkas” loppuvaiheessa pumppaamaan rautaa. Tunsin kateuden piston ja kiukuttelinkin hienoisesti aiheesta. No vaikka liikunta/treeni on tärkeitä asioita, yrittäjänä on välillä pakko laittaa firmansa ja sen menestyminen etusijalle. Ja kun tuo helmikuun alku lähestyy. Silloin sivut pitäisi saada julkaisuun, koska uusi hinnasto tulee voimaan. No nyt on sivujen tekijälle lähetetty uusitut tekstit, kuvatekstit kuviin, nostoja sivujen sivustoille tms. Sivuille tulee uutena myös linkki Facebook-sivullemme sekä Googlen karttapalveluun.
Eilen alotettiin Elisa-viihteen asennus. Eilisiltana telkkari näkyi, tänään ei. Huomenna ystävämme tulee hommaa jatkamaan heti aamusta. Kyselin Näkövammaisten keskusliiton Tiedonhallintapalvelujen keskustelualueilta
näkövammaisten käyttökokemuksia, mutta en ole saanut yhden yhtä vastausta. Mietinkin, että mitähän tuli hankituksi. Netin kautta tapahtuva tallennus vaikutti vaan hyvältä mahdollisuudelta. Tallentavat digiboxit kun tahtoo olla hipasunäppäimisiä tai jutskat on valikoiden takana ja niissä liikkumiseen näöstä olisi enemmän kuin hyötyä.
Toisaalta, eipä ole tullut palautetta siitäkään etteikö homma voisi toimia ruudunlukuohjelmillakin. Pitäkää ystävät peukkuja. Valitettavasti vaan pieni epäily hiipii mieleen. No asia selvinnee huomenna.
Eilisilta kului töiden merkeissä. Alotin 16.30 ja lopetin klo 21.00. Asiakkaita on aina parhaiten alkuillasta ja illasta.Moni hieroja ei pidä iltavastaanottoa. Itse koen sen oikeastaan välttämättömäksi tulojen saamiseksi. Ja koska työpisteemme on kodin yhteydessä ei mene aikaa työmatkoihinkaan. Päivällä voi tehdä kaikkea muuta; kotitöitä, lenkkeillä, treenata kuntosalilla, hoidella asioita tms.  Joskus sitä ei vaan osaa tehdä mitää kun ”odottaa” iltaa ja töitä. Onneksi hiljalleen tätä kodin yhteydessä työpisteen olemista oppii hyödyntämään ajankäytönkin suhteen.
Eilisiltana lukiessani blogeja koin turhautumistasillä olisin halunnut muutamaa kirjoitusta kommentoidakin, mutta tämä nykyinen kommentointi ei aina tunnu oikein vörkkivän. En tiedä johtuuko ruudunluvustani vai kenkkuileeko Blogger muuten? Joka tapauksessa kommentit jäi tekemättä. Joskus kommentointi onnistuu, mutta sen jälkeen en pääse mitenkään muuten sivulta pois kuin sulkemalla koko selaimen ja aloittamalla uuden istunnon. RASITTAVAA!!!
Kaikkein ärsyttävintä on kyllä, jos kommenttia ei saa ollenkaan laitetuksi. Eilenkin olisin niin halunnut
osallistua keskusteluihin, mutta… No jospa tuo olisi systeemin alkukankeutta ja sen toimivuus kohenisi talven edetessä.
Julkaistu

Koirakohtaamisia ja mätkähdys ojan pohjalle

Todella ihana talvisää; pakkasta alle 10 astetta ja miltein tuuletonta.
Päätimme lähteä ulkoilemaan ja lenkkiin vierähtikin reippaasti yli tunti.
Meidän reippailulenkille on ajettu ladut, joten lähdimme kulkemaan ulkoilualueen sivustalla menevää noin metrin levyistä polkua pitkin. Siellä liikkuu paljon koiran ulkoiluttajia. Kävelimme Harmaakuonon kanssa edellä avokin tullessa takanamme. Vauhti oli reipas ja nautimme siitä.
Vastaan tuli koiran kanssa lenkkeilijä. Avokkini ehti sanoa minulle, että pysykää syrjässä tarkoittaen vasenta laitaa. Syystä tai toisesta Harmaakuono päättikin rynnätä koiran luo. Niinhän opaskoira ei tokikaan saa tehdä. Tilanne tuli niin nopeasti, olimme aivan kohdalla. Reakoin hitaasti. Ehkä vähän myös hämmennyin tilanteesta. Toinen koira vikisi vähän ja ehdin miettimään mitä nyt tapahtuu. Koirien taluttimet meni ristiin. Omaani selvitellessä ja haltuun ottaessani pyytelin tietysti anteeksi ja avokki jatkoi vielä anteeksi pyytämistään.
En tiedä miksi Harmaakuono käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Katsoko toinen koira tai sen omistaja Harmaakuonoa silmiin, seisoivatko paikoillaan, vai mistä johtui. Leveillä teillä yleensä koirien ohitukset menevät korkeintaan vauhtia kiihdyttäen. Harvoin jätkä ryntää tuolla tapaa kuin nyt.
Jos vastaan tuleva koira emäntänsä tai isäntänsä kanssa jää seisomaan ja odottamaan ohitustamme, homma yleensä sujuu aika huonosti johtuuko koirien välisestä katsekontaktista vai mistä lie. En osaa sanoa. Joka tapauksessa ohitukset sujuvat paljon paremmin, jos molemmat pysyvät liikkeessä. Asia toki erikseen, jos on niin ahdasta, että se ei ole mahdollista.
…
Tilanteen teki kurjaksi se ettei vastaantulija sanonut mitään. Hänkin varmasti hämmentyi, ehkä pelästykin. Ymmärrän senkin. Kun jo jatkoimme matkaa hän kuitenkin katsoi tarpeelliseksi ihmetellä miten opaskoira saa käyttäytyä noin. No eihän se saa, mutta eihän opaskoirakaan ole täydellinen eikä ropotti. Välillä on huonoja päiviä milloinopastaminen on mitä sattuu, taikaikki muu kiinnostaa kuin opastaminen jne.
Minulle jäi tilanteesta todella kurja olo. Harmaakuono teki väärin, pyysimme anteeksi ja turvallisen matkan päästä alkaa se huuto ja  arvostelu. En halua syyttää kulkijaa mistään. Haluan vain kertoa tarinani, jotta kanssaihmiset oppisivat tietämään myös sen ettei opaskoirat ole täydellisiä, koulutuksesta huolimatta virheitä sattuu, ja sattuu myös epäasiallisia ohituksia tms. Ja joskus sokeana on vaikea hallita tilannetta sen tullessa nopeasti ja yllättäen.
Sanoisinkin vinkkinä, että tuollaisella polulla voi vaikkapa huikata, ”oon tulossa täältä koiran kanssa”, tai jotain vastaavaa. Ja jos mahdollista ei katsella koiraa silmiin eikä jäädä seistä pönöttämään paikoilleenkaan. Kun sokko saa infon tulevasta koirasta, pystyy paremmin varautumaan ja hallitsemaan koiransa, jos tämä sattuu olemaan yltiösosiaalisella tuulella.
No matka jatkui hienoisesta vitutuksesta huolimatta. Päätimme siirtyä ulkoilualueen sisällä oleville metsäpoluille. Harmaakuono saikin poluilla työskennellä oikein kunnolla varmistaakseen minun turvallisen liikkumisen. Poitsu hakikin hienosti helppokulkuisimmat kohdat, pysähtyi kaatuneiden puurunkojen eteen oikea oppisesti.
Hauska tilanne meille kuitenkin sattui. Harmaakuono pysähtyi ja avokki toteamaan ”siinä on iso puun runko”. Minä reippaasti lähden kävelemään eteenpäin nostaen jalkaa korkealle ylittääkseni tuon puun rungon. Ja mitäs pirua… mätkähdän polvilleni jäätyneen ojan pohjalle 😀 Avokin silmiin näytti ojan kohta tummalta puulta, olikin oja, jossa ei ollut lunta jään päällä.
Harmaakuono parkkeerasi poikittain eteeni tuhisten ja kuonollaan tökkien kömpiessäni ojasta ylös. Harmaakuono teki työnsä, minä en lukenut sitä täysin ja toisekseen mulla ei ollut valkoista keppiä mukana, jolla olisin voinut tutkia millainen este tai maan pinnan muodostuma edessä on. Tulipahan mätkähdettyä ojaan 😀
Loppulenkki sujuikin ilman kohtaamisia tai ojassa koluamisia.
Nauttia saimme ihanasta talvisäästä ja ojatapaus toi hymynkin huulille. Ehkä lenkin opetus on RAPATESSA ROISKUU!!!
Julkaistu

Mahtifiilis penkkitreenin jälkeen -endorfiini kiertää suonissain – IHANAA

Mulla on penkkitreenin jälkeen taasen aivan loisto-olo.
Vaikka kuluneen viikon liikunnat jäi liian vähäisiksi, penkkitreeni pisti taasen endorfiinit liikkeelle. Nyt lisättiin siis puolitoistakiloa pääsarjoihin, eli tein viisi sarjaa 27.5 kilolla, sarjoissa kymmenen toistoa. Ekaa sarjaa lämmittelyiden jälkeen tehdessäni, mietin treenistä tulevan takkuisen ja raskaan. Mitä vielä loput sarjat vaan paranivat. Ilmeisesti koordinaatio alko vörkkiin. Ja taidan olla myös vähän hitaasti lämpiävä. Maalipallossa aikanaan dieseliksikin kutsuttiin, joka taisi pitää silloin paikkansa ja nytkin 😀 Ehkä lämmittelyn tehokkuuteen on syytä jatkossa kiinnittää huomiota lisää, jotta pääsarjat kulkee heti alusta
Kapeaa penkkiä otettiin pari sarjaa 22.5 kilolla. Siinäkin ekassa sarjassa tanko vaappuili jonkin verran, mutta toisessa homma sujui paljon hallitummin. Paksunnuksilla tehtäviin sarjoihin lisättiin kilo, joten 21 kilolla. Pystypunnerrus 15 toistolla kaksi sarjaa 4.5 kilon käsipainoilla seisten ja sama istuen. Taljalla ojentajatreeniä, 10 kiloa riitti pariin 15 toiston sarjaan. Sit 20 kilolla ylätaljaa eteen ja 15 kilolla seisten lavat liikkeelle. Huomiota kiinnitettiin siihen, että liike alkaa lapaluista eikä käsien kiskaisulla. Lopuks vielä hauiskääntöjä kahvakuulalla sekä kulmasoutua. Kädet alko oleen aikas poikki, joten lopuksi pyörittelyitä, ravisteluita, verryttelyä ja lyhyet venytykset.
On aika jännää miten lyhyessä ajassa ja vähillä treenikerroilla itseluottamus kasvaa ja uskaltaa nostaa, vaikka vähän alkaisikin lihaksissa tuntumaan. Ens viikolla taas kilo lisää, joten 28.5 kg viidellä 10 toiston sarjalla, jeah… Mä taidan ehkä pystyä tähän ohjelmaan… Ja tiedättekö mitä??? – Mä odotan jo seuraavaa treeniä. Jospa silloin saan taas lisää tehoja ja vielä paremman fiiliksen. Nälkä kasvaa treenatessa 😀
Treenin jälkeen palkitsin itseni taas tuolla Sitrus-sarjan suihkugeelillä, dödöllä ja voiteella. Lisäks mulla on uutta ihanan tuoksuista shamppoota, jota ostin kampaajalta viime syksynä. Mä niin rakastan raikasta, puhdasta tuoksua ja hyvää treenin jälkeistä fiilistä…
Ennen treeniä päivällä esittelin ystäväpariskunnalle kuumakivihierontaa. Toinen heistä oli asiakkaanani ja toinen seurasi toimiani. Oli hauskaa käydä ammatillista ajatusten vaihtoa hoidosta ja sen kehittämismahdollisuuksista. Muutenkin tän pariskunnan kanssa käydään fysioterapiaan ja hierontaan liittyviä keskusteluja illan istujaisissamme. No hieronnan jälkeen istuttiin kahvipöydässä tummaa suklaata maistellen kera pähkinöiden. Huomenna treffataan taas. Tällä kertaa perehdymme Elisa Viihdepaketin saloihin ja pystynkö tallentamaan netin kautta ohjelmia näillä ruudunluvuillani vai en. Pitäkää peukkuja!!!
Blogi on ylittänyt ehkä mainitsemisen arvoisen virstanpylvään, sillä blogia on luettu nyt yli 10.000 kertaa. Eihän se hirveästi ole johonkin yli 65 tuhannen lukukertaan verrattuna, mutta hyvä alku kuitenkin 😀 Rekisteröityneitä lukijoita tällä hetkellä 29 ja luetuin teksti lähentelee 400 lukukertaa. Postauksia kirjoitettu 155 ja tämä on se 156.
Blogin kirjoittaminen aloitettiin 9.8.2010, joten 10.000 lukukerran ylitykseen aikaa meni 1v 5kk ja 6 päivää. Katsotaan milloin 20 tuhatta lukukertaa ylittyy, meneekö aikaa enemmän vai vähemmän. Täytyypä yrittää olla mielenkiintoinen tulevaisuudessa 😀 Muutenhan niitä lukukertoja ei tule!
Julkaistu

Lauantai-illan kuulumispostaus

Mä ootan huomista penkkitreeniä ihan kybällä!
Tosin tän viikon liikunnat on menneet aikas vituralleen selkäkipuilun vuoksi ja loppuviikosta ei vaan ole ehtinyt, mutta huomenna! No nyt illalla ois voinu treenata, mutta mun ystävä teki mulle vatsalynffa-hoidon ja sen jälkeen pitäisi viettää rauhallista eloa, jotta hoito tehoaisi paremmin. Lynfahan vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja ystäväni halusi kokeilla saisinko apua kovaan vatsaan. Hoidosta on nyt aikaa parisen tuntia eikä toistaseks ainakaan ole erityisempiä tuntemuksia. Ei tarvii edes pisulla ravata 😀 Luultavasti tarvitsisin useamman hoitokerran, jotta hoito oikeasti tehoaisi. Oli kuitenkin rentouttavaa ja jotain elimistössä tapahtui, sillä hoidon loppuhetkillä palelin. Palelen aina silloin kun olen onnistunut rentoutumaan tai kuonat ovat lähteneet liikkeelle.
Alaselkä oli tosiaan etenkin tiistain ja keskiviikon aika kipeä. Turhautti, sillä treenihammasta kolotti. Torstaina treffasin ystävää, jonka kanssa käytiin teellä ja lankaostoksilla. Lapsuudenkamu halus, että harputtelen hälle pinkin kaulaliinan, joten samalla käytiin ostamassa langat siihen. Ostin myös leveämmän puisen harpun, parit neulepuikot jne.

Mukavan ystävätreffauksen jälkeen vietin aika kurjat pari tuntia eräässä palverissa, josta en täällä voi avautua, vaikka mieleni tekisikin. Toteanpahan vaan, että olipahan kokemus; hävetä sai kunnolla…

Kotiin päästyä stressi laukesi aikamoisena päänsärkynä. HUOH!!!
Parin viikon päästä Porvoossa järjestetään Helsingin ja Uudenmaan Opaskoirakerhon viikonloppukurssi, missä koirakoilla on mahdollisuus treenata kaupunkiliikkumista peesareiden ohjauksella. Eli, jos vaikkapa ongelmana on, että koira ei pysähdy kunnolla suojatien eteen vaan koettaa mennä läpi pysähtymättä, hommaa treenataan, että se toimis. Tai jos koira kiertää huonosti ns. yläesteitä tms. Ja kellä nyt on mitäkin skarpattavaa. Olen toinen järjestäjistä ja aivan helisemässä. Tulee peruutuksia, jälki-ilmottautumisia, erinäisiä vaatimuksia ja toiveita. Nyt pari päivää olen säätänyt kyytien, huonejakojen ja peesarijakojen kanssa. Tänään sain ne vihdoin valmiiksi ja enää en ota yhtäkään jälki-ilmottautunutta huomioon. Peruutukset on kai huomioitava. Toivottavasti niitä ei vaan tule!
Avokilta meinas eilen palaa jo pinna kun säädin puhelimessa kerhoasioita ja torstain palverin jälkipuintia.
Ehdin eilen tekemään ”oikeita” töitäkin ja pitkästä aikaa sain tehdä kuumakivihierontahoidon, josta syntyikin ajatus kirjoittaa
 
Eilen alottelin pinkin kaulaliinan ja neuloin vähän myös mustaa kaulaliinaa, josta olikin kuva keskeneräisenä
Käsityöt rentoutti fiilistä mukavasti.
Ja oih, miltä tuntui käydä iltajaloittelulla Harmaakuonon kanssa lumipyryssä. Lumi tuntui kengän alla niin ihanan talviselta. Toivottavasti nyt saatais nauttia talvesta jonkin aikaa ilman räntäloskajäätikkäpaskaa!!!
Ja nyt illalla aiotaan saunoa ajan kanssa ja sen jälkeen syödä avokin synttäreiden kunniaksi suklaavadelmakakkua, namsk…
Ootte varmasti tekin huomanneet, että tän bloggerin kommentointi on muuttunut. Olen vielä vähän ”hukassa” eikä kommenttini välttämättä aina tule oikeisiin kohtiin, tai välillä en saa edes kommentoitua, joten toivottavasti ette menetä hermoja, jos Hepa heiluu jossain missä ei pitäis, tai jotain yhtä hauskaa…
Mun sähköposti on sanonut itsensä irti. Viestit kyllä lähtevät koneelta, mutta en saa posteja. Kävin katsomassa palvelimeltakin ja nollaa näyttää. Olen lähettänyt testausviestejä itselleni ja aamupäivästä monta viestiä Porvooseen liittyen, sekä palverikeskustelu käy postituslistalla kuumana. On siis mahdottomuus ettei minulle olis tullut päivän aikana viestin viestiä. AHDISTAA, enkä osaa asialle tehdä mitään!
Raudan ryminä on hiljentymään päin, joten kohta lauteille relaamaan, ihanaa!!!
  
Julkaistu

Kuumakivihieronta

Räntää räimii kasvoillesi kävellessäsi kiireisen päivän jälkeen kotiin. Olosi on stressaantunut; pää täynnä kesken eräisiä asioita. Pitäisi vielä muistaa sitä ja tätä. Vähän vituttaakin päivän palverin kulku. Kropassa tuntuu stressi, hartiat korvissa, lihakset jumissa. Kohta poksahdat…
Päivä vaihtuu ja stressi jatkuu. Missä sitä omaa aikaa oikein on? Lopulta muistat ystäväsi, jolta sait lahjakortin kuumakivihierontaan. Sehän kuulostaa ylelliseltä ja ihanalta, mutta koskaan ei raski itselleen sellaista hemmottelua ostaa, ja eihän moiseen ole aikaakaan. Mutta, lahjakorttihan pitää käyttää.
Päätät varata ajan hemmotteluhoitoon ja selaat kalenteriasi milloin voisit itsellesi moisen sallia. Lopulta saat ajan varatuksi ja pääset rentoutumaan.
Olen valmistautunut hoitoosi. Laittanut laavakivet lämpiämään tarkoitusta varten olevaan termoskattilaan. Hierontapöydälle olen asettanut suojapaperin päälle froteepyyheliinan, pään paikalle tyynyn ja jalkopäässä on viltti sinua varten. Saavuttuasi kerron hoidon kulusta ja kyselen mahdollisia ongelmakohtia; sovimme hoidon päämäärästä. Saat valita mieluisaa musiikkia hiljaa taustalle soimaan. Pidätkö enemmän valaiden äänistä vai delfiinien piipityksestä, entä meren kohina tai lintujen viserrys taustanaan rauhaisa musiikki? Kattovalo voi tuntua liian kirkkaalta ja niin halutessasi sammutan sen. Huoneeseen jää palamaan suolakivilamppu, joka luo tunnelmallista ja rauhoittavaa valoaan.
Riisudut ja käyt hierontapöydälle selinmakuulle. Peittelen sinut ja lähden hakemaan kiviä viereisestä huoneesta. Asettelen ne selkärankasi molemmille puolille,  saat kivet myös hartioiden ja niskan alle. Kun kivet ovat aseteltu paikoilleen ja olosi on hyvä. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Voit sulkea silmäsi ja antaa kivien lempeästi hoitaa ja rentouttaa itseäsi. Kivien lämpö ja kosketus tuntuu iholla miellyttävältä, rentouttavalta. Haen lisää kiviä ja asetan kolme rintakehäsi ja vatsasi päälle. Annan käsiisi pienet kivet. Niitä voit pitää nyrkissäsi, hypeltää, hipeltää niitä tai antaa vain olla. Varpaiden väleihin laitetaan vielä pienet varvaskivet.
Musiikki soi hiljaa taustalla ja suolakivilamppu luo himmeää valoa huoneeseen. On rauhallista. Sinun kehosi ja mielesi rentoutuu. Minä hoidan sinua, annan kivien lempeästi koskettaa ihoasi. Aloitan hoidon jaloista. Käytän käsissäni lämpimiä kiviä joilla sivelen pitkiä sivelyitä rauhalliseen, hitaaseen tahtiin. Voin välillä tehdä rentouttavaa pyöreää liikettä. Vaihtoehtoisesti voin myös hieroa klassisen hieronnan menetelmin ja antaa kehollesi laitettujen kivien hoitaa tehtäväänsä. Hoitoon voi yhdistää myös lämminsuklaahieronnan. Rentouttavat sivelyt ja pyöritykset tapahtuvatkin väliaineenaan suklaaöljy johon halutessasi on voitu lisätä pari tippaa eteeristä appelsiiniöljyä. Näin ihosi saa ihanan appelsiinisuklaisen tuoksu. Suklaaöljy hellii ihoasi kosteuttaen ja hoitaen sitä.
Olet täysin rentoutunut, mielesi on tyhjentynyt kaikesta stressistä ja kiireestä. Tämä aika on sinun ikioma aikasi. Ei tarvitse sännätä mihinkään, ei muistaa mitään. Voit vaan rentoutua ja tuntea miten kivet lämmittävät hoitaen kehoasi. Kuumakivihieronta vilkastuttaa kehosi aineenvaihduntaa ja näin kuona-aineet saavat kyytiä. Se parantaa myös lynfakiertoasi ja ääreisverenkiertoasi. Kipeytyneet lihakset saavat lievitystä kipuun, lihas rentoutuu ja stressi katoaa. Kuumakivihieronnalla sanotaankin olevan myönteisiä vaikutuksia mm. unettomuuteen ja erilaisiin stressitiloihin.
Hoito on edennyt kasvoihin ja niskaan. Olet jo aikaa sitten lakannut puhelemasta. Olet hiljaa.
Et ehkä edes tässä huoneessa.
Ajatukset liitävät hyvissä asioissa
tai ehkä rentoutuminen on onnistunut niin hyvin ettet ajattele mitään. Hengityksesi on ainakin hidastunut ja pääsi tuntuu painavalta kun käsittelen rauhallisin rentouttavin ottein niskaasi. Jospa ne loputkin stressihiput saataisiin pois lentämään.
Hemmottelu on lopuillaan, mutta ei hätää. Voit hetken levähtää nauttien rennosta ja lämpimästä olostasi.
Hiljalleen alan keräämään kiviä varpaiden väleistä ja päältäsi. Ja kun tunnet olevasi valmis nousemaan,
nouset hitaasti venytellen raukeudesta naatiskellen. Tunnet olosi ehkä vähän rentoutumisesta väsyneeksi, mutta hyvällä tapaa.
– Maistuisiko vielä mukillinen vihreää teetä tai lasillinen raikasta luomumehua?
Tämä hetki oli sinun omaa aikaa, aikaa itsellesi. Nyt jaksat taas arjen kiireissä ehkä paremmin vähemmällä stressillä.
Tervetuloa uudestaan!
Julkaistu

Postaus ”mitä mieleen juolahti” -löpinät

No niin, nyt se on tapahtunut
Eilisessä postauksessa, jossa esittelin valokuvia jouluaatolta kuusen paikalle olikin tullut suolakivilamppu 😀 Onneksi ystäväni tuli hätiin ja vaihtoi oikean kuvan, joten nyt joulukuusi on paikallaan 😀
Olenkin ”jännityksellä” odottanut, että milloin onnistun kuvien laitossa mokaamaan ja eilen se sitten tapahtui. Ehkä tuo kuusen tilalla ollut suolakivilamppu on saanut kummastusta aikaan ja sainpa kommentin ettei kannattas kuvia laitella, kun kerran ei näe eikä tuu oikeita kuvia  oikeisiin kohtiinsa.  Ehkä ei, mutta silti aion jatkossakin kuvia laittaa, nyt kun kerran olen oppinut miten se tapahtuu. Ja jos mokia sattuu, niin sitten sattuu. Ja sellaisen sattuessa mulle ystävät hyvät aina saa vinkata asiasta, jotta saan homman korjatuksi. Ei siis saa arkailla viestiä, että tuo on nyt ihan viturallaan tms. Valokuvat tuo kuitenkin aina väriä ja elävyyttä teksteihin ja olen iloinen, että osaan nyt kuvia jakaa, ja osaan myös tehdä niitä linkkejä, mutta virheitä sattuu varmasti jatkossakin, mutta nauretaan hyvällä niille. Ystävän kanssa hymyiltiinkin, että meillä on ollut hiukan erilainen joulukuusi mihin ollaan totuttu. No se siitä ja kuvamateriaalia tulee jatkossakin 😀
Mulla on kauhea kirjoitushimo tänne blogiin, mutta aina ei vaan ole mitään erityisempää kirjoitettavaa. Senhän huomaa tästäkin postauksesta 😉 Joo, mulla olis monen luennon muistiinpanot mitkä voisin kirjoittaa auki, mutta nyt tää kirjotushimo on sellainen, että tekstiä pitäisi saada vaan tulla tajunnanvirrassa eikä muistiinpanojen pohjalta. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan… Että jos teillä bloggaajat on kysymyksiä tai aiheista mistä haluaisitte lukea mun kirjottamana, laittakaa ihmeessä kommentointiin, niin pääsen luovasti naputtelemaan.
Facebookiin laitoin huvikseni kysymyksen hyvistä aiheista ja ilmeisesti opaskoiran kanssa toimiminen ja eläminen kiinnostaa. Olen opaskoirasta ehkä suhteessa kirjoittanut aika vähän. Jos olisin kirjoittanut blogia saadessani tuon Harmaakuonon, tekstiä olisi tullut paljon enemmän aiheesta, koska silloin minullekin kaikki oli uutta ja ainutlaatuista. Nyt elämä on asettunut uomiinsa ja elämä opaskoiran kanssa tuntuu tavalliselta ja siitä ei mukamas osaa kirjoittaa. Mutta, mikä jottei aiheeseen voisi paneutua vähän enemmän täälläkin. Heitettiin kysymys, että miksi anoin opaskoiraa, mikä sai haluamaan opaskoiran? Rehellisesti sanoen, vaikea muistaa. Olin pyörittänyt asiaa mielessäni jo pidempään. Haaveilin pitkistä reippaista lenkeistä ja uskoin opaskoirasta olevan hyötyä myös minun urheiluharrastuksen oheistreenaamiseen. Valkoisen kepin kanssa kun liikkuminen on hitaampaa, ainakin minulla. Ja kun koiran sain, se oli juuri ilo siihen mitä halusinkin. Oli hienoa kävellä kovaa, joskus liiankin kovaa…Liikkuminen jouhevoitui. Koira kun kiersi esteet, ei tarvinnut enää kepin kanssa koluta esteitä ja miettiä mistä pääsee ohi. Nyt koira tekee sen puolestani ja se tunne alkuun oli aivan uskomattoman hieno. Mulle opaskoira on edelleen ehdottomasti paras apu nimenomaan lenkkeilyssä. Ja vähän vieraammillekin reiteille uskaltautuu. Jos eksyy, eipähän eksy yksin 😀
En tiedä osaanko paremmin edes vastata tuohon miksi halusin opaskoiran. Ehkä palaan aiheeseen omana postauksenaan jossain vaiheessa. Ja opaskoirajutut varmastikin lisääntyy siinä vaiheessa kun on Harmaakuonon eläköittämisen aika ja uuden oppaan kanssa liikkuminen alkaa. Tiedättekö, ajatus on todella pelottava. Lähteä nyt jonkun vieraan nuoren koiran kanssa lenkille, huih! Ja tässä kohtaa totean, Harmaakuono ei todellakaan aina ole maailman luotettavin innostuessaan vetämään ja kohkaamaan liikaa. Olen kuitenkin oppinut sen metkuihin ja pelottaa ajatus siitä millainen sen seuraaja oikeasti on. Osaanko sen kanssa kulkea, löytyykö yhteinen sävel, kohtaako kemiat jne???
Onneksi on tukiverkostoa opaskoirien kouluttajat ja vapaaehtoistyötä tekevät peesarit joidenka kanssa voin treenata kulkemista, ja kasvaessamme koirakoksi, opimme luottamaan toisiimme pikkuhiljaa. Se on lohdullinen ajatus ja siihen pitää vain luottaa. Nyt kuitenkin nautin Harmaakuonon kanssa liikkumisesta niin kauan kuin se on mahdollista. Näin talvella herra jaksaa loistavasti. Sunnuntainen seitsemän kilsan lenkkikään ei tuntunut missään, vaikka vauhti olikin ihan kohtalainen. Kesällä ei tosin voinut ajatella kävelevänsä läheskään niin pitkästi, ei edes 20asteen aurinkoisessa säässä. Tuleva kesä vähän pelottaakin. Tässä pähkin, että soittaakko opaskoirakoululle vai mitä tehdä. Haluan päästä kesälläkin pitkillekin lenkeille. No en välttis missään hirveessä helteessä, mutta parissakympissä kylläkin. Nyt vaan menee niin hienosti Harmaakuonon jaksamisessa, että kesän ongelmat tuntuvat kaukaisilta ja ihan jostain toiselta aikakaudelta olevilta…
Ja ette voi kuvitella miten nämä kohta kahdeksan vuotta on saanut mut niin kiintymään tuohon opastajaan. Jokainen varmasti kiintyy tavalla tai toisella kotona olevaan lemmikkiin.  Oman kiintymisen Harmaakuonoon tunnen tietystikin ainutlaatuiseksi ja ainutkertaiseksi samalla tietäen muiden tuntevan samoin omien koiriensa kohdalla.  Rakkautta ja kiintymystä lisää paljon se mitä ihanaa koira on tuonut taloon tullessaan, mitä mahtavia reissuja opaskoiran myötä olen tehnyt jne. Harmaakuono säilyy aina ja aina muistoissain lämpimin ajatuksin, vaikka joskus pinna meinaa palaa vetämiseen tai kohkaamiseen.
Mutta, varmasti myös sen seuraaja tuo samoja ihania asioita elämääni ja varmasti myös jotain uutta.
No ei tämä nyt ole mikään Harmaakuonon jäähyväispostaus, joten naatitaan yhteiselosta niin kauan kuin sitä kestää…
Mulla on alaselkään kertynyt kunnon kuonakertymät syystä tai toisesta. Ne tuntuvat tosi aroilta hierottaessa ja alaselkä on tosi arka ja jäykän kipeä.  Tää alko eilen ja on jatkunut nyt nää pari päivää. Olen venyttänyt pakaraa, nivusta tms. helpottaakseni painetta alaselässä laihoin tuloksin kuitenkin. Tätä on ollut joskus ennenkin, menee yleensä parissa-kolmessa päivässä ohi. Ärsyttää vaan kun alkuviikon treenit on kärsinyt moisen takia ja huomenna en ehdi treenamaan. No toivottavasti perjantaina voin tarttua kahvakuulaan ja vetästä ainakin kevyen treenin. Ja tällä viikolla on sit penkkitreenikin luvassa ja sitä en halua missata. Mun on pakko saada tietää onnistunko tuossa kymmenen viikon ohjelmassani! Tosin treenaamattomuus pitäis vaakalukemat kivempina 😀 Sunnuntaina paino oli 68.4 kg, joten paluu nestevähyysjutusta tapahtunut. No Treenien jälkeen vaaka onkin huidellut 69.4-69.7 kilon välillä. Saas nähdä mitä vaaka huomisaamuna virallisena punnauspäivänä mulle huutelee.
Arvasin kyllä, että treenaamisen alotus aiheuttaa tuon painon nousun, lihaksisto imasee nesteet itteensä jne, ja menee hetki kropan tottua lihastreenin tuomaan kuormitukseen. Silti ärsyttää tuo kilon nousu. Tavote kun ois päästä sinne alle 68 kilon mahd. pian. Noh, kyllä tää tästä. Ärsytykselle ja turhaumalle ei vaan maha mitään, vaikka kuinka tietää ja järki sanoo muuta!
No jop, jospa nyt lopettelisin tältä erää tämän ”tajunnanvirtaus” postauksen ja ottaisin harpun kouraan ja kirjan korville. Eilisilta meni mukavasti noissa merkeissä kuunnellen Kapteeni Randtia etsimässä ja harputellen 😀 Mut ennen harppuhetkeä täytyy lukasta päivän postaukset. Niin, nukkumaankin tietysti pitäs mennä…
Julkaistu

Valokuvia jouluaatolta

Nuutti jo ovea ryskää
aikomuksenaan tulla joulua hakemaan.
Nuutin vierailua ennen lupaamani valokuvat joululta ja ja tässä tapauksessa aatolta 😀
Valitettavasti osa kuvista oli ihan liian tummia, joten kuvamateriaali on ehkä toivottua laihempi.
Mutta näillä mennään…

Joulukuusi kuuluu ehdottomasti jouluun. Mulle ei kelpaa tekokuusi. Siitä ei tule joulun tuoksua, joten oikea kuusi sai paikkansa ruokailutilamme nurkasta.

Kuten kuvasta näkyy emme kattaneet ns. viimesen päälle alkulautasista lähtien vaan tyydyimme tähän

Ruokapöydällä oli äidin istuttama joulukukka-asetelma, jossa joulutähti, muratti ja mähkä.

Jouluaterialla purkkia ja purnukkaa riitti

Ja kyllähän rakas Harmaakuonokin pääsi joulusta nauttimaan herkutellen, mutta ahne kun on kupissa enään tuoksut jäljellä 😀

Harmaakuono sai avokin asiakkaalta joulupaperiin käärityn siankorvan. Poika nuuskutteli pakettia rapistellen. Ei kuitenkaan tajunnut repiä paperia hampaillaan 😀 Vanha herra tarvitsi siis vähän apuja.

Toinen joululahja olikin pikkuvelilappis 😀

Eikös olekin aika onnellisen näköinen vanha herra?
Pikkuveli on näinä viikkoina saanut kyytiä; silmät ja nenä ovat jo irronneet 🙁

Nyt on kuitenkin arkeen palattu, joten kanakeittoa syömään ja töitä pakertamaan.
Ja nyt Nuuttikin tulla jo saa
Hepakin kun vihdoin sai joulun 2011 pakettiin 😀

Julkaistu

Valmistuneita käsitöitä

Avokki on vallannut kuntosalimme ja  korviini kantautuukin ihana
raudan ryske.
Mulla on sopiva hetki postailla tänne. Ja kun olen täällä hehkuttanut
harputtamisesta ja käsitöiden tekemisestä ylipäätään on ehkä syytä
näyttää mitä olen
saanut aikaan.

Elämäni eka kaulaliina valmistui jouluviikon alussa
Harputtelin sen
(Tummansininen nypylälanka Samarkand Novita 80%polyakryyli 20%mohair)
langasta. Kuten huomaatte harpulla kaulaliinasta tuli aika harva.
Mielestäni kuitenkin
jotenkin symppis 😀

Jouluna tein kaulaliinan
(Violetin pinkin roosa Lidlistä Meribel Yarn) langasta.
Eli, samasta langasta millä harputtelua harjoittelin ennen varsinaisten töiden aloittamista. Jos ”harputtelupostaukseni” kiinnostaa, sen löydät
TÄÄLTÄ.

Ja tässä tuo lila/roosa/pinkki kaulaliina

Päättelystä tuli ehkä aavistuksen tiukka. Huomaatte varmaan myös, että
neulos on tiiviimpää kuin tuossa nyppylangalla tehdyssä, johtunee langan paksuudesta.

Mun suosikki on tähän mennessä

Kolmas ja mielestäni parhaiten onnistunut neulos, tai sitten virheet
ovat piiloutuneet pörröisyyden sisään 😀 Uskaltaisin kuitenkin sanoa,
että pörrölankaneulos
on tasalaatuisin.

Tällä hetkellä neulon puikoilla ns. sileää neulosta
(Musta pörrölanka Drops Symphony 65%merinovilla 35%polyamidi)
Lanka on aivan ihanan tuntuista ja siitä tulee niin pehmeää neulosta.
Langan ostin Tikatasta Itäkeskuksen kauppakeskuksesta. Käytiin siellä
vuoden vaihteessa
kun sain avokilta lahjarahaa käsityötarvikkeisiin.
Olen aika vasta-alkaja näissä käsityöpuuhissa, joten otin langan
suhteen pienen riskin, sillä siinä luki ”kokeneemmille neulojille”, ja
mun kohdalla kokemuksesta
ei voi puhua 😀 Rakastuin langan pehmeyteen, joten kolme kerää lähti
mukaan ja neulottu nyt vähän yli kerä.

En koe neulomisen olevan langalla hankalaa, mutta jouduin purkamaan
työtä alkuvaiheessa vähän, se ei ottanut purkautuakseen
langansäikeiden vuoksi.

Neulomisessa mulla tahtoo vähän olla ongelma, että teen liian tiukkaa
neulosta. Harpulla olen jo oppinut, että turha vetää liian tiukkaan. Silmukoiden nosto ei vaan onnistu, jos tekee liian tiukkaa neulosta. Hiljalleen huomaan kaipaavani lisähaasteita ja haluaisinkin oppia harpulla neulomisesta lisää mahdollisimman pian.

Lopuksi täytyy hehkuttaa
Eilinen treeni on mennyt perille, yläkropassa tuntuu ihanasti treenikipu, wouh!

Julkaistu

Penkkipunnerrustreeni 10vk:n ohjelmalla

Tänään se alkoi
10 viikon penkkipunnerrustreeniohjelma
Avokin tekemässä ohjelmassa tavoitteina on lihasvoiman kasvu ja omien rajojen rikkominen. Laskelman mukaan kymmenen viikon päästä nousee penkistä 45 kiloa. Itsestäni tuo kuulostaa aikas… Avokin mielestä täysin realistinen tavoite, joten sitä kohden ponnistetaan. Tänään pääsarja oli viisi kymmenen toiston sarjaa 26 kilolla. Olen joskus aikasemminkin kirjoittanut siitä, että olen ollut aika kehno vapailla painoilla treenaaja ja avokin myötä olen vasta sitä oppinut. Ajatus, että nostaisin 50 kertaa niinkin vähän kuin 26 kiloa on tuntunut aika utopistiselta, mutta itse asiassa nostot onnistuivat hyvin. Avokki väittää, että tuolla kymmenennellä viikolla minun pitäisi pystyä tekemään viisi sarjaa viiden kerran toistoilla 40 kilolla. Ajatus tuntuu uskomattomalta ja mahdottomalta. Ehkä vain on luotettava avokin sanaan. Hänen voimanostokokemus puhukoon puolestaan 😀 Tietysti olen eri ihminen kuin hän ja kroppani toimii omalla tavallaan ja kehitys tapahtuu niin kuin tapahtuu… Jännittää miten käy!
Avokki on varma, että pystyn siihen, joten uskotaan niin ja tsempataan tavoitetta kohden.
Yritän oppia myös sitä ettei raudan alkaessa painamaan luovuttaisi helpolla, vaan vielä yrittäisi nostaa sarja loppuun. Tuntuu vähän pelottavalta, että jos ei jaksa ja voimat loppuu. On myös aika paljon itseluottamuskysymys etenkin kun toinen on vieressä varmistamassa. Meillä on telineessä myös turvatangot, joten mitää järin kauheita ei pitäisi päästä sattumaan, vaikka voimat loppuisikin. Että ei muuta kuin niitä omia rajojaan, kuviteltuja rajojaan rikkomaan! Huih 😀
Ens viikolla pääsarjassa on painoa 27.5 kiloa.  Eli, paino nousee viikossa puolitoista kiloa, neljä viikkoa mennään kymmenellä toistolla, toiset neljä kahdeksalla ja sitten vitosella.  
Ennen treeniä lämmittelyn hoidin kahvakuulalla; heilautuksia, pystypunnerrusta, kulmasoutua, hauista jne. Kahvakuula on loisto lämmittely- ja treeniväline.
Pääsarjan jälkeen  vuorossa olikin apuliikkeitä. Pari kymmenen toiston sarjaa kapealla otteella 22.5 kilolla. Avokki on hommannut Fatgripz-paksunnokset voimanostotankoon. Tangon paksuus on 29 mm ja paksunnoksilla
n 50 mm. Fagripzit kuormittaa enemmän olkavarren lihaksia penkkipunnerruksessa, allit saa kyytiä J
Fagripzeillä tein pari kymmenen toiston sarjaa 20 kilolla. Alkuun hirvitti ettei ote pitäisi (mulla pikkanen käsi)  mutta homma toimikin kivasti ja niillä olikin oikeastaan hauskaa nostaa 😀
Tanko vaihtui käsipainoihin (4.5 kg)  joilla vuorotahtiin pystypunnerrusta seisten ja istuen 15 toiston sarjat sekä käsipainopenkkiä. Lopuksi ojentajille treeniä taljalla.
Treenin jälkeen endorfiini jylläsi rajusti ja fiilis erittäin motivoitunut ja hyvä.  Superfiilistä lisäsi suihku ja avokin joululahjat Sitrus-sarjan tuotteet. Olen tuohon Sitrusvoiteeseen ja dödöön aivan hulluna ja ne jotenkin korostaa (näin pölvästi olen)  treenin jälkeistä hyvää oloa. Ja noita tuotteita ”saankin” käyttää nimenomaan treenin jälkeen. Siis, tuo on oma pikku typerä keksintöni 😀 Hyvästä treenistä ihana palkinto 😀
Päivällä reippailimme kymmenen asteen pakkasessa seittemän kilsan lenkin. Aivan ihana sää. Pakkanenkaan ei tuntunut pahalta ja tuulettomuudesta nautimme todella. Alkujaan aateltiin kiertävämme tuon lähilenkin pari kertaa, mutta pitihän sitä vetästä vielä kolmas kierros. Ja ihan mahtava fiilis lenkin jälkeen.
Tänään on ollut ihan loistopäivä: liikuntaa kaks ja puoltuntia, ah!
Ja kun viime yönä nukuin ihanan pitkät yöunet, olo on huippu. Edellisyön nimittäin valvoin melkein kokonaan nukkuen vaan pari tuntia. Yllättävän hyvin jaksoin eilisen. Illalla meillä oli vieraita joiden kanssa kahviteltiin ja saunottiin. Tutustutin ystävääni harputtamisen saloihin ja käsitöistä juttua riitti muutoinkin. Hänkin on viime syksynä innostunut neulomisesta.
Lopuksi on ihan pakko hehkuttaa
12.3. istahdamme Kanarialle lentävään  koneeseen ja matkaamme ystävämme vieraaksi, joka parhaillaankin treenaa siellä tähtäimenään Lontoon paralympialaiset tandem-pyöräilyssä. Reissussa ollaan viikko, ihanaa!!! Taas on jotain aivan ihanaa mitä odottaa. Harmaakuonollekin sovin jo tänään hoitopaikan. Täytyy olla ajoissa liikkeellä 😀
Tuon matkan takia tuo penkkiohjelma tuli kymmenelle viikolle, muutoin se olisi ollut ilmeisesti 12 viikon ohjelma, joten katotaan onko liian tiukka vai selviänkö.
Ja perkele, mähän selviän siitä ja nostan 45 kiloa!!!
Julkaistu

Kehoni opettaa veden juonnin tärkeydestä

Syyskuussa kirjoitin postauksen
Siinä pohdin mistä tunnistaa todellisen treeniväsymyksen laiskamadon nakerruksesta jne.
Mielestäni aiheeseen on hyvä palata aika-ajoin, sillä oman kehonsa viestien kuuntelu ja niistä oppiminen on ehdottomasti avainasioita elämäntapamuutoksessa.
Nyt en kuitenkaan tutkiskele asiaa treeniväsymyksen kautta.
Mielenkiintoni on nimittäin tällä hetkellä painossani ja siinä miten kroppa reakoi riittämättömään nesteen saamiseen. Olen asiaan ennenkin kiinnittänyt huomiota, mutta en ole osannut asiaa analysoida. Tällä viikolla olen avokille tuota kuitenkin pohtinut vaa’alla hypätessäni. 

Painoni on nimittäin heitellyt rajusti torstaiaamuna hypätessä jopa 69.5 kiloon.  Voitte uskoa lukemien olleen aika shokki ja herättäneen masentavan fiiliksen. Jäin vittuunnuksissani kuitenkin pohtimaan asiaa ja tajusin tosiasian juomisestani. Keskiviikkona vietin rentoa kotipäivää tekemättä mitään erityisempää, lähinnä käsitöitä ja kotipuuhastelua.

Päivinä milloin mulla on asiakkaita, juon aina asiakkaiden välillä lasin vettä. Ja nyt kun niitä ei ollut, en myöskään vesihanalla juurikaan käynyt. Maanantaina lenkkeilin ja treenasin, joten nesteytyksestä huolehdin paremmin kuten tiistaina uinnin ja töiden myötä. Torstaina kiinnitin juomiseen erityistä huomiota ja paino oli tänäaamuna 68.8 kg. ”Juomaharjotukset” ovat jatkuneet tänäänkin. Ei turhaan ihmisiä muistutella riittävästä nesteen saamisesta ja erityisesti veden juomisesta. Jos juo liian vähän, elimistö on pienessä stressitilassa jatkuvasti ja stressihormoonit ei ainakaan helpota painonhallintaakaan. 
Tällä nyt en tarkoita sitä, että veden juominen ratkaisee kaiken, mutta uskallan väittää riittävällä nesteen saamisella olevan vaikutuksensa myös laihduttamisessa. Kun elimistö saa nestettä aineenvaihdunta pysyy aktiivisena eikä elimistö pääse kuivumaan ja aineenvaihdunta hidastumaan.
Muistetaan siis juoda päivittäin riittävästi 2-3 litraa!
Olen jo pitkään vähentänyt pastan syömistä ja edelliskerrasta onkin aikaa. Tänään teimme ruuaksi kanapastaa luomutomaattikastikkeella ja täysjyväpastalla. Annokseni oli kohtuullinen ja siitä huolimatta mulla oli vähän ajan päästä hirveä nälkä. Tyhjiä, niin tyhjiä kaloreita tuli siis vetästyä. Ja nytkin, vaikka olen iltapalaksi vetässyt rahkaa banaanilla mua vaivaa nälkä. Pastasta tuli myös hetkittäinen ähky, joten pasta saa jäädä ruokavaliostani. Ilmoitin sen myös avokille, joka suhtautui asiaan rauhallisesti.
En yritä väittää etten ikinä pastaa söisi tulevaisuudessa, mutta ei se ole ensisiallakaan ruokalistallani 😀
Vielä kun omasta kehostani oppisin miten vatsa toimisi normaalisti. Kärsin aina ja aina kovavatsaisuudesta enkä tunnu löytävän keinoja tilanteen helpottamiseksi. Terveys- ja kauneusmessuilla minulle esiteltiin Fitlinen (en tiedä kirjotetaanko noin) tuotteista, jotka ovat lisäaineettomia, ja jopa viikon käytöllä vatsa toimii normaalisti. Pitäisi ottaa tuotteista selvää ja kenties kokeilla. Joskus tuntuu painojumienkin johtuvan kovavatsaisuudesta. Painaahan se jätekin 😀 mitä sisällään panttaa 😀
  
Olen saanut uuden lukijan
Tervetuloa Nti Tekosyy seuraamaan mitä Endorfiinista voimaa aikaan saakaan!